Vaatteita taas

Mikäs tässä ommellessa, kun kaava on hyväksi ja toimivaksi havaittu. Kevätsiivous jatkui tänäänkin. Sen lisäksi, että tyhjensin toisen pakastimen, tai siis yhdistin kahden pakastimen sisällöt yhteen ja sain toisen kokonaan pois päältä, ompelin taas sekä pikkusolulle että yllärinä itselleni. Siivouksen kohteeksi joutui tänään kasari/ysärilahjoitukset. Mr. solun äiti on ommellut vaatteita lapsilleen silloin joskus melko kauan sitten, ja mä oon saanut siltä niitä kankaita mitä sillon on jäänyt yli. Niistä on tehty jo monta mukavaa juttua...

Pikkusolulle tein paidan vaalean violetista raitaneuloksesta. En tiedä onko täysin puuvillaa, tuntu sormissa vähän nahkealta. Epäilen sekoitukseksi. Toivottavasti ei oo hiostavaa kangasta, sitä on iso pala vielä jäljelläkin. Keltaset resorit on samaa vintagekasaa kuin itse kangaskin.

Homma oli ohi niin nopeasti, että jäi jotenkin vajaa olo. Tinttasin alareunaan sitten vielä kukkaset kaupan päälle (tosi hyvin myös kohdistin kuvan). Raidotuksen kohdistus onnistui täydellisesti. 

Kävin tässä joku päivä ostamassa itelleni uusia trikoopaitoja. Vanhoissa oli jo pysyvät hikiläikät kainaloissa ja kankaastakin alkoi jo näkyä läpi. Ne paidat meni kuiteiksi ja askarteluun. Kaupoissa on ihan kaameita rytkyjä taas tarjolla. Todellakin "pukeudun pimeässä" linjastoa, niinkuin jossain blogissa sanottiin. Peruspaidat voin ostaa mutta muuta en. Kattelin sellasia löysiä raitapaitojakin, mutta ne oli kaikki jotenkin outoja. Kaivoin sitä samaista vintagekasaa edelleen ja sieltä löysin sinivalkoraitaisen kankaan. Sitä ei ollut ihan kauheasti, tai sitä oli todella hassuja palasia. Koitin tehdä ihan normaalilla trikoopaidan kaavalla (kaava se millä joskus aikaisemmin tein itselleni pilvipaidan) niin reilun version kuin mahdollista. No, ei siitä kovin reilua saanut, mutta vähän löysän kuitenkin. Peruspaitaa siis, mutta lähes muodin mukaista (paitsi että paita näyttää paidalta...).

Tänään aamulla, kun Mr. solu oli viemässä pikkusolua potalle niin kuului riks-raks-poks. Perään kuului: ei ollu nää housut sitten lastenhoidonkestävät. Noh, persauksistahan ne repes ja vielä ihan reippaasti. Mä sain taas uutta materiaalia kaapin perälle odottamaan ideoita (se siitä kevätsiivouksesta). En tiiä miten tuo mies niitä housuja kihnuttaa. Se on ihan sama minkä hintaset ne housut on tai mitä materiaalia, mut aina ne joko repee tai kuluu puhki persauksista. Aina ei oo kerenny ees yhtä pesua enempää vanheta. Ollaan tulti siihen tulokseen, että housut ostetaan mahdollisimman halvalla, kun ei ne kuitenkaan kestä. Mulla on vino pino revenneitä farkkujakin odottamassa askartelua...