Läksiäiset

Huomenna vietetään työkaverin läksiäisiä. Tyyppi lähtee ranskaan töihin. Harmi, että lähtee, mutta hyvä, että pääsee elämässä ja uralla eteenpäin. Mun mielestä kukaan ei saisi päästä töistä lähtemään ilman pientä muistamista. Itse ehkä vähän katkerana, kun kukaan ei muistanut minua. Ei mieltä ylennä kun ei edes kiitosta tule useamman vuoden jälkeen. Itse siis koitan pitää huolen, että jotenkin lähtijää muistetaan. Lähtijä itse on kutsunut kaikki kakulle, joten sellaista ei tällä kertaa tarvii väsätä.

Värkkäilin tälläsen "suomi" aiheisen kortin lähtijälle. Joo, mä tykkään angry birdseistä. Ihan perus settiä; piirsin kuvan ja sit kaikki laittaa nimen jonkun linnun kohdalle. Meitä ei onneks oo ihan järkyttävän isoo porukkaa. Koitan aina myös antaa lahjana jotain käyttökelpoista, joten päädyttiin hankkimaan lähtijälle Tampere kalsarit. Vanha kotikaupunki kulkee mukana ja kalsareita tarvitaan aina.

Poikkesin tänään myös Lidlissä pitkästä aikaa, enkä taaskaan päässy ulos ilman heräteostoksia. Pari koristekartonkisysteemiä tarttui mukaan. Ajattelin, että nyt kun kerran on taas kortteja väsänny... Näissä oli ihan hienoja papereita, tosin miinuksena se, että paperit on 2 puoleisia ja molemmin puolin eri kuviot. Määrällisesti ei siis ollenkaan niin paljon materiaalia kuin miltä aluksi näyttää.

Tänään myös leikin keittiössä jälleen kerran "piilota kesäkurpitsaa ruokaan" leikkiä. Tällä viikolla sitä on piiloutunut jo makaroonilaatikkoon ja tänään lihapulliin. Täytyy kyllä sanoa, että tuli ehkä parhaita pullia ikinä. En tiedä johtuuko se siitä kesäkurpitsasta vai siitä, että en oo lihapullia hetkeen vääntäny. Onneks tuli hyviä, niitä lähtee huomenna evääksi.

Sekalaista settiä

Viikonloppu vei taas kaikki voimat eikä alkuviikko ole vielä olotilaa parantanu. Fiilis on jotenkin kun märällä rätillä tai lätäköllä lattialla. Joku vois tulla kaapiin pois. Mr. solu oli jälleen koko viikonlopun harrastuksen parissa ja minä pikkusolun kanssa kotona. Tai oltiin me molempina päivinä mummeleilla, mutta silti kuitenkin olin yksin aamut, illat ja yön. Ei sitä mummeleillakaan ihan omaa aikaa saa, kun pitää aina välillä kattoa perään. Jotenkin tuntuu tällä hetkellä mega lannistavalta, että ens viikonloppuna on sama edessä taas. En jaksais. Toivottavasti olo tästä lähtee uuteen nousuun, jos vaikka sais nukuttua yöllä hyvin. Tai jos vaikka hellittäis tää aivolimatauti jo... Aamulla pitää kiikuttaa pissapurkkia heti labraan, kun tänään tuli neuvolassa liuskatestissä plussaa sekä sokerista että proteiinista. Vaikka just käivn neulatyynyilemässä siinä sokerikokeessa ja läpäisin erinomaisin arvosanoin... Ylimäärästä hässäkkää. Mut kai se on hyvä, että tarkistetaan. Vaikka söinkin sen palan kakkua ennen neuvolaa tänään...

Harrasteluihin ei oo paljon energiaa tällä viikolla riittäny. Iltasin oon hetken aina edistäny ikuisuusprojekti pöytäliinaa. Lupasin laittaa kuvaa sitten, kun väri taas vaihtuu. Mut ei toi kerä lopu taas ikinä, joten tässä kuvaa jo nyt. Eipä oo paljon edellisestä kerrasta muuttunu.

Paaaaljon paljon vielä hommaa jäljellä. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ei tarvii ollakaan valmis huomenna...

Kaveri kiikutti tänään töhihin pois meneviä vanhoja äitiyspakkauksen pussilakanoita. (Jep, tiedän, että niitä vauvapeiton pussilakanoita on mulla jo niin paljon, että saan kohta ite nukkua pikkupeitolla...) Nää kolahti tänään jotenkin erityisesti ihanuushermoon. Voi kuinka söpöjä. Pikkusolukin oli ihan innoissaan tosta missä on kilppareita ja kukkia. Vaikka se öisin näyttääkin olevan allerginen peitolle.

Nyt vähän kynäkäsi syyhyäis. Päässä pyörii merkkausmalli, joten pitänee mennä hahmotteleen sitä paperille, että vapautuu aivosolu sitten taas unten maille. Ai niin, päivän what the fuck moment tuli heti aamusta. Olin unohtanu työavaimet toimistolle. Pääsin kyllä taloon sisälle ja etsin siivoojan, sen puolitutun joka siivoaa aina meidän käytävää ja jonka oon nähny, moikannu ja jututtanu useampaan kertaan. Eipä saakkaan siivoojat avata ovea! Auttaminen kielletty. Toisaalta, kai sitä pitää ymmärtää, että voi joku varasaikeissa ilmestyä aamu seiskalta mestoille eväät mukanaan... Vielä sellanen tyyppi, jonka tietää nähneensä moneen kertaan (kun muisti vielä iltapäivällä kysyä, että löytykö avaimet). Että tälläsessä sääntöviidakossa tänään. Tänään tarkistin pariin kertaan, että avaimet on nyt mukana.

Pyyhepitsejä, osa 2: isot pitsit

Melkein jo unohdin, että mullahan viimeksi jäi kokonaan näyttämättä nää leveemmät pyyhepitsit. No, tässä tulee tätä leveämpien kokoelmaa.

Tää sydänpitsi on ainakin yksinkertanen ja näyttävä. Ei tarvii osata kun pylväitä ja ketjusilmukoita.

Saman tyylinen oli myös pienemmissä pitseissä. Mulle tulee mieleen semmonen siipirataslaivan ratas.

Tän selvittelin jostain äidin äitini jäämistöistä.

Tämä on muistaakseni jostain lehdestä, en kyllä todellakaan muista, että mistä lehdestä. Tätä koitettiin vääntää ja kääntää isän äidin kanssa pitkään, ennen kuin se onnistui.

Tämä ei ole minun tekemäni, mutta leikkasin talteen isän äidin vanhasta pyyhkeestä. Tässä on pitsillä jo kokoa.

Tämä uusin selvisi valokuvasta, samaa settiä kuin kynttiläpitsikin.

Tässähän näitä on vaikka kuinka monta erilaista. Jos joku oikeasti kiinnostuu ja haluaa ohjeita tai mallitilkkuja niin hihkaskaa kommenteissa. Ei meillä kaikissa pyyhkeissä pitsejä ole, mutta aika monissa kyllä. Ei oo viime aikoina oikein jostain syystä niitä kiinnostanu laittaa, mutta kai se villitys joskus taas iskee. Nykyään on perus ruokamarketeissakin ihan hyvät virkkauslankavalikoimat. Ei tarvii ettiä kissojen ja koirien kanssa erikoisliikkeistä niin kun ennen. Toki värivalikoima ei aina päätä huimaa.

Mitä löytyy käsilaukusta

Maijalla oli hauska postaus, että mitä löytyy käsilaukusta. Mä osallistun kans tähän. Käsilaukulla on käytännössä 3 vaihtoehtoa. Tällä hetkellä sitä virkaa toimittaa tämä musta Guessin laukku. Tätä käytän taas, koska olen töissä. Tänne mahtuu hyvin tavarat, ja laukku on kestänyt mainiosti jo muutaman vuoden. Sain tämän väitöslahjana mieheltäni. Sisällä on riittävästi pikkutaskuja puhelimelle ja avaimille, mutta kyllä tänne silti välillä tavaraa hukkuu. Kotona ollessa käsilaukusta käy yleensä kankainen kauppakassi, johon vaan heitän lompakon, puhelimen (jos muistan) ja avaimet. Kolmas vaihtoehto on tunkea omat kamat pikkusolun hoitokassiin, niin ei tarvii montaa kassia roudata.

Tänään laukusta löytyi mm. purkkaa ja pastilleja, pari huulikiiltoa, kolmioksi taiteltu varamuovipussi, silmälasipyyhinliina, erinäinen kokoelma wipeseja ja kyniä, kärrypoletti (=50 senttinen), mitta (koskaan ei tiiä millon törmää johonkin kivaan huonekaluun tms), paperia ja vaihtosukat. Mulla oli pitkään myös käännettävä ruuvimeisseli, mutta en tiedä mihin se on joutunut. Sitäkin tartti useammin kuin ensikuulemalta arvaisikaan.

Lisäksi löytyi puhelin, työ- ja kotiavaimet, kalenteri, lompakko, neuvolakortti, muistitikku (en mä silti paljon mitään muista), mallitilkku kankaasta (jonka ei kyl enää tarttis olla kassissa, kun kangas on jo loppu), pari bussikorttia (tyhjiä, tuskin käytän hetkeen, mut olkoon tallessa) ja särkylääkkeitä.

Mä en oo antanu pikkusolulle keksejä, joten niitä ei tarvii olla, ja useimmiten rusinat on sielä hoitokassissa. Olin yllättyny, että tää kassi oli näinkin siisti. Mut toisaalta, eipä se oo taas ollu käytössäkään kun pari kuukautta vasta.

Sairastelua

Blogissa on ollut hiljaista, koska minä oon ollu kipeenä. Onnistuin taas keräämään itselleni jonkun kurkkutaudin, josta on nyt tulossa aivolimatauti ja keuhkotauti. Tämä paksuustilassa sairastaminen ei tosiaan ole herkkua, kun ei tämä paksuustilakaan ole herkkua. (Paitsi iltaisin herkkuja täynnä...) Onneksi pikkusolu on ollut lähestulkoon terve, vähän tuli nenästä tolppaa, mutta ei sitä tarvinnu edes niistää. Toivottavasti pysyykin niin.

Työntekijällä on oikeus sairastaa, mutta äidillä ei. Meidän hoitojärjestelyistä johtuen olin toisen sairaspäiväni pikkusolun kanssa kaksin kotona. Siinä sitä sitten lyllertää mäkeä ylös rattaita lykkien ja puuskuttaen, ja koittaa pitää mukulan jokseenkin tyytyväisenä, vaikka itse pystyy vaan makaamaan kotona lattialla. Ei paljon huvitoimikuntaa huvita. Kai tämä on esimakua siitä toisen pienen ihmisen tulemisesta... Tänään menin jo takasin töihin. Sielä saa istua rauhassa ja köhiä. Onneksi on tietokonehommaa, eikä mitään urheilua niin pystyy tekemäänkin.

Mun lempiasento tällä hetkellä ois selällään, mutta niin ei saa kai olla. Tosin, ei mulle tuu siinä huono olo, joten en tiedä voiko se olla kovin paha. Oon sitte koittanu olla jossain puoliröhnöttävässä asennossa ja parannella itteeni. Iltasin telkkarin äärellä oli hyvä neuloa, joten sain mä jotain taas valmiiksikin. Taas jäi perus jämäkerä jäljelle. Onneksi tuota väriä kelpaa tähän taloon pienemmätkin sukat. Saa nähdä riittääkö pikkusolun sukkiin toi loppu, ja koska ne sit tulis tehtyä...

Oon edistäny pikku hiljaa myös ikuisuusprojekti pöytäliinaa. Vihreitä lehtiä putkahtelee muutama illassa, mutta edistymistä ei oikein nää, kun ei väri vaihdu. Laitan kuvaa sitten taas kun tämä kerä loppuu ja vaihdan väriä taas virkistyksen vuoksi. 

Ai niin, viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, vaan suurena uutisena: pikkusolu lähti itse kävelemään maanantai iltana! Reilusti yli vuosi ja 7 kk. Kauan sitä odotettiinkin. Eikä se alkanu mitenkään askel-askel-muks vaan tossa se veti rinksaa olohuoneen lattialla. Kun kerran keksi miten se homma toimii niin nyt se kävelee ihan hyvin. Ilman tukea pitäis vielä oppia nouseen ylös, mutta kai sekin kohta. Nyt se osaa jo karata ulko-ovistakin... Naureskeltiin Mr. solun kanssa, että kai se sit oppii puhuunkin niin, että joskus vaan sanoo, että "tuo nyt sitä leipää ja voitelekin vielä". Tuntemattomat ovat pienen ihmisen tiet.

Tuunausompelua

Tänään oli taas perus sunnuntai. Kädet heilui "vapaapäivän" merkeissä. Mehun ja soseen keittelyn lomassa ehtii ommella. Tai ompelun lomassa keitellä, ihan miten päin vaan. Tein omenamehua ja omenasosetta. Ei oo kyllä omput ihan kauheen mehukkaita ja makeita vielä. Ainakaan se lajike, jota meillä tänä vuonna pukkaa eniten. Ei se mitään, kyllä ne mehut ja soseet menee sit leivonnassa, jos ei muualla. Pääpaino oli ehkä kuitenkin ompelupuuhissa.

Kuinka monta kertaa haarakiilan voi ommella väärin päin? Vastaus: ainakin 3, ja sit voi huomata, ettei sitä ees tarvii. Omaksi muistutukseksi: oikeat puolet vastakkain on yleensä ihan hyvä alku ompelussa. Konekin alko pitää ihmeellistä viserrystä tänään, vaikka ei siitä oo kauaakaan kun sitä öljysin. No, öljysin vähän lisää niin johan laulu loppui.

Sain kaverilta käyttämättömiä äitiyspakkauksen vaippoja. Nää on jo muutaman vuoden takaa. Pakettiin kuului 3 kuorivaippaa, joista yhtä oli käytetty ja 4 sisäimua, joista kaikki käyttämättömiä. Sisävaipoissa ei ollu mitään kiinnityksiä, joten lienevät aika hankalat käytössä. Tai sit ois pitäny ostaa niitä nipsu-napsu-näpsyjä. Mulla on pientä kokoa kyllä tarrallisia sisävaippoja muutama, joten saan kuoret käyttöön niiden kanssa. Päätin vetää näistä sisävaipoista saumurilla lipareet suoraksi ja käytän niitä imuina.

Nää varmaan käy isompaankin vaippaan imuiksi. Pyöräytän kerran pesussa ja koitan josko ois hyviä yövaipan lisäimuja. Näissä on tollanen avonainen lisäimuläppä, joten pitäs kuivuakin melko nopeesti. Käteen tuntu ainakin ihan hyvältä, katsotaan sitten käytössä.

Samaiselta kaverilta oon myös saanut tyttöjen vaatteita. Käytettyjä siis. Itse en ole mikään suuri hello kitty fani, mutta onhan toi nyt aika söpö paita... Paita oli ollut ilmeisen kovassa käytössä myös edellisessä huushollissa, koska hihat oil kuluneet puhki (kuva alla). Mua ei haittaa, että lapsi kulkee käytetyissä vaatteissa, mutta ois ne nyt kiva olla suunnilleen ehjät. Kävin hakemassa paidan pesukorista ja tempasin hihat uuteen uskoon. Leikkasin kuluneet osat pois ja pistin toista kangasta jatkoksi. Tää on tehty sillai vale pitkähihanen t-paidan alla -tyyliin, eli jatkopalat on kiinni vähän lyhennettyjen hihojen käännösten alla. Paidassa oli syksyinen teema, joten valkkasin tollasen syksyisen punasen/oranssin kankaan. Kangas on itseasiassa äitini vanhaa paitaa, jonka hihoista ompelin housut. Koitin tehdä pikkusolulle sellaset vähän pienempipeppuset housut, kun se kulkee paljon ilman vaippaa ja kaikissa housuissa on vaippavara. Melkein kaikki sen housut roikkuu takaa rumasti. Voi olla, että näihin pitää lisätä vielä kuminauha puntteihin, kun taitaa olla vielä pikkusen liian pitkät. En taaskaan ehtiny illalla kokeilla... Mut tää on nyt hyvä yhteissetti. 

Käytön jälkiä. Kaikki värivirheet ei oo edes tahroja, vaan kangas on niin kulunut.

Ehdin myös vähän neuloa ja korjailla tallin ovia, kun on päässyt aika jo vähän niitä painamaan. Ajattelin vielä illalla ottaa taas ikuisuusprojektinkin esiin. Eli pöytäliinaa kirjomaan... Hyvää uuden viikon alkua kaikille! 

Pyyhepitsejä, osa 1: pienet pitsit

Mä sain eilen ja tänään tulkittua kuvista ne uudet pitsit koukulla ja langalla. Sit mä innostuin kuvaan mun aikasempaa tuotantoa. Oikeestaan ihan hyvä, tulee nekin arkistoitua. Sen kynttiläpitsin näytinkin jo aikasemmin. Metsästelin näitä malleja ympäri kämppää. Monta olin jo unohtanukkin, että oon tehny joskus. Yks ruskee on vielä kadoksissa. Se on jostain pyyhkeestä vaan leikattu talteen, kun pyyhkeen käytin muuhun. Ei oo mun tekemä, mutta kuuluu kokoelmaan. Toivottavasti en oo siivousvimmassa sitä vielä hävittäny.

Tästä se kaikki joskus lähti. Se ei ehkä ollut juuri tämä kappale, mutta muistoissani ainakin vaaleanpunainen ja juurikin tämä malli. Ikää oli varmaan jotain 6-8 v, 6 vuotiaana opin virkkaamaan ja itseni tuntien taitoa varmaan piti heti jalostaa haastavampiin projekteihin (haastavampiin siis kuin kiinteillä silmukoilla virkattu patalappu). Oltiin käymässä isän äidillä ja sielä näin tätä mallia tulossa lankakerässä kiinni. Pyysin mammaa opettaan, se anto mulle koukun ja lankaa ja näytti ekan mallikerran. Ei tainnu sekään uskoa, että sitten sitä pitsiä rupes tuleen metri kaupalla...

Nämä kukkaset tehdään yksitellen ja vauhdissa vaan yhdistetään parista kohtaa. Näitä tein joskus pöytäliinankin reunaan.

Tällästä en muistanu ollenkaan tehneenikään, mutta kyllä tämä meikäläisen tuotos on.

Tässä myös yksi lemppareistani. Tätäkin on metri tolkulla ainakin yhden pöytäliinan reunassa, ehkä jopa useamman.

Muistaakseni oma sovellus Mr. solun äidillä näkemästäni mallista. Ulkomuistista hahmoteltu. Noihin suikeroihin menee tosi paljon lankaa.

Tässä on yksi niistä harvoista ohjeen mukaan tehdyistä. Siis tähän mulla on olemassa ihan paperilla virkkausohje. Muuten suurin osa on isän äidin peruja tai omatoimisesti vanhoista kopioituja.

Ja tässä kaikkein uusin malli. Tääkin sopis vaikka pöytäliinaankin. 

Seuraavassa osassa sitten niitä isompia malleja. Huomenna mulla ois ainakin osittain taas vapaapäivä. Taitaa se kyllä mennä vaihteeksi puutarhaa leikkelemässä... Mikäli sää vaan sallii. Olis kyllä kiva ehtiä ompeleenkin ja edistään pöytäliinaprojektia jne, mutta kai sitä täytyy ulkoilla jos keliä on. Niitä omppujakin pitäis vielä säilöö...

Kynttiläpitsi

Pääsin taas virkkuukoukun varteen. Kerroinkin jo aikasemmin, että törmäsin pariin pyyhepitsiin, joita en ollut ennen nähnyt. Nyt on kuvan perusteella ensimmäinen kopioitu. Vähän piti taas piirrellä paperille, että missähän järjestyksessä niitä silmukoita pitää näihin tehdä, mutta selvisi se aika helposti.Tästä tuli ihan heti mieleen kynttilä, siksi nimesin sen kynttiläpitsiksi. Taas yksi lisää kokoelmiin. Pari on vielä selvittämättä, ne tosin on yksinkertaisempia ja muistuttaa sellaisia, joita oon aikasemminkin tehnyt. Jos jotakuta kiinnostaa ohje niin huudelkaa kommentteihin. Voin laittaa siistityn version paperipiirustuksestani. Toki kuvastakin varmaan saa selville, jos on joskus virkannut.

Paksuussyistä johtuen jouduin eilen aamulla käymään taas juomassa sokerilitkua ja sen jälkeen leikkimässä neulatyynyä pari tuntia. Mulla oli ajankuluksi mukana pari työjuttua ja käsityöt. En jaksanu siinä päänsäryssä epämukavalla tuolilla keikkuen keskittyä työhommiin, joten kaivoin sukan esiin ja katsoin kävelyä telkkarista. Siinä parin tunnin aikana tuli ensimmäinen sukka tästä parista valmiiksi. Hyvän pätkän sain myös toista vartta tehtyä. Tää on taas tällänen meikäläisen jalkaan sopiva. Ne sopii aika monen muunkin jalkaan... Ihan vaan omien tulevien sukka-aloitusten pelastamiseksi, näissä lankana 7 veljestä, puikot 4 ja silmukoita alussa 45.

Ruokaa ei tänäänkään kiinnostanu laittaa, mutta aina voi leipoa. Arvakkaa vaan mikä mua taas himottaa tälläkin paksuuskerralla. Annan vinkin: taikina. Tässä tämän syksyn eka omenapiirakka. Tulikohan varmasti riittävästi omenaa? Ohjeena käytin jälleen kerran sitä tuttua ja turvallista sunnuntai vehnäjauhopussin takaa löytyvää marjapiirakan ohjetta. Marjojen sijaan siis laitoin omenakuutioita. Tykkään enemmän kuutioista kun siivuista, kun tästä on helpompi leikata pala, kun ei tarvii leikata omppusiivujen läpi. Pyörittelen omppuihin vähän kanelia ennen kun laitan taikinan päälle. Ei mee sitä kanelia siihen itse taikinaan eikä jää kököille, kun sitä pussista suoraa sirottelee. Omput oli niin kypsiä, että laitoin sokeria taikinaan vaan ohjeen minimimäärän. Vanilijakastike odottaa kaapissa.

Kenkiä

Eilen kävelytin pikkusolua aamulla nurmikolla. Sen kengät kastu ja tuli siinä ihan ääneen sanottua, että pitää hankkia saappaat. Mentiin sit syömään sinne Mr. solun porukoille, ja mitäs sielä odottikaan. Saappaat! Pienet ja söpöt. Oli toisetkin saappaat ja parit talvisaappaat. Ne on kuulemma Mr. solun ja sen veljen vanhoja, ja koska kumppareissa lukee Sanna, ei oo niillekkään niitä uutena hankittu. Ehtaa kasaria, ja ihan ehjät. Toki kovasti käytetyt ainakin ne talvikengät.

Noi takarivin keskimmäiset oli eilen illalla pikkusolulla jalassa ja se suuttu kun otin ne pois. Piti heti kattoo varastoista sopivat villasukatkin, että varmasti pysyy jalassa. Karvavuorisaappaat on oikealla ja talvipopot vasemmalla. Nyt ei tarvii ainakaan ihan kauheella paniikilla hankkia ensimmäisiä kalliita talvikenkiä. Toki jotkut pakkas/goretexit varmaan pitää ostaa, mutta nää antaa vähän pelivaraa. Ja saattaa olla, että koko syksy mennään noilla saappailla...

Taas oli kierrätyskamaakin tarjolla, tällä kertaa pyyhkeitä. Otin muutaman kuviollisen, yhden keltasen (jonka nähdessään Mr. solun äiti lähes yökkäs ton värin takia) ja pari valkosta koristeltua käsipyyhettä. Katsotaan päätyykö käyttöön vai hyödynnänkö jossain. Tulee ainakin heti käyttöön se tyhjä kaappitila, joka uuteen kaappiin vielä jäi.

Otin kuvia myös muutamista mulle ennen näkemättömistä pyyheliinapitseistä. Mä vähän niinkun keräilen niitä malleja... Pitää eka ite kokeilla kuvasta niitä toteuttaa ennen kun pistän tänne näkyviin. Mut jos tänä iltana ei tekis mitään muuta kun koomais. Vähän hapottaa eilinen edelleen... 

Keittiökaahaajan päivä

Otskon pitäis kyllä ehkä olla iltapäivä... Aamupäivällä taas siivottiin tavaroita kaapeista toiseen ja kaappeja paikasta toiseen. Mr. solun äiti oli tehny ruuan, joten sinne mentiin syömään. Sain vielä eväätkin huomiseksi, nam. Se oli kokeillu myös appelsiinijuustokakkua, sitäkin sain evääksi, nam. Aamupäivällä sain vähän apua viinimarjojen poimintaan. Eilen parit puskat tyhjensin, mutta en ois kyllä tänään ehtiny jatkaan kun vasta iltapäivällä. Onneksi oli apukäsiä, huh.

Iltapäivällä se sit alko. Näin kokkausta inhoavana ihmisenä oon kyllä saanu aika paljon sotkua aikaan tänään keittiössä. Melkoista keittiökaahausta siis menossa... Homma alko kesäkurpitsan piilotuksella. Tein taas texmex munakasrullaa ruuaksi/evääksi. Sitä oon tehny viimeaikoina paljon, koska se on ihan hyvää mirkotettunakin. Ohje on vissiin joku Pirkka ohje, kun melkein kaikissa aineissa lukee pirkka sitä ja pirkka tätä. No, sitä kesäkurpitsaa sattui edelleen oleen tossa pöydällä hyvä pätkä niin päätin tällä kertaa piilottaa sitä tähänkin ruokaan.

Tää näytti niin hyvältä, että oli pakko ottaa kuva. Jauhelihan lisäksi systeemissä on paprikaa, kesäkurpitsaa, ruohosipulia, tuorejuustoa ja taco soosia + perusmausteita.

Täyte kääräsitään esipaistettuun munakaslevyyn kuin kääretorttu konsanaan. Juustoa tietty päälle. Ohjeesta poiketen (ylläri, minä poikkean ohjeesta) käytän tähän rouheisia sämpyläjauhoja enkä vehnäjauhoja.

Ajattelin, että siinä samalla kun se uuni kerran lämpiää niin väännän taas pakastimeen mokkapaloja. Se on ihan kiva, että pakastimessa on jotain pahan päivän varalle. Ilmeisesti töissä on sen verran paha päivä joka päivä, että jotain pitää iltapäivätauolla olla mutusteltavana. Huomenna siis juustokakkua, nam.

Ja koska puskat on tyhjänä marjoista niin piti laittaa mehustintorni tulille. Se on siinä porissut jo iltapäivästä, ja varmaan porisee vielä tunnin pari. Aika kököt laitoin vattuja mukaan ja ne oli pakastettu, joten hommassa vähän nyt kestää... Pari pudonnutta omenaakin heitin taas mukaan. Kuvassa ensimmäisen kattilallisen tuotosta mehun muodossa. Mehupullojen takana näkyy muutama purkki sokeroimatonta omenasosetta. Sitäkin keittelin tossa samalla, kun niitä omenoita kerran tuli maasta kerättyä.

Voin sanoa, että nyt on hiki, ja keittiö käy aika kuumana edelleen. Toivottavasti tässä ei mene aivan yömyöhään... Tän aamupäivän retrot ja pitsit on vielä kuvaamatta, mutta ehkä saan ne huomiseen postaukseen. Eli pysykäähän kuulolla.

Päivän lista

Perus viikonloppua taas. Kädet heiluu eri paikoissa, pitäs heilua monessa paikassa yhtä aikaa, jotain saa valmiiks ja jotain ei ehdi edes alottaa...

Päivän työkalut:
¤ akkuporakone
¤ ruuvinväännin
¤ ruuvimeisseli
¤ työntömitta
¤ vatupassi
¤ lyijykynä

Projekti: porata vetimet kiinni uusiin kaappeihin. Sain valmiiksi jopa aamupäivän puolella.

Päivän ulkotyökalut:
¤ talikko
¤ ämpäri

Projektit: poistaa juuri havaitsemani jättipalsami tiluksilta. Kävin niitä nyhtämässä, mutta taisi käydä niin, että ainakin yksi kukinto/siemenkota poksahti ympäristöön. Ainakin jotain tapahtui, kun tartuin varresta kiinni. Tästä taitaakin tulla monivuotinen projekti. Ämpäriin sain kerättyä puolet mustista viinimarjoista ja noin 1/3 punaisista.

Päivän koneet:
¤ saumuri
¤ ompelukone

Projektit: tehdä pikkusolulle vamiiksi keskeneräinen tunika, ja syksyä varten uusi pipo.

Saattaa olla, että piposta tuli liian pieni, mutta koekaniini on taas onnellisena untenmailla (isojen tyttöjen sängyssä), joten kokeilu siirtyy taas huomiseen. Tunikasta tuli oikein tyttömäinen, senkin kokeilu jää tuonnemmaksi. Huomaa, että hihojen suissa on "resorit" keltaisesta kankaasta ja pääntiessä vaaleanpunaisesta. Keltaiset erottuu kuvassa vähän huonosti.

Päivän kohokohta: päikkärit (eli päiväunet, ei päiväkännit...).

Sain myös laitettua huopatassut yhden tuolin jalkoihin, eli ei mikään turha päivä taaskaan. Kädet heilumaan vaan niin näyttää valmista tulevan. Taidankin heilutella tästä vaakatasoa kohti. Hyvää yötä kaikille.

Huomenna pitäisi tehdä mehua.

Sarvikuonoja ja kesäkurpitsaa

Tässä on taas ilta jos toinenkin vierähtänyt säilytyskalusteiden parissa. Vihdoin saatiin se kaapisto, joka piti erikseen tilata kodinhoitohuoneeseen. Se on samaa sarjaa kun keittiö, siksi se piti tilata eikä hakea ikeasta... Se on nyt kasattu ja melkein täynnä. Alkaa kohta mahtua vaatteet makuuhuoneeseen.

Oon aina sillon tällön koittanu käsitöitäkin edistää, vaikka uni tulee tätä nykyä illalla jo ysin jälkeen. Meen aamulla aina aikasin töihin, niin pääsen jo kohtuu aikasin kotiinkin. Aikanen herääminen kyllä vaan lyhentää kummasti ilta-aikaa. Aina välillä oon kerinny piirtään kaavoja ja ompeleenkin sauman jos toisenkin. Nyt valmistui, ylläripylläri, unihaalarit. Koko tällä kertaa 56. Ei tarvinnu ees lähteä hakemaan kaupasta vetoketjua, kun yks päivä muistin, että sain kaverilta jotkut vanhat haalarit tuhottavaksi, ja niissä oli juuri oikeanvärinen vaaleansininen vetoketju. Itse haalarin kankaat on käytetty jo aikaa sitten muistaakseni vaippaimuiksi. Taas oli hamsterin varastosta hyötyä.

Pikkusen tuli leikkausvaiheessa taas silmät sikkaralla kämmäiltyä. Oli tarkotus tehdä etukappaleen jalkaterät yhdestä kappaleesta... Mutta kun leikkaa väsyneenä ja käyttää sekä etu- että takapuoleen samaa kaavaa, eikä muista kiinnittää siihen lisäosaa, piti moka paikkailla irtopaloilla. Ois tullu kaks lyhyttä saumaa vähemmän, jos ois taas ollu hereillä. Lopputulos kuitenkin toimiva... Ja sai käytettyä 2 pientä jämäpalaa pois.

Tänään piti taas kasvimaata tyhjentää. Sipulit pitäis nostaa kyllä pois. Toivottavasti viikonloppuna ois poutaa niin vois sitä maata siivota enemmänkin. Nyt on niin mutasta etten viitti (enkä kyllä ehtiskään sen puoleen). Maalta löytyi muutama pieni peruna (piti kattoa onko mitään, mutta saavat kyllä vielä muut olla maassa), herneitä ja papuja. Lisäksi jäljellä oli vielä noin puolitoista kesäkurpitsaa. Siispä, tässä päivän keitto. Aika samanlainen kun edellinen. Nyt laitoin nokareen voita, nokareen yrtti tuorejuustoa, herneitä, papuja enemmän kuin viimeksi, kesäkurpitsaa enemmän kuin viimeksi, bataattia ehkä vähän vähemmän ja muutaman pienen perunan. Tästä taas huomiseksi evääksi mukaan töihin. Pakkaan mukaan myös raejuustoa, se on erinomaista sosekeiton kaveria. Sitä kesäkurpitsaa on tossa pöydällä vieläkin...

Pikkusolu nukkuu nyt ekaa yötä isojen tyttöjen sängyssä. Mä en enää pysty nostaan sitä pinnasänkyyn ja sieltä pois. Toivottavasti tykästyy uuteen sänkyynsä pian.

Appelsiini "suklaa" kakku

Lupailinkin jo postausta tästä:

Tämä on appelsiini-suklaakakku.

Sain viime jouluna joulupukilta suklaaleivonnaiskirjan. Se on kummitellut hyllyssä tähän asti ja vihdoin sain jotain aikaiseksi. (klikkaamalla kuvaa suuremmaksi varmaan näkee lukea reseptin, jos se kiinnostaa)

Tää oli siitä kiva tehdä, että ei tarvinnu mitään sähkövatkaimia jne. Itse satuin vielä ottamaan tarvittavan määrän voita aamulla jo kippoon lämpiämään, kun leipoa piti pikkusolun päikkäreiden aikaan. Ehdin kuitenkin leipoa vasta illalla, joten voi oli todellakin pehmeää. Hajottavaa tässä reseptissä oli appelsiinien pilkkominen, ja vielä niin, että neste jäi talteen. Koristelut skippasin kokonaan. Hajottavaa oli myös suklaan raastaminen. Itsellä ei sattunut noin vahvaa suklaata olemaan, joten käytin taloussuklaata. Lopputuloksen kannalta ois varmaan kannattanu lisätä taikinaan kaakaojauhetta, koska nyt suklaa ei maistunut juuri ollenkaan. Ehkä seuraavalla kerralla teen saman ohjeen mukaan perus tiikerikakun... On se jo melkein syöty, että ei se mitään pahaakaan ollu.

Tässä vielä taikina vuoassa. Tollasta hämärän pilkullista siitä tuli sen suklaaraasteen/rouheen takia. Mutta kun syö koko kakun, niin on syönyt kaksi appelsiinia. Puoli kiloa päivässä vai miten se meni...

Olin pari päivää käymättä kasvimaalla ja näin siinä taas kävi. Kesäkurpitsat oli vallan villiintyneet. Näitä ei ehkä sais vietyä lentokentän turvatarkastuksesta läpi. Varmaan luokitellaan jo aseiksi. Onneks Mr. solun äiti sattui poikkeamaan niin sain yhden kurpitsoista sinne. Herneitäkin tuli vaikka millä mitalla. Onneksi tässä huushollissa niistä tykkää kaikki.

Mahtavia vihreitä pyörylöitä.

Illalla vielä värkkäilin sosesopan. Tää oli ihan oma väkerrys, ja täytyy myöntää, että vähän ehkä kaipais jotain makua. Toisaalta, en tiedä pitääkö kesäkurpitsasopan oikeasti maistua, kun ei se rehukaan miltään maistu... Leipää kylkeen vaan niin hyvin menee huomenna eväänä. 

Sosesoppaan löysi tiensä seuraavat ainekset:

2/3 kesäkurpitsaa
1 peruna
1 bataatti
3 papua (nää löyty kans omalta maalta, ja sato on pieni sen karvakorvan takia)
1 kasvisliemikuutio
jonkun verran keitinvettä
loraus 15 % ruokakermaa
suolaa
pippuria
sipulia ja/tai ruohosipulia ois voinu laittaa, mut en nyt jaksanu hakee

Ja voe kehveli mun piti laittaa sinne vähän voita, mutta unohtu. Siitä se maku varmaan jäi nyt kiinni. Ens kerralla sit. Korvaan sen määrän leivän päällä.

Uhuu - ei pöllömpää

Pikkusolu nukkui aamulla melko pitkään, minä en. Siispä hipsin hipihiljaa askartelujeni kimppuun. Sain revittyä taas kasan kankaita ja leikeltyä valmiiksi pätkät resoria. Aamupäivästä Mr. solu oli vielä kotona, joten ehdin vähän ommellakin.

Tällästä sain tänään aikaseks. Jälleen kerran yksi pussilakana ja yksi tyynyliina. Pienen pieniä. Lisäksi sain tehtyä yhden koristetyynyn päälisen. Pikkusolun vihreävalkoinen hippokangas tarviikin ehkä jo vaihtelua... Pussilakanan jatkopala ja samalla toinen puoli on jotain (jälleen kerran) kudemateriaalipinosta pelastettua, muistaakseni helmalakanaa. Tässä toimii ihan hyvin. Ihan pieni sävyero noihin pilviin verrattuna, mutta riittävän lähellä. Näiden kappaleiden lisäksi pöllökangasta jäi vielä pieni soiro. Pistin sen toistaiseksi talteen, jos vaikka jotain pienempää askartelua siitä vielä keksis. Nää on nyt kyllä todellakin mun makuun. Niitä verhoja en edelleenkään saanu ripustettua... Ne on ollu valmiina jo hetken ja nyt ne pitää silittää uudelleen...

Pesukone on laulanu tänään taas tauotta pitkälle iltapäivään. Nyt ei pitäs olla pyykkiä pestäväks muutamaan päivään. Seuraavaks taas varmaan vaipat parin-kolmen päivän päästä. Ja puhtaita vaatteitakin pitäs riittää ihan kaikille monen monituista päivää. Tässä viikonlopun työleirillä jo eilen kaipailin suklaaleivonnaista. Tänään toteutin tämän. Tää on vielä makutestiä vailla, joten palaan asiaan vaikka huomenna, jos jotain mainitsemisen arvoista on... Toivottavasti ei pöllömpää.

Lakanoista lakanoita

Tänään oli siivouspäivä. Siis mulla. Mr. solu oli taas menossa (niin kun aina, varsinkin siivouspäivänä) ja heitin pikkusolun mummille, että sain edes jotain tehtyä. Olinkin tosi ahkera, koko huusholli ympäri, 3 koneellista pyykkiä ja 1 tiskikoneellinen. Matot saa jäädä ulos odottaan Mr. solua, niitä en jaksa hakata. Omasta sängystä puuttuu vielä lakanat, mutta pikkusolun pedin sain valmiiksi jo päivällä. Se on aina se prioriteettilistan kärki. Jos muuta ei jaksa niin se ainakin pitää saada tehtyä.

Vauhtia ainakin oli. Tässä kuva meikäläisen huvikummusta ja sitä verhoavasta entisestä punaisesta, nykyisestä punaisesta-valkoisilla pilkuilla -paidasta. En tiiä miten sitä vessaa noin piti pestä... Mutta nyt on se vaihe menossa, että maha alkaa jo oikeasti olla tiellä. Harmi tuota paitaa... ei ollu ees niitä vanhimpia. Mietin jo, että pitäiskö siitä tehdä joku kokonaistaideteos... Vessanpesuaine siis on valkaisevaa...

Mä taas sorruin ompeleen pikkusolulle lakanoita. Päivällä kun odottelin viimistä koneellista valmiiks ennen kun lähdin hakeen pikkusolua niin repelin parit kankaat. Tyynyn se sai vasta vähän aikaa sitte, joten tyynyliinoja se oikeesti tarttikin. Mä tiiän, että näitä pikkulakanoita ei kauaa tarvii ja niitä on meillä jo hyvä pino, mutta en voinu vastustaa tätä suklaapallokangasta. Tää oli kans joku vanha pussilakana joka tuli mulle matonkuteeksi. Tosi kulunu tapaus, piti leikata alhaalta ja ylhäältä siivut pois, että sai ehjää kangasta. Tuskin siis kestää tämäkään kovin kauaa, ja siksi ei myöskään toiminut enää isompana pussilakanana. Mun tekee ihan hirveesti mieli suklaakakkua tai jotain. Suklaista. Kolmas tyynyliina on siitä ruusukankaasta josta jo myös aiemmin askartelin pari pussilakanaa. Sekin melko haperoa jo, mutta ehjä vielä.

Eikä ne lakanat vielä tähän lopu. Sitä pöllökangasta on vielä odottamassa. Tänään lähti luonnollisen poistuman kautta kiertoon myös yksi vaaleansininen tyynyliina. Siihen oli tullu reikä. Ehkä siitä sais jatkopalaa siihen pöllökankaaseen... Vihree ois kivempaa mut sitä ei kyllä tähän hätään löydy. Heti kun saan tuon viimisen koneellisen pyykkiä (neljäs tänään) kuivumaan niin menen sänkyyn, otan sen yhden ainoan mahdollisen kivuttoman asennon, enkä nouse siitä ennen aamua. Paitsi vessaan yöllä... Selkä ei oikein tykkä tän muhkun kanssa riehumisesta. Varsinkin kun vaihdoin vielä sohvien järjestystäkin yksinäni... Se on vissiin sitä pesiytymisvimmaa. Meikäläisellä ainakin melko voimakasta...

Kesäkurpitsapihvit

Uhkailin tehdä jotain siitä kesäkurpitsan möllykästä. Kokeilin niitä pihvejä. Iskin kesäkurpitsapihvin kuukkeliin ja parin klikkauksen jälkeen päädyin tänne. Kirjotin ainesosat ylös ja sovelsin loput. Tai oikeastaan sovelsin myös ainesosat, kyl te tiiätte kuinka hyvä meikäläinen on noudattaan ohjeita... No, tässä reseptiä soveltaen:

1 kg kesäkurpitsaa - no sitä oli se vähän vajaa 300 g
1,5 tl suolaa - laitoin myllystä pari rouhasua
60 g parmesaanijuustoraastetta - kourallinen jotain perus emmentalraastetta
3 munaa - arvioin, että yhdellä pärjätään
8 rkl täysjyvävehnäjauhoja - pussin loppu sämpyläjauhoja, tais olla reilu 2 rkl
1 tl ruokasoodaa - lusikankärjellinen
1 pieni sipuli - tuppo ruohosipulia
pippuria
ruokaöljyä - en laittanu kun paistoin voissa
Lisäsin vielä reilun lusikallisen yrtti tuorejuustoa, kun sattui kaapissa olemaan.

Sen verran luin ohjetta päivällä varuiksi, että kesäkurpitsasta piti suolalla valuttaa nesteet pois. Sen tein, toki olis varmaan pitäny puristaa vielä kuivemmaksi. Sen jälkeen heitin ainekset sekasin vapaassa järjestyksessä. Yritin vähän maistaakin matkalla, mutta maistu kyllä vaan raa'alle kananmunalle. Siispä pannuun vaan, oheen paistoin päivältä jääneitä perunoita. Tästä tuli siis mun eväät töihin.

 Ei tää tälläi "taikinana" kyllä paljon ruokahalua herätä.

Pannulla näyttääkin jo sitten paljon paremmalta. Tosta satsista tuli noin 6 pihviä.

Tämä oli siitä hyvää eväsruokaa, että maistu ihan hyvältä mikrotettunakin. Suolaa ois pitäny olla enemmän. Vähän tuli sellanen perus mauton kesäkurpitsajuttu, ei edes se juusto maistunut paljon. Tein kylkeen tilli-kermaviilikastikkeen niin sen kanssa oli kyllä ihan mainiota. Varmaan ois ollu parasta suoraa pannusta, mutta tällä kertaa näin. Seuraavaa kurpitsaa odotellessa...