Paksuussyistä johtuen jouduin eilen aamulla käymään taas juomassa sokerilitkua ja sen jälkeen leikkimässä neulatyynyä pari tuntia. Mulla oli ajankuluksi mukana pari työjuttua ja käsityöt. En jaksanu siinä päänsäryssä epämukavalla tuolilla keikkuen keskittyä työhommiin, joten kaivoin sukan esiin ja katsoin kävelyä telkkarista. Siinä parin tunnin aikana tuli ensimmäinen sukka tästä parista valmiiksi. Hyvän pätkän sain myös toista vartta tehtyä. Tää on taas tällänen meikäläisen jalkaan sopiva. Ne sopii aika monen muunkin jalkaan... Ihan vaan omien tulevien sukka-aloitusten pelastamiseksi, näissä lankana 7 veljestä, puikot 4 ja silmukoita alussa 45.
Ruokaa ei tänäänkään kiinnostanu laittaa, mutta aina voi leipoa. Arvakkaa vaan mikä mua taas himottaa tälläkin paksuuskerralla. Annan vinkin: taikina. Tässä tämän syksyn eka omenapiirakka. Tulikohan varmasti riittävästi omenaa? Ohjeena käytin jälleen kerran sitä tuttua ja turvallista sunnuntai vehnäjauhopussin takaa löytyvää marjapiirakan ohjetta. Marjojen sijaan siis laitoin omenakuutioita. Tykkään enemmän kuutioista kun siivuista, kun tästä on helpompi leikata pala, kun ei tarvii leikata omppusiivujen läpi. Pyörittelen omppuihin vähän kanelia ennen kun laitan taikinan päälle. Ei mee sitä kanelia siihen itse taikinaan eikä jää kököille, kun sitä pussista suoraa sirottelee. Omput oli niin kypsiä, että laitoin sokeria taikinaan vaan ohjeen minimimäärän. Vanilijakastike odottaa kaapissa.
Onpas mukavan näkönen omenapiirakka. Miäs kävi mummolasa ja unohti tuada mulle siältä omenoita (olivat käyneet kippaamasa niitä pellolle kottikärryllisen, mur). Ärsyttää jos mun nyt tarttee kutsua anoppi meille vaan sen takia että saisin omenoita.
VastaaPoistaToi virkkaaminen vaivaa mua, luulis että mää semmosen oppisin ko vaan yrittäisin. Esittele vaan oikein paljon noita ihania vanhoja malleja, niin ehkä mää sitten joskus tartun itteeni niskasta kii ja alan opettelemaan.