Blogiblokki

Mulla on blokkausjumi. Kauheesti tekis mieli noin ajatuksen tasolla kirjotella, mutta

1) Illalla ei jaksa, kun väsyttää niin, että sammuu vaan vähän sen jälkeen kun mukulat, tai sitten elää tv koomassa hetken.

2) Elämässä ei tapahdu mitään muuta, kun herätään, syödään, nukutaan, käydään kaupassa kun on pakko, laitetaan ruokaa kun on pakko. Viikon erikoisin hetki on antibioottien hakeminen apteekista.

3) En ehdi toteuttaa itseäni harrastusten parissa juuri ollenkaan, joten mitään merkittävää näytettävää ei ole.

(jälkihuomautus: 4) näiden kahden kuvan lataaminen vei tunnin. Olisin jo halunnut nukkumaan puoli tuntia sitten. Mikähän tässä bloggerissa nyt laittaa kapuloita rattaisiin...)

Tänään käytiin taas perhetuvalla aamupäivällä. Sitten nukuttiin päikkärit. Sen jälkeen välipala ja mentiin ulos. Sitten sisälle syömään. Mr. solu kokeili tehdä kanaa intialaisittain. Ei kuulemma ollu sitä mitä se yritti, mutta mun mielestä oli paljon parempaa kanaa mitä meillä yleensä syödään... Pikkusolu ei tykänny niin mausteisesta, joten se söi vähän riisiä ja sai lisäksi paahtoleivän ja mandariinin.

Eilen ostin toiveikkaana askartelutarvikkeita. Raakapuuvillakangasta ja kangasvärejä. Ostin perusvärit. En tiedä paljonko niille tulee käyttöä ja ajattelin, että voin sekottaa muut värit näistä.

Tässä on viimeisin ompelukseni. Pala kestovaipan sisustaa irralliseksi kuivaliinaksi. Pikkukakkonen kasvoi jo ulos pienimmistä vaipoista. Pyöritin niitä pois ja isompia käyttöön tällä viikolla. Tajusin, että niitä seuraavan koon vaippoja on ihan kauhea määrä. Pystyin jopa valkkaamaan poikavärisiä vaippoja ja jättämään ne vaaleanpunaiset laatikkoon. Huomasin myös, että pelkästään äitiyspakkauksen vaippoja edellisestä ja nykyisestä pakkauksesta on yhteensä 18. Ne on kyllä käyneet jossain lisääntymässä... Ajattelin käyttää tälläsiä kuivaliinoja niissä imsevimsen all in one vaipoissa, kun tälläset on paljon helpompi huuhtasta kakasta kuin viruttaa koko vaippa. Näitä pitäis vielä tehdä muutama lisää, kunhan ehtii. Toisen kyllä leikkasin jo, mutta se meni heti käyttöön. Pitää saumuroida se ympäri sit kun tulee pesusta. Onneks säästin näitä jämäpaloja vaippatehtailusta.

Kesän makuja?

Käytiin tänään kaupassa ja ne olikin sielä pistäny koko paikan ihan ympäri. Maitohylly sentään oli sielä missä aina ennenkin. Vahingossa törmäsin jo siemenständiin. Ajattelin, että ostan nyt sit valmiiks kun vielä on valinnanvaraa. Muutenkin jo eilen kävi mielessä kesän kasvimaapuuhat. Kasvihuonetta vaiko eikö kasvihuonetta... Kasvimaa pitänee aidata, koska viime kesänä pupu kävi syömässä pavut. Nytkin on piha täynnä pupun jälkiä...

Ostin siis maissin ja palsternakan siemeniä. Papuja kuivasin syksyllä varastoon tän vuoden istutusta varten. Sipuleita pitää vielä haalia. Noi maissit oli aika kalliita, tähkiä saa monta pakettia tarjouksesta tolla rahalla, mutta tuleepahan kokeiltua. Kaikki harrastukset maksaa jotain. Toivottavasti ehdin niitä sit istuttaa. Ehkä saan houkuteltua pikkusolun istutuspuuhiin mukaan tai jotain...

Päivällä tuli katottua telkusta Jamie Oliverin jonkun minuutin kokkausta. Mä en saa enää nukkua päikkäreitä, kun pikkukakkosella on juuri siihen aikaan tankkaus ja seurusteluvaihe. Satuin näkemään helpon mangojäätelöohjeen. Oliverin ohje löytyy googlettamalla, mutta mä taas tein niin kun parhaaks näin. Pussi pakastemangoja, pari lusikallista turkkilaista jugurttia, 1 tl sokeria ja 1 tl hunajaa. Hunaja ei ole kotimaista vaan eteläeuroopasta saatu lahjaksi ja se on tosi voimakasta. Ois ehkä sittenkin pitäny jättää laittamatta... En oo muutenkaan mikään kova hunajan ystävä. Sauvasekotin osottautu paremmaks vaihtoehdoks kun tehosekotin, tosin teharilla sai ne mangot pienemmäksi. Ei ehkä kuutiot ois pienentyny sillä sauvasekottajalla. Pitääkö mun vielä yleiskonekin hankkia... Tätä nyt voi tarjota lapsillekin. Ainakin tietää mitä siihen on laittanu, enkä oo varma tarviiko sitä sokeriakaan siihen lisätä. Saman voi tehdä marjoilla ja jugurtilla. Sekotuksen jälkeen vaan äkkiä takasin pakkaseen. Ja siis marjat ja mangot kylmänä soseeks. Hyvää siitä tuli.

Tässä vielä kuva siitä palsternakka sosekeitosta. Tänään sain kuvan ladattua.

Palsternakkakeitto

Mulla on taas joku sosekeittomoodi päällä. Varmaan siks, että sitä voi pakastaa. Viikonloppuna iso satsi pakkaseen (ja nyt voi vielä hyvin jäähdyttää sen ulkona) ja viikolla ei tarvii tehdä päivällä ollenkaan ruokaa. Paitsi ehkä pikkusolulle sillon tällön. Se kyllä syö keitoksiakin, varsinkin jos on raejuustoa. Kaikki kelpaa kun on raejuustoa. Kokeilin ekaa kertaa tehdä palsternakkakeittoa, kun törmäsin kaupassa isohkoihin palsternakkoihin. Olivat ruotsalaisia, mutta edes melkein lähiruokaa... Ohje oli taas vapaa sovellus erinäisistä lähteistä saadusta inspiraatiosta. Se meni jokseenkin näin:

4 palsternakkaa
1 peruna
1 sipuli (purjo ois ehkä ollu tähän parempaa, mut ei nyt ollu kotona)
1 kasvisliemikuutio
noin 100g viola yrtti tuorejuustoa (voi korvata ruokakermalla)
tilkka maitoa

Keitin perunan, sipulin ja palsternakan pehmeiksi vähässä vedessä liemikuution kanssa. Siitä sauvasekottimella soseeksi ja tuorejuusto kehiin. Maitoa laitoin vähän siksi, että vettä oli tosi vähän ja keitto oli tönkköä. Sitten vielä kuumennus. Makutestin jälkeen vähän pippuria ja suolaa.

Valitettavasti kuvaa ei nyt näköjään heru tähän postaukseen, koska en saa niitä jostain syystä ladattua. Blogger on kyllä käyttäytyny tänään muutenkin vähän omituisesti, eli ehkä vika on siinä. Koitan myöhemmin uudestaan. Kävin tänään ulkonakin kuvaamassa, mutta nekin kuvat jää nyt tuonnemmaksi.

Vastaan haasteeseen

Rynttyliisa haasto mut. On se ennenkin haastanu, mutta jos nyt tällä kertaa ehtis vastata.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta (täysin epämääräisessä järjestyksessä):

1) Haluaisin rakentaa talon. Haluaisin, että mulla ois aikaa rakentaa talo. Ei siis rakennuttaa, vaan ite päästä hääräilemään. Haluaisin myös, että mulla ois riittävät taidot siihen. Apuvoimia hyväksyn kyllä.

2) Tunnen suurta halua järjestää puuliiteri. Siis siirtää pinoja paikasta toiseen (mukamas) parempaan järjestykseen. Koitan hillitä itseni, koska puut hupenee sieltä koko ajan ja järjesteltävä vähenee.

3) Mulla on aika lyhyt pinna.

4) Mun tapa tehdä asioita on yleensä paras. Haluan, että asiat tehdään mun tavalla.

5) Tykkään enemmän mässyttää sipsejä kun karkkeja. Leivokset käy kyllä, erityisesti näköjään sillon, kun imettää.

6) Olen tarkkailijaluonne, en tykkää olla huomion keskipiste.

7) Ravintolassa syön mielelläni hampurilaisia. (Ravintolat myös valikoituvat sen mukaan. Onneks Mr. solukin syö hampurilaisia.)

8) Olen valmistunut tohtoriksi.

9) Tykkään talvesta ja kesällä vesisateesta.

10) Oon harrastanu ratsastusta. Naapurissa oli hepo ja sillä mentiin ilman mitään sen kummempaa koulutusta. 

11) Foliohattua kiristää. Näihinkin kysymyksiin vastaamista harkitsin kauan, mutta kai nämä on aika harmittomia asioita kertoa internetissä...

Vastaukset kysymyksiin:

1) Mikä on lempiruokasi?

Hamppari. Grillin ranskiksetkin on hyvät.

2) Mikä on tärkein tavoitteesi tänä vuonna?

En oo kauheesti mitään tavotteita asettanu... Ehkä saada raskauskilot karistettua ja varmaan osallistua taas johonkin juoksutapahtumaan 10 km matkalle (sopiva motivaatio kilojen karistukseen ja kuntoiluun).

3. Jos olisi pakko valita näistä kolmesta, mihin lähtisit lomalle: Islanti, Nigeria, Kiina? Miksi?
Islanti. Asuin sielä ja haluisin käydä kattomassa paikkoja. Osa maasta on vielä näkemättäkin.

4. Jos saisit rakennuttaa itsellesi talon ihan mihin maahan tahansa, mihin rakentaisit? Miksi?
Suomi. Mitä sitä muualle.

5. Suosikkikodinkoneesi ja miksi?
Varmaan pyykkikone. Tykkään pestä pyykkiä. En kyllä selviäis ilman imuria ja tiskikonettakaan.

6. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv -ohjelmaan, mihin osallistuisit?
Varmaan joku selviytyjät.

7. Jos palataan tuohon neljännen kysymyksen taloon, niin millainen se olisi? Mistä materiaalista, minkä kokoinen, minkä värinen, kuinka monta huonetta ja mitä huoneita...?
Suunnitelmat on vielä kesken. Ehdottomasti kivi/tiilitalo, en ala maalaamaan muutaman vuoden välein. Siinä on takka, leivinuuni ja puuhella. Talon ympärillä lasitetut terassit. Muu on vielä auki.

8. Millä viidellä nettisivulla käyt eniten?
Iltasanomat, telkku.com, rynttyliisan blogi, gmail, osallistujat.com

9. Jos tietäisit, että sinulla olisi vain viikko elinaikaa, mitä tekisit?
En tiedä. Toivottavasti en saa ikinä tietää aikani rajallisuutta. Koittasin varmaan viettää aikaa läheisten kanssa.

10. Minkä kielen haluaisit oppia? Miksi?
Kiina, portugali, espanja, venäjä. Ehkä jopa tossa järjestyksessä. Noilla ja englannilla pärjää aika monessa paikassa ja varmaan ois töitäkin tarjolla. Käytännön syyt siis.

11. Mitä kotityötä inhoat eniten? Miksi?
Ruuanlaitto ei oo lemppari. En jaksa panostaa siihen ja tulos on usein sen mukanen.

Siinäpä se. Nytpä tiedätte musta taas paljon enemmän.

En haasta nyt ketään, koska en kauheesti edelleenkään lue blogeja. Pari seurattavaa on, mutta jääköön nyt väliin, koska haluan ehtiä tänään myös vielä tehdä käsitöitä, kun kerrankin jaksan.  

Lukemista ja ompelua

Nyt on arki taas koittanut Mr. solun saikun jälkeen. Mitään omaa juttua ei siis ehdi tehdä. Öisin ei saa nukkua, eikä myöskään päivällä. Vähän puolilla valoilla siis mennään, mutta onneks nyt on aurinko paistanu päivällä...

En voi sanoa olevani mikään lukutoukka. Tai ainakaan en harrasta juurikaan mitään kaunokirjallista lukemista. Koulukirjoja ja tieteellisiä artikkeleita onkin sitten opiskelun ja työn puolesta tullu luettua senkin edestä. Joskus kuitenkin tulee tartuttua kirjaan. Tässä joulun jälkeen sain luettua tämän:

Kirjasta oli kovat odotukset, koska oon kattonu telkusta hyviä ja huonoja uutisia. Siinä paras on juuri Tuomas Kyrö. Odotin siis nauruhermoja kutkuttavaa tykitystä, senkin takia, että tunnistan kyllä itsessäni pienen mielensäpahoittajan... eikä aina niin pientäkään. Täytyy sanoa, että kirja ei ihan kaikkia yltiöpäisiä odotuksia lunastanut, mutta kyllä se muutaman ihan mukavan naurunhörähdyksen aikaan sai. Marjanpoimintaa ja lääkärissä käyntiä... Kirja ei ole kovin pitkä ja se on jaettu moneen pieneen osaan. Sitä voi siis helposti lukea "lastenhoidon" lomassa aina pätkän kerrallaan. Voin kuvitella, että kirja uppoaa vielä paremmin vähän vanhempaan väkeen. Mutta ihan hauskaa luettavaa siis, eikä lukemiseen kokonaisuudessaan mennyt kovin kauaa.

Nyt kun se talvikin vihdoin tuli niin piti pikkusolulle ommella se kypärämyssykin. Pyjamaprojektista jäi kangasta yli, joten siitä tälle talvelle myssy. Viimevuotinen myssykin mahtuu juuri ja juuri, joten käytin samoja kaavoja ja jätin vaan vähän enemmän saumanvaraa. Reunassa mustaa resoria.

Halpaa huvia

Kotielämä aina välillä kyllästyttää. Varsinkin tänä talvena, kun kelit on ollu niin huonoja, ettei uloskaan tee mieli mennä. Ollaan välillä koitettu miettiä mitä sitä tekis muuta kun ravais kauppakeskusta ees taas, kun jollain sitä energiaa pitäis kuluttaa. Pikkusolukin tarvii jo vähän virikkeitä niiden pahvilaatikkoleikkien lisäks. Me ei olla vielä haluttu mistään hoplopista maksaa itteemme kipeeks, varsinkin kun pikkusolu on kovin arka uusiin juttuihin.

Ollaan käyty muutaman kerran kattomassa sisähallissa Mr. solun treenejä. Pikkusolu on viihtyny ihan mukavasti, joten sen takia uskallettiin paikallispelejäkin käydä kurkkaamassa. Kyseessä on marginaalilaji joten katsomaankin pääsi ilmaseks. Kivaa oli, vaikka ite tuli katteltua enemmän pikkusolun perään kun niitä varsinaisia pelejä.

Tampereen lähistöllä kun asutaan niin toinen juttu mikä keksittiin oli Pirkkahalli (tai ei se kai enää oo edes pirkkahalli, mut what evs). Sillon kun odotin pikkusolua oli myös tosi kurja alkutalvi ja ulkona tosi liukkaat kelit. En uskaltanu maha pystyssä käydä ulkona kauheesti kävelyllä niin sit ajeltiin pirkkikselle. Mä kävelin rataa ympäri samalla kun Mr. solu kävi kuntosalilla. Nykyään yleisurheilupuolelle maksaa sisään vissiin 4 e, mutta muihin halleihin pääsee temmeltään jos sielä ei oo varattua vuoroa. Vuorot näkee netistä Tampereen webtimmistä. Mr. solu ja pikkusolu kävi yhden tuttavaperheen kanssa kokeilemassa miten lapset viihtyy ja kyllähän ne kuulemma viihty. Paikkakin oli sopivasti noin puolessa välissä matkaa meiltä tutuille. Omat pallot mukaan ja menoksi.

Ulkopiknik on vähän haastavaa näillä keleillä, mutta sisällä onnistuu. Onnistuis myös kotona, mutta muualla on mielenkiintosempaa. Käytiin tänään Mr. solun opiskelupaikassa. Eväät mukaan ja matkaan. Onnistuis varmaan myös työpaikalla käynti, jos nyt ei missään tehtaassa oo töissä. Eikä välttämättä kannata mennä viikolla. Vähän väkeä ja uusi paikka lapselle. Mikro, tuoleja ja pöytiä ja vessa löytyy. Oppilaitoksesta löyty jopa siisti vauvanhoitopiste ja potta. Ihan kivaa oli eikä tarvinnu kotona muhia.

Seuraavaks pitäis varmaan koittaa jotain majaa rakentaa. Pikkusolu vaan ei yhtään tykkää meidän aikuisten leikkiyrityksistä. Sillä on ihan omat kuviot. Uimahallia on harkittu, mutta pikkusolu ei oikein tykkää suihkusta. Ei viittis siitäkään kauheesti maksaa, jos tulos on vaan pelkkää huutoa. Kirjastossakin käytiin ennen joulua. Poliisimuseo on kai ilmanen, pitää sekin muistaa. Sopii kyllä ehkä vähän isommille lapsille. Oisko mitään muuta ideaa halvoista/ilmasista ajanviettopaikoista/tavoista joita vois kokeilla?

Tulis nyt jo...

Se talvi. On tää kummallista. Ensin odotetaan lasta ja sitten talvea. Sitten kai taas kesää ja joulua...

Meidän piha tulvii. Tässä pitäis kasvaa ens vuonna mansikoita, mutta mahtaakohan kasvaa... Ne on aivan hukkuneet. Noh, tietää mitä ens kesänä tehdään. Istutetaan uusia mansikoita ja kaivetaan pihaan uutta salaojaa.

Jouluvalot lähti maanantaina kuusesta. Tai nyppäsin vaan töpselin pois seinästä. Johto jäi ja siinä oli paljon pisaroita tänään. Kamera ei halunnu tarkentaa lähelle, mutta sentään kauas. Vähän taidekuvamainen tästä tuli... Oikein mieltä ylentävä talvikeli. Ja nää kuvat on otettu päivällä. Synkkää on.

Toivottavasti loppuviikosta pääsis kuvaileen niitä lumihiutaleita. Ei oo paljo jäälyhtyjäkään tullu tehtyä tänä talvena.

Eka hymy :)

Elämä on uuden ihmisverson kanssa taas täynnä näitä ensimmäisiä. Tänään tuli eka hymy. Siis sellanen oikee hymy ihan silmät auki, eikä mikään nukahtamisaikaan tapahtunu lihasnykäys tai ilmavaiva. On se hymyilevä pieni ihminen vaan hurmaava. Koitan pitää sen mielessä tässä kirjottaessa kuunellessa kahden mukulan kiekumista...

Huomenna iskeekin paluu arkeen. Mr. solu palaa töihin ja minä heiluttelen sitten käsiä täälä kahden lapsen kanssa. Tai niiden edessä... Tuolla pienimmäisellä ei ole vielä kunnon rytmiä, mutta saattaa olla, että se pakotetaan jonkinlaiseen muottiin hyvin äkkiä. Pikkusolu on aika mustis ja taitaa olla myös uhmis. Hermot on siis meikäläisellä varmasti koetuksella. Nytkin se karjuu tuola petissä, kun ei haluu mennä nukkuun tai jotain. Pysyy sentään petissä. Jos jotain meikäläinen tarttis niin pidempää pinnaa. Saiskohan sitä ostaa jostain?

Tissitarinakin sai ihan uutta jatkoa viimeyönä. Ei oo enää tukossa, nyt on verillä. Mr. solu huomas yöllä, että pikkukakkonen puklaa vaaleenpunasta tavaraa. Aamulla koitettiin korvikkeella, että veri tulee nimenomaan meikäläisestä, eikä vauvasta. Onhan se imetys sattunu ihan perkeleesti, mutta ajattelin, että kyllä se siitä. Ei sit vissiin. Aamulla vasta tajusin, että mistä kohtaa sitä verta edes tulee. Nyt pitää sit toista tissiä pumpata ja syöttää se pullolla. Toisesta pystyy vielä imettään, mutta en tiedä kuinka kauan. Mihinkähän näistä yläkropan ulokkeista vois tehdä reklamaation? Ei oo meikäläistä tehty lastensaamiseen, eikä näköjään hoitamiseenkaan. Nyt bebantteenia ja seuraavaks sit kai rintakumi. En vaan haluis millään niitä alkaa taas käyttää. Hankalaa puuhaa. Toki niin on toi pulloilukin. Plääh. Gimme a break! Hymy, hymy, hymy...

Ruokaa ruokaa

Elämä on pelkkää ruuanlaittoo. Harmi vaan, kun ei oo mun lempparihommaa... Joskus pitää kuitenkin yrittää edes kokeilla jotain uutta, ettei se oo aina sitä samaa safkaa kolmen päivän kierrolla. Syötiin eilen taas uunilohta ja sitä perinteiseen tapaan jäi reilusti. Ajattelin sitten kokeilla lohipiirakkaa. Nettiresepteissä on se huono puoli, että periaatteessa samaan ruokaan löytyy miljoonia ohjeita. Käy niistä nyt sit läpi ja päätä mikä on paras. Kirjassa on se huono puoli, että ohjeita löytyy vaan yks... Otin sit netistä suuntaa antavan ohjeen.

Säälittävintä tässä ruuanlaitossa on se, että ei ehdi. Kala paistettiin (uunitettiin?) eilen. Mun piti tehdä tää piirakka aamulla, mutta en jaksanu reipiä itteeni sängystä ylös riittävän aikasin aamuyön valvomisen jälkeen. Aamupäivällä siis sain jauhot kulhoon ja purjot leikattua. Iltapäivällä sain sitten vihdoin loput piirakasta valmiiks. Jopa ruoka-aikaan mennessä. 24 h kokkausta...

Pohjaan käytin 1,5 dl rouheisia sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja. Kylmäsavulohen sijaan laitoin eilistä uunilohta, purjoa, ruokakermaa ranskankerman sijaan ja tuoretta tilliä. Täytteestä näemmä unohdin kokonaan jauhot ja mausteet, mutta eipä haitannu. Suolasin lohen ennen piirakkaan laittoa (meillä paistetaan kala aina ilman suolaa, koska kun suolaa lautasella niin suolaa tarvii vähemmän). Paistolämpötila ja aika oli jotain 175 ja kauan. Ens kerralla vois koittaa vähän korkeempaa lämpöä ja kirjottaa paistoajan muistiin.

Mun mielestä tästä tuli ihan hyvää. Mr. solu totes, että kala muuten kuin pelkkänä kalana on outoa. Söi kuitenkin. Pikkusolu söi ihan hyvällä ruokahalulla, vaikkakin oli taas vähän hankalaa syötävää lusikalla itekseen. Pitäs oikeesti opettaa sitä haarukkaakin varmaan jo. Tämä tuotos saattaa jopa jäädä ruokalistalle, koska lidlistä tulee haettua kalaa melkein joka torstai ja ne on isoja fileitä...

Ristiäisistä

Ne ristiäiset siis oli tuossa joulun jälkeen. Välipäivänä koitin haalia kaupasta nauhoja ristiäismekkoon ja kukkia pöydälle. Nauhoihin en ollut aivan täysin tyytyväinen, mutta olivat sentään tummansinistä, eikä vaaleaa. Vähän turhan tummaa vain, kun näytti lähes mustalta. Kukkasissa ei paikallisessa marketissa ollut ihan hirveästi valinnanvaraa, joten niillä mentiin mitä oli. Koitin voimistella jotain poikamaista vibaa kukka-asetelmiinkin.

Nappasin kaupasta pari vaaleenpunasta kimppua ja palastelin ne kotona. Osa päätyi tähän pieneen siniseen kenkään. Kukat on tökitty oaasiin. Tätä oli taas hauska tehdä. Nää kukat onneks vivahtaa vähän violettiin ja niissä on isot vihreet keskustat niin ei oo ihan super tyttömäinen asetelma.

Nämä vaaleanpunaiset gerberat taas... Pistin vaasin pohjalle sellofaania ja sinisiä jääpalapusseja. Vaasi ois ollu muuten liian syvä näille kukille ja sai tälläkin vähän sitä sinistä mukaan. Meinas vaan noi muovit kovasti kellua tuola kipossa.

Pari jätkänkynttilää tuikattiin tuleen juhlan kunniaksi. 

Kastepöydällä kukat ja kynttilät itse tehdyn liinan päällä.

Ruokapöydässä punanen joululiina näytti yksin jotenkin tyhmältä. joten pistin siihen päälle tälläsen pienen kirjotun liinan. Liinaa valkatessa tein huomion, että niissäkin kaikki kukat on yleensä punasia, korkeintaan keltasia. Pitää varmaan askarrella pojan juhlia varten vielä sellainen, missä on sinisiä kukkia. Pitäis tästäkin tapauksesta maalata taulukin jossain vaiheessa, niinkun pikkusolusta ristiäismekossaan. Saa nähdä koska ehtii.

Onneks nämäkin juhlallisuudet on nyt ohi. Aina vähän ylimäärästä hössötystä tälläset, ja sekottaa päivärytmin. Vaikka onhan se välillä kivaa, että käy väkeä ja kakkua tulee korvista. Sitä on vielä pakastinkin täynnä... Arki jatkuu ilmeisesti seuraavan rintatulehduksen merkeissä. Tällä kertaa odotan ainakin huomiseen lääkärille menoa, koska nyt on vaan pientä lämpöä. Se saattaa johtua siitäkin, että joku muukin pöpö on iskenyt, kun kurkku on kipeä ja nokkakin tukossa. Jos noi tissit tokenis tällä kertaa vaan hautomalla ja imettämällä...