Ruokaa ruokaa

Elämä on pelkkää ruuanlaittoo. Harmi vaan, kun ei oo mun lempparihommaa... Joskus pitää kuitenkin yrittää edes kokeilla jotain uutta, ettei se oo aina sitä samaa safkaa kolmen päivän kierrolla. Syötiin eilen taas uunilohta ja sitä perinteiseen tapaan jäi reilusti. Ajattelin sitten kokeilla lohipiirakkaa. Nettiresepteissä on se huono puoli, että periaatteessa samaan ruokaan löytyy miljoonia ohjeita. Käy niistä nyt sit läpi ja päätä mikä on paras. Kirjassa on se huono puoli, että ohjeita löytyy vaan yks... Otin sit netistä suuntaa antavan ohjeen.

Säälittävintä tässä ruuanlaitossa on se, että ei ehdi. Kala paistettiin (uunitettiin?) eilen. Mun piti tehdä tää piirakka aamulla, mutta en jaksanu reipiä itteeni sängystä ylös riittävän aikasin aamuyön valvomisen jälkeen. Aamupäivällä siis sain jauhot kulhoon ja purjot leikattua. Iltapäivällä sain sitten vihdoin loput piirakasta valmiiks. Jopa ruoka-aikaan mennessä. 24 h kokkausta...

Pohjaan käytin 1,5 dl rouheisia sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja. Kylmäsavulohen sijaan laitoin eilistä uunilohta, purjoa, ruokakermaa ranskankerman sijaan ja tuoretta tilliä. Täytteestä näemmä unohdin kokonaan jauhot ja mausteet, mutta eipä haitannu. Suolasin lohen ennen piirakkaan laittoa (meillä paistetaan kala aina ilman suolaa, koska kun suolaa lautasella niin suolaa tarvii vähemmän). Paistolämpötila ja aika oli jotain 175 ja kauan. Ens kerralla vois koittaa vähän korkeempaa lämpöä ja kirjottaa paistoajan muistiin.

Mun mielestä tästä tuli ihan hyvää. Mr. solu totes, että kala muuten kuin pelkkänä kalana on outoa. Söi kuitenkin. Pikkusolu söi ihan hyvällä ruokahalulla, vaikkakin oli taas vähän hankalaa syötävää lusikalla itekseen. Pitäs oikeesti opettaa sitä haarukkaakin varmaan jo. Tämä tuotos saattaa jopa jäädä ruokalistalle, koska lidlistä tulee haettua kalaa melkein joka torstai ja ne on isoja fileitä...