Meidän elämä on nykyään kovin dramaattista. Tai ehkä lähinnä pikkusolun elämä on dramaattista, itse on vähän enemmän katsojan roolissa... Välillä on jo niin paljon draamaa, että lipsahtaa tahattoman komiikan puolelle. Esimerkkejä traagisista tapauksista:
- ei mennä ulos (koska juuri sieltä tultiin ja on ruoka-aika)
- kenkiä ei saa ottaa pois jalasta (koska ollaan lähdössä)
- keittiön laatikoita ei saa avata/tyhjentää
- tiskikoneen tyhjennystä pitää odottaa
- likaisia astioita ei tyhjennetä tiskikoneesta
- ei saa mätkiä pikkuveljeä
- mummi lähtee kotiin
- pitää mennä nukkumaan
- pitäisi herätä
- ei saa räplätä ulko-oven kahvaa (jonka jo taisi hajottaa)
- ei saa työntää imuria pitkin huushollia ja sammuttaa sitä jatkuvasti (koska yritän imuroida)
- pitää mennä potalle (silloinkin kun 100 varmasti on hätä)
- ei saa ruoka-aikaan kolmatta palaa juustoa (koska kakka ei tule ulos)
- ei saa kuudetta lihapullaa
- laittaa lihapullan kokonaisena suuhun eikä saa pureskeltua (pitänee tehdä pienempiä pullia ens kerralla)
- ei saa haahuilla suojatiellä
- ei saa työntää lastenvaunuja (tielle)
- lähdetään kävelylle väärään suuntaan
- pitää istua pyörän päällä (haluaisi työntää pyörää, mutta se taas ei onnistu kun ketään ei ole ohjaamassa)
- ei pääse keinumaan tai nostetaan pois keinusta
- lähdetään pois leikkipuistosta
Tässä nyt mainitakseni muutamia... Näitähän riittää ja joka päivälle sattuu useampia. Ei ole helppoa pienen ihmisen elämä. Mut ei oo pienen ihmisen äidinkään elämä aina helppoa.
Omasta elämästä sen verran, että tähän mennessä oon saanu pihaistutukset aika hyvin kuosiin. Paketillinen kukkasipuleita on nyt piilotettu eri puolille pihaa ja mielenkiinnolla odotan, että mitä nousee ja koska. Toivottavasti jotain edes. Kasvimaalle istutin vasta tillit ja sipulit, muuten se vielä odottaa kasveja. Onneks sain pihahommia niin hyvin tehtyä, koska nyt ei taida olla ulos menemistä hetkeen. En oo syöny allergialääkkeitä, koska imetän, ja nyt on päällä aivan järkyttävät allergiaoireet. Koko päätä kutittaa sekä sisältä että ulkoa (korvien kutina on ehkä ärsyttävintä), silmät vuotaa ihan kun itkisin (en kuitenkaan itke, ainakaan koko aikaa), nenä on tukossa tai vuotaa solkenaan ja kurkkukin on karhea. Saatan joutua käväsemään apteekista hakemaan jotain helpotusta pikapuoliin, koska meidän kotitie on sumeana vihreästä siitepölystä. Tulis edes kunnon sade joka huuhtelis pölyt viemäreihin ja ojiin asti, eikä vaan tienpientareelle. Draamaa ja kärsimystä on siis ihmisen elämä, heh...
Meijän Koolla on luannollisesti sama dramaattinen vaihe. Piäniki vastoinkäyminen tai kielto, niin se joko alkaa itkemään (tekoporua) tai sitten menee lattialle "nukkumaan", mielenosotuksia molemmat. Voi piäniä, ei oo elämä helppoo. Eikä kyllä sullakaan, toivon sulle kunnon sateen. :-)
VastaaPoistaTänään kävin hakemassa lääkettä allergiaan. Ei pysty oleen ilman. Toi tekoporu on kyllä aivan mahtavaa. Pari kertaa on oikein alkanu naurattaan. On vaikeeta pysyä vakavana ja opettaa mukulaa tavoille kun vaan repeilee sen showlle.
VastaaPoista