Musta on hauskaa tehdä lasten kanssa askartelujuttuja (tai ehkä lähinnä lapsilla). Näissä korteissa tökin pikkusolun sormella keltasia pisteitä paperiin ja piirsin nokat, silmät ja jalat. Tadaa, tipuja. Pikkukakkosen sormea ei saanut suoraksi niin, että ois voinu tehdä pajunkissoja, mutta varpailla niitä sai aina 5 kerralla!
Sitten askartelin vielä pari pahvikorttia, kun sattui materiaaleja olemaan saatavilla. Pääsiäislintu ja pupu. Näistä puuttuu vielä tekstit. Hitsit, pitäs varmaan ostaa rairuohon siemeniä. Mulla vois kyllä jotain vesikrassin siementä olla jemmassa, kai sekin karvatipujen alustaks käy...
Mitenkäs teillä suhtaudutaan virpomiseen? Meillä vähän nihkeästi. En ihan kauheesti tykkää, kun vieraita käy rimputtamassa kelloa pitkin päivää. Taidetaan ottaa taas patterit pois ja piiloutua verhojen taakse... Oon sanonu kavereille, että niiden lapset voi tulla jos sovitaan etukäteen, että tiedän hakea kaupasta munia. Ite en tykkää munista... Pienenäkin kaivoin vaan ne yllätykset sieltä, kun se suklaa oli niin pahaa. Kinderit on pahimpia. Sukulaisten virpominen vielä menee, varmaan omat muksut joskus tulevaisuudessa virpoo mummot, mutta en tiiä päästänkö pitkin kylää virpomaan. Jos päästän niin sit pitää kyllä avata ovi meilläkin... Ehkä mä pääsisin raksalle maalaamaan sunnuntaina...
Varpailla pajunkissoja! Vähäks ihanat kortit! :-D
VastaaPoistaMeillä mamma haki nyt mukulat Loimaalle, se kun välttämättä haluaa lähtee virpomaan niitten kans. Itte pääsen sinne vasta sunnuntai-iltana, siks se haki ne sinne jo etukäteen. Mää en niin virpomisesta välitä. Onneks asutaan niin syrjässä, ettei meillä kukaan käy. Eikä täällä virpominen ees onnistu. Lähin naapuri on ihan pöpi uskovainen, tontut ja noidat ja ja jopa katollinen kirkko on saatanasta. Ja toka naapuri ei oo ikinä kotona.
Hah, taitaa olla melko uskovainen jos katolinen kirkkokin on saatanasta... Meillä on vähän liikaa naapureita näin virvonta-aikaan, mutta onneks mummilaan pääsee pakoon.
VastaaPoista