Oli onneks muuten sellanen istuin, jossa joku suunnittelija oli miettiny miten kangasosat riisutaan pesuun. Ei tarvinnu vöitä irrotella ja pujotella kaiken maailman hankalat kolot ja kuminauhat ennen kun päällinen lähti irti. Helposti pois ja suihkuun. Kiitos suomalaisille suunnittelijoille (kaiketi). Meillä on siis klippanin istuin.
Tässä on istuin riisuttuna pehmusteesta.
Tässä täysin muotovalio istuinimu. Löysin sopivan palan pullia jonka ompelin pohjalle "vesieristeeksi". Muuten imuun on ronsikisti vapaalla kädellä saksittu 4x froteeta. Saumuri taas suorastaan hihkui innosta päästessään ompelemaan näin paksua kamaa. Frotee on mutkien kautta pelastettua tavaraa. Onneks taas olin hamstrannu varastoon. Mr. solu totes siinä mun saksiessa, että meillä on kyllä noita froteita joka lähtöön. Niin onkin, ja monta kertaa niitä on tarvittukin.
Tässä imu istuimessa. Tähän päälle tulee sitten se varsinainen istuinpehmuste, kunhan kuivuu. Ompelin tämän tarkotuksella niin, että se taittuu ylöspäin selkänojaa vasten istuimen perällä. Istuin on siihen suuntaan laskeva, joten sinne myös kaikki valuu. Yllättäen pehmuste oli märkä myös suhteellisen edestä, joten tein myös reisien alle ulottuvat lipareet. Ihan kaikkia koloja en saanu saumurilla ommeltua, mutta riittävästi, että rätti pysyy kasassa. Nyt jos vahinko käy niin ei tarvii muuta kun irrottaa istuimen pehmuste ja imu pesuun. Nyt piti roudata koko istuin pois autosta. Voishan tän periaatteessa laittaa pehmusteen päällekin, mutta ajattelin, että alla pysyis paremmin paikallaan. Jos laittas päälle niin ei kyllä haittais vaikka muksu ois pepusta kurasilla housuilla istuimessa istumassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti