tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mä vaan ihan äkkiä teen, osa 3904

Pikkusolu on nyt ollu kokopäivä ja yökuivana hyvän aikaa. Vahinkoja toki sattuu, joskus useammin, joskus harvemmin. Vaikuttaa siltä, että mansikkakeitto pistää pissan tulemaan liukkaasti. Yhtenä päivänä tuli housuun parikin kertaa, vaikka muksu osaa yleensä jo viittilöidä apua potalle menemiseen. Jos lähdetään autolla liikkeelle niin aina käytetään ennen matkaa potalla. Meillä on myös autossa varapotta, jos pistäydytään jossain missä pottaa ei ole. Pikkusolu ei siis suostu vielä pytylle tekemään mitään, koska se vissiin jännittää siinä istumista niin että itku tulee. Tänäänkin taas käytettiin potalla joka välissä aina kun pysähdyttiin. Silti kävi tapaturma. Toista kertaa pissa tuli autossa housuun. Edellisellä kerralla jo suunnittelin ompelevani istuimeen imun. En sitä sillon tehny ja istuinkin oli toinen, mutta tänään taas istuinta siivotessa mietin josko se ois vaivan väärti.

Oli onneks muuten sellanen istuin, jossa joku suunnittelija oli miettiny miten kangasosat riisutaan pesuun. Ei tarvinnu vöitä irrotella ja pujotella kaiken maailman hankalat kolot ja kuminauhat ennen kun päällinen lähti irti. Helposti pois ja suihkuun. Kiitos suomalaisille suunnittelijoille (kaiketi). Meillä on siis klippanin istuin.

Tässä on istuin riisuttuna pehmusteesta.


Tässä täysin muotovalio istuinimu. Löysin sopivan palan pullia jonka ompelin pohjalle "vesieristeeksi". Muuten imuun on ronsikisti vapaalla kädellä saksittu 4x froteeta. Saumuri taas suorastaan hihkui innosta päästessään ompelemaan näin paksua kamaa. Frotee on mutkien kautta pelastettua tavaraa. Onneks taas olin hamstrannu varastoon. Mr. solu totes siinä mun saksiessa, että meillä on kyllä noita froteita joka lähtöön. Niin onkin, ja monta kertaa niitä on tarvittukin.


Tässä imu istuimessa. Tähän päälle tulee sitten se varsinainen istuinpehmuste, kunhan kuivuu. Ompelin tämän tarkotuksella niin, että se taittuu ylöspäin selkänojaa vasten istuimen perällä. Istuin on siihen suuntaan laskeva, joten sinne myös kaikki valuu. Yllättäen pehmuste oli märkä myös suhteellisen edestä, joten tein myös reisien alle ulottuvat lipareet. Ihan kaikkia koloja en saanu saumurilla ommeltua, mutta riittävästi, että rätti pysyy kasassa. Nyt jos vahinko käy niin ei tarvii muuta kun irrottaa istuimen pehmuste ja imu pesuun. Nyt piti roudata koko istuin pois autosta. Voishan tän periaatteessa laittaa pehmusteen päällekin, mutta ajattelin, että alla pysyis paremmin paikallaan. Jos laittas päälle niin ei kyllä haittais vaikka muksu ois pepusta kurasilla housuilla istuimessa istumassa...


Meillä on tähänkin asti ollu vanha pyyhe auton peräpenkillä osittain juuri tälläisten onnettomuuksien takia. Se onneks tälläkin kertaa imasi suurimman osan, ja auton penkki oli pinnasta vain juuri ja juuri kostea. Usein kyydissä olevat vieraat on luullu, että meillä on koira, kun jo ennen lapsia oli peitto tai pyyhe penkin suojana. Ei oo, eikä tuu, mutta penkki pysyy halvalla siistinä. Aina voi heittää minkä tahansa kassin ja turvakaukalon penkille eikä tarvii pelätä, että koko penkki on ihan likanen. Valkonen pyyhe penkillä on opettanu ainakin sen, että sitä todella tarvitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti