Statuspäivitys

Olen edelleen kipeä. Pikkukakkonen on jo vähän parempi; silmätulehdus on hoidettu ja kuumekin vaikuttaa häipyneen. Se ei kylläkään suostu syömään käytännössä mitään ilman taistelua. Taistelullakin vaan vähän. Toivottavasti tää on vaan nopee vaihe. Syömättömyyden lisäksi, ehkä jopa siitä johtuen poika heräilee yöllä huutamaan. Toissayönä siitä ei tullu loppua millään ja mä päädyin kärrään sitä vaunuissa ulkona kolmen-puol neljän aikaan aamuyöllä. Vähän väsytti päivällä. Toivottavasti yöhuutokin on nopea vaihe.

Tauti kypsyttää. Oikein tosissaan ottaa pannuun nyt, kun ei meinaa millään mennä ohi. Ens viikolla pitää taas pyörittää viihdetoimistoa entistä enemmän, kun perhetuvalle pääsee aikasintaan torstaina. Lisäks mummi on tän viikon pois pelistä. Noh, ehkä vietämme aikaa sään salliessa hiekkalaatikossa.

Käsitöitä oon tehny tosi vähän loppuviikon ja viikonlopun aikana. Oon tikannu peittoa, mutta se vaan ei tunnu valmistuvan.

Olen edelleen myös työtön. Eivät ilmottaneet mitään perjantaihin mennessä, vaikka niin luapilivat. Vähän huonolta vaikuttaa.

No mutta; toivon parempaa ensi viikkoa niin itselle kuin kaikille muillekin.

Kahden vanhemman kotona

Mr. solu tuli reissusta kotiin eilen illalla. Tulikin lomalta suoraa työleirille. Pikkukakkonen on aika huonossa kunnossa. Tänään hain sille silmälääkekuurin molempiin silmiin. Odotin liian kauan ihmeparantumista. Mutta ei meidän perheessä oo ennen ollu silmätulehdusta... Pikkusolu näyttää siltä, että se on näyttelijänä jossain vampyyrielokuvassa. Kunnon zombimeikit naamalla. Toivottavasti lääkkeet auttaa pian.

Itsehän olin viimeyönä myös kovassa kuumeessa. Heti kun helpotus saapuu ovesta sisään niin oma sairastelu alkaa. En oo montaa kertaa oikeesti pyytäny Mr. solua tuleen aikasemmin kotiin (monta kertaa oon soittanu, että missä oot kun ei oo kuulunu kotiin ajoissa), mutta tänään oli pakko. Muksut ei suostunu päikkäreille, pikkukakkonen suostu oleen hiljaa vaan sylissä (kohta on pakko soittaa hieroja) ja pikkusolu tietysti mustasukkasena sylittelystä keksi kaikkea kiusaa. Itellä on ihan karmea olo edelleen ja kurkku on todella kipeä. Ei viitsi kyllä yhtään nieleskellä ylimäärästä.

Pakko kuitenkin ladata omia akkuja sen mitä jaksaa, eli käsitöiden pariin vaikka pää kainalossa. Tikkausprojekti(t) etenee hitaasti. On sentään alotettu... Tässä pieni maistiainen pikkukakkosen peitosta. Tähtiä ja kiemuroita. Ja lisäksi jotain ihan muuta.

Tän viikon torstaina olis läheisen tilkkukillan kokoontuminen. Mun piti mennä sinne tutustumaan, mutta voi olla, että jää väliin. Ketuttaa ihan saapikkaasti, koska seuraavaa tapaamista pitää odottaa kuukausi. Noh, ei voi mitään. Ihmeparantumista odotellessa... Lupasin huomenna ilmotella meenkö vai en. 

Viime perjantain työhaastattelu ei mennyt (omasta mielestä) ihan kauhean hyvin. Tuli sellanen olo, että joka kohdassa piti vastata, että en oo just nyt tota tehny, mutta voin kyllä opetella. Lupasivat tällä viikolla ilmotella...

Kotosalla

Täälä se aika vaan matelee eteenpäin. Yhtään pistoa, tikkiä tai silmukkaa en oo tehny viime torstain jälkeen. Mr. solu on edelleen matkalla ja meikäläisen viihdetoimiston ohjelmisto on loppuun kaluttu. Tänään viimeisenä yrityksenä vein muksut metsäretkelle. Mentiin siis lähimettään syömään välipala. Ja mettään meneminen siis tarkotti pururadan vartta, koska sinne pääsi vaunuilla.

Tossa me istuttiin. Heitin pepun alle vaunujen sadesuojan. Siinä päällä istuin kyllä vaan minä. Pikkusolu ei malttanu istua ja pikkukakkosen heitin mättäälle vaunukopassa. En uskaltanu päästää sitä vapaasti ryömimään tonne varvikkoon. Tiä mitä sieniä se sieltä ois löytäny... Muutenkin matkalla tähän paikalle näytti siltä, että sieniä todellakin on nyt paljon. Meillä oli eväänä puolukkapuuroa ja muutama muumikeksi (koska oli erikoistapaus).

Kun saatiin syötyä niin tempasin pikkukakkosen "kelkassaan" takasin vaunun runkoon kiinni. Siinä tuli sellanen löyhähdys, että tultiin sitten suoraa tietä kotiin. Kotona varikolla ei ollukkaan mitään vaihdettavaa. En tiiä sit missä koiranläjässä istuttiin... Noh, ihan kivaa oli.

Nyt pikkukakkonen on kuumeessa ja sillä on vissiin silmätulehdus. Huomenna siis kökötetään sisällä, eikä mennä edes perhetuvalle. Kääk. Toivottavasti poju ei oo ihan pelkkää kitinää tai sitten meikäläisen selkä ei saa armoa... Pitänee kattoa kantoliina johonkin käden ulottuville.

Voi yhden kerran!

Sarjassamme: äidin "vapaapäivä" (mies siis kotona, mutta äitikin kotona).

Vapaapäivääni edeltävä yö alkoi jälleen lupaavasti. Pikkusolu pissas sänkyyn, sillä oli kuumetta ja kurkku kipeä. Pikkukakkonen piti käydä tutittamassa. Mr. solu lähti omalle yöseikkailulle (unissaan). Havahduin siihen, että mies ponkasee hätäsesti ylös sängystä ja häärää slaavikyykyssä hetken jotain sängyn vieressä. Tulee takasin kun tiedustelen, että mikähän nyt mahtaa olla menossa. Uni saapuu meikäläisen peiton alle joskus kahden aikaan.

Aamulla odotan 20 min terkkarin puhelinjonossa ajanvaraukseen. Mr. solu lähtee viemään pikkusolua nieluviljelyyn. (Tällä kertaa soitin heti terkkaan, koska lähipiirissä on ollut TODELLA ärhäkkää nielutulehdusta. Lisäks Mr. solu lähtee huomenna pelireissulle, joten lääkärissäkäynti järjesty tänään mun kannalta helpommin.) Huomenna selviää onko viirusta vai bakua. Tod näk viirusta eli lääkeapua ei juuri ole luvassa.

Nonniin, pääsin hetkeksi ompelemaan. Kun konkkaronkka tuli terkasta kotiin niin lähdin käymään kangaskaupassa.

Ruuan jälkeen pikkukakkonen ei suostunut meneen päikkäreille. Huudon takia myös minun päikkärit peruttiin. Vuorohuudon jälkeen molemmat lapset on hetken hiljaa... ja ovikello soi. Kirmaan sängystä ylös äkkiä ennen kun se joku soittaa uudestaan kelloa. Imurimyyjä... IMURIMYYJÄ?!? Voi yhden kerran! Mistä näitä äidin vapaapäivän tappajia oikein pyörii esiin? Jälkeenpäin en oo kyllä varma oliko kyseessä myyjä vai talon tarkastaja (sitä kuuluisaa fooliohattua kiristää). Se halus tietää minkä merkkinen imuri mulla on ja sit ois halunnu nähdä sen (eli päästä sisään). Kun sanoin, että meillä on lapset päikkäreillä niin se lähti meneen. Ei se sen enempää sanonu, että tekeekö se tutkimusta vai myy jotain vai mitä, ja mä jäädyin niin pahasti etten osannu kysyä. Merkkas kuulemma paperiin, että on käyny täällä ettei tule uudestaan soittaan kelloa.

Mutta ihan oikeesti, kuka myy yhtään mitään omakotialueella keskellä päivää? Kotona olijat on vuorotyöläisiä (nukkumassa -> kiukkusia vieraista), kotiäitejä (lapset nukkumassa -> kiukkusia vieraista) tai työttömiä (ei rahaa). Tai ehkä näiden ovimyyjien kohderyhmää on samat tyypit jotka kattoo päivisin kotona ostoskanavaa. En kuulu tähän joukkoon. Pitääkö maininta suoramarkkinointikiellosta laittaa jo ulko-oveenkin?

Pesin 3 koneellista pyykkiä, koska parina edellisenä yönä on erään pienen ihmisessä tapahtunut vahinkoja. Ja joskus vaatteitakin pitää pestä... Osa pyykeistä jopa kuivui ulkona.

Laitoin ruokaa ainoastaan pitsataikinan verran. Se sentään meni melkein nappiin. En viikannut pyykkejä, enkä siivonnut.

Sain pikkukakkoselle valmiiks juhlahousut. Ruskeeta vakosamettia. Tätä löysin eurokankaan palalaarista. Just hienoa tollasta isovakoista kangasta. Se oli tosi leveetä ja sitä jäi vielä toisiin housuihin. Tai ehkä johonkin eläimeen... Ei, kyllä mä varmaan toiset housut teen. Näistä tuli tosi kivat. Kangas on vielä sopivan joustavaa niin luulis näillä olevan hyvä ryömiä ja kontata. Vyötäröresoriin laitoin oikein sirkkarenkaat nyöriä varten. Muistin jopa laittaa palan puuvillakangasta taakse, niin ettei reiät veny renkaiden kohdalta. Meinasin ensin tehdä napinlävet, mutta nyt laitoin sen kirjontajalan ompelukoneeseen niin en viittiny heti vaihtaa pois. Paremman nyörinkin löysin kätköistä heti kuvauksen jälkeen. Tässä on vähän turhan pitkä. Nyt alkaa olla lasten juhlatamineet kuosissa. Enää äiti jäljellä...

Sain tänään tikkailtua pikkukakkosen peittoa ihan hyvän pätkän. Se saattaa jopa jatkua vielä tänään. En saanu siitä kuvaa, kun se on nyt siinä koneessa kiinni. Kuvaan sitten kun saan tehtyä.

Perjantaina aamupäivällä on työhaastattelu. Jos joskus vois joku mennä putkeen niin voisko toivoo perjantai aamupäivää?

Jalaton lintu

Me ollaan menossa viikonloppuna nimiäisiin. Vähän on taas vaatevalinnat ollu hakusessa, kun ei ihan viittis mennä tavallisissa vaatteissa. Toki sekin voi olla edessä, koska tietenkin juhlavaatteet sotketaan oksuun tms just ennen lähtöä... Yritän kuitenkin jotain juhlavampaa kun ihan perus verkkarit.

Kaupoissa oon vähän kierrelly, mutta en oo löytäny mitään kivaa mihinkään kivaan hintaan. Kaapissa loju joku iso pala mustaa trikoota. Siitä sitten vaan... Ja siis mainittakoon, että oon ettiny lapsille vaatteita. Itellä ei oo vielä hajuakaan mitä laitan päälleni. Ei musta saa kuitenkaan söpön näköstä niin panostan lapsiin.

Tässä ois pikkukakkosen juhlapaita. Mietin vielä etutaskua ja/tai applikoitua taskuliinaa, mutta en osaa päättää. Rusetti on harsittu kiinni muutamalla pistolla, joten sen voi ottaa sit juhlien jälkeen pois ja käyttää paitaa muuten. Tähän kävis joku neuleliivikin, mutta siihen en kyllä nyt veny... Kävin tänään hipelöimässä eurokankaan palalaareja ja sielä oli ruskeeta, joustavaa vakosamettia. Vähän tekis mieli tehdä siitä housut tän paidan kaveriks. Ne vois sit kans olla myöhemmin päivittäisessä käytössä... Katsotaan jos ehdin. En ostanu sitä vielä, kun piti lähteä liukkaasti kärräämään pikkusolua vessaan.

Pikkusolulle mahtuu vielä päälle pikkukakkosen ristiäisiin hankittu tarjousmekko. Ajattelin sitäkin kyllä vähän tuunata. Siinä on ylhäällä edessä myös rusetti, jota pikkusolu kyllä nyhtää irti parhaansa mukaan jatkuvasti. Ajattelin ensin pyöreitä pitsiliinoja, mutta mulla ei oo tarpeeks pieniä. Niitä ois voinu ommella epäsymmetrisesti toiseen sivuun. Virkkauskirjatkin on lainassa, joten ohjeetkin pitäs googlettaa. Pitsiä kyllä löytyy kaapista vaikka kuinka.

1) Virkattua leveähköä pitsiä.

2) Sama kuin 1 mutta väärinpäin.

3) Jostain pelastamaani reikäpitsiä.

Vaihtoehto 3 ei purkaudu ja kestää varmasti pesun kutistumatta. Virkattu pitsi on näyttävämpi. Taidan itse kallistua vaihtoehdon 2 kannalle kun tässä näitä kuvia vertailee. En tiiä, oisko lukijoista apua? Mielipiteitä, ideoita? Jotain ihan muuta kun pitsiä? Raaskinko laittaa virkattua pitsiä, jos tää hame on käytössä enää kerran. Toki se on käytössä varmaan jollain muulla sen jälkeen. Eikä tolla pitsillä kyllä muutakaan käyttöä ole ollu... Sain sen Mr. solun äidin kätköistä.

Värkkäilin iltasella sitten vielä lahjaa nimen saavalle pikkuihmiselle. Meinasin ensin tehdä heijastinenkelin, mutta en viitsinyt kuitenkaan. Vaikka en itsekään ole uskovainen ja tykkään enkeleissä siitä symbolisuudesta (rauhaa ja suojelusta) niin jotenkin ne ei taida olla tämän toisen perheen juttu sitten ollenkaan. Vauvan teemaeläin on lintu ja teemaväri vanha roosa. Mulla oli vaaleanpunasta kangasta ja väänsin siitä sitten heijastavan tipun.

Kuvaa oli näin illalla vähän haastava ottaa... tässä salamalla ekana. Ainakin heijastaa noi heijastinosat. Koitin saada mahdollisimman paljon heijastinkangasta mukaan. Silmä piti olla ensin vaan mustaks väritetty pilkku, mutta leikkasin vielä kuvioleikkurilla kukat silmiksi. Ompelin heijastinnauhan helmilangalla harvakseltaan kiinni kankaaseen ennen kun ompelin linnuksi ja täytin vanulla.

Ilman salamaa kamera ei suostunut kunnolla tarkentamaan. Tässä näkyy kuitenkin nokka ja pyrstö, jotka tein mustasta huovasta. Huopa on pelastettu jostain tietokonepaketista. Tulipahan sillekin hyötykäyttöä. Tämän saa vaikka vaunuihin kiinni. En oikein keksinyt muuta lahjaa, joka ilmentäisi sitä turvaa jota toivon pikkuihmisen matkalle. Ehkä heijastin auttaa edes vähäsen. Tämän lisäksi lahjaan kuuluu pentikin lasten lusikat. Me itse saatiin pikkusolun ristiäislahjaks muumilusikat ja ne on ollu kyllä kovassa käytössä. 

Tästä pääsemmekin sujuvaa aasinsiltaa "syötyihin sanoihin". Mä pidin pentikkiä joskus ihan kauheena piiperryskauppana. Tiiättekö, lampunvarjostinta ja tarjoiluvatia jne. Mietin miks tollanen paikka on ees olemassa. En osta mitään sieltä. Jep jep. Nyt oon ostanu kivaa muksukamaa, ja ne muutkin tavarat näyttää tosi houkuttelevilta. Keksisin paljonkin tavaraa jota voisin sieltä hakea. Vaikka niitä tarjoiluvateja...

Sunnuntain surauttelut

Sain tänään ommeltua valmiiksi ensimmäisen osan joulupeiton toteutuksesta. Tadaa.

Ompelin punaset kehykset koko hommalle, että saan sitten helposti kantattua peiton lopuksi. Ei tarvii varoa noiden joulutähtien terälehtiä... Tiedän, että ton tähtikuvion ois voinu ommella paljon helpomminkin, mutta mä halusin, että noi terälehdet on yhdestä palasta. Se toi vähän haastetta hommaan. Tikkaan ne ympäri ojassa (ainakin siis suunnittelen niin) niin sitten ne näyttää joulutähdiltä myös nurjalla puolella. Tyhjään keskiosaan tulee raakareuna-applikaatio. Kiinnitys tapahtuu siis tikatessa. Siitä sitten myöhemmin. Nyt pitää keksiä taustakangas, että pääsee tikkaamaan.

Ompelin tänään myös pari tyynyliinaa pipityynyille. Nyt näitä on ihan hyvä kasa valmiina paketoitavaksi.

Suunnitelmana oli, että kun nämä hommat saan tehtyä niin vaihdan tikkausjalan takasin koneeseen. Pikkumiehille oli kuitenkin niin ankeat juhlavaatevalikoimat kaupoissa, että joudun varmaan tekemään itse. Tarviin varmaan normipaininjalkaa siis jonkun rusetin ompeluun vielä... Tikkaukset saa odottaa taas hetken pidempään. Ei mulla nyt ookkaan kun kolme peittoa tikattavana...

Onks paha jos toivoo, että ois jo ens perjantai iltapäivä? Pitkä viikko edessä... Pitäkäähän peukkuja, että saan puhelun työhaastatteluun!

Päätön enkeli

Ihan kun mulla ei taas olis tarpeeks keskeneräsiä projekteja. Alotin kuitenkin uuden. Joskus pitää vaan kokeilla miltä visio näyttää konkreettisesti. Suunnittelin paper piecing -menetelmällä tehtävän tilkkubokin. Tähän projektiin haalin niitä murrettuja punasia ja keltasia kankaita. Tässä vähän tekemisen meininkiä. Apulaiseksi löytynyt postikorttikin sattu oleen enkelikuvioinen...

Palaset kasassa.

Tältä se näyttää takaapäin. Paperi on vielä kiinni kankaissa.

Tässä reunukset lisättynä blokkiin. Pistin valkosen kankaan taakse, että ei näytä niin vihertävältä, kun tuo tumma kuultaa vaaleista läpi. Toi sivuilla oleva unikkokuosi on kyllä ehdoton lemppari. Voi olla, että sitä pitää vielä hakea iso pala lisää.

Nonniin, ja sitten alkaa se päättömyys... Tähän tarttisin vähän nyt teidän apujanne. Mielipiteitä tai osaavampien vinkkejä otetaan vastaan (kaikki kommentit käsitellään, mutta pidätän oikeuden tehdä niin kun ite haluun).

1) Haittaako sauma enkelin päässä? Nuo tussilla piirretyt osiot on siis tarkotus tikata kultalangalla (ja sehän varmaan menee koneen läpi kuin unelma?!), jolloin päätön enkeli saa pään.

2) Tarviiko siivet olla valkoiset. Mä oon ollu sitä mieltä että joo. Tässä kuvassa ne nyt näyttää erottuvan ihan hyvin, vaikka taustalla on vaalea kangas. Tausta on tämän värinen siksi, etten halua enkelille sinistä/punaista/kukallista/raidallista päätä...

3) Tää on oikeastaan ykkösen jatkokysymys. Olisko parempi, jos "täyttäisin" siipien yläosat pienillä kangaspaloilla (about noin kun kuvaan on piirretty), jollon koko yläosan sais yhdestä palasta eikä enkelin päässä olis saumaa. Enemmän työtä, mutta...

Alko vähän usko loppua omaan suunnitelmaan tätä tehdessä, mutta ihan hieno tästä lopulta tuli. Siipiä pitää ehkä vähän suurentaa. Toki erilaisilla siivillä ja hameilla/vartaloilla saa varmasti kivaa pitntaa aikaseksi. Kunhan taas kerkee...

Vähän valmiimpaa

Aaah, hetki aikaa ommella ja toteuttaa visioita. Metsään meni. Grrr. Kasasin niitä punavalkosia palasia ja jossain mättää nyt pahemman kerran. Noh, tulee niistä palasia, mutta ei niin isoja kuin olin laskenut. Ja tehnyt sen mallipalankin... Taisin ommella kolmioita vääriin paikkoihin tai jotain. Noh, säkällä ne suuretkin laivat seilaa... Soveltamalla eteenpäin. En alkanu purkaa niitä, kun niitä on niin paljon. Niillä mennään mitä on. Mokailu vähän latisti ompelutunnelmaa, mutta sain puristettua ensimmäisen vaiheen mysteeripeitosta valmiiksi.

Nohevimmat varmaan jo kankaiden kuvioista veikkailee, että tästä on tulossa joulupeitto. Mun mielestä näyttää aika hyvälle tähän mennessä. Noista kankaista tuo valkonen ja yksvärinen punanen on muuten niitä ikean lakanoita. Tosi hyviä ommeltavia mun mielestä. Kaupassa ne vaikutti ehkä vähän ohkasilta, mutta ei nyt enää. Ihan hyväkin, ettei oo kaikista paksuinta kangasta, kun osaan kuvioista tulee monta kerrosta päällekäin. Taidan poiketa hakemaan niitä lisää, kun satun sopivasti kohdalle.

Olen myös taas lähettänyt yhden työhakemuksen. Varmaan jo sadas sellanen sitten vuoden 2010... Peukut sille.

Eurokankaissa on eroja

Pääsin tässä viime viikonloppuna käymään toisessa Eurokankaassa, kuin siinä jonka lähellä asutaan. En menny kovin suurin odotuksin, mutta voi mikä ero voi saman ketjun kaupoissa olla. En tiedä onko osittain kyse kankaiden asettelusta, että niitä toisesta löytää paremmin, vai onko todella tarjonta niin erilaista. Tuli mieleen, että taidan asua sen surkeimman (mun makuun) eurokankaan kupeessa... Palalaarissa oli aivan eri tarjonta, ja suurimmaks osaks myös rullilla.

Koitin vähän hillitä itteäni. Ois kyllä ollu paljon enemmänkin ostettavaa. Alimmainen kukkakuvio ja päälimmäinen sinapinkeltanen on ostettu tarpeeseen, muuten valkkasin vaan mielestäni hienoja kankaita. Sattu jotenkin näköjään punasta ja turkoosia... Yks valkonen kukallinen on vielä pesemättä ja se ei päässytkään näköjään tähän kuvaan... Näistä ainoastaan toi paisley kuvioinen on rullalta, muuten palalaarista.

Tässä tämän hetken ompeluvaihe. En oo kyllä ihan kauheesti ehtiny ommella, kun viihdetoimiston palveluja on vaadittu parina päivänä aamusta iltaan. Mutta tässä siis ketjuun ommeltuna 80 palaa. Nyt ne menee toista kertaa koneen läpi ja toivottavasti ne on sitten kolmioita... Mukamas leikkasin tarkasti, mutta ihan kaikissa palasissa en sit onnistunukkaan. Katotaan nyt saanko vauhdissa sävellettyä oikean kokosia blokkeja.

Tässä vielä kuva mun valmistuneesta maalausprojektista. Nää kalusteet oli ikean perus puunväriset ennen. Ostin yhden pienen (1 dl) purkin keltasta ja yhden purkin valkosta Tikkurilan helmi maalia. Ne sekottamalla yhteen tuli tällänen tipunkeltanen... Kahdesta purkista riitti just pariin kertaan nää kalusteet. En tosin jaksanu tuoleja maalata alapuolelta toista kertaa. Ajattelin, että laitan nää pikkusolulle ja siirrän sen huoneesta valkoset kalusteet pikkukakkoselle. Pistin nää kuitenkin varastointitarkotuksessa pikkukakkosen huoneeseen mammakerhon tapaamisen tieltä pois. Siinä huomasin, että eipä tää keltanen näytä hassummalta sinisessä huoneessa. Taitavat jäädä paikalleen...

Seitsemän tärkeää tavaraa

Nappasin tämän  juttuidean Maijan blogista.
"Haasteen nimi on Rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas."

Ajattelin, että tämä lista syntyy helposti, mutta eipä syntynykkään. Rajasin tästä pois ekana ihmiset. Sen jälkeen esim. kodinkoneet. Vaikka niin tiskikoneesta tykkäänkin, ei sen tarvitse olla juuri TUO tiskikone, joka meillä keittiössä hyrskyttää. Tässä näitä mitä keksin, vapaassa järjestyksessä.

1. Isän äidin kirjomat pöytäliinat. En raaskisi näistä kyllä luopua. Olen onnellinen, että ne päätyivät juuri meille.

2. Tämä kasvi, tai tämän kasvin klooni on ollut mukanani siitä asti kun muutin pois kotoa. Ensimmäinen orgaaninen kämppis. Tämä on siis klooni emokasvistaan, joka kasvoi liian isoksi ja mätäni juuresta. Ehdin pelastaa muutaman pistokkaan.

3. Jos nämä tavarat laskettais kaikki erikseen niin mentäis reilusti yli seitsemän, mutta lasken nämä yhdeksi tavaraksi. Oon keränny lapsille omia aarrearkkuja. Tai ehkä nää on enemmän kuitenkin äidin aarrearkkuja. Täältä löytyy mm. äitiyspakkausten makuupussit, eniten käytetyt/söpöimmät pikkuvaatteet, syntymäpäivän lehti, onnittelukortit jne. Mä sitten joskus hypistelen näitä ja muistelen kuinka pieniä mun pienet on olleet.

4. Tämän bongasin sattumalta tähän juttuun. Islannista ostettu untuvatalvitakki. Sain valmistujaislahjaksi Mr. solulta ennen kun lähdettiin sieltä kotiin. Mietin josko tätä tarvii suomessa, mutta kyllä on vaan tarvinnu. Ehdoton lemppari ja niiiiin lämmin.

5. Vauvan tilkkupeitto. Tämä on muistaakseni myös isäni äidin tekemä. Se on lämmittänyt pienenä minua ja nyt minun pieniä. En tiedä kestääkö enää montaa pesua, mutta ihana se on.

6. Lasten kuvakirjat. Niitä on kiva katsella ja muistella. Onneks oon laittanu niitä kuvia kirjoiks. Vaikka siinä on iso homma niin kuvat on niissä järjestyksessä ja helposti selattavassa muodossa. Niitä teen vielä lisää. 

En keksiny enempää. Juttelin Mr. solun kanssa aiheesta, eikä silläkään ollu kovin montaa juttua. Totes vaan, että ei noita sais olla yhtään. Hmmm. Ehkä niitä nyt kuitenkin muutama saa olla, mutta onneks niitä ei oo enempää. Siitä taas ajatus harhaili tähän tavaroiden palvontaan, jouluun, kaverisynttäreihin jne. Oon ajatellu, että jos meille joskus tulee kaverisynttäreitä niin ei tarvii tuoda lahjoja. Jos haluu leipoa niin se on ok, mutta tavarat menee sitten hyväntekeväisyyteen. Joulussa on vähän sama ongelma. Toisaalta on kiva, että lapset saa lahjoja kerran vuodessa, mutta voi tätä tavaroiden määrää jo valmiiks... Pitäis vaan enemmän harrastaa niitä immaterialisoituvia lahjoja. Tai sitten jotain sellasta, joka päätyis tälläselle listalle. Itse siis syyllistyn myös tavaralahjojen antamiseen... Aika usein ne kuitenkin on itse tehtyjä juttuja, ja joskus myös sitä parasta laatua, esim. poltettavat sytykeruusut. En pysty hillitsemään levottomia käsiäni!

Levottomista käsistä puheen ollen, tässä vähän seuraavaa vinkkiä tilkkuprojektiin. Voi että oon laskenu, leikannu ja mokannu tän moneen kertaan jo. Ja huomasin, että kuvassa näkyvä versiokaan ei ole oikein. Mahtokohan alottelija haukata tässä liian ison palan? Jämäpalavarasto on hieman pursuilemaan päin tässä viimepäivien jäljiltä. 

Epäsymmetrisiä neliöitä

Otsikkoa pohtiessa tuli mieleen, että voiko neliöt olla epäsymmetrisiä... Voi, jos kyse on tilkkutöistä. Edellisen haalariompelun jäljiltä koneessa on edelleen tavallinen paininjalka. Tänään illalla otin itteäni niskasta kiinni ja polkasin seuraavan tilkkutyön käyntiin. Tai on se jo aikasemmin alotettu saksilla, mutta nyt kaivoin leikkurin ja viivottimen esiin. En halua vielä paljastaa kaikkea, mutta tässä vähän esimakua.

Tässä suikaleita leikattuna.

Muut osat leikkasin jo alta pois, että uskalsin suikaloida loput kankaat.

Tälläsiä oli tarkotus tehdä. Epäsymmetrinen neliöhän se siinä. Tää on ihan omasta päästä revitty. Ite laskeskelin palasten koot... Moka tapahtu siinä, että mun paininjalan leveys onkin 8 mm eikä arvioitu 6. Onneks en ehtiny kaikkea leikata ja sen osan minkä jo leikkasin saan käytettyä, kun muistan niistä pienentää saumanvaraa 2 mm muihin paloihin verrattuna. 

Jaa'a. Mitähän näistä tulee... Noh, sen näkee sitten. Syteen tai saveen, nyt ne on tehty.

Pinon kasvaessa osa kankaista loppui kesken. Taidan joutua lisäämään väripalettiin vielä yhden yksivärisen kankaan. Toivottavasti varastosta löytyy sopiva... muistelen, että joku sielä muhii. Nämä on vielä siistimättä.

Ihan näin sivuhuomautuksena toivoisin, että uljaat ameriikkalaiset siirtyisivät käyttämään SI järjestelmää. Rynttyliisan blogissa oli kiva kirjotus asioista/tavaroista, joista ei haluais luopua. Koitan saada oman listani kirjotettua viikonlopun aikana. Ehkä nyt saan sen oikeesti tehtyä, kun oon kirjottanu siitä jo tänne...

Villahaalarit tähtimerinovillasta

Tänään sain hetken ompeluaikaa. Päätin käyttää sen villahaalareiden ompeluun. Myllymuksujen tähtimerinovilla näki siis sakset erittäin läheltä. Tässähän nämä nyt ovat. Tuli sopivan reilut, että menee varmasti koko talven. Kaulus olis pitäny vetää vähän kireemmälle. On kuitenkin semmosen askartelun takana, että en sitä ala purkaa ja korjata. Menköön näin. Eipähän ainakaan kiristä. Mä kyllä tykkään tästä oranssista tähtikankaasta. Onneks tilasin.

Vetoketjua varten jouduin riisumaan ompelukoneen peitontikkausvälineistöstä. Tikkaus on edistynyt jonkun verran, pääsin ekaa osaa jo yli puolen välin. Vielä sitä kuitenkin on paaaaljon jäljellä ja taustaksikin pitäis jotain keksiä. Taidan kuitenkin hetkeks jättää tikkauksen odottamaan ja kokeilla yhtä uutta blokkia kun on perus paininjalka taas paikallaan. Kun vaan tästä ehtii...