"Haasteen nimi on Rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas."
Ajattelin, että tämä lista syntyy helposti, mutta eipä syntynykkään. Rajasin tästä pois ekana ihmiset. Sen jälkeen esim. kodinkoneet. Vaikka niin tiskikoneesta tykkäänkin, ei sen tarvitse olla juuri TUO tiskikone, joka meillä keittiössä hyrskyttää. Tässä näitä mitä keksin, vapaassa järjestyksessä.
1. Isän äidin kirjomat pöytäliinat. En raaskisi näistä kyllä luopua. Olen onnellinen, että ne päätyivät juuri meille.
2. Tämä kasvi, tai tämän kasvin klooni on ollut mukanani siitä asti kun muutin pois kotoa. Ensimmäinen orgaaninen kämppis. Tämä on siis klooni emokasvistaan, joka kasvoi liian isoksi ja mätäni juuresta. Ehdin pelastaa muutaman pistokkaan.
3. Jos nämä tavarat laskettais kaikki erikseen niin mentäis reilusti yli seitsemän, mutta lasken nämä yhdeksi tavaraksi. Oon keränny lapsille omia aarrearkkuja. Tai ehkä nää on enemmän kuitenkin äidin aarrearkkuja. Täältä löytyy mm. äitiyspakkausten makuupussit, eniten käytetyt/söpöimmät pikkuvaatteet, syntymäpäivän lehti, onnittelukortit jne. Mä sitten joskus hypistelen näitä ja muistelen kuinka pieniä mun pienet on olleet.
4. Tämän bongasin sattumalta tähän juttuun. Islannista ostettu untuvatalvitakki. Sain valmistujaislahjaksi Mr. solulta ennen kun lähdettiin sieltä kotiin. Mietin josko tätä tarvii suomessa, mutta kyllä on vaan tarvinnu. Ehdoton lemppari ja niiiiin lämmin.
5. Vauvan tilkkupeitto. Tämä on muistaakseni myös isäni äidin tekemä. Se on lämmittänyt pienenä minua ja nyt minun pieniä. En tiedä kestääkö enää montaa pesua, mutta ihana se on.
6. Lasten kuvakirjat. Niitä on kiva katsella ja muistella. Onneks oon laittanu niitä kuvia kirjoiks. Vaikka siinä on iso homma niin kuvat on niissä järjestyksessä ja helposti selattavassa muodossa. Niitä teen vielä lisää.
En keksiny enempää. Juttelin Mr. solun kanssa aiheesta, eikä silläkään ollu kovin montaa juttua. Totes vaan, että ei noita sais olla yhtään. Hmmm. Ehkä niitä nyt kuitenkin muutama saa olla, mutta onneks niitä ei oo enempää. Siitä taas ajatus harhaili tähän tavaroiden palvontaan, jouluun, kaverisynttäreihin jne. Oon ajatellu, että jos meille joskus tulee kaverisynttäreitä niin ei tarvii tuoda lahjoja. Jos haluu leipoa niin se on ok, mutta tavarat menee sitten hyväntekeväisyyteen. Joulussa on vähän sama ongelma. Toisaalta on kiva, että lapset saa lahjoja kerran vuodessa, mutta voi tätä tavaroiden määrää jo valmiiks... Pitäis vaan enemmän harrastaa niitä immaterialisoituvia lahjoja. Tai sitten jotain sellasta, joka päätyis tälläselle listalle. Itse siis syyllistyn myös tavaralahjojen antamiseen... Aika usein ne kuitenkin on itse tehtyjä juttuja, ja joskus myös sitä parasta laatua, esim. poltettavat sytykeruusut. En pysty hillitsemään levottomia käsiäni!
Levottomista käsistä puheen ollen, tässä vähän seuraavaa vinkkiä tilkkuprojektiin. Voi että oon laskenu, leikannu ja mokannu tän moneen kertaan jo. Ja huomasin, että kuvassa näkyvä versiokaan ei ole oikein. Mahtokohan alottelija haukata tässä liian ison palan? Jämäpalavarasto on hieman pursuilemaan päin tässä viimepäivien jäljiltä.
Sää oot kyllä ihan hurahtanu tohon tilkkuhommaan! Ihan mahtavaa! :-D
VastaaPoistaToi sun miähes lausahdus kuullosti ihan mun miähen suusta tulleelta. Mulla taitaa olla kans liikaa tärkeitä tavaroita. Sun kasvistas tuli mieleen mun peikonlehti, se on kans rakas. Mamma- vainaa nyppäs pienen alun pois kasvistaan ja mää kasvatin siitä oman. :-)
Mä niin tiesin sen, että kun tilkkutyöt alotan niin sit mennään ja lujaa. Siitä syystä en suostu virkkaan isoäidin neliöitä. Eihän siitä tulis loppua millään. Katotaan nyt kauanko toi alkuinnostus kestää... Siihen asti tilkutan täysillä :)
VastaaPoistaHeh, noi miehet taitaa olla jotain ihan eri rotua... Mun pikkuihmisten tavaroiden hamstrausta katotaan aina vähän kieroon. Mutta oon luvannu pysyä noissa laatikoissa. Tunkemalla mahtuu vielä!
Mulla on kans äitiyspakkauslootassa säästettynä mukuloille muistoja. Vaatteita, leluja, tutteja, vaippoja. En oo kertonu miähelle. :-D
VastaaPoistaOlisipa vaikea valita tärkeitä tavaroita, todennäköisesti siihen sarjaan valikoituisi sellaisia, joihin liittyy tärkeitä muistoja, ei niinkään rahallisesti arvokkaita. Minulla on menossa noiden muistolaatikoiden purkuvaihe, pojan vauvalle pesin juuri pojat pieniä myssyjä. Apua, miten aika menee nopeasti...
VastaaPoista