keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Voi yhden kerran!

Sarjassamme: äidin "vapaapäivä" (mies siis kotona, mutta äitikin kotona).

Vapaapäivääni edeltävä yö alkoi jälleen lupaavasti. Pikkusolu pissas sänkyyn, sillä oli kuumetta ja kurkku kipeä. Pikkukakkonen piti käydä tutittamassa. Mr. solu lähti omalle yöseikkailulle (unissaan). Havahduin siihen, että mies ponkasee hätäsesti ylös sängystä ja häärää slaavikyykyssä hetken jotain sängyn vieressä. Tulee takasin kun tiedustelen, että mikähän nyt mahtaa olla menossa. Uni saapuu meikäläisen peiton alle joskus kahden aikaan.

Aamulla odotan 20 min terkkarin puhelinjonossa ajanvaraukseen. Mr. solu lähtee viemään pikkusolua nieluviljelyyn. (Tällä kertaa soitin heti terkkaan, koska lähipiirissä on ollut TODELLA ärhäkkää nielutulehdusta. Lisäks Mr. solu lähtee huomenna pelireissulle, joten lääkärissäkäynti järjesty tänään mun kannalta helpommin.) Huomenna selviää onko viirusta vai bakua. Tod näk viirusta eli lääkeapua ei juuri ole luvassa.

Nonniin, pääsin hetkeksi ompelemaan. Kun konkkaronkka tuli terkasta kotiin niin lähdin käymään kangaskaupassa.

Ruuan jälkeen pikkukakkonen ei suostunut meneen päikkäreille. Huudon takia myös minun päikkärit peruttiin. Vuorohuudon jälkeen molemmat lapset on hetken hiljaa... ja ovikello soi. Kirmaan sängystä ylös äkkiä ennen kun se joku soittaa uudestaan kelloa. Imurimyyjä... IMURIMYYJÄ?!? Voi yhden kerran! Mistä näitä äidin vapaapäivän tappajia oikein pyörii esiin? Jälkeenpäin en oo kyllä varma oliko kyseessä myyjä vai talon tarkastaja (sitä kuuluisaa fooliohattua kiristää). Se halus tietää minkä merkkinen imuri mulla on ja sit ois halunnu nähdä sen (eli päästä sisään). Kun sanoin, että meillä on lapset päikkäreillä niin se lähti meneen. Ei se sen enempää sanonu, että tekeekö se tutkimusta vai myy jotain vai mitä, ja mä jäädyin niin pahasti etten osannu kysyä. Merkkas kuulemma paperiin, että on käyny täällä ettei tule uudestaan soittaan kelloa.

Mutta ihan oikeesti, kuka myy yhtään mitään omakotialueella keskellä päivää? Kotona olijat on vuorotyöläisiä (nukkumassa -> kiukkusia vieraista), kotiäitejä (lapset nukkumassa -> kiukkusia vieraista) tai työttömiä (ei rahaa). Tai ehkä näiden ovimyyjien kohderyhmää on samat tyypit jotka kattoo päivisin kotona ostoskanavaa. En kuulu tähän joukkoon. Pitääkö maininta suoramarkkinointikiellosta laittaa jo ulko-oveenkin?

Pesin 3 koneellista pyykkiä, koska parina edellisenä yönä on erään pienen ihmisessä tapahtunut vahinkoja. Ja joskus vaatteitakin pitää pestä... Osa pyykeistä jopa kuivui ulkona.

Laitoin ruokaa ainoastaan pitsataikinan verran. Se sentään meni melkein nappiin. En viikannut pyykkejä, enkä siivonnut.

Sain pikkukakkoselle valmiiks juhlahousut. Ruskeeta vakosamettia. Tätä löysin eurokankaan palalaarista. Just hienoa tollasta isovakoista kangasta. Se oli tosi leveetä ja sitä jäi vielä toisiin housuihin. Tai ehkä johonkin eläimeen... Ei, kyllä mä varmaan toiset housut teen. Näistä tuli tosi kivat. Kangas on vielä sopivan joustavaa niin luulis näillä olevan hyvä ryömiä ja kontata. Vyötäröresoriin laitoin oikein sirkkarenkaat nyöriä varten. Muistin jopa laittaa palan puuvillakangasta taakse, niin ettei reiät veny renkaiden kohdalta. Meinasin ensin tehdä napinlävet, mutta nyt laitoin sen kirjontajalan ompelukoneeseen niin en viittiny heti vaihtaa pois. Paremman nyörinkin löysin kätköistä heti kuvauksen jälkeen. Tässä on vähän turhan pitkä. Nyt alkaa olla lasten juhlatamineet kuosissa. Enää äiti jäljellä...


Sain tänään tikkailtua pikkukakkosen peittoa ihan hyvän pätkän. Se saattaa jopa jatkua vielä tänään. En saanu siitä kuvaa, kun se on nyt siinä koneessa kiinni. Kuvaan sitten kun saan tehtyä.

Perjantaina aamupäivällä on työhaastattelu. Jos joskus vois joku mennä putkeen niin voisko toivoo perjantai aamupäivää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti