Säkkituoli, osa 2 - Recycled Denim Bean Bag Chair

Kävin tänään hakemassa täytettä säkkituoliin. totesin myös, että säkkituoli on niin iso, että lyhensin sitä molemmista päistä aika reilulla kädellä. Sen verran, ettei tarvinnu leikellä reunoissa olevia taskuja. Yhteensä lähti varmaan 20 cm pituudesta ja se helpotti vähän täyttämistä. Ostin 3 kg mujua ja sitä jäi vähän yli. Inspiraatio on täältä. Omat muksut saa testata tätä viikonlopun ja vien sitten maanantaina tämän päikkyyn.

Today I went to get the bean bag chair stuffing. I made the cover from old jeans and it came out so big that I had to take off some of the original length. I trimmed  in total about 20 cm off the length from each end.Just so that I didn't have to cut the pockets on the sides. Otherwise I would have needed A LOT of stuffing. Now I only needed a little bit less... I bought 3 kg and there was a little left over. I got the inspiration from here. My own kids get to test this for the weekend and on Monday I'm going to donate this to the local daycare. 

Tässä se nyt on VALMIINA. En ommellu vetskarin kun kolmeen kertaan... Pistetään ilta-askartelun ja väsymyksen piikkiin taas kerran. Mutta nyt se on oikein. Vetskari oli jostain vanhasta takista. Ompelin siihen stopparin niin, ettei aukea kokonaan. Se oli ainut riittävän pitkä vetskari varastossa tähän hommaan. Tein tuoliin sisäpussin vanhasta puuvillaverhosta. Sen sisällä on mujut ja se on ommeltu ympäriinsä kiinni. Tässä näkyy myös nämä koristelut, jotka ihan pikkusen lähti lapasesta.

So here it is FINISHED! I only had to sew the zipper in 3 times. That's what you get when sewing tired... But, now it's on correctly. The zipper is from an old jacket. I sewed a stopper piece on the end so that it won't come open. I sewed all the jean pockets I had stashed on each side of the chair. I figured the kids might like those... I also used a piece of waist band to add a handle on the bottom part. It's easy to pick up and if needed it can be hanged on a hook and off the floor. I might have gotten just a little bit carried away with the decorations... There's another bag made from an old cotton curtain inside that holds all the stuffing. It is sewed shut all around.

Alunperin ei pitäny tehdä mitään ommeltuja koristeluja, mutta sitten vaan olikin pakko.

I wasn't planning on adding any free motion sewing decorations, but then I just had to.

Koristeluja vähän lähempää.

A close up of the decorations. I used a large potato, a cookie cutter, and fabric dye to make the stars.

Nyt on kunnon kolo tehty yhteen kangaslaatikkoon. Toki, eilen killasta taisin saada sen jo täyteen... 

I made a good dent in my fabric stash with this one. Although, after our quild meeting last night, I think that dent is already filled again...

Säkkituoli, osa 1

Edellisessä postauksessa voivottelin jo... ehkä se oli pohjimmiltaan inspiraation puutetta. Sitä pitäs ja pitäs ja kun ei oo aikaa ja tavaraa on kaapit väärällään ja ja ja. Jos haluaa ompeluvarastosta tavaraa pois, niin pitää ruveta ompeleen. Otin tilkunviilaajan vinkistä vaarin ja lähdin pienimmän vaivan menetelmällä etenemään. Noh, siinä ommellessa, kappas kettua, inspiraatio tuli! Pienimmän vaivan homma ei todellakaan ole enää ollenkaan edes pienen vaivan homma... Tästä on tulossa jotain todella eeppistä. Mun on ihan pakko jakaa pari näytettä. En tietenkään näytä mitään mistä kokonaisuutta voisi arvailla. Hee hee, pidän teitä jännityksessä. Joko jänskättää?

Projektiin tarvitsin mm. ison perunan. Onneksi oli tarpeeksi iso niin ei tarvinnut bataattia uhrata. Perunaan piti tintata piparimuotti. Ensin ei meninannu mennä millään, mutta sitten holahti ihan kunnolla. Sitten koversin veitsellä muotin ympäri. Muotin saaminen pois olikin jo melkein oman postauksen arvonen temppu. Mutta ei kuitenkaan. Tadaa, valmis tähtileimasin.

Sitten vähän kangasväriä ja leimaamaan! Tulen varmasti käyttämään tätä tekniikkaa toistekin. Pitää laittaa ostoslistalle IIIISOJA perunoita. Tai sitten suosiolla niitä bataatteja. Kaalista vois tulla aika vinkeetä jälkeä! Ruualla ei saa leikkiä. Paitsi tositarkotuksella.

Nii, ja sit oli vielä niitä jämäkankaitakin... Joita on kyllä edelleen, mutta vähän vähemmän,

Oottakaas vaan. Näätte (toivottavasti) pian ehkä maailman hienoimman säkkituolin (tai ainakin sen päällisen).

Hei, ja jos jollain muulla kun Tilkkurepulla on hallussaan kirjonta(ompelu)kone niin voisitteko ystävällisesti huudella s-postilla osoitteeseen aivosolunajatukset(at)gmail(piste)com. Mulla ois kysyttävää.

Emmäätiiä, sano sää

Lienee taas iskenyt joku syysväsymys tai muuten vaan määh, kun ei mitään saa aikaan. Koitin vähän ulkonakin pistää pihaa talviteloille, mutta keskenhän sekin on vielä. Sen verran siivoilin kylmää varastoa, että näin reilun viiden vuoden jälkeen löysin sieltä retkikirveen. Ostettiin talon entisiltä asukkailta köntissä kaikkea ruohonleikkurista kottikärryihin ja siitä väliltä. Kirves on sitä perua... Onneks löysin nyt, enkä seuraavan viiden vuoden päästä. Eiköhän sille tule käyttöä.

Siivoillut oon yrittäny myös ompeluvaraston suhteen, mutta edelleen se on täysin räjähdyksen jäljiltä. Pari projektia on työn alla, jolla on tarkotus saada tavaraa varastosta liikkeelle. Sain kasan villapaitoja vähän aikaa sitten. Tai oikeastaan villapaitojen osia. Yhtä koitin huovuttaa pesukoneessa ja se huopui liikaa. Toista koitin huovuttaa (lasten kanssa) pesuhuoneen lattialla, mutta se ei oikein huopunut tarpeeksi. No ei sen väliä. Tein osista peiton. Se olis tarkotus mennä pyörän peräkärryyn lämmikkeeksi. Eli siitä tulee retkivaruste. Se tulee varmasti likaantumaan jne, joten en käyttänyt ihan kovasti aikaa sommitteluun. Ajatuksena oli, että paksut villapaidat olis lasten lämmikekohtia ja kirkkaan siniset osat välejä ja reunoja. Jouduin laittamaan mukaan myös vähän liikaa huopuneen palan, koska muuten olis loppunu palat kesken.

Auttakaas nyt hyvät käsityöläiset naista mäessä. Jätänkö näin vai laitanko lakanaa taakse? Ompelin palat yhteen 3piste siksakilla ja saumat vähän venyvät. Muutenkin saattaa olla vähän mutkaa... Tää on tällänen perus villapaidan kirous. Se on hyvä sitten, kun se päällä on kieriny vuorenrinnettä alas. Jos laitan lakanan taakse niin sitä pitäs varmaan vähän tikkailla kiinni muualtakin kun vaan reunoista. Jos palat saa hyvin venytettyä niin siitä ehkä tulis siistimpi.(?) Toisaalta, miksi tämän pitäis olla yhtään siistimpi kun tarkotus on lämmittää ulkoretkillä. Emmäätiiä sanokaa ny jotain. Teen sitte taas mitä huvittaa.

Toinen projekti olis tää farkkukasa. Näitä on säilötty pitkään ja hartaasti ja nää vie aikas paljon tilaa. Päikyn vanhempainillassa luettiin lasten ideoita päikystä ja joku oli kertonu, että olis kiva jos olis toinen säkkituoli, kun on vaan yks. Näistä voisin tehdä päikkyyn toisen säkkituolin. (En oo vielä kysyny ottaako ne sellasta lahjotuksena, mut jos ei niin kai se kotonakin kelpaa.) Mistähän sitä sisusmujua sais ilmaseks? Ei se ny kai paljon maksakaan, jos jaksaa käydä hakemassa... Tässäkin on nyt vähän vielä mietintämyssy päässä, että teenkö helpolla isoista paloista (nopeasti valmista) vai alanko kikkailla. Voipi olla, että nyt on vuorossa näitä "isoista paloista nopeasti" juttuja vaihteeksi.

Voihan plääh. Taitaa tämäkin ilta kyllä vierähtää telkun ääreessä, vaikkei sieltä tuu yhtään mitään oikeesti katottavaa. Huomenna alkaa kattoremppa.

Marjoja!

Käytiin viikonloppuna Seitsemisen kansallispuistossa. Muksut kaitsijoineen lähti aarniometsään ja minä seurueeni kanssa lähdin suolle. Tavoite oli löytää karpaloita, eli kuten serkkuni joskus asian ilmaisi, kärpäleitä. Homman piti olla sillä selvä, kunnes kotona huomattiin, että hoitolaukku jäi luontokeskuksen vessaan. Grrr. Ei muuta kun sunnuntaina uudestaan. Ja sinne kun sitten taas lähdettiin niin mentiin uudestaan suollekin. Kärpäleitä siis löytyi hyvin ja jälkimmäisellä reissulla riipasin mukaan myös kaksi pientä jugurttiämpärillistä puolukkaa. Olivat jo melkein survosta, mutta ei haittaa koska viimeistelin prosessin kotona. En ole ennen karpaloita poiminut, joten pitihän niitä kuviakin ottaa.

Molempina aamuina suo oli jäässä ja samoin marjat. Oli hyvä kulkea kun ei koko ajan uponnut polvia myöden. Marjatkin oikein kolahteli ämpärin pohjalle. Sunnuntaina paistoi mukavasti aurinkokin. Sunnuntaina olin liikkeellä ilman lapsia. En muista koska viimeksi olisin saanut olla rauhassa metsässä. Ei tarvinnu miettiä kenenkään muun eväitä tai päikkäriaikaa. Oikein mukava reissu.

Paikotellen marjaa oli ihan paljon. Ja isoja.

Osa marjoista oli tälläisiä pisaran muotoisia. Hauskaa.

Tässä puolukat survottuna. Kai tästä pari puolukkapuuroa tulee. Salama vähän kirkasti punaista.

Kaksi päivää ja kaksi kilon jugurttiämpäriä karpaloita (muut joukkueen jäsenet poimi saman verran). Kuulemma karpalokiisseli on hyvää. Maistoin yhtä karpaloa ja mun makuun se tarvii kyllä todella paljon sokeria. Katsotaan uskallanko keittää kiisselin pelkistä karpaloista vai piilotanko ensin mustikkasopan joukkoon. Hyvää uutta viikkoa!

Harrastus lähes rangaistus

Taas oli yhtenä aamuna lapsivapaata vajaa kolme tuntia ja lipsahtihan se taas käsitöiden puolelle. Alkaa käymään lähes rangaistuksesta nää mun harrastukset. Puoltoistatuntia piirsin tikkauskuvioita (siis viivoja) ja sen päälle puoli tuntia hakaneulotin. Alko jo vähän jaloissa tuntua kun tein hommaa lattialla. Kai se on sitten kaiken sen kivun arvosta... Jotain todella eeppistä tikkausta on luvassa. Toki, tätä tikatessa saattaa tulla samainen rangaistusolo mieleen. Huikeaa ei tule halvalla tai jotain sinnepäin...

Sivuille tikkaan lisää lippuja. Ylä- ja alareuna on vielä harkinnassa, niitä en merkannut nyt, koska meni hermo.

Sama ruutukaava on varsinaisissa lipuissakin. Lippujen reunoille tietty vähän pitsitikkausta ja täytteeksi sitten jotain. Myös lippunarut vedän tähän koneella. 

Mun tarvii edelleen hankkia lisää hakaneuloja. Alareunassa on vähän issuee, mutta kai se siitä tikkaamalla. Oli pakko saada tää käärittyä pois olohuoneen laittalta ennen kun muksut pääsi kotiin... Tätä siis sitte taas kun on aikaa.

Kaksi valmista tähtipeittoa

Sain tikattua pari tähtipeittoa pois keskenerästen pinosta. Näissä nyt ehkä kiteytyy se, miksi näitä lahjoitan eteenpäin. Muutenkin siis kuin että en ite tarvii kymmeniä pieniä peittoja. Nämä on harjoitusta. Molemmissa peitoissa harjottelin uusia tikkauskuvioita ja se vähän näkyy. Onneksi vain vähän ja onneksi vain "ammattilaisten" silmiin. Mutta kuitenkin. Varmasti peitot lämmitävät saajiaan ihan yhtä hyvin kuin täydellisetkin peitot, joten siitä nyt ei jää kiinni. (Ja kaikkihan mun muut työt on siis niitä täydellisisä...) Tässä mustan tähden peitossa jouduin vielä kaiken lisäksi tappelemaan ihan uskomattoman paljon langankireyden kanssa. Paska lanka vaan on just sitä. Mutta kun haluaisin nekin käyttää pois, että voi hankkia tilalle parempaa. 

Mustan tähden peitossa tikkaus on sovitettu kuvioihin, kun taas keltasinisessä peitossa tikkailin paisley kuviota koko peitolle. Mustan tähden peitto sai kantikseen vaaleaa sinistä. (Sain jostain kangasta, jossa luki isolla Westlife - siis se bändi; oli nimmarit ja kaikki - mutta mun mielestä sellasta sanaa ei voi laittaa turvapaikanhakijoille menevään tavaraan. Leikkasin kantin vinoon ja sain välteltyä tekstit niin, että sitä ei voi tunnistaa kantista.) Toiseen peittoon tuli keltainen kantti, samasta kankaasta kun osa tähdestäkin. Ehdin tänään taas ulos kuvaamaan. 

Tässä nyt kuvakooste molemmista.

Työn alla

Jaa-a. Kyllä on työpaikat kiven alla. Taas tuli yks hylsy. Onneks on vielä kotihoidontukea jäljellä. En tiiä mitä sitä isona tekis. Sitä miettiessä teen käsitöitä. Tässä muutama työn alla kuva, koska mitään ei ole valmistunut.

Pari tähtipeittoa on tikattuna valmiiksi. Niihin pitää kantit jostain keksiä. Ei taida olla valmiina varastossa. Salamavalossa näkyy näköjään hyvin läpi noi tummat kankaat. Normaalissa valaistuksessa ei ihan noin pahasti. Näistä tarkemmin jahka saan kantattua ja kuvattua jossain ulkona jos sää sallii.

Arvakkaa mikä tää on! No ei oo sieni suihkumyssy lakkina vaan lampaan pää tiätty. Vähän vielä kesken.

Tuli jossain mielenhäiriössä ostettua tälläsiäkin. Dynaaminen duo TehoTuhotalkkarit ottaa vastaan toimeksiantoja.

Verhot

Kaveri halus vanhoista verhoista uudet. Vanhat oli pitkät sivuverhot ja uudet piti olla yläkapat. Sellasta maalaisromantiikkaa oli haussa. Sellasta sisustuslehtityyliä, mutta täältähän sitä pesee. Nää on tekeytynyt jo aika kauan, mutta vihdoin sain valmiiks. Kangas oli vähän hankalaa, kun rispas niin kovasti. Ei ole oikeesti pellavaa vaan jotain sekotetta. Verhon alaosaan keskelle tuli pitsi (joka löyty mun varastosta, jes) ja ylälenksuihin tulee vielä napit (joita myös ehdotin varastostani). Kaveri halus laittaa napit itse niin laitoin vaan mukaan katottavaks, että kelpaisko. (Mun teksteistä alkaa vaikuttaa, että mulla on aivan valtava varasto kaikkea. Ei sitä ehkä kyllä parane kieltääkään...)

Nää on tehty vähän sillai mennessä soveltaen. On esimerkiks leikattu loimen eikä langan suuntaan, koska niin päin sai tehtyä yhtenäisistä palasista kaikki verhot. Pitää vielä tarkistaa. että roikkuvat suorassa jahka saavat ripustettua. Aika paljon sain käytettyä hyväks vanhoja reunapäärmeitä ja onneks on saumuri niin sain loputkin tehtyä kohtuu nopeasti. Ripustuslenkkeihin meni eniten aikaa. Verhoja on kolme ja yhteensä pituutta 5 m. Aikaa kokasteluun meni 5,5 h, kun arvioksi sanoin 6 h. Pitäs muutenkin enemmän muistaa kattoa kelloa, kun tekee näitä. Tai ehkä ei kannata. Alkaa vaan ketuttaa. Tässä vielä kuva valmiista verhoista, kun mallasin niitä vähän ripustettuna pieneen puukeppiin meidän keittiössä. Hyvä, että saatiin taas vanhoille tavaroille uutta elämää.

Lördag på listan näyttää nyt seuraavalta:

1. Hartiahuivi. Valmis

2. Tilaustyö. Pitsiverhomuokkaus. Valmis

3. Liukuväripeitto .Valmis

4. Miesten sukat kolmella langalla. Valmis

5. Muutamat pikkusolulle valmiiks leikatut housut odottamassa ompelua. Valmis

6. Sadesuoja peräkärryyn. Valmis

7. Lasten villasukat ja pipot. Valmis

1. Tähtitilkkupinta valmiina. Tikattu, odottaa kanttia

2. Musta tähtipeitto. Odottaa vanua, taustaa ja tikkausta.

3. Lippunauhatilkkupinta valmiina. Odottaa vanua, taustaa ja tikkausta. Odottaa tikkausta.

4. Sininen tähtipeitto. Odottaa vanua, taustaa ja tikkausta.

5. X määrä lahjotuspeittoja. Paloja leikattuna vaikka kuinka paljon.

6. Karapeitto. Palat leikattuna tilkkupintaan.

7. Jämäpalapeitto. Vasta aloitettu.

8. Virkattu matto. Piti tulla siskolle, mutta laitto lusikat jakoon, joten en tiedä mihin tulee. Riemun kirjava, 9i nyt kovaa rutistusta vaille enää.

10. Enkelitilkkutyö aloitettu. Paper piecing on työlästä ja tylsää. Odottaa inspiraatiota ja ehkä myös uutta suunnitelmaa.

11. Virkattu tunika. Into lopahti kun en saanut hihoja sopimaan. Hihoja ja reunavirkkauksia vailla.

12. Merkattava pöytäliina, ikuisuusprojekti. Neljäs vuosi kohta täynnä. Välillä ehtii tätäkin, mutta harvemmin kyllä.

13. Neulakintaat

Kohdat 1-6 on sellasia kohtuuajassa toteutettavia. Loput taitaa olla ikuisuusprojekteja. Mutta kyllä tästä sillai itelle vähän parempi mieli tulee, että oon mä jotain saanu aikaseks sen jälkeen kun listan ekan kerran kirjotin. Sen lisäks noi keskeneräset on jopa määrällisesti vähentyneet (tosin se ei ehkä ole pysyvä olotila). Kaikki alle 15 keskeneräsen projektin on positiivista. Ja hyvä on myös se, että kaikki jäljellä olevat ei oo niitä ikuisuusprojekteja, eli voin vielä tehdä muutakin kun merkata pöytäliinaa pelkästään seuraavan vuoden. Hah.

Suutarin lapsille

Tai tässä tapauksessa neulojan lapsille... Sain tehtyä armaille palleroilleni uudet pipot ja sukat. Ennen kun lumi on maassa, mikä on todella positiivista. (Toki viime vuosina sitä armonaikaa on ollut pitkälle loppuvuoteen.) Kaikki näistä on tehty varastosta löytyneistä jämämateriaaleista. Se on erittäin hienoa! Vaikka ei näillä kovin isoa lovea siihen kaaokseen tehty...

Mulla oli kovin vastahakonen kuvattava. Pojun sukkiin hupeni kolme kokonaisa jämäkerää ja vähän neljättä. Täysin epäidenttiset, mutta hoitaa hommansa.

Missä vaiheessa mun muksujen jalat kasvo jo kanoottikokoon? Tässä tytsyn sukat. Näihinkin sain meneen yhden kokonaisen jämän ja vähän seuraavaa.

Kaksinkertaset neliöpipot merinovillasta. Näistä tuli aika naftit, mutta menee kyllä päähän. Täytyy kattoo miten käytössä venyvät. Jos näyttää että kohta ei enää riitä korville niin ehkä laitan nauhat pitämään pipoa paikallaan.

Tänään pistin ekaa kertaa kunnolla tulet puuhellaan. Kyllä se sitten taas lapasesta lähti. Tuli tehtyä mustikkasopat ja omppumehut muusin ja kastikkeen lisäks. En tiiä mikä siinä on, että puuhellalle pitää aina hakea kaikki mahdolliset astiat samaan aikaan tulille... Syksy on tullu.