Vohveleita

Meillä ollaan taas sairastuvalla. Molemmat mukulat on kipeenä; isompi enemmän, pienempi vähemmän. Pikkukakkonen on tähän mennessä selvinny yskällä, mutta yskän lisäks pikkusolulle nousi taas kuume viimeyönä. Sen nenä on ihan tukossa hengitystä ajatellen, mutta ulospäin valuu kauhee määrä limaa. Toivottavasti menee pian ohi. Uloskaan ei siis olla menty, mutta toisaalta eipä tolla kelillä sielä mitään tekiskään. Särkylääkkeen jälkeen pikkusolu saikin sitten kunnolla vauhtia alleen. Hyvä, ettei tullu jalanjälkiä kattoon asti kun se illan kiipeili seinille. Matelevan illan vauhdittamiseks annoin kevään pirkkalehdelle vielä uuden mahdollisuuden. Sielä oli vohveleiden ohje. En ookkaan tehny vohveleita piiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Eihän mulla oo ees omaa vohvelirautaa...

Lainasin äidiltä vohveliraudan. Ehtaa 70? (ehkä 80) luvun kamaa.

Laatikossa lukee waffelautomat. Automaatii on tässä tapauksessa hivenen väljästi käytetty termi. Tässä vehkeessä ei oo ees valoo, josta näkis koska se on kuuma. Saati sitten mitään säätönappuloita tms. Ihan joutuu käsin laittaan taikinan sisään ja ottaan valmiin vohvelin pois hetken päästä.

Tässä oli mun annos. Tai siis ne, mitä jäi muilta syömättä, kun mä vielä paistelin... Syötiin hillon ja vanilijakastikkeen kans. Kermavaahdon kans on parempaa, mut se kastikepullo sattu nyt oleen auki ja sitä piti tuhota... Taikina oli perus mauton, siihen ei tullu yhtään ees sokeria. Voi olla, että suolaa ois saanu mun makunystyröille olla hippunen enemmän. Rapeita nämä kyllä oli sillon, kun ne otti raudasta ulos. Jos hetkenkin seisoo lautasella niin rapeus kaikkoaa.

Tässä oli eilisillan näytelmää keittiöstä. Mr. solu naureskeli, että on tainnu joku villijoukko käydä hakemassa pikkusolun unikaverit ruuaksi ja ne odottaa kuljetusta pataan... Mun selitys oli se, että pyöräytin ne pesukoneessa, kun niitä oli käytetty sängyssä kuivikkeena pissavahingon jälkeen. Leivinuuni oli lämmin niin siinä ne kuivu sopivasti...

Sydän

Tänäänkin taas riehuin pihalla kuin viimestä päivää. Ainakin viimestä päivää ennen etukevään loppua. Jos kerran huomenna tulee taas talvi (tai ainakin talvempi) niin koitin saada ulkohommat sopivaan vaiheeseen. Omenapuut on nyt kaikki leikattu. Jes. Viimevuonna paksuusmoodissa taisin saada yhden leikattua... Tuli tätä viimistä karsittua vähän rankemmalla kädellä. Kai se vetää nyt sit omenat nenään, jättää hedelmät tekemättä ja kasvattaa ihan kauheesti vesiversoja... Noh, tein sen minkä yletyin ja parempaan ei nyt ollut tikapuita. Tuli sielä tikapuilla keikkuessa jo kerran kovan tuulenpuuskan kohdalla vähän olo, että oliko ihan fiksua hommaa kiivetä sinne ylös kun luvattiin kovaa tuulta. Kävi jo mielessä, että kapsahdanko alas vähän vähemmän naisellisesti. Toki oli se ylöspäin menokin vähän vähemmän naisellista kun niitä tikkaita ähistin paikalleen useampaan otteeseen.

Sen lisäksi sain leikattua loppuun sen ruusupuskan, jonka kohdille sijoitin puupinon. Totesin, että en mä sitä puskaa saa hengiltä vaikka yrittäisinkin (kun ei kai vielä oo ihan optimiaika leikata ruusuja). Se on joku perinteinen kurttulehtilajike ja se tekee niitä juuriversoja ihan sikana. Nytkin niitä jäi sinne oikeaa kevättä odottamaan. Puupino on myös tehty sen osalta mitä niitä halkastuja puita oli. Se kyllä kellahti kenolleen, mutta nojaa seinään tällä hetkellä vielä pystyssä niin annan olla. Parantelen sit jos/kun se oikeesti kaatuu. Se on nyt se pino jonka kasasin kuunvalossa. Jäi vähän ne suoran ja vinon eri vivahteet havaitsematta siinä valaistuksessa.

Kaks kuusta on vielä leikkaamatta, samoin vähän jalomman oloset ruusut. Kuusiaita on karsittu ja ensimmäinen iso kuorma oksia viety pois. Osa koivun oksista on vielä raivaamatta. Pistän paksut osat oksista myös polttopuiksi niin siihen askarteluun menee vähän aikaa. Samalla kun niitä risuja sieltä ensimmäiseen kuormaan raivasin niin oli pakko kokeilla niitä risutöitä. Ulko-ovi oli vailla koristusta niin koitin tehdä risusydämen.

Tästä tuli ihan kiva näin ekaksi yritelmäksi. Symmetristä en siitä saanu vaikka useampaan kertaan yritin, mutta toisaalta ei se haittaa. Pieni vihreä rusetti on sopivan keväinen. Se on pala jotain vihreetä "telttakangasta", joka oli jossain paketissa toimittamassa nippusiteen virkaa. Just hyvä tähän. Täytyy varmaan kokeilla vielä uutta sydäntä ja/tai muutakin risuteosta nyt kun on alkuun päässy. Pari kikkaa tuli heti huomattua tätä tehdessä, joten ehkä seuraavasta tulee vieläkin parempi. Jos nyt kuitenkin talven tullessa siirtyis sitten taas sisähommiin. Vaikka uudistamaan tuota sisäviidakkoa.

Olipa kerran...

kiireinen perheenäiti, jolle oli tulossa muita äitejä kylään. Kaupassa juostessaan äiti huomasi uuden Pirkka ruokalehden.

Lehdessä oli suklaajuustokakun ohje. Suklaahan on hyvää, äiti tuumasi. Siispä kaupasta mukaan ohjeessa luetellut aineet. Tuorejuustoksi valikoitui varmuuden vuoksi Valion Violajuustoa, koska siinä lukee ainesosaluettelossa "pastöroitu maito". Parempi ottaa varmanpäälle, kun vieraissa on raskaanaolevia.

Kotiin päästyään äiti alkoi heti leipoa. Ihmetystä kuitenkin herätti se, että dominokeksipohjaa piti esipaistaa. Miksi kypsiä keksejä pitää esipaistaa? Tälläkertaa äiti kuitenkin päätti pitäytyä reseptissä. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Kakun paistuessa äiti viihdytti vauvaa ompelukoneen äänillä surauttaen uuden keväisen verhon ruokapöydän takana olevaan ikkunaan, sillä olihan punatulkut jo so last season.

Kakku oli uunissa kokonaisen tunnin. Äiti arvasi kakun halkeilevan, koska lehdessäkin keskiosa oli naamioitu. Äitikin oli varannut naamiointivälineeksi kermavaahtoa. 

Kiireinen äiti oli kuitenkin pihatöissä, puunkaadossa ja halonhakkuussa loppupäivän, joten naamiointivälineet jäivät erilliseen kulhoon. Ulkonäöstään huolimatta kakku kuitenkin maistui vieraille ja kermavaahtoa sai annostella oman makunsa mukaan. Äidin itsensä mielestä kakku ei ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi makea, mutta kyllä siitä ähkyn sai. Sen pituinen se.

Silmuja ja puunkaatoa

Nyt on taas käsityöt saanu väistyä ulkohommien tieltä. Se on kumma kuinka joka kevät tulee ihan hirveesti kaikkea leikkuurisua, vaikka just viimekeväänä kaikkee leikkasin. Ehkä se sit vaan kuitenkin on niin kun Mr. solu tänään ulkona totes. Meidän perheellä on kuulemma tapana "vaan vähän karsia" mut sit kaikki menee matalaks. Tänään leikkasin syreeniä reippaalla kädellä ja merjapensaita vähän vähemmän reippaalla. Pienin omenapuu on myös hoidettu ja 3 isompaa vielä odottaa, että minkälaisen korokkeen saan tänä vuonna alleni kasattua. Kuusiaitakin pitäs jotenkin uudistaa ja ruusut on leikkaamatta myös... Meidän pihassa kaikki on sen noin 30 v vanhaa istutusta, joten ihan kaikesta ei kovin tuoretta saa, mutta yritän kuitenkin.

Pihassa kasvaa myös iso koivu, joka roskaa kovasti ja pöllyttää siitospölynsä mun nenään. On aika mones kesä jo tulossa/menossa ilman allergialääkkeitä raskauksien ja imetysten takia ja kyllä vaan taas silmät kutiaa ja aivastuttaa. Koivun kaatamista on suunniteltu jo toista vuotta, mutta se onkin hankala tapaus. Kasvaa kallellaan naapurin puolelle ja sopivasti huvimajan ja puuliiterin välissä. Mihinkään päin ei mahdu kaatamaan pitkin pituuttaan. Tänään sen tuomiopäivä koitti. Nyt tuleekin paaaaljon kuvia.

Tältä se näytti ennen.Naapurin katto näkyy takana kuvan alareunassa.

Minun iskä kiipesi. Saha käy jo.

Mihinkähän latva laskeutuu?

Poikki ja pinoon? Ei sentään, takaojaan meni, mutta ympäristön rakennukset ja jopa aita pysyi ehjänä.

Tässä tilassa se on nyt. Pitää vähän alustaa raivata oksista ja rungonpätkistä ennen kun jatketaan, kun on niin ahdas kolo. Sitäpaitsi pitää ottaa isompi moottorisaha käyttöön. Toi pieni yhden käden saha alko jo rungon keskivaiheilla vähän yskiä...

Risutöitä anyone? Täytyy mennä saksimaan ja kokeilemaan miten risut taipuu kun tästä joskus päivänvalolla ehtii.

Tällänenkin hauska yllätys tuli esiin yhdestä oksan leikkauskohdasta. Koitin etsiä sitä oksaa, mutta en löytänyt. Voi olla, että pidemmällä tämä onkin vain möykky ja sydän näkyy vain juuri tässä kohdassa. Otan kyllä talteen jos löydän. Yritän tämänkin vielä leikata jotenkin irti.

Ja sitten niitä silmuja. Aikasin niitä jo pukkaa tänä vuonna. Syreeni on kohta kukassa.

Raitapökät

Eilen oli 1,5 h aikaa taas toteuttaa itseään. Taas oli hirveä käsien heiluttelu ja piti alottaa kaikkia hommia kerralla. Onneks tällä kertaa sentään saumurin lankojen vaihto meni kerrasta putkeen. Yleensä se aina takkuaa sillon kun pitäs äkkiä vaan jotain tehdä. Pitäis aina olla hyvä suunnitelma kun on vaan hetki aikaa tehdä. Muuten menee sellaseks kun meikäläisen siivoaminen, että siivoilen sieltä täältä vapaassa järjestyksessä. Aina kun silmä näkee jotain mitä pitäis tehdä niin sitten alotan sitä ja jätän kesken ja palaan johonkin toiseen. Ennen näitä alotettuja sai useimmiten myös lopetettua, mutta nykyään usein jää kesken pitkäksikin aikaa. Kas kummaa... Nytkin blogikirjoituksen keskeyttää yksi vapaustaistelija joka kömpii sängystä pois pehmolelut kainalossa ja virne naamalla. Tässä jo noin kymmenettä kertaa tälle illalle...

No, sain mä eilen jotain pientä tehtyä loppuunkin. Nyt on pojulla sen verran piukeet pökät, että ei saa potkittua pois jaloista. On myös riittävästi pituutta noissa sukkaosissa, että mahtuu ne vesisukset sisään ilman ongelmia. Näistä tuli aika hurmaavat. Sopivasti vielä vahingossa ruskealla taustallakin. Vyötäröllä on mustaa resoria, joka nippa nappa pilkottaa kuvan reunasta. Näissä pysyy kestovaippakin varmasti paikallaan, kun ei tullu liikaa tilaa tohon vaipan kohdalle...

Tyttö- ja poikavauvakortit valmiiksi varastoon. Noi pallot vähän huutaa onnittelutekstiä. Ehkä vielä sellaisen joskus lisään.

Vielä viime hetkillä leikkasin palaset paitaan. Tää on vielä iso käyttöön, mutta kyllä tuo rikkaruoho äkkiä siihen kasvaa. Juuri tämän sarvikuonokankaan pariksi ajattelin tätä raitakangasta alun perin. Näitä ehdin vielä illalla surautellakin, mutta paita on nyt odottamassa resoreita. Saa nähdä koska taas seuraava ompeluhetki koittaa.

Raitaa

Oltiin eilen taas päivällä liikkeellä ja pääsin piipahtamaan Tritexillä. Tarkotuksena oli hakea ihan perus raitatrikoota muutaman kuviollisen kankaan kaveriksi. Kumma kyllä perus raitaa on hankala saada kangaskaupasta. Eurokangaskin oli siirtynyt poikkiraidan sijaan pystyraitakankaisiin niiden värien osalta jota etsin, joten toivoni oli nimenomaan Tritexin varassa. Ja löytyihän sitä. Mustavalkosta ja ruskeamustaa tasaraitaa. Jotenkin toi ruskeamusta nyt iskee meikäläisen värihermoon oikein kovasti. Ehkä se muistuttaa suklaakakkua... Alko jo vähän harmittaa, että otin vaan vajaan metrin (kun en halunnu hamstrata...).

Pesin kankaat heti ja tänään jo leikkasin ekat palat. Pitää pojulle tehdä tiukempia potkuhousuja kun se potkii niin voimakkaasti, että kaikki housut on aivan rutussa. Toivottavasti ehdin pian ommella nämä palat yhteen.

Tässä vielä viimeisimmät pikkusukat. Nyt taitaa tulla vähän taukoa tähän  neulomiseen, kun ranne on vähän sitä mieltä, ettei sitä ihan tähän tahtiin tarttis harrastaa...

Pikkusolu menee aamulla pariks tunniks harjotteleen taas hoidossa oloa. Toivon, että ehdin tuhota vähän trikoita sillä aikaa. Voi kyllä olla, että pikkukakkonen vie kaiken huomion. Meidän poika kun pisti sitten hurjassa 3 kk iässä hampaita tulemaan. On pari päivää ollu aika kitinää. Yks on jo läpi ja toivottavasti pian se toinenkin. Tissit tilailee juuri lippua kaukomaille... auts.

Tumppumysteeri muuten ratkesi. Äiti löysi tumpun yhden haalarin hihasta. Oltiin sitä sieltäkin varmaan 3 kertaa jo katottu, mutta onneks katto vielä kerran. 

Tuliaisia retkiltä

Huomasin saaneeni uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan! Helmee :)

Oltiin eilen meidän urheilulajin kauden päättäjäisissä. Ehdittiin siinä kiertää vähän kaupungillakin ennen syömistä ja illan istujaisia. Meidän tumppumysteeri ei ole vieläkään ratkennut ja sekös vasta aivosolua raastaa. Yritettiin käydä tullintorin sukkamyymälässä, jos sielä ois ollu finnwearin tumppuja, mutta sehän oli tietysti menny puoli tuntia ennen kiinni kun sinne ehdittiin. Sukka on siis edelleen tumppu. Vaikka sitä vähän niinkun tarttis kyllä sukkanakin.

Pyörähdän usein Nanson liikkeessä hämeenkadulla hiplaamassa vaatteita. En mä niistä kaikista tykkää, osa on aivan kauheita, mutta joskus sielä on tosi kivoja juttuja. Oon varmaan aikasemminkin täälä sanonu, etten taida olla niiden suurinta kohdeyleisöä, koska poistoissa on aika usein jotain mua kiinnostavaa. Niin tälläkin kerralla. Kävin siinä juuri ennen pikkukakkosen syntymää pyörähtämässä kyseisessä liikkeessä ja silloin tämä revontulimallisto oli uutuus. Tykästyin siihen, tosin olisin kaikista mieluiten halunnut sen oranssin version. Tämä oli kuitenkin ainoa jäljellä oleva kappale. Sattui sopimaan päälle, ja tummansininen on myös jokseenkin meikäläiselle sopiva väri (tässä sitä on vaan vähän, mutta asustaa voi aina) joten t-paidan hinnalla otin mukaan. Kuosi on vuodelta 1966 ja Lenita Airisto on jotenkin sekaantunut sen suunnitteluun. Lisää voi lukea Nanson sivuilta jos kiinnostaa. Tässä oli siis meikäläisen eilisen retken tuliainen. Suurempaa käyttöä tälle tulee sitten joskus kun imetys loppuu, tai ainakin harvenee päivällä. Vähän on helmat korviin mallia siihen hommaan.

Mr. solu lähti muksujen kanssa tänään ilta-ajelulle. Ne meni ABClle munkille. Pikkusolu oli sitten pissannut housuun matkalla, onneks kuitenkin sielä ABCllä, että pääsivät vaihtamaan kuivempaa vaatetta päälle, mutta kuomiinhan sen lopulta lorahti. Tuliaisena siis pussillinen märkiä housuja ja märät kengät. Huuhtasin kuomat pariin kertaan vedellä sisältä, jos vaikka haju vähän laimenis. Nyt ne kuitenkin pitäis saada kuivaksi huomiseen mennessä. Onneks tänään aamupäivällä lämmitettiin takkaa. Nyt kengät on takan edessä tehokuivauksessa. Telineenä toimii harsolla vuorattu baarijakkaran jalka...

Kaverin remppa eteni eilen aamulla laminaatin laittoon. Kävin sielä taas pyöräyttämässä asennuksen vauhtiin. Ens viikolla pitäis käydä varmaan listoja laittamassa. Mulla on ihan hirveä hinku rakentaa. Ja nyt mä haluisin sellasen vanhan tyylisen aukivedettävän puusohvan. Valkosen.  Ei hajuakaan mihin sen laittasin, kun just vietiin yks sohva porukoille varastoonkin, mutta sellasta nyt vailla kuitenkin...