Vohveleita

Meillä ollaan taas sairastuvalla. Molemmat mukulat on kipeenä; isompi enemmän, pienempi vähemmän. Pikkukakkonen on tähän mennessä selvinny yskällä, mutta yskän lisäks pikkusolulle nousi taas kuume viimeyönä. Sen nenä on ihan tukossa hengitystä ajatellen, mutta ulospäin valuu kauhee määrä limaa. Toivottavasti menee pian ohi. Uloskaan ei siis olla menty, mutta toisaalta eipä tolla kelillä sielä mitään tekiskään. Särkylääkkeen jälkeen pikkusolu saikin sitten kunnolla vauhtia alleen. Hyvä, ettei tullu jalanjälkiä kattoon asti kun se illan kiipeili seinille. Matelevan illan vauhdittamiseks annoin kevään pirkkalehdelle vielä uuden mahdollisuuden. Sielä oli vohveleiden ohje. En ookkaan tehny vohveleita piiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Eihän mulla oo ees omaa vohvelirautaa...

Lainasin äidiltä vohveliraudan. Ehtaa 70? (ehkä 80) luvun kamaa.

Laatikossa lukee waffelautomat. Automaatii on tässä tapauksessa hivenen väljästi käytetty termi. Tässä vehkeessä ei oo ees valoo, josta näkis koska se on kuuma. Saati sitten mitään säätönappuloita tms. Ihan joutuu käsin laittaan taikinan sisään ja ottaan valmiin vohvelin pois hetken päästä.

Tässä oli mun annos. Tai siis ne, mitä jäi muilta syömättä, kun mä vielä paistelin... Syötiin hillon ja vanilijakastikkeen kans. Kermavaahdon kans on parempaa, mut se kastikepullo sattu nyt oleen auki ja sitä piti tuhota... Taikina oli perus mauton, siihen ei tullu yhtään ees sokeria. Voi olla, että suolaa ois saanu mun makunystyröille olla hippunen enemmän. Rapeita nämä kyllä oli sillon, kun ne otti raudasta ulos. Jos hetkenkin seisoo lautasella niin rapeus kaikkoaa.

Tässä oli eilisillan näytelmää keittiöstä. Mr. solu naureskeli, että on tainnu joku villijoukko käydä hakemassa pikkusolun unikaverit ruuaksi ja ne odottaa kuljetusta pataan... Mun selitys oli se, että pyöräytin ne pesukoneessa, kun niitä oli käytetty sängyssä kuivikkeena pissavahingon jälkeen. Leivinuuni oli lämmin niin siinä ne kuivu sopivasti...