Mä vaan ihan äkkiä teen: tikkausapuvälineitä

Mä oon tehny itelleni muutaman vapaatikkausapuvälineen. Periaatteessa vedän ihan vapaalla kädellä, mutta jos tarvii monta samanlaista kuvaa tms, niin apuvälineet on ihan käteviä. Viralliset tilkkuiluviivottimet sun muut on mulle vähän turhan kalliita, ja lisäks ei ollenkaan luovia ratkasuja...

Oon viime hetkinä perehtynyt syvällisesti ojassa tikkaukseen ja suorien viivojen tekoon. Päätin sitten kuitenkin opetella käyttämään viivotinta. Viivottimen voi tehdä kätevästi itse. Etsi autotallista jämäpala suorakulmaista alumiinilistaa. Sahaa rautasahalla listasta 22,1 cm pala. Teippaa palan päät, ettei pärsät revi kangasta. Piirrä keskivaiheille sentin välein merkkiviivat permanent tussilla. Voilà, viivain on valmis.

Oma ompelukoneeni on siis ihan perus Pfaff, jossa käytän vapaatikatessa pomppivaa tikkausjalkaa. Tavallinen kouluviivotin on liian ohut, koska paininjalka hyppää helposti sen päälle. Tässä viivaimessa on sivussa riittävästi korkeutta, että viivotinta voi painaa paininjalkaa vasten.

Korkeutta on kylläkin pari milliä liikaa, koska nuolen osoittama kohta ei mahdu liikkumaan viivottimen päällä. Jos viivotin on paininjalan sivussa, niin ongelmia ei ole, mutta jos se on vähän liian vinossa niin neulan nostin saattaa osua viivottimeen. Metalli vasten metallia ei tee kovin hyvää. Kerran kävi näin ja onneks koneessa on moottorin ylikuumenemissuoja. Ompelu keskeyty hetkeks, mutta mitään ei menny rikki.

Tässä viivotin osuus. Se helpottaa pienten mittojen merkkaamista, esim. neliön reunojen keskikohdat tms.

Tässä pään viimeistely maalarinteipillä. Viivotin on sopivan kapea, että sitä on helppo käyttää yhdellä kädellä. Se pyörii kohtalaisen kätevästi mukana, kun peittoa pyörittää koneen neulan alla. Sitä on helppo painaa kahdella sormella kun loput sormet, kämmen ja toinen käsi ohjaa kangaskakkua.

Myös pahvisia apuvälineitä löytyy. Piparikuviot piirsin ensin muotista pahviin ja pahvikuvion avulla piirsin kankaaseen ennen tikkausta. Näin tulee samanlaisia kuvioita. Myös edellisen peiton tähtikuviot oli pahvimuoteilla piirretty. Kuvassa näkyvä suunnikas pääsee käyttöön tähän peittoon myöhemmin.

Itse tikkaan vauhdilla enkä suostu uskomaan sen olevan vaikeaa... Siksi näin parin kuukauden kokemuksella teen monimukaisia tikkauksia. Tiedä nyt sitten kuinka siistiä se ojassa tikkaaminen tässä vaiheessa on, mutta ainkain apuvälineet on henkisenä tukena jos ei muuta.

Pipareita

Nyt on tullu taas vähän tikkailtua. Pitää saada hakaneulat irti siitä joulupeitosta, että voi käyttää ne seuraavaan peittoon.

Tikkasin pipareita. Nam. Otin mukaan vaan sydämiä ja piparinkuvia. Oli vähän joutusampaa piirrellä, kun oli vaan kaks mallia. Koitin pitää tikkausta ilmavampana kuin mitä yleensä tulee tikattua. Isot kuvat auttaa siinä kyllä mukavasti. Välitilaan tikkasin vaan koukeroa. En halunnu nyt tehdä taas silmukoita, kun niitä on jo tullu tehtyä. Voi olla, että tän peiton nimeks tulee pipareita narussa tms ihan vaan ton tikkauskuvion takia. Piparien lisäksi tikkasin ojassa valkosen alueen ympäri. Tein itelleni ohjaintyökalunkin, mutta totesin, että ilman mitään apuvälineitä pelkästään käsillä ohjaten tuli parasta jälkeä. En käytä tikatessa hanskoja enkä mitään muutakaan. Tussilla piirtelen viivoja tarvittaessa; kädet vie, kädet tuo. Nyt on vähän mietinnässä miten lopun peiton tikkaan. Tähdenkin sain kuuseen paikalleen (kuvan oikea yläkulma).

Tikkausten muhiessa on aikaa taas käydä seuraavien lahjotusten kimppuun. Mahtavia värejä näissäkin paidoissa! 

Paitojen lisäksi sain lakanoita. Ruskeanharmaa on pussilakana, jossa on iso reikä. Sehän ei minua haittaa. lakanassa on sydämiä ja koukeroita. Värinä haastava, kuviona kiva. Paketeissa (!) olevat on myös pussilakanoita. Mahtaiskohan mennä tyttöjen peittoihin taustaksi? Pakettilakanoissa on myös paljon valkosta, jos tarvii leikata täytteeksi johonkin. Katsotaan...

Pitäis tehdä listalla lojuu yksi aikuisten villasukka, molempien lasten villasukat ja pikkusolulle neulottu+virkattu kauluri.

Terapian tarpeessa

Pikkuhiljaa alkaa lähestyä pikkukakkosen syntymäpäivä. Siitä on siis taas kohta vuosi kun jakaannuin. Meillähän ei ole kumpikaan synnytys mennyt kuin elokuvissa, kaukana siitä. Ei siitä sen enempää, mutta taitaa olla niin, että jotain terapian tarvetta ehkä olis. Olen päätynyt puoskaroimaan itseäni. Kun kerran käsityöt käy terapiasta niin annetaan palaa sitten vaan. Oon kehitelly tässä nyt viimeiseen tilkkuiluvillitykseen liittyvää pientä projektia pollani pelastukseksi. Vaivasin taas tuttuja ja tuntemattomia materiaalien toivossa. Pyysin puuvillaisia miesten kauluspaitoja ja hyväksyin samalla mukaan myös lakanat yms tuotteet. Ajattelin tehdä niistä vauvanpeittoja (koska niitä on kiva tehdä, enkä itse tartte miljoonaa vauvanpeittoa) ja laittaa ne eteenpäin sairaalan/neuvolan kautta. Ne olis menossa erityisille vauvoille ja äideille. Ei siis niille, jotka pääsee suoraa potilashotelliin toipumaan. Ei millään pahalla, mutta näin ajattelin. Omien kokemusteni perusteella.

Epäviralliselta nimeltään paidasta peitoksi -keräys on nyt tuottanut ensimmäisen sadon. Halusin käyttää kierrätysmateriaalia paristakin syystä. 1) On hauskaa keksiä uutta käyttötarkoitusta jollekin tavaralle. 2) Hoitovapaalla ollessa en voi väittää kylpeväni rahassa. Materiaalit on kalliita, aika on vaan kortilla. Tässä ensimmäinen paitakasa. Mahtavia värejä. Luulin, että "tyttö"peiton tekeminen olis vaikeeta. Ei ole, sellanen tulee ekana! On myös vähän...haastavampaa väriä tarjolla.

Tässä yksi saaduista lakanoista. Jännä kuinka vaikeeta on kuvailla ysärin tuotoksia, mutta kyllä heti tunnistaa kun sellanen tulee nenän eteen. Tää on kans kevyesti haastava... Ei ihan mun lemppari, mutta oon päättäny yrittää käyttää kaikkea mitä tulee. Toinen lakana on vielä haastavampi, mutta esittelen sen myöhemmin, kun ei nyt tullu kuvattua.

Tuon pussilakanan toinen puoli on tälläinen. Voi tota väriyhdistelmää... Ja toi vihree on kyllä varmaan se, joka välittömästi tuo ysärivibat. Mulla on ollu ton värisiä t-paitoja...

Leikkelin vähän paloja kankaasta, eikä tää näytä enää yhtään niin toivottomalta. Tulee mieleen laineet, jotka lipuu rantaan (ei kyllä tolla asettelulla).

Tässä toinen leikkaus. Voisko ton sinisen vaan hävittää jotenkin tuolta taustalta?

Ajatuksena on, että kokeilen joitakin pikatekniikoita. En siis ala mitään applikoimaan. Pikatekniikatkin vähän kyllä rajottuu siihen, että paitojen trimmaukseen ja niiden leikkuuseen menee aikaa enemmän kun ihan suoran ja pitkän kankaanpalan leikkuuseen. Mutta, kuten aina, oon ihan innosta pinkeenä tästä hommasta.

Vähän asian vierestä; sorruin taas eurokankaisiin. Ei ollut lähieurokankaasta, vaan kauempaa ja taas oli mahtavaa valikoimaa.

Mun oli pakko ostaa tätä, kun tää oli niin söpöä. Näitä käytän varmaan muutaman palan lahjapeittoihin. Tulee vähän lapsellisempaa kun ihan vaan ruudusta ja raidasta. Päätin muutenkin heitellä mukaan vähän omia kankaita mausteeksi. Varsinkin jämäpaloista raaskin kyllä ottaa. 

Tässä on ekan peiton kankaat valittuna. Ruudut, raidat ja valkonen on paidoista, sydän on vanhaa verhoa, harmaa vanhaa lakanaa ja muuten omia ostokankaita. Kankaiden suhde tulee olemaan kyllä melkein päinvastainen kun mitä nämä palat antavat ymmärtää.

Tässä pinossa ekat 108 neliötä. Nyt pitäis saada vaan joulupeitto tikattua alta pois. Tai ehkä mä vaan haen sen vanhan singerin ja viritän sen suoraompeleelle... Projektit taas vähän paisuu...

Joulupeiton applikaatio

Jahuu. Tänään muksut oli mummilassa hoidossa iltapäivään asti. Sain siis noin 5 tuntia rauhallista aikaa. Kaikkea ei tietenkään voinu käyttää käsitöihin (olisin kyllä halunnu), vaan piti sitä ulkonakin käydä riehumassa. Keräsin kaikki muovilelut varastoon, raavin luumut (suurinpiirtein) puusta ja pakkasin matot huvimajaan päällekäin ennen sateen tuloa. No kyllä mä vähän kastuinkin, kun en ehtiny ihan ennen, mutta kuitenki. Huvimaja pitää vielä tyhjentää ennen lumen tuloa. Kasvimaakin jäi vielä odottamaan parempaa hetkeä.

Sitten tuhlasin ihan liikaa aikaa etsien pikkusolun toppahousuja. Luovutin, ja löysinkin ne sitten vasta illalla. Tietenkin sieltä, mistä olin aamupäivällä jo kattonukkin... Tiiätteks te sen sanonnan, että hakee kun hevosta? Mr. solulle sekin oli ihan uus. Ettii siis suurpiirteisesti kuin isoa hevosta, vaikka hakee jotain vähän pienempää. Hain siis kuin hevosta ekalla yrittämällä...

Niin siitä joulupeitosta. Ehdin vapaahetken aikana tehdä siitä kakun (eli taustakangas, täyte ja tilkkuosa päällekäin ja hakaneuloilla kiinni). Sitten asettelin applikoitavat osat paikalleen. Oon aikasemmin harvakseltaan applikoinu jotain pientä trikoojuttua, mutta siitä on aikaa kun viimeks puuvillakankaasta... Ajattelin kuitenkin koittaa yhtä hyvän kuulosta vinkkiä, nimittäin liimapuikkoa. Liimailin palaset paikalleen ja odottelin hetken. Ne pysy! Ei tarvinnu ylimääräsiä neuloja tai harsintaa tai liimakangasta... Pistin liimaa vaan osien keskelle sen verran, että just pysy paikallaan.

Ehdin jo illalla tikkailla kiinni noita palasia. Huomaatko ne 2 palloa, jotka vahingossa jäi tikkaamatta? Tää on tällänen raakareuna-applikaatiokokeilu. En tiiä miten toimii pyöreissä kuvioissa... Mutta tää peitto on jäämässä itelle, joten ei mua niin haittaakaan, vaikka ei toimis. Toistaseks tikkasin kuvioiden sisältä 0,5-1 cm reunan sisäpuolelta, riippuen kuvion koosta. Vielä on mietinnässä täytänkö tikkauksia jotenkin. Nyt noi kuvat (paitsi ne 2, grrr) on kuitenkin hyvin kiinni ja voi huoletta tikkailla ympäriltä. (Kuvauspaikka oli kovin ahdas, joten ihan koko peittoa ei nyt saanu leveelleen. Peitto ilman applikointeja on kuitenkin kuvattuna aikasemmissa postauksissa.)

Ai niin, tämän peiton esikuva löytyy täältä. Tuota blogia ei kyllä oo päivitetty aikoihin, mutta idea on sieltä kuitenkin. Sovellettuna omaan tyyliin tietty.

Sunnuntai on tekemistä täynnä

Tänään aamu alkoi taas kylmästi. Oli pakko päräyttää puuhellaan tuli. Sitten oli pakko taas kokata kun viimestä päivää. Jotenkin on aina pakko laittaa paljon ruokaa, kun puuhella lämpiää. Lihapullia ja muusia, juureksia ja mustikkasoppaa, pikkukakkoselle omat ruuat kun ei vielä saa syödä samaa kun muut... Mukavasti meni siis aamupäivä. Onneks mummi oli muksujen kanssa ulkona. Sain laittaa rauhassa ruokaa ja Mr. solu sai leikkiä talkkaria. Nyt on valoja vaihdeltu ulkona ja sisällä, ilmalämpöpumpun seinäkoloja tilkitty jne. Kasvimaa on vielä kääntämättä, kun minä venäytin selkäni aikasemmin viikolla puutarhatöissä.

Iltapäivällä suunnattiin taas välipalalle laavulle. Tällä kertaa otettiin kavereitakin mukaan. Ja makkaraa. Tai siis maggaraa, niin kun Mr. solu sanoo. Oli ihan kiva reissu taas. Tulikin saatiin helposti syttymään, kun edellisten nuotionpohja vähän vielä savutti. Tällä kertaa oltiin laavulla pääasiassa yksin. Toinen porukka oli tullessa, mutta ne lähti hetikohta jatkamaan matkaa. Pikkukakkonen oli aivan villinä kun sekin päästettiin tällä kertaa konttaamaan pitkin mettää. Vielä ehkä ehtii muutaman kerran käydä, jos keliä on. Talvella ei oikein meno onnistu, kun matka on pääasiassa latupohjaa.

Tilkkutöissä on pieni krapula päällä, kun sain sen edellisen peiton valmiiksi. Koitin tänään rakennella kakkua pikkusolun peitosta, mutta valmiiksi katsomani taustakankaat ei sitten käykkään. Nyt on vähän mietintämyssy päässä sen suhteen. Voi olla, että pitää rakennella ensin valmiiksi se joulupeitto. Molemmilla sama dedis... Oon myös pyöritelly päässäni yhtä tilkkuiluun liittyvää hyväntekeväisyysprojektia. Katsotaan saako se tuulta alleen, ja jos niin kuinka pian. Palataan siihen sitten tuonnempana, jos se realisoituu.

Oon muuten alottanu vektoripiirtämisen. Siis tietokoneella. On kone meinannu lähteä saunan taa jo aika monta kertaa. Mun henkilökohtanen ATK tuki ottaa kohta loparit tai tekee itte. Paperilla piirtäminen on vaan aika paljon helpompaa... Mutta joskus pitää opetella ja se hetki tämän osalta oli nyt. Oon piirrelly "kaavoja" liittyen siihen paper piece enkeliin. Kohta enkeleitä voi olla jo isompi joukko.

Kovasti on ollut pääkopassa hautumassa myös tämä kangaspala. Tästä pitäis jotain tehdä. Väriyhdistelmä on ihan kiva, mutta pitäis saada jotain vielä lisää. Noi puun oksat ei oo ihan mustia, vaan viininpunasia, mutta ajattelin silti mustaa yhtenä vaihtoehtona. Netistä löytyy paljonkin turkoosi - punanen yhdistelmäkuvia, mutta yleensä mukana on korkeintaan valkosta.

Tämä kauppakassi löytyy meidän eteisestä, ja siinä on vaaleaa keltaista. Noin vaaleeta on kyllä varmaan hankala löytää, mutta jos vähän tummempaa keltasta ehkä... Alkaa mietintämyssyn alla olla jo tungosta. Yksi sukkakin pitäis neuloa. Sen pari on odottanu valmiina jo tovin, ja nyt taas törmäsin siihen. Yleensä sukat ei jää ilman paria, mutta tällä kertaa on käynyt niinkin.

Iltasella käytiin vielä moikkaamassa mummeleita. Saa nähdä onko ollu niin paljon ohjelmaa tänään, että muksut jaksais nukkua aamuun asti. Hyvää viikon alkua kaikille!

Runopeitto valmis! - Poem Quilt Finished!

Tänään olikin ompelupäivä. Illan viime hetkillä puristin vielä runopeiton valmiiksi. Reunustin peiton tähtikankaalla. Tämä keksintö on pöllitty Crazy mom quilts -blogista. Toimii mainiosti. Linkitän tekstin myös ameriikan maalle, joten siksi osa teksteistä on myös englanniksi.

Tässä siis valmis peitto vihdoin. Jälleen kuvattuna keinovalossa... Reunus ei tällä kertaa onnistunut ihan niin hyvin, kuin unelmissa, mutta nyt saa olla. Kaks huutavaa mukulaa jaloissa jne. Peiton nimeksi taitaa tulla "Tähtitaivas".

Here's the finished quilt -finally. I had to take pics under artificial lighting again. The binding didn't come out quite as well as I fantasized, but it's good enough. I think I will call this "Starry Sky".

Takaa vielä kerran.

Back of the quilt. I stiched a poem, and stars and loops all over.

Lähikuva muutamasta sanasta.

A close up of few words.

Pesua ja paketointia vaille. Still needs to be washed and wrapped.

Aamulla aloitin verhoiluprojektin. Kaverilla oli 2 tällästä lastentuolia, ja ne on vähän nuhjaantuneen näköset. Toinen on tämä lego punanen ja toinen lego sininen.

A small upholstery project finished for a friend. New chair covers and 2 pillow cases, all from the same fabric.

Verhokangasta oli jäänyt yli, joten pistin siitä tulemaan uudet päälliset. Vanhat päälliset on jätetty paikalleen ja uudet on vaan tyynyliinatyyliin vedetty vanhojen päälle. Ne on helppo poistaa ja pestä. Verhokankaan alla on valkaisematon puuvillakangas (vähän vahvempaa kuin pelkkä lakanakangas), ja näiden kahden välissä muutama liimanauhakaistale silitettynä kiinni. Ajattelin, että sillai ehkä kestäis paremmin. Vaikka epäilen, että lapsi ei saa kankaita rikki ennen kun kasvaa liian isoksi näihin tuoleihin. Pelkästä verhokankaasta ois näkyny kirkkaat värit läpi, mutta nyt ei näy yhtään. Näistä tuli ihan kivat. Kangasta sain vielä venytettyä kahteen tyynyliinaankin. Nyt on huoneessa kaikki kamat samasta kankaasta...

Kaikki oikeudet siirappiin pidätetään

Nonniin. Meinasin tänään kirjottaa jutun kaikista keskeneräsistä töistä, mutta puristin kuin puristinkin pikkukakkosen peiton tikkauksen valmiiksi. Eli juttua melkein valmiista tilkkupeitosta. Monen päivän (jopa viikkojen) tikkausrupeama on nyt vihdoin valmis paljastettavaksi. Tätä peittoa on tikattu lähes aina kun sopiva hetki on löytynyt. Lyhimmillään varmaan 5 min kerrallaan. Kuvat on otettu sisällä nyt illalla, joten laatu on vähän mitä on. Halusin kuitenkin tietty heti näyttää tekeleeni täällä...

Tässä tilkkupinta. Ei paljon tikkaus näy tässä kuvassa.

Tummalla pohjalla näkyy vähän paremmin. Tikkauslankana on vaaleansininen aika kiiltävä lanka. Tein pahvista kaks tähtimallia, joita sitten piirtelin tikkauksen edetessä sinne tänne. Tästä tilkusta tikkasin pari pienempää tähteä ympäri. Muuten tikkaus on kiemuraa.

Tässä takapuoli. Tässä näkyy hyvällä mielikuvituksella tän peiton juju, eli tikkasin peittoon runon. Runo on tikattu nimen omaan luettavaksi nurjalta puolelta, koska se on tavallaan tarkotettu sille, joka peiton alla muhii. Tarkotus oli, että kirjotusta ei juuri huomaisi peiton oikealta puolelta. Aika hyvin sainkin sen naamioitua kiemuroiden sekaan. Vaikea sitä tästäkään on lukea, jos ei tiedä. Vähän apuja tulee siitä valkosesta merkkaustussista jota yritin käyttää kirjottamiseen...

Tässä muutama sana lähempää. Kuvassa näkyy vielä myös harsinlangat ja pari päättelemätöntä langanpätkää. Tämän takia peitto piti siis harsia. Halusin, että tekstit sopivat päälipuolen kangasriveihin, joten tämä oli ainoa tapa saada rivit näkyviin takapuolelle. Ja voe hitto noita suomen ääkkösiä... ja kaikkia niitä iin pisteitä ja teen viivoja. Että pitikin taas ruveta...

Runo menee näin:
Katson iltaa tummuvaa, pienten tähtien tuikintaa. (siksi tikkasin tähtiä!)
Nukut siinä vieressä, pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää sydämen, hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa rakkauden, äidin ja lapsen yhteinen.

Voin hyvin kuvitella, että Mr. solu muljauttelee silmiään ja tuhahtaa jollekin runolle... Mutta, pidän siirappista imelyyttä äitiyteni etuoikeutena. Sori muksut, lisää seuraa vielä. Uskon myös sen, että tämä ei varmaan ole teininä poikani lempipeitto... Mutta rakkaudella se on tehty. Nyt se saa hetken "vetäytyä", koska seuraavana tulilla on pitkästä aikaa tilaustyö. Kaveri pyysi verhoilemaan pari lastentuolia uudelleen. Katotaan kuinka helppo ompelu siitä sitten tuleekaan... Jos vaikka menis kun strömsöössä.

Niin joo, ja työttömyys jatkuu. En saanut sitä(kään) työpaikkaa. Pitää varmaan oikeesti seuraavalla kerralla esittää jotain päälläseisontaa tms.