Riemukas huppupyyhe

Tänään oli taas parissa erässä hetki aikaa askarrella. Jatkoin huppupyyhkeen kanssa. Vähän piti vielä osasia sovitella paikalleen ja sitten ommella monta monta monta kilometriä...

Riemukukkaa tuli vähän pidempi pätkä kuin yksiväristä joustofroteeta. En halunnut leikata kankaasta hukkaan, joten tein niin, että asetin pienemmän palan isomman "sisään", eli tein riemukukasta käänteet sisäpuolelle. Mallina pyyhkeessä oli toimivaksi havaittu äitiyspakkauksen malli. Sillä erotuksella, että hupun vastakkaisesta kulmasta leikkasin kulman pois (ja käytin sen siis hupun tekoon). Se ylimääräinen lipare osuu aina lattiaan ja kastuu ja likastuu jne. Pikaisella kokeilulla tämä pyyhe ylttää juuri ja juuri pikkusolun kantapäihin. Saa siis karata kuivauspaikalta pyyhe päässä ihan vapaasti.

Tässä sisäpuoli ja huppu. Ompelin hupun hiippaan ripustuslenkin, se vaan ei mahtunut kuvaan.

Katalogikuva mannekiinin päällä.

Ja se kilometrien ompelu tuli tästä. Halusin käänteestä mahdollisimman litteän ja toisaalta myös joustavan. Niinpä päädyin ompelemaan koko hela hoidon tälläisellä joustavalla kenno-ompeleella. Siihen meni lankaa aika reippaasti, yksi puola jätti reilu 5 cm vajaaksi... Varmaan tunnin suhasin tota pyyhettä ympäri. Hyvä siitä kuitenkin tuli. Ihan vähän se venytti kangasta, mutta ei kovin paljon. Sekään ei käytössä varmasti haittaa. Muutenkin saa nähdä käytössä mikä osa venyy ja mikä ei. Ja eikun pakettiin.

Taikataikinaprojektista sen verran, että spraymaali ei ollut hyvä päällyste tuotoksille. Täytyy kokeilla seuraavaks jotain sormiväriä tms. Ja mihin ne kaikki verhonipsuttimet on hävinny. Mulla on ollu niitä raejuustorasiallinen...

Taikataikina, osa 1

Padot murtuivat illalla ja askartelupeikko pääsi valloilleen. En oo ikinä tehny mitään taikataikinasta, mutta tänään kekkasin, että se saattais sopia mun projektin materiaaliks. Googletin siis ohjeen ja aloin hommiin. En tehnyt mitään järkyttävää 6 dl jauhoja satsia, vaan kokeilin tälläistä:

2 dl jauhoja
1 dl suolaa
1 dl kylmää vettä
<1 rkl öljyä (vedin kyllä tän ihan mutulla)

Siinä sitä sitten veivasin kasaan ja kas, keittiökittähän siitä syntyi. Vänskän olosta kamaa...

Mulla oli vähän heikosti muotteja mun tarkotukseen. Koitin ekana leikellä veitsellä haluamiani kuvioita, mutta toisen yrityksen jälkeen totesin, että turha toivo. Huomenna pitänee mennä kauppaan katteleen vähän laajennusta piparimuottieni valikoimaan. Enkeliä (ylläri) lähinnä olin tänään vailla. Muutenkin ehkä ois voinu olla pienempiä muotteja... Reiät tein puutikulla pyörittämällä. Nyt nämä on uunissa kuivumassa noin 125 asteessa. Katsotaan tuleeko tästä katastrofi vai jotain muuta...

Jatkuu seuraavassa osassa...

Työtkin loppuu aikanaan

Nyt se on ohi. Pätkätyöt päättyivät. Thielen modulukset ja Knudsenin diffuusiot jää nyt muiden pähkäiltäväksi. Tai täytyy nyt myötää, että en mä niitä ihan kovasti ehtinyt edes pähkäillä. Kotityömaa odottaa siis jälleen. Toisaalta hienoa, toisaalta ei. Hienointa on se, että pääsin muksujen välissä edes vähäksi aikaa töhihin. Kyllä olis viiminenkin aivosolu karissut kuulasta, jos koko ajan olis pitäny olla kotona. Hieno saada takasin osa töihin liittyvästä itsetunnosta. Osaan sittenkin vielä jotain sieläkin.

Työkavereita tulee ikävä, samoin rauhallisia lounaita ja yksinäisiä vessataukoja. Toisaalta, nyt ei tarvii enää muistaa laittaa ovea kiinni kun menee vessaan. Itse asiassa siitä seuraa mahtava huuto, jos sen laittaa kiinni... Mahan kanssa oli vähän jo haastavaa tehdä istumatyötä päivät pitkät, mutta toisaalta, eipä tämä kotona oleskelu ole yhtään sen kevyempää. Pikkusolua pitää nostaa vaunuun ja pois, potalle ja pois jne. Kyllä vähemmästäkin tyrät rytkyy saati sitten 13 kg yli- ja etupainoisena.

Nyt helpottaa myös aikaiset aamut, kun ei tarvii lähteä seiskaksi töihin, että ehtisi kotiin mahdollisimman aikasin. Ehkä selviän siis myös illasta pidemmälle kuin puoli 9 uutisten alkutunnariin. Toivottavasti nyt jää vähän edes enemmän aikaa tehdä jotain harrastustoimintaakin. Blogi on ollut vähän turhan harvalla päivittelyllä viimeaikoina. Tänään alotin tekemään niitä huppupyyhkeitä, mutta koska en halua hukata yhtään kangasta niin hommassa kestää taas vähän ennalta odotettua kauemmin. En päässyt vielä edes ompeluun asti. Ehkä huomenna sitten. Pitäis varmaan jossain vaiheessa käydä pikkusolun kanssa kurvaamassa myös kirjaston kautta. Vois hakea jotain inspiraation lähteitä selailtavaksi.

Taitaa kyllä olla vähän toiveajattelua tämä harrastuksista ja kirjaston kirjoista haaveilu. Saa nähdä taivunko vielä ompelukoneelle (jos nyt hetkeäkään "joutoaikaa" tässä huushollissa jää) ja todennäkösesti en jaksa raahata pikkusolua autoon ja pois kirjastoreissun takia. Mut aina voi suunnitella.

Talvi tulee. Mahtavaa!

Materiaaleja

Hip hei. Sunnuntaina illalla lähti kangastilausta royal-tuotteelle ja tänään jo odotti paketti postissa. Kusti on polkenut ihan tosissaan. Ei ole meikäläisellä sitten vapaa-ajan ongelmia taas tulevanakaan viikonloppuna. Toivottavasti ehdin huomenna tai perjantaina pestä kankaat, että on sitten kuivat kun pitää tarttua saumuria sarvista.

Oijoijoi. Kattokaa kuinka herkullisia. Oikeesti tekis mieli heti alkaa leikkeleen, mutta pitää nyt vähän malttaa. Parempi pestä ensin, kun oli vähän eri määrät puuvillaa noissa kirjavissa verrattuna tohon yksväriseen. Vahingoista viisastuneena pitää kyllä saumuroida noi leikkuureunat ennen pesua. Näistä pitäs sitten niitä pikkuihmisten joululahjuksia askarrella. Suunnitelma on jo hatarana päässä, katsotaan mihin lopulta päädytään...

Sorruin myös taas ostamaan lisää lankaa. Tää on sitä samaa, josta tein pikkusolulle syksyn ekat tumput. Sattu oleen alelaarissa (=poistomyynnissä) niin oli pakko tarttua. Tykkään näistä väreistä kyllä. Laatikkoon vaan ei meinaa mahtua. Pitää äkkiä keksiä mitä niistä kaikista langoista tekis... Sukat kyllä kelpaa aina. Sekä itselle että muille.

Tyhmä, tyhmä minä

Menin taas aamupäivästä ulkohommiin. Syksyllä kun olis kaikenlaista tekemistä talven varalle... Maksan siitä taas näin päivän päätteeksi. Olkoon tämä postaus myös itselleni muistutuksena: tyhmä, tyhmä minä. Pitäis nyt varmaan vaan tajuta, että tämä maha on oikeasti tiellä ja vaikeuttaa elämää. Enkä saanut edes hirveästi mitään aikaan, kun pikkusolua ei kiinnosta katsella kun minä kitken rikkaruohoja. Ainoa hetki milloin se oli kovin tyytyväinen oli se, kun istutin sen kottikärryihin ja vietiin yhdessä mattoja kesäparatiisista varastoon. Mattojenkaan nostelu ei sekään ollu kaikista fiksuin idea...

Mutta jes, pikkusolu oppi tänään laittamaan itse pipon päähän. Arvatkaapa vaan mitä se teki koko loppupäivän... Sais oppia nopeesti pukeen ne haalaritkin. On meinaan kevyesti haastavaa saada pikkusolua yksin vaatetettua ulkoilua varten, kun itse ei meinaa päästä lattialle, eikä ylös. Pitäis varmaan siirtyä pukemaan sitä pikkuiseen tuulikaappieteiseen, ettei se pääse karkuun. Tosin sitten pitää laittaa ulko-ovi lukkoon, kun sen se saa jo itse auki. Lempihommaa on tietysti karkailla ilman vaatteita ulos aina mahdollisuuden tullen...

Kun en aamun jälkeen muuhun enää fyysisesti kyennyt, istuin sohvalla neulomassa. Sain valmiiksi aikaisemmin neulomiini tumppuihin sopivat sukat. Seuraaviin täytyy tehdä leveämmät varret, mutta päivän testin perusteella kyllä nämä vielä mahtuu. Ja varmasti venyykin vielä käytössä. Terissä oli mukavasti vielä kasvunvaraa.

Pakettiin en näitä tai tumppuja vielä saanut. Se hetki koittaa kuitenkin pian, joten leikkasin valmiiksi jo pari pakettikorttiakin. Pakko laittaa kenelle paketti on menossa, mutten ei muista enää jouluna. Pikkusolun lappuun voi vielä kirjottaa lisäks mitä paketista löytyy. Varmuuden vuoks, jos pää niin sohjoksi tässä loppupaksuuden aikana menee... Muiden pakettien kohdalla se onkin vähän haastavampaa. Ehkä pärjään erillisen listan kanssa. Keksin jo veljellenikin lahjan. Se on historiallista, koska on maailman vaikein tyyppi lahjoa.

Hiljasta on

Hohhoijjaa. Nyt on pari perjantaita mennyt väitelleitä juhliessa. Jotenkin viikonloputkin jää ihan tyngiksi, kun yksi ilta menee hummaillessa. Mitään en oo ehtiny tekeen käsityörintamalla. Ainoastaan pakolliset kauppaostokset ja pesukoneiden pyöräytykset on viikolla hoidettu. Molemmille väittelijöille tein muistoksi pienet rautalankaenkelit. Osallistuin myös yhteislahjoihin, mutta koska molemmat väittelijät oli meikäläiselle läheisiä niin halusin jättää myös jonkin persoonallisemman muiston.

Tänään aamulla startattiin heti kaupunkiin. Ai niin, tällä viikolla Mr. solu teloi itsensä pariksi päiväksi kyynärsauvakuntoon. Kokeili vähän turhan jämäkästi nilkan nivelsiteiden kestoa, ja huonostihan siinä kävi. Käytiin ettimässä sille lääkärin suosittelemaa nilkkatukea, mutta eihän se erikoisliike vielä meidän liikehdintäaikaan auki ollu. Pah. Jäi sit tällä kertaa ostamatta. Onneks kotoa löytyy urheilutaustan takia jos jonkinlaista systeemiä, joten ehkä me pärjäillään niillä. Arki on vaan ollu erityishaastavaa kun toinen ei pysty käveleen ja toinen ei pysty tekeen mitään muuta. Eikä välillä edes käveleen... Mutta eiköhän sekin tästä pikku hiljaa, kotona menee jo ilman keppejä kohtuu ketterästi. Mut joo, tänä aamunakaan ei sitten muuta ehditty, ja nyt kirjottelen tyhjänpäiväsyyksiä tässä koneella...

Samalla kaupunkireissulla ehdin käymään iittalan tehtaanmyymälässä ja törmäsin tähän.

kuva on kopioitu täältä, kun mun muinaispuhelimessa ei oo ees kameraa... Tää jotenkin iski meikäläisen makuhermoon kun metrinen halko. Just mun väreissä. Sitä ois saatavana vuoden loppuun... Pistin vakavaan harkintaan, josko kirjottaisin tästä joulupukille.

Muutenkin oon pyöritelly noita joululahjaideoita tässä pitkin viikkoa. Mikä ois sellasta vähän pidempiaikaista, itse tehtävää lahjaa, joka kelpaisi lapselle? Tähän mennessä oon päätynyt supersiistiin huppupyyhkeeseen. Voisin tehdä sellaset molemmille muksuille, ja ne ehkä menis sit muutaman vaatekoon yli. Vaatteitakin tietty, mutta jotenkin tykkään tehdä niitä aina sitten kun tarvitaan.

Royal-tuotteella on aika kivoja joustofroteekuoseja.

 

Tästä pikkusolulle (http://www.royal-tuote.com/joustofrotee-riemukukka-vihre-p-2258.html)

ja tästä pikkukakkoselle (http://www.royal-tuote.com/joustofrotee-aalto-vihre-p-2259.html). Kankaat on tosi leiveitä, joten pyyhkeiden jälkeen jäisi vielä askarteluvaraa vaikka joihinkin vaatteisiin. Nämä ei sitten ole mitään maksettuja mainoksia, vaan ihan omia mieltymyksiä, kuten tuo iittalan lautanenkin. Noi menis molemmat samalla yksvärisellä taustakankaalla. Mut en mä tiiä... onko muita ideoita? Kylpytakkiakin mietin, mutta taitaa tollasella huppupyyhkeellä olla kuitenkin pidempi käyttöikä. Eikä meillä oikein oleilla pyyhkeissä pitkiä aikoja joten kylpytakki tuntuu siks vähän hassulta pukea ja riisua... Tummpua ja sukkaa tietysti varmaan vielä pukkaa, ainakin yhdet sukat on puikoilla. Tää on taas tätä mega-aikasta jouluhässäkkää, mut jos meinaa jotain ite tehdä (varsinkin minä tänä vuonna) niin pitää olla ajoissa liikkeellä. Lelujahan voi hakea kaupasta vaikka vasta aattona, mutta en oo oikein keksiny mitään leluakaan mikä pikkusolua vois kiinnostaa. Ehkä tumput, sukat ja pyyhe riittää. Muualta varmaan pukkaa tavarapaljoutta ihan riittämiin...

Makeutetut virkkaukset

Virkkailin taas muutaman enkelin. Samaa tyyliä kuin ennen edellistäkin joulua. Valkosta virkkauslankaa muuten, paitsi yhteen enkeliin lisäsin ohutta hopeanväristä lankaa mukaan. Se enkeli on tossa etummaisena ja se näyttää kyllä aika harmaalta. Uitin nää kaverit taas sokeriliuoksessa ja nyt ne roikkuu kuivumassa. Viimeks meni aika kauan ennen kun kovettu. Huomenna tai ylihuomenna pääsee vielä kääntään siipiä ja hametta oikeeseen asentoon, kun ne on vähän kohmeiset. Päät tein taas puuhelmistä ja kädet ja sädekehät piipunrassista.

Eipä tässä sen kummempaa oo ehtinyt tehdä. Pikkusolun nukkumaanmenon kanssa taistellaan edelleen. Eilen se meni taas nukkuun vasta pitkälti mun jälkeen. Nytkin se koputtelee seinää tuola luolassaan. Kai sille pitää laittaa päikkärikielto tai jotain, ei näistä illoista tuu enää mitään. Se vaikuttaa väsyneeltä kun sen vie sänkyyn, mut ei se sit kai oo... En tiiä mitä tekis. Ei jaksais montaa tuntia illassa käydä kaatamassa sitä sänkyyn vähän väliä. Jos on kokemusta niin jakakaa. Pitääkö suosiolla vaan laittaa tosi paljon myöhemmin nukkuun? Kaikkihan alko siitä tutin pois jättämisestä joku 3 viikkoo sitten. Sen kanssa meni aina nukkuun ihan heti. En kyllä ajatellu tuttia enää takas antaa... Saa nähdä mitä sit taas käy kun jään töistä pois. Jos ei tarttis äitille esiintyä niin kovasti iltasin. Vaikka päivällä en kyllä nyt saa edes koskea...