Riemukukkaa tuli vähän pidempi pätkä kuin yksiväristä joustofroteeta. En halunnut leikata kankaasta hukkaan, joten tein niin, että asetin pienemmän palan isomman "sisään", eli tein riemukukasta käänteet sisäpuolelle. Mallina pyyhkeessä oli toimivaksi havaittu äitiyspakkauksen malli. Sillä erotuksella, että hupun vastakkaisesta kulmasta leikkasin kulman pois (ja käytin sen siis hupun tekoon). Se ylimääräinen lipare osuu aina lattiaan ja kastuu ja likastuu jne. Pikaisella kokeilulla tämä pyyhe ylttää juuri ja juuri pikkusolun kantapäihin. Saa siis karata kuivauspaikalta pyyhe päässä ihan vapaasti.
Tässä sisäpuoli ja huppu. Ompelin hupun hiippaan ripustuslenkin, se vaan ei mahtunut kuvaan.
Katalogikuva mannekiinin päällä.
Ja se kilometrien ompelu tuli tästä. Halusin käänteestä mahdollisimman litteän ja toisaalta myös joustavan. Niinpä päädyin ompelemaan koko hela hoidon tälläisellä joustavalla kenno-ompeleella. Siihen meni lankaa aika reippaasti, yksi puola jätti reilu 5 cm vajaaksi... Varmaan tunnin suhasin tota pyyhettä ympäri. Hyvä siitä kuitenkin tuli. Ihan vähän se venytti kangasta, mutta ei kovin paljon. Sekään ei käytössä varmasti haittaa. Muutenkin saa nähdä käytössä mikä osa venyy ja mikä ei. Ja eikun pakettiin.
Taikataikinaprojektista sen verran, että spraymaali ei ollut hyvä päällyste tuotoksille. Täytyy kokeilla seuraavaks jotain sormiväriä tms. Ja mihin ne kaikki verhonipsuttimet on hävinny. Mulla on ollu niitä raejuustorasiallinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti