Matkustelua

Oltiin viikonloppu reissussa, siitä blogihiljaisuus. Käytiin vaasassa. Pikkusolu oli taas mummilla ja vaarilla yökyläilemässä. Älkää siis luulkokaan, että meikäläinen olis johonkin jakaantuun lähtenyt. Ehei, kohta aletaan ottaa kaikenlaista poppakonstia ja sadetanssia käyttöön...

Lähdin mukaan reissuun, kun ajattelin, että ei me Mr. solun kanssa päästä sit taas pitkään aikaan kaksistaan yhtään mihinkään. Toki vaasassa oli myös turnaus, jota mentiin kattoon ja hengaan joukkuelaisten kanssa, koska Mr. solun nilkka ei vielä kestä itse pelaamista. Taka-ajatuksena mulla oli myös pysähtyminen parkanossa reiman ja nanson tehtaanmyymälöissä. Reimalta on yleensä aina tarttunu jotain mukaan. Parkanon nansolta ei niinkään, mutta kun se on siinä vieressä niin aina tulee käytyä.

Tällä kertaa halpistarjonta oli aika heikkoa. Eihän sieltä nytkään tyhjin käsin lähdetty, mutta ei mitään huippua kyllä löytyny. Pikkusolulle ostin jouluksi hameen ja uudelle tulokkaalle bodyn ja haalarin. Mitään kenkiä tai ulkovaatteita ei ollu juurikaan alennuksessa, saati sitten tutan tän syksyn mallistoa. (Joskus on osuttu paikalle "kaikki puoleen hintaan" hetkellä...) Eipä se matka ihan kauheen paljon paremmin jatkunu. Menomatkan pystyin vielä kohtalaisesti istuun autossa, mutta alkaahan se tukalaa olla. Pelipaikalla ehdin neuloa pienistä sukista yhden varren. Säälittävä saalis reissulta. Oma jengi sössi pelinsä niin, että ei päästy edes niiden kanssa samaan aikaan syömään. Käytiin sit Mr. solun kanssa kaksin meksikolaisella pihvillä. Se oli ihan hyvää, ainakin vaihtelua perus hamppariin. Sitten olikin jo niin myöhä, että meikäläisellä alkoi uni painaa ja Mr. solu liittyi joukkueen vahvuuteen baarijonoon ja tanssilattialle. Yhteistä aikaa...

Hotellin sänky taisi olla viiminen niitti tän reissun arkkuun. Ei sopinu meikäläiselle ja tälle mahtavalle muhkulle sitten ollenkaan. Hyvä, että pääsin aamulla kävelemään, kun selkä oli niin kipee. Suoraa eteenpäin meni joten kuten, mutta kun piti rampata aamupalapöydästä ruokaa hakeen ja takasin niin meinas kyllä itku tulla. Katottiin aamulla vielä pari peliä ja lähdettiin sitten lounaan kautta kohti kotia. Takasin tulo talvirajotuksilla (kuivassa ja auringonpaisteisessa säässä!) olikin sitten taas melko tuskaa. Pinna oli loppumatkasta jo hyvinkin piukeana. Ei vaan taida toi matkailu olla mun juttu. Oon sitä täälä varmaan ennenkin jo manannu... Mut ei oo mun juttu tää raskaana oleminenkaan, ei sen puoleen. Nyt on jo todella tukalaa kun ei henkeäkään saa tarpeeks.

Pikkusolu oli viihtyny mummilassa hyvin. Toki oli vetäny perus nukkumaanmenoshown. Sen verran myöhään oli nukahtanu, että meni se kellojenkin siirto vissiin kerrasta yli tällä kertaa.

Tänään koitin vähän harrastella ompelusten parissa. Lähdin innokkaasti tuhoamaan sitä uutta ponikangasta. Siitä on pari melkein valmista tuotosta odottamassa, mutta koska meikäläisen harrastus joustaa, venyy ja paukkuu tälläkin kertaa niin valmista tullee vasta huomenna. En uskalla ompelukoneella enää suristella nyt kun pikkusolun pitäis jo nukkua. Piti koneet siirtää uuden tulokkaan tieltä pikkusolun seinän taakse... Tuotoksista esittelyä siis tuonnempana. Toistaiseksi taivuin ompelukoneen ääreen vielä kohtuu hyvin. Toivottavasti se edes jatkuu vielä. Muuten pitää siirtyä pelkästään neulontaan... No joo, tässä näitä kuulumisia, toivottavasti pian saan myös jotain näytettävää.