Tyhmä, tyhmä minä

Menin taas aamupäivästä ulkohommiin. Syksyllä kun olis kaikenlaista tekemistä talven varalle... Maksan siitä taas näin päivän päätteeksi. Olkoon tämä postaus myös itselleni muistutuksena: tyhmä, tyhmä minä. Pitäis nyt varmaan vaan tajuta, että tämä maha on oikeasti tiellä ja vaikeuttaa elämää. Enkä saanut edes hirveästi mitään aikaan, kun pikkusolua ei kiinnosta katsella kun minä kitken rikkaruohoja. Ainoa hetki milloin se oli kovin tyytyväinen oli se, kun istutin sen kottikärryihin ja vietiin yhdessä mattoja kesäparatiisista varastoon. Mattojenkaan nostelu ei sekään ollu kaikista fiksuin idea...

Mutta jes, pikkusolu oppi tänään laittamaan itse pipon päähän. Arvatkaapa vaan mitä se teki koko loppupäivän... Sais oppia nopeesti pukeen ne haalaritkin. On meinaan kevyesti haastavaa saada pikkusolua yksin vaatetettua ulkoilua varten, kun itse ei meinaa päästä lattialle, eikä ylös. Pitäis varmaan siirtyä pukemaan sitä pikkuiseen tuulikaappieteiseen, ettei se pääse karkuun. Tosin sitten pitää laittaa ulko-ovi lukkoon, kun sen se saa jo itse auki. Lempihommaa on tietysti karkailla ilman vaatteita ulos aina mahdollisuuden tullen...

Kun en aamun jälkeen muuhun enää fyysisesti kyennyt, istuin sohvalla neulomassa. Sain valmiiksi aikaisemmin neulomiini tumppuihin sopivat sukat. Seuraaviin täytyy tehdä leveämmät varret, mutta päivän testin perusteella kyllä nämä vielä mahtuu. Ja varmasti venyykin vielä käytössä. Terissä oli mukavasti vielä kasvunvaraa.

Pakettiin en näitä tai tumppuja vielä saanut. Se hetki koittaa kuitenkin pian, joten leikkasin valmiiksi jo pari pakettikorttiakin. Pakko laittaa kenelle paketti on menossa, mutten ei muista enää jouluna. Pikkusolun lappuun voi vielä kirjottaa lisäks mitä paketista löytyy. Varmuuden vuoks, jos pää niin sohjoksi tässä loppupaksuuden aikana menee... Muiden pakettien kohdalla se onkin vähän haastavampaa. Ehkä pärjään erillisen listan kanssa. Keksin jo veljellenikin lahjan. Se on historiallista, koska on maailman vaikein tyyppi lahjoa.