Läksiäislahjoja

Ennen päikyn loppua kuulimme, että pakka menee syksyä varten aika tavalla sekaisin. Pikkukakkonen vaihtaa ryhmää ja pääsee pikkusolun kanssa nyt samaan ryhmään. Pikkusolun ryhmän hoitajissa tapahtuu suuri muutos, joista harmittavimpana se, että tuttu avustaja siirtyy muualle. Meistä on kuoriutunut oikeita valittajia kunnan päätöksistä, mutta yllätys, eipä ole valittamisesta ollut hyötyä... Olemme kuitenkin halunneet tehdä mielipiteemme selväksi asioiden tiimoilta. Mutta enivei... en ole se joka hankkii hoitajille lahjat JOKA kesä ja talvi, mutta tällä kertaa muutokset olivat niin isoja, että nyt lahjottiin.

Lasten kanssa askarreltiin leppis ja pörrinkäiskortit (pörrinkäiset jäi harmittavasti kuvaamatta) ja painettiin keittiöpyyhkeisiin tiskiharjalla (pyöreän sabluunan läpi, koska en löytänyt pyöreää tiskiharjaa tähän hätään) voikukkahaituvia. Prosessissa kesti pari kuukautta, koska lahjottavia oli paljon ja keskittyminen askarteluun oli vaihtelevaa. Mitään en kuitenkaan joutunut kokonaan tekemään itse, eli lasten kädenjälki kyllä näkyi kiitettävästi. Pyyhkeistäkin muistin ottaa kuvan vasta paketissa... Voikukkahaituvia näkyy ihan vähän, mutta saa tästä ehkä idean.

Töissä taas yksi proffa jäi eläkkeelle juhannuksen aikaan. Kyseessä oli yksi niistä, joka on antanut minulle työpaikan aikojen saatossa, joten halusin muistaa jotenkin. Mitenkäs muutenkaan kuin villasukilla. Kokosimme yhteislahjan metsänhoitoharrastukseen liittyen ja tässä oli minun osuuteni. Itsehän olin tietty kipeänä läksiäisten aikaan, mutta sukat pääsivät perille.

Hyvää päivää

Hui. En uskaltanu edes kattoa koska viimeks oon postannu mitään. Aina sillon tällön oon tääläkin avautunu työnhaun autuudesta ja työn puutteesta. Keväällä ainakin tuskailin taas erään nettihakusysteemin kanssa... Tällä kertaa kävikin sitten niin, että kaikki tärppäs, KAIKKI. Eli yksi kokoaikainen työpaikka helmikuusta alkaen, sen lisäksi jatkui viimevuoden puolelta yksi osa-aikainen ja vielä kaiken lisäksi tuli yksi keikkahomma johon lupauduin syksyllä. Tässä on nyt siis tehty hieman töitä välillä. Enkä siis valita, todellakaan, mutta eipä oo ollu vapaa-ajan ongelmia, eli sitä aikaa jollon ois jotain käsitöitä tehny... Muutamat pikkusukat on pitäny vääntää vauhdissa kun on ilmaantunut ympäristöön pikkuihmisiä, mutta nekin on osittain neulottu kahvitauoilla.

Mietin jo tätä blogiakin, että jaksaako enää, mutta toisaalta haluan pitää itselläni arkistoa tekemistäni käsitöistä. Siispä nyt taas jatkuu, mutta katsotaan minkälaisella kirjoitusvälillä. En ota paineita. Nyt osa-aikainen työ on tauolla ja keikkahommakin pian, joten ehkä aikaa on sitten enemmän. Tai ei, katsotaan!

Kaveri ottaa päräytti naimisiin ja halusin jotenkin muistaa tapahtumaa. Itse en ollut häissä, koska "karkasivat" ja asuvat lisäksi kaukana. En edelleenkään tiedä edes virallista päivää, mutta tiedän, että naimisiin menivät. Väänsin tilkkupeiton muistoksi tapahtumasta. Vähän oli vaikeeta sijoittaa "miehisiä" kankaita kukallisten joukkoon, mutta kyllä niitä jonkun verran varastosta löytyi. Koko peitto on varastokamasta, koska en ole kangaskauppaankaan montaa kertaa ehtinyt. Pitkään hyllyssä ollut jelly rollkin pääsi vihdoin käyttöön.

Tästä tuli melko iso. Lopullinen koko on jotain ehkä 170x200. En mitannut, mutta ei tuo kaukana liene. Ajattelin, että tän alla pitää istua sohvalla sovussa... Kantitkin on jämiä varastohyllystä, koska ei oikein ollut aikaa tehdä uutta, eikä kyllä sopivaa kangastakaan. Parempi näin. Tikkasin tämän täyteen sydämiä. Tämän kokosessa peitossa oli kotikoneella jo hieman painimista. Piti muuttaa tikkauspiste keittiön ruokapöydälle. Yhteensä tikkaukseen taisi mennä aikaa noin 5 h.

Takapuolelle upposi kaikki matkailuaiheinen tarjouskangas mitä varastoista löytyi. Vähän piti levikettä laittaa. Sydänkangas tehtiin yhdessä koko perheenä niin on kaikkien "kädenjälki" mukana. Se sopi mukavasti tuohon väliin, kun matkustuskangas oli jo valmiiksi tuollaisissa osissa.

Kiva jos vielä vierailette täälä. Hyvää kesän jatkoa!

Ryhtiliike

Mä alotin taas hetken tauon jälkeen pilateksen. Yritän siis taas ja edelleen saada ryhtini kuntoon. Valitettavasti se vaatii jatkuvaa työtä. Voi kun pysyis vaan itestään... Tänään alkoi uusi arki. Pikkukakkonen oli ihan intopinkeänä päikystä ja isosisko vähän polleana kun sai esitellä paikkoja ja sai pikkuveljen mukaan päikkyyn. Saa nähdä säilyykö innostus muutamaa päivää pidempään. Voi tulla pikkukakkoselle yllätyksenä, että sinne mennään joka päivä ja ihan tosi aikasin...

Minä taas aloitin arkisen aherruksen uudessa työssä. Eka päivä meni tietysti istumapaikkaa etsien, avaimia ja tietokonetunnareita hakien. Tietokonehan tulee sitten joskus loppuviikosta. Toivottavasti. Huomenna lyödään kirjalla päähän heti koko päivän kestävällä kokouksella. Hitsi että englannin puhuminenkin voi ruostua nopeesti! Onneks se varmaan kyllä pian palautuu.

Koitan nyt vähän ryhdistäytyä käsitöidenkin suhteen. Näyttää siltä, että lasten soihdut sammuu päivän jälkeen aika tehokkaasti. Jos vaikka illalla ehtis taas harrastaa. Toki voi olla, että alkaa ne omatkin soihdut sammua parin aikasen aamun jälkeen. Varsinkin kun ei pääse päikkäreille. Otin joka tapauksessa itseäni nyt niskasta kiinni ja päättelin ne muuten valmiit villasukat. Vähän harmittaa, että tuo kuvio ei sittenkään tule niin hyvin esiin tässä värissä kun toivoin. Tämä lämmin sinapinkeltainen on kyllä nyt jotenkin lempiväri. Voi olla, että pitää yrittää uudelleen toisella kuviolla.

Ja arvatkaa kuinka ihanaa on, että talon takaovi pitää taas lämpöä! Ja siitä voi kulkea, sen voi avata ja sulkea! Tänään vielä iltapuhteena asentajat kävi laittamassa uuden oven paikoilleen ja nyt saadaan vihdoin siivota loputkin pitkäkyntisten jäljet pois nurkista. Lasinsiruja imuroidaan kyllä vielä tovi. Niitä on kulkeutunut ihan joka paikkaan vaikka koitin heti imuroida pois. Normi arki jee!

Uusia alkuja

Ensinnäkin: kiitos kaikille kommenteista! Tässä on nyt muutama viikko vedetty henkeä, kun on ollut ohjelmaa yli omien tarpeiden. Uskoni poliisiin on myös palautunut. Osa meiltä pöllityistä kamoista saadaan takaisin. Tietysti paljon jää palautumattakin, mutta elättelen toiveita, että ainakin yksi henkisesti tärkeimmistä tavaroista palautuu. Tekijöitä ei kaiketi ole saatu kiinni, mutta jokunen paketti matkalla Latviaan saatiin talteen.

Pikkusolun kanssa oltiin taas vuosittaisella sairaalajaksolla. Uutiset eivät olleet hyviä ja tässä on nyt makusteltu hetki uutta diagnoosia. Toiveet normaaliudesta on nyt hylätty ja nyt sitten keskitytään kaiketi vaan olemaan. Ei taas ihan helpoimmasta päästä tämäkään viikko...

Lisää liikkuvia osia tähän showhun tuo se, että allekirjoitin tänään täyspäiväisen työsopimuksen. Työ alkaa ensi maanantaina. Että vähänkö tiukille taas meni tämäkin. Pikkukakkonen alottaa myös maanantaina päikyn. Ei päässyt isosiskon kanssa samaan ryhmään, mutta viereiseen kuitenkin. Ehkä ihan hyväkin, että ovat edelleen päivät erossa toisistaan. Riittää sitten kotiin tapeltavaa...

Edellämainitusta pyörityksestä johtuen en ole pariin viikkoon tehnyt mitään käsitöitä. Kun muksut on saatu sänkyyn ja hiljenemään niin oon vaan kaatunu sänkyyn koomaamaan. Seuraavat pari viikkoa varmaan taas menee uuteen totutellessa... Mutta eiköhän se arki taas siitä uomansa löydä. Mukava päästä välillä taas töihin käyttämään tätä rappeutunutta aivosolua. Vaikka tähän asti osa-aikainenkin työ on ihan mukavasti kohottanut itseluottamusta oman ammatillisen osaamisen suhteen. Ehkä mä tässä vielä innostun sen ompelukoneenkin polkasemaan käyntiin. Yhdet villasukat on päättelemättä, joten niillä ehkä palaan sitten käsityöbloggailuun. Toivottavasti pian. Tauko tuli tarpeeseen, mutta eiköhän tämä tästä taas. Hyvää loppuviikkoa!

Voihan ***kele

Meillä kävi varkaita kotona. Vähän nyt niinsanotusti **tuttaa. Koko viikko on menny ihan ketuillensa. Kokoajan tulee mieleen, että onkohan se ja se tavara paikalla. Ja olikohan mulla oikeesti sellanen vai kuvittelenko vaan. Saivat ihan tarpeeksi, mm lasten säästöpossut joissa oli isovanhempien antamat synttärirahat jne. Kaikki mun korut vihkisormuksia lukuunottamatta. Ei tarvii miettiä mitä laittas päälleen. Yks harmittaa eritoten, en tiedä saako muuta kun teettämällä ja sehän ei varmasti halpaa ole. Kävelin taas viime kesänä tikkaiden alta. Kai se on tätä sitte taas seuraavat 7 vuotta... Mää haluan muuttaa. Takaovi ehti olla 2 kk paikallaan ja nyt se on ihan päreinä. Kiitos vaan kovasti. Ehkä ens kerralla jotain kivempaa.

Kun hermo meni punaseen

Joulu oli ja meni. Ostin edelliseks jouluks meille sohvatyynyihin punaset päälliset. Ne oli sujuvasti koko vuoden (vai oliko jopa kakskin) tyynyissä, mutta nyt meni hermo. Rajansa se on joulunpunasellakin. Mulla on vähän hintsusti vaihtoehtoja sohvatyynyn päällisiks. Meinasin ensin, että teen sellaset. Sitte meinasin jo ostaa, mut en löytäny sopivia. Sitten juhlittiin pikkusolun synttäreitä ja jotain piti keksiä. Kaivoin kaapista vanhat kapiot ja pistin ne parempaan käyttöön. Isothan ne näihin tyynyihin on, mutta päätin, että ei haittaa. Ne on ainakin vaaleet.

Takana näkyvä vaaleanpunaraidallinen on molemmista päistä auki. Niitä on 2 samanlaista. Edessäolevassa liinassa on reikäkirjontaa. Sitä en oo vielä kokeillu. Se voiskin kyllä olla tän vuoden uus opeteltava tekniikka. Muinaisen esi-isän nimikirjaimetkin löytyy. Kyseistä tyyppiä en ehtiny koskaan nähdä, mutta kiva, että on hengessä mukana.

Yksi pitsityynykin oli kaapissa vailla tyynyä. Pikku hiirulainen sai siitä sopivan sängyn. Tilkkupeittoja on sohvalla nyt ainakin 3. Yhdet lapsille ja yksi minulle.

Tikkaus etenee hitaasti. Perus meikäläistä; tikataan niin paljon kun vaan mahtuu! Ehkä tämä ennen juhannusta valmistuu.

Tohtorille

Menneellä viikolla oli veljen vuoro väitellä. Väitös sattui tiistaille, kun vastaväittäjälle ei muu sopinut. Tällä kertaa karonkkakin oli vain muutaman hengen illallinen, joten varsinaisesti sukulaiset ja kaverit juhlivat tänään. Oli taas miettimistä lahjassa. Päädyin askartelemaan.

En oo ennen tehny mitään fimomassasta, mutta nyt tuli kokeiltua. Värkkäilin tohtorinhatun avaimenperäksi tai koristeeksi. Samalla tein itsellenikin. Olin aika paksuna kun kutsu promootioon tuli ja se jäi väliin. Mutta nyt on mullakin lakki. Vasemmalla tekniikan tohtorin liereistä käyristetty malli veljelle ja mulle tavallinen suoralierinen filosofian tohtorin hattu. Lehvien keskelle en saanut mitään, mutta lehvät tein purjerenkaasta jota vähän rouhin reunoista sivuleikkureilla. Yläkuvassa ennen uunia.

Alakuvassa uunin jälkeen. Tässä oikealla käyrälierinen. Tosin, omastanikin uunissa jostain syystä yksi kohta lieriä alkoi aaltoilla. Näistä oli tosi vaikea saada sileän siistejä. Ehkä mulla oli vääränlaiset työkalut. Mutta onpahan jotain muistoa tästäkin hommasta nyt meillä molemmilla,

Olisimpa keksiny tän aikasemmin. Nyt alkaa kaikki vanhat työkaverit olla jo väitelly. Tämä ois ollu helpohko pieni muisto saavutuksesta. Muuten täälä onkin sitten syysväsymys vaihtunu sujuvasti kevään saamattomuudeksi. Eli mitään käsitöihin liittyvää ei ole valmistunut. Flunssakin painaa päälle, toivottavasti ei ole sitä sikamaista mallia.