Matka lähestyy

Hohhoijjaa. Pitäis lähteä kohtapuoleen matkalle. Oma pakkaaminen on jo infernaalinen projekti, mutta pakkaaminen sekä itselle, että pikkusolulle on jo räjäyttänyt sekä kämpän, että aivosolun. Aivosolu on nyt siis täysin kooma-asennossa, ja tavarat on edelleen pakkaamatta. Kuten jo aikaisemmin kerroin, pikkusolu ei syö purkkiruokaa. Tässä on nyt sitten vähän mietintää, että mitä otetaan mukaan ja mitä ei. Tällä hetkellä ollaan päädytty siihen, että otetaan matkapäivälle molemmat ruuat mukaan. Ei tarvii sit matkan aikana ressata kuin omista safkoista. Puurohiutaleita otetaan mukaan 2 annosta joka päivä, mikä annospusseihin pakattuna oli kokonainen paketti pikakaurahiutaleita.

Hain eilen kaupasta sitä marja/hedelmäpilttiä, siis sitä yhtä ainoaa, jota pikkusolu suostuu jugurtin kanssa välipalana syömään. Ei ollu! No, eipä tietenkään. Sitäkin piti sitte hakea ympäri kylää. Eilen ja tänään on pyykkikoneessa pyörinyt kaikkea mahdollista pehmoleluista alkaen ja tänään pikkusolu on huutanut koko päivän ja repiny kuivamassa olevia vaatteita alas telineeltä. Oikein kunnon maanvaivapäivä. Niin joo, ja ne omenapuutkin pitäs leikellä. Missähän välissä sinne ehtii kiivetä. Aina tähän aikaan vuodessa kiroan niitä isoja puita. Voi olla, että jää ainakin osa leikkaamatta.

Monetko vaatteet muksulla pitää olla mukana? Joka päivälle yhdet? Enemmän? Matka on pyhiä täynnä, joten aina ei pääse kauppaan. Monetko yövaatteet? Aina sattuu vahinkoja. Tarvii varmaan ottaa pesuaineetta vähän mukaan, niin pääsee edes nyrkkipyykille ilman että tarvii hakee kaupasta koko paketillista pesuainetta. Lisäksi mukaan pitää pakata ulkovaatteet toppahaalarista kesävermeisiin, koska sillon kun sielä on kylmä ja sateinen niin sielä on tosi kylmä. Ite oltiin yhtenä vuonna toppatakeissa pipot päässä, vaikka oltiin myöhempään aikaan vuodesta liikkeellä.

Tässä saattaa tulla vähän blogihiljaisuuttakin, kun en tiedä miten matkalla on yhteyttä ja jaksaako millään mobiililaitteella kirjotella. Ei taida kameran kuvansiirtokaan sellaiseen onnistua. Hyvää pääsiäistä kaikille, jos en ennen sitä tänne enää törmää. Väsymyksellä matkasta kaiketi selviää...

Hullu hatuntekijä

Halusin tehdä itselleni uuden pipon. Siispä tein. Pääsiäisaiheinen pupupipo (oli muuten vaikea kirjottaa toi sana, sormet meni sekasin) halusi kangaspakasta kuoriutua. Vähän siitä tuli löysähkö, mutta en jaksanut alkaa purkamaan, kun sauma on sisäpuolella. Pipo on siis 2x trikoota. Tein tästä tälläsen vähän lörtsämallin. Ihan hyvin se päässä pysyy ainakin toistaiseksi, vaikka ei päätä kiristäkään. Tää ei oo nyt sellanen neliöpipo. Tästä tuli ennemmin neljän tuulen pipo, mutta vähän loivensin saumoja päälaelta. Ei nyt enää pullistele neljään suuntaan niin pahasti. Paljon helpompi on tehdä neliöpipo yhdellä yläsaumalla.

Mun sisko on lähdössä rannalle aurinkoa kattomaan ja se pyysi mua tekeen sille hatun. Tää on suurennettu vapaalla kädellä (tai siis kyllä laskinta ja harppia apuna käyttäen) siitä hatusta, jonka jo aiemmin tein pikkusolulle. Tää mahtuu mun päähän hyvin ja näyttääkin ihan semi hyvältä. Toivottavasti kelpaa. Toiveena oli, että lieri saa olla aaltoileva ja löysä. En laittanu ollenkaan kovikekangasta, ei ois kyllä ollukaan. Kangas on sitä helmalakanaa, josta helman jo leikkelin kuteiksi. Enpä arvannut, että säästämälleni osalle löytyis käyttöä näin pian, mutta parempi niin. Sininen oli vielä toivevärikin. Bon voyage vaan sit. Voi olla, että pitää tehdä vielä itellekin tollanen kesäks.

Pienet karkkisukat

En voinut vastustaa. Piti neuloa toisetkin pienet sukat, kun isojen sukkien jäljiltä jäi sitä karkkilankaa. 

Tää on periaatteessa tosi unisex lankaa, mutta jotenkin silti tulee enemmän tyttövibat näistä. Ehkä se pinkki vaan on niiiiin tosi tyttöväri, että jos sitä on yhtään niin heti kallistuu vaaka tytön puoleen. En taaskaan jaksanut kohdistaa raitoja. Ei kuulu tyyliin, eikä vaikuta käyttömukavuuteen. Näillekään ei vielä ole kotia, mutta tuskimpa käyttämättä jäävät.

Katselin tänään Stockmannin premiere-lehteä. Kattokaas mitkä korvikset... Sain tänään just lisää nappeja, tosin ovat vielä lajittelematta. Itse en korviksia käytä, ja noi on kyllä vähän turhan karmeat mun makuun, mutta meikäläinen on ollut vähän niinkuin ajan hermolla niiden korttien kanssa. Tänään saamassani pussissa näytti äkkisilmäyksellä olevan vähän värikkäämpää tavaraa, joten saattaa tulla hienoja askarteluja taas joskus. 

Eka räsymatto

Tässä se ny on, tadaa. Aivosolun eka itse kutoma matto about kymmeneen vuoteen.

Vihreäkeltaisia laineita tähän nyt sitten tuli. Ei tästä niin kamala tullu, kun mitä kutoessa pelkäsin. Ihan keväinen tapaus. Valkoset vaan ei näköjään ole tässä valossa kaikki yhtään niin valkosia kuin miltä ne tehdessä näytti. Noh, se on sitä räsymattoa. Täytyy antaa maton vähän vetäytyä ja asettua. On vähän koppura kun lähes suoraa tukilta sen tuohon lätkäisin. Sitten voi ruveta arvostelemaan... Aika paksun oloinen siitä tuli, voi olla, että kesällä kuivuu kauan. Pitää pestä ensimmäisten joukossa, että ehtii kuivaksi.

Kuteena on sekalainen yhdistelmä trikoota ja puuvillakudetta. Seassa on lakanaa, useampi tyynyliina, pari verhoa, pari t-paitaa jne. Pituutta matolla on karvan verran alle 2 m. Koti sille löytyi meidän kodinhoitohuoneesta. Siinä oli ennen se tähkämatto, mutta pistin sen odottamaan pesua, kun siihen oli käynyt jo niin monta pissa ja kakkavahikoa. Tässä lyhyemmässä matossa on se hyvä puoli, että ei tarvii taitella mitenkään. Tilaan aukeaa 2 ovea, jotka ovat niin lähellä lattiaa, että minkäänlainen matto ei mahdu alle. Kappas kun saa sopivaa kun itse tekee... Seuraava karmiva väriyhdistelmä on jo suunnitteilla, saa nähdä koska ehtii toteuttaa.

Listaa lyhyemmäksi

Eilen listasin tekemättömiä juttuja. Tänään tein osan niistä. Pitäsi varmaan useemmin listata juttuja. Hahmottaa ehkä vähän paremmin mitä sit oikeesti pitäs tehdä ja mitä edelleen vältellä. Noh, kävin tänään kaupassa. Mutta se oli vähän sellasta maidon hakemista. Maitoa, raejuustoa ja puurohiutaleita. Niillä mennään huomiseen. Huomenna pitää varmaan ihan oikeasti käydä kaupassa...

Kävin myös kangaskaupassa. Sain jopa lapsenvahdin siksi aikaa niin sain rauhassa hypistellä koko kaupan läpi. Mun tarvittemia helmilankoja siä ei taaskaan ollu. Ei oo ollu viimeseen about vuoteen... En tiiä mikä niillä siä tukussa tökkii, mutta sinistä ja keltasta pätkävärjättyä lankaa siihen mun merkkausprojektiin on näköjään ihan mahdoton saada. Helmilankoja on tosi vähän myynnissä missään, mutta pitää varmaan ruveta oikein ettiin. Sinisellä oon jo puoli liinaa kirjonutkin enkä todellakaan aio sitä purkaa.

Trikoita oli taas vaikka kuinka paljon vaikka kuinka kivoja. Ostin tollasta oranssiruskeeta kanikangasta. Siitä ajattelin tehdä itelleni pipon. Lopusta sit pikkusolulle jotain. Sit oli pakko ostaa tota sukellusvenekangasta, kun se on niin hienoa. Se on aika poikamaista, mutta siitä saa tyttömäisempää punasella resorilla. Katsotaan nyt mihin se päätyy. Pesin kankaat heti tänään, että pääsen sit heti tekeen kun inspis iskee. Näissä kankaissa on se huono puoli, että kuvio on vaan yhteen suuntaan. Tulee enemmän hukkapalaa ja saa olla kaavojen kanssa tosi tarkkana, että tulee oikein päin.

Pikkusolun päikkäreiden aikaan sain nyt vihdoin surautettua sen autonpenkin suojuksenkin. Pala eläinkangasta, pala vanhaa päiväpeittoa ja kaksi pätkää jotain vanhaa nauhaa. Halusin tosta systeemistä vähän tollasen paksumman, että on sit pinta-alaa sille kuralle imeytyä. Huomasin sitten varastossani vanhan päiväpeitonraadon. Tai toi on ehkä joku lyhennyspala porukoiden vanhasta päiväpeitosta. (about ysäriä kuvosta päätellen) Siinä oli vanu ja tikkaus valmiina niin vetäsin siitä suoraa palan kuviokankaan toiselle puolelle. Sen verran näin vaivaa, että tikkasin vielä ulkopuolelta ympäriinsä samalla kun suljin kääntöaukon. Naruilla suojan saa kiinni takapenkin pääntukeen. Toistaseks mennään vaan kuvakankaalla. Saa nähdä tarviiko joskus lisäillä jotain taskuja tai jotain pikkusolun tavaroille. Alaosaan en laittanu mitään kiinnitystä ja se näyttikin menevän aika tiukasti istuimen kaaren taakse.

Pitäis ja pitäis

Luovuus on taas hetkeksi (toivottavasti vain hetkeksi) tyrehtynyt. Olin tänään taas kutomassa, mutta en saanut oikein mitään aikaiseksi. Istuin vain puiden ääressä ja tuijotin tyhjyyteen. Ei meinaa oikein tämä kirjoituskaan nyt luistaa... Käytiin lauantaina kaksosten synttäreillä ja siellä juhlittiin oikein pitkän kaavan kautta. Sillai tyyliin 4-5 päivää. Me oltiin kyseisen päivän toisella kattauksella. Pikkusolun synttärit kesti 2 h... Jätetään loput ajatukset tästä aiheesta sanomatta julkisesti.

Niin, mitä kaikkea sitä taas pitäisikään tehdä. Käydä kaupassa. Siwan varamaidoilla on jo hetki mennyt ja ruokakaapit alkaa ammottaa tyhjyyttään. Mutku ei jaksa. Minä en tykkää käydä kaupassa. Yhtään. Missään kaupassa (noh, ehkä kangaskaupan pikavisiittiä ei lasketa).

Leikata omenapuut. Mutta nyt mulla on vielä hyvä tekosyy vältellä tätä hommaa, koska Maijan kuukalenterin mukaan puiden paras leikkuuaika on pääsiäisenä. Uskon ja siis odotan.

Kutoa se keskeneräinen matto pois, että voi alottaa seuraavaa hienompaa.

Ommella autoon penkinsuojus, tai siis lähinnä selkänojan suojus pikkusolun kuraisten kenkien varalle. Alkaa jo talvikengät hivutella verhoilua kun muksu istuu turvaistuimessa ja veikkaan, että keväämmällä ne kengät ei ainakaan puhtaammiksi muutu. Tämä on ollut listalla jo kauan, mutta en edelleenkään ole saanut aikaiseksi.

Käydä kangaskaupassa. Tämä aina lykkääntyy pikkusolun takia... Kaupassa ei menis kauaa, mutta kun pitää pikkusolu vaatettaa, laittaa autoon, repiä irti tuolistaan ja ottaa kauppaan mukaan niin ei enää jaksa homma kiinnostaa. Sielä ois nettisivujen mukaan herkullisia trikoita tarjolla, ja lisäksi tarviin merkkaukseen lisää helmilankaa.

Siivota langat, puikot, sakset ja neulat sohvan kulmalta pikkusolun ulottumattomiin. Tämän ehkä poistan tältä listalta ensimmäisenä. On sen verran ahkeraa liikehdintää kotona nykyään. Ulottuvuuskin kasvaa vähintään 5 cm päivässä. Mun pitää varmaan keksiä joku lukollinen askartelulaatikko... Tosin ei mun askartelukamat kuitenkaan mihinkään laatikkoon päätyis, saati sitten pysyis sielä. Nytkin on ihan ympäri kämppää.

Tätä listaa sulatellessa taidan etsiä areenasta jotain katsottavaa illaksi. Miksi tehdä tänään jos voi homman hoitaa huomennakin...

Pienet sukat ja vähän muutakin

Ei se neulominen vielä riittänykkään. Eksyin tässä eräänä iltana Kardemumman taloon. Blogia läpi selatessani törmäsin pienten sukkien ohjeeseen. Sitten löysin areenasta Midsomerin murhien uudet jaksot ja siinäpä oli sitten pienen sukan mittainen ohjelma.

Katsoin Kardemumman ohjeesta vain sukkien pitsiosan. Muuten sovitin sukat oman mallini mukaan. Olette ehkä jo huomanneet, kuinka vaikeaa minun on seurata ohjetta aivan justiinsa... Muutenkin ohjetta piti vähän soveltaa, koska lankana oli 7-veljestä, joka oli ilmeisesti ohjeen lankaa paksumpaa. Sitä samaa mistä tein jo ne isommat sukat. Kuvio taas näkyy tosi huonosti... Kuvailen näitä töitäni aina illalla, kun pikkusolu on nukkumassa. Ei riitä aurinkoa niin pitkään... Jatkoin 2o 2n joustinneuletta sukkien päällä koko terän matkan. Sukat on joustavat mutta istuvat napakasti. Nämä menee jollekin pikkuihmiselle varastoon. Melko unisex mallia. Kuvassa vielä jämäkerä, joka jäi jäljelle kahden sukkaparin jälkeen.

Eilen käytiin eräiden kaksospoikien 1 v. synttäreillä. Tein pikkusolulle autossaistumista varten uuden pipon. Matkaa kekkereihin kertyi jonkin verran, ja autossa alkaa olla kuuma täydessä toppavarustuksessa. Siinä ja siinä onko tämä pipokin liian kuuma, kun on 2x trikoota. Tämä on tälläinen tosi perus, super pika, neliö trikoopipo, joita on joka niemessä ja notkelmassa myynnissä ja jokaisella lapsella ja aikuisella päässä. Ei sen väliä, ajaa asiansa ja kuosi on minusta aivan mahtava. 

Mattokin edistyy hitaasti mutta hitaasti. Kuvaa katsoessa alan todella toivoa, että olisin perinyt isäni äidin värisilmän. Mutta kun en vissiin ole niin näillä mennään mitä on. Harjotellaan... Koitan pitäytyä keväästä muistuttavissa väreissä. Eri vihreän ja keltaisen sävyjä. Katsotaan nyt miltä tämä sitten näyttää valmiina. Kyllä sille varmasti käyttöä löytyy, jos ei muualta niin pihalta. Matosta tulee nyt aika leveä. Loimi on kaiteessa metrin leveä, ja ajattelin, että valmis matto olisi noin 90 cm. Noh, valmis on 98 cm, eli ei kutistu juuri yhtään. Kai se silti meille sopii vaikka vähän suunnitelmaa leveämpi onkin. Tämä on oikein vanhaa kunnon räsymattoa. Eri värisiä kuteita on pieniä keriä ja niillä kudon sitten sen minkä ne riittävät. Jotain raidanpoikasta on tulossa, mutta en voi olla varma miten kaikkia värejä riittää. Haittaa vähän suunnittelua, mutta toisaalta mitä sitä niin kovasti suunnitella, kutoo vaan. 

Karkkisukat

Tein uudet sukat, kun ei silloin vihreiden sukkien jälkeen tuntunut neulominen vielä riittävän. Lankavalinta osui tällä kertaa 7-veljestä raitaan. Kuvio on sama kuin vihreissä sukissa, joskaan ei taaskaan näy kunnolla näissä salamakuvissa.

Raidat osu melkein samoille kohdille molemmissa sukissa. Pientä heittoa on, mutta en välitä. En jaksa näillä langoilla kohdistaa raitoja tasan tarkkaan samanlaisiksi. Siinä menisi hyvää ja kallista lankaa hukkaan. Lisäksi, sukat on ensisilmäyksellä samanlaiset ja kyllä ne pariksi erottaa. Mun mielestä on vaan mukavaa, että tarkemmin katsottuna yksityiskohdissa onkin eroja.

Tässä näkee raidat vielä paremmin. Kantapäistä tuli hauskasti eri väriset. Muuten raidat tuli taas lähes täysin tasaisesti koko matkalle. Oli aika sopiva silmukkamäärä kolmelle kerrokselle per raita. Nyt ei enää sukituta yhtään. Seuraavaksi taas jotain muuta. Nämä karkikisukat on jo meikäläisen jaloissa! Nam!

Kevätmattoa

Tänään pääsin hetkeksi kutomaan ja muistin ottaa kamerankin mukaan. Tämä on yksi näistä vanhanajan nelivarstisista kolmella kuteella kudottavista malleista, jonka itse selvittelin vanhasta matosta. Kuvio näyttää mielestäni ihan laineilta (enemmän tietty jos ois sinistä tai muuten veden värejä) joten nimesin sen siksi. Kyllä sen tästä jotenkin näkee, mutta kun käteen sattui niin pliisut kuteet, tai lähinnä niissä ei ole riittävän isoa värikontrastia niin ei nyt ihan silmille hyppää. Toisaalta ehkä hyvä niin. Ihanaa, kun taas pääsi alkuun. Siitä on kauan kun viimeksi mattoa kudoin. Kaikkea muuta on tullut tehtyä välillä. Näyttää ihan kevätmatolta, kun on tuollaista vaaleaa vihreää. Katsotaan nyt mitä tästä lopulta tulee ja kuinka pian.

Siinä se kude hyppelee. Loimen yli, ali, yli, yli, ali, yli... Matosta taitaa tulla ihanan muhku. Sen verran oli trikookuteessa paksuutta. Mukana myös mm. vanhoja verhoja ja tyynyliinoja. Hitsit kun ei ehtinyt tänään enempää enkä tiedä koska taas pääsee paukuttamaan. Noh, vierotusoireisiin innon markoa (ainoa tv ohjelma jota yritän seurata oikeasti tv:stä, kun sattuu tulemaan jokseenkin sopivaan aikaan) ja sukkien neulontaa.  

Loimen laittoa

Tässä on nyt tätä aikaisempaa lettipullaa tukilla. Tänään sain niisittyä loppuun ja pujotettua kaiteeseenkin. Sain korjattua parit virheetkin ja heitettyä alun kalalangat ja pari kerrosta valkoista trikoota. Tietenkään kamera ei ollut tänään mukana... Vaikka ei se valkoinen trikookude yksinään miltään edes näytä. Käyttäkää siis mielikuvitusta, jos haluatte kuvittaa tekstin.

Tämän loimen ensimmäinen niisintä tuottaa nyt sitten niitä laineita. Toivottavasti. Kovasti olisin halunnut jo tänään kokeilla tuleeko kuviosta sellaista kun haluan/luulen, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Sinänsä ihan hyvä, että jää tuonnemmaksi, koska en ole vielä maton värejäkään päättänyt. Nyt olis sinistä kudetta, mutta siitä tulee jotenkin niin poikamaisia tai merihenkisiä mattoja. Kumpikaan ei nyt ole mun juttu. Pitää penkoa kudevarastot, josko löytyisi jotain kevään tai kesän suuntaista. Homma on taas ihan hakusessa. En ole mattoa kutonut miesmuistiin ja kuteiden määrästä ei ole mitään hajua. Siis siitä, että kuinka pitkään joku kerä riittää. Taas tulee opittua kaikenlaista. Voi olla, että kohta meillä ei ole enää lakanoita.

Vihreät sukat sain valmiiksi. Päättelinkin ne heti. Ei tainnut ihan sukitus loppua, hain jo toisen kerän esille. Vihreää kyllä vielä jäi aika paljon, mutta ei riittävästi toiseen isoon pariin. Siitä tulee ehkä sitten joskus ehkä pienempiä sukkia. Salamalla kuvatessa kuvio vähän hukkuu, kun ei oikein tule varjoja. Edellisestä postauksesta näkee ehkä kuvion paremmin. Näin jälkikäteen näyhttää siltä, että varteen olis tarvinnu tehdä yksi kuvio lisää. Jotenkin näyttää, että sukka ei ole sopusuhtainen. Vaikka varmasti sopii jalkaan ja tekee tehtävänsä. Nämä saa nyt hetken hengähtää ja katsotaan sitten jäävätkö omaan käyttöön vai menevätkö uuteen kotiin.

Lahjoituksia

Olen näköjään ollut taas äänessä monessa paikassa. Nappien lisäksi sain muitakin lahjoituksia. Eräs jumppakaveri siivosi muinaisia lakanoita varastoistaan minulle matonkuteiksi. Vain ponit puuttuvat... Tää on ihan varmasti jotain ysäriä.

Tämä oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Katsoin ensin, että olisi itse tehty, kun saumat ei olleet saumurilla ommeltu, vaan ihan perus suoraompeleella. Helmasta kuitenkin löytyi Finlaysonin lätkä, ruotsiksi tosin. Lakana on kyllä varmaan vanha, koska oli tosi kulunut. Mm päädystä oli kulunut jo puhki. Tämä on juuri sopivaa materiaalia kuteeksi. Ei oikein ole muuta käyttöä, kun on niin hapertunut ja kulunut, mutta on hienosti lähes läpi värjätty ja tumma. Päätin, että tässä on riittävästi kukkakuosia, joten voin laittaa kuteet odottamaan muiden kukallisten seuraan. Ehkä mä vielä joskus saan tehtyä sellaisen kukkakudematon... Det passar bra.

Mukana myös hieman haalistunut helmalakana kapeaan sinkkusänkyyn. Tästä säästin keskiosan askartelutarvikkeeksi. Joskus aina tarvii yksiväristä puuvillaa. Helma meneekin sitten kuteeksi.

Epämääräinen erä pampulalankaa. Tälle en ole kyllä vielä keksinyt käyttöä. Josko kutoisi mattoon? On kyllä tekokuitua ja voi olla, että pampulat ei näytä hyviltä loimien lomassa... Hautumaan siis.

Epämääräisiä koristeita. Näistä osa ainakin menee kevätkranssiin heti kun saan aikaiseksi. Tein viimevuonna kranssin pajuista, joissa oli kissoja. Ne kuivuivat tosi nätisti ja pistin kranssin tätä vuotta varten säästöön. Nyt sitä voi vähän tuunailla. Tuo harmaa keppi on kyllä aika hämärä.

Sukittaa

Vai sukituttaa? Siis tekee mieli neuloa sukkia. Ajatus on tässä jo hetken pyörinyt lankakerien ympärillä. Mietin mitä pientä ja kivaa virkkaisi tai neuloisi. Tuntuu, että päädyn jatkuvasti isoäidinneliöön. En ole niitä tehnyt enkä haluakaan tehdä. Ne ovat varmasti tosi helppoja ja koukuttavia, tulee nopeasti valmista jne. Tässä täytyy nyt vaan vetää taas totaalikieltäytymislinjaa, koska jos niitä alan tehdä niin kohta on projektina joku tuplasängyn päiväpeitto. Villapeitot tulkoon kangaspuista. No, sukkia voi aina tehdä. Olkoon sitten vaikka ensi joulun pehmeä paketti jollekin. Tai jos vaikka vaihteeksi jotain itselle.

En tiedä mikä hormonihäiriö on päällä, koska ei keväällä yleensä neulotuta ollenkaan. Sukat neulotaan syksyllä ja keväisin merkataan tai jotain. Joka tapauksessa vihreä kerä huusi laatikosta kovimmin, ja siitä sitten sukat tulee. Vihreä ei ole ollenkaan mun väri, tosin ei se nyt mikään kamalakaan väri ole (koska sellaisen kerän olen ostanut). Menköön värivalintakin samalla kertaa hormonihäiriön piikkiin.

Keskeneräinen sukka ottaa aurinkoa (sisällä). Tämä on taas näitä "isän äiti opetti kuvion, en tiedä nimeä tai mitään, osaan vaan tehdä kun on puikot kädessä" malleja. Näitä on tullu neulottua kohta parikymmentä vuotta. (Virkkauksen aloitin 6 vuotiaana, neulonnasta ei ole niin selvää mielikuvaa, mutta varmaan aika pian perään.) Tää on mun lempimalli. Voi tehdä yksiväristä sukkaa ja silti tulee näyttävää.

Tässä eka sukka valmiina jalassa. 

Kuviota vähän sivuviistosta.

Pari tälle on jo hyvää vauhtia tulossa. Vihreät kevätsukat...

Nappeja ja kevättä

Sain tänään kasan nappeja. Ei olleet niin värikkäitä kuin olin toivonut, mutta kuitenkin laajennusta omaan settiin. Mukana oli aika monta settiä isompia, neuleisiin sopivia nappeja. Ne otin erilleen. Niitä saatetaan tunnetusti tarvita aina silloin tällöin. Pienemmät napit yhdistin omaan kokoelmaani ja jaottelin väreittäin. Sisäinen järjestysmies hykertelee kun pääsee nappeja järjestelemään.

Tässä keko komea.

Ja tässä keko komea hajaantuneena pilttipurkkeihin. Vihdoinkin löysin niille jotain sopivaa tekemistä. Alkoi kaapissa olla jo aika kasa, mutta tähän käyvät vallan mainiosti. Näkee helposti läpi minkä värisiä nappeja purkeissa on. Lisäksi kaikki napit pysyvät siististi omiensa seurassa. Valkoisetkin jaottelin pariin kolmeen eri sävyyn. Ois niitä ollu enemmänkin... Nyt vaan sommittelemaan uusia kortteja.

Tässä taas yksi kevään merkki. Räystäästä roikkuva jääkalikka. Voi miten sininen taivaskin. Nyt on ollut kyllä hienoja päiviä, vaikka onkin ollut vähän kylmä.

Tässä vielä koko komeus alaviistosta katsottuna. Vähän niinkuin etusormi sojottaisi kohti maata. Sulata aurinko sulata kaikki lumet pian pois!

Mattoloimi

Tänään se sitten tapahtui. Inspiraatio iski taas kuin kirkkaalta taivaalta. Siltä istumalta piti lähteä hakemaan kalalankaa. Tai ei nyt ihan siltä istumalta, mutta heti aamusta kun kauppa aukesi. Piti siis päästä tekemään mattolointa. Tässä oli nyt vähän taas tätä "mä nyt ihan äkkiä teen" vibaa mukana. Saa sitten nähdä tehdessä onko laskut menneet aivan päin honkia jne. Mutta se on sen ajan murhe. Neljä rullaa luonnonvalkoista kalalankaa oli saalis.

Lointa luotaessa lankojen pitäisi juosta rullilta esteettä. Silloin lanka tulee suorana ja kaikki ovat samalla kireydellä. Tämä on se kerinpuuteline, jota käytin jo edellisessä kangaspuuprojektissani. Vauhdissa tehtiin siihen lisäosa, rima jossa on 4 reikää. Sen verran oli taas vasemmalla kädellä tehty homma, että ei edes sahattu juuri oikean levyiseksi, mutta miksi hifistellä tässä, kun näinkin toimii. Ja sitä paitsi ei näy kuvassa.

Luontipuihin vauhtia ja tässä sitä ollaan.

Kas kummaa, kokemuksesta on tässäkin hyötyä. Enää ei loimi pudonnut puista kesken kaiken ja kaikki sujui muutenkin jouhevasti. Tässä taidekuva loimipalmikosta.

Tämän enempää en tänään ehtinyt, enkä taas tiedä koska projekti jatkuu. Mutta ompahan ainakin loimi tehtynä valmiiksi sitten kun taas kangaspuut kutsuvat. En vielä varmasti valinnut edes sidosta, jonka aion niisiä. Joku 4 vartinen perinnesidos se tulee olemaan ja sovitan sen sitten lankamäärään kun se aika koittaa. Todennäköisesti maton malli vaihtuu vielä saman loimen aikanakin, joten katsotaan nyt mikä inspaa. Loimen leveys kaiteessa pitäisi olla metrin ja niisin nro 40 kaiteeseen joka toiseen väliin. Taidan laittaa tämänkin loimen niihin isoihin puihin, kuin pienille ei oikein ole tilaa. Varsinkin kun molemmat puut pitäisi olla kasassa samaan aikaan. Noita isoja en enää uskalla purkaa, se voisi olla viimeinen kerta...

Lastentauteja

Sanotaan, että kun perheeseen tulee lapsi, tulevat myös lasten taudit. Aikuisille. Me ollaan oltu oksutaudissa. Mr. solu selvis yhdellä norjan kurssilla, mutta meikäläinen kertasi monta kertaa pitkin yötä. Yhteensä 6 kertaa. On siis ollut hieman heikko happi, joten blogiinkaan ei ole siitä syystä tullut mitään täytettä. En tiedä mistä tauti saatiin molemmille yhtä aikaa. Ihmeellisintä on se, että pikkusolu ei ainakaan vielä ole oksentanut kertaakaan.

Sairaus sikseen. Tässä on jossain vaiheessa edessä matka etelän maille. Me alettiin vähän sitä silmällä pitäen kokeilla, josko pikkusolu söisi purkkiruokaa. Ei syö. En ole siis kertaakaan antanut sille purkista varsinaista ruokaa. Joitain hedelmäsoseita kyllä, esim. puuron joukossa, mutta ei nekään oikein kelpaa. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että en ole purkkeja käyttänyt. Olen siksi totaalikieltäytyjä, että jos olisin ne aloittanut, en varmaan olis mitään muuta syöttänytkään. Nyt on ollut pakko laittaa ruokaa ja samalla sen laittaa koko porukalle. Kotona on syöty huomattavasti enemmän kuin ennen. Eniveis, purkkiruoka ei siis putoa. Me sitten mennään matka varmaan appelsiineilla ja puurolla tai jotain. Ja leivällä ja riisikakuilla. Onneksi pikkusolua sentään kiinnostaa se mitä vanhempien lautasella on. Siitä voi sitten ainakin antaa ja jos maistuu niin hyvä vaan. Tällä hetkellä on kyllä muutenkin menossa sellanen kausi, että ei pikkuiselle ruoka maistu. En tiiä oisko se sit kuitenkin vähän kipeä. Tai kai kaikille tulee jossain vaiheessa se vaihe, että ei vaan ruoka maistu. Itseasiassa nyt näyttää olevan sellainen kausi, että mukula on yhtä kitinää teki mitä tahansa...

Vaippoja laittaessa tulee nykyään aivan karmea huuto. Ei meinaa millään pysyä paikallaan. Täälä se sitten painaa peppu paljaana pitkin kämppää, kunnes kyllästyn ja laitan vaipan. Sitten taas vähän aikaa menee ennen kun saan sille housut jalkaan. En oikein tiiä mitä ton vaippatouhun kanssa tekis. Pikkusolu siirtyi nukkumaan päikkärit omaan sänkyynsä (kun mä en enää tarvii päikkäreitä) ja siellä on nyt mennyt kuivana jo kauan. Nyt on ollu 4 yövaippaa kuivana viikon sisään ja aamusta tulee heti isot pissat pottaan. Oon sen antanut sitten olla ilman vaippaa aamulla, kun ei se nyt heti uudestaan pissaa. Ongelma tulee vähän siinä, että kun se ei osaa vielä sanoa että on hätä. Kitisee kyllä yleensä, mutta kun se kitisee koko ajan... Pitäskö sitä vaan antaa olla ilman vaippaa, kun siitä laitosta tulee huuto... Pyykkiä siitä kyllä tulee. Toisaalta ei viittis ennen matkaa jättää vaippoja pois, kun reissussa täytyy kuitenkin pitää (tosin kertsejä lähtee mukaan :/). No joo, kai se siitä sit joskus. Parilla vaipalla ja parilla vaatekerralla menee ehkä useimmiten päivät. Tässä näitä puolikuntoisen lastentauteja... Palataan askartelujen pariin sitten kun on nesteytys taas kunnossa ja jaksaa olla tolpillaan enemmän kuin 5 min kerrallaan.

Nappikortteja osa 2

Luovuusblokki jatkuu edelleen. Tai ainakin muuten kuin nappien osalta. Tänään palasin nappilaarille, kun en muutakaan keksinyt. Nappikortti-idean jatkojalostusta... Eilen sain taas suuni auki oikeassa seurassa. Kohta saattaa nappikokoelma laajentua moninkertaiseksi. Mr. solun äidin äiti pohti, josko heittäisi nappikokoelmansa pois. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi antamaan kokoelmalle uuden kodin. Kaupassakin katson nyt paidoista ekana, että onko kivoja nappeja... En siis ole pitkään aikaan mitään ostanut, mutta tänäänkin pyörähdin katsomassa bussia odotellessa. Kaikkia kivoja kirkkaanvärisiä nappeja ja paitoja niissä kiinni...

Pari uutta sommitelmaa sain aikaiseksi.

Tässä täydennystä postaukseen lähikuvin. Osa lehdistä on tehty linnunsilmäpistoin.

Kukan lehdissä ristikkopistoa (en tiedä mikä sen oikea nimi on).

Näitä kortteja voi ihan hyvin tehdä myös ompelematta nappeja tai koristeita. Riittävästi liimaa nappeihin, että pysyy ja tussilla koristelut. Sitten voi lisätä vaikka glitteriä jne. Minä tykkään yksinkertaisesta, joten suurta määrää krumeluureja näissä ei ole. Mieleen on näiden jälkeen pulpahtanut: mustikoita sinisistä napeista, pääsiäistipuja isoista keltaisista napeista, pajunkissoja valkoisista napeista, kukkaköynnös minkä vaan värisistä napeista, törmäsin jossain joulupalloihin ja talviseen kuuseen... Josko napeilla luovuusblokki häipyisi. 

Pinkkiä ja vihreetä

Nyt ei meinaa oikein juttu luistaa. Ei ole luistanut käsityötkään. Menossa on joku suvantovaihe vissiin... Ehkä kevään odotus, vaikka sekin taitaa olla peruttu kun pakkaset palaa. Kaikenlaista tulee pyöriteltyä päässä ja lattialla, mutta mikään ei oikein ota tuulta alleen ja lähde lentoon. Päivittelin blogin ulkoasuakin. Käykäähän nyt lisäämässä itsenne lukijoiksi... yksi lukija vaikuttaa niin kovin vähältä, ja tiedän, että täällä on useampiakin. 

Tänään katselin sisäkukkasia ja ihastuin yhteen lehden kuvioon. Mitä hienoja vihreän sävyjä. Ja kuka keksi maalata lehteen pinkkejä viivoja? Nuo keskellä olevat vaaleanvihreät alueet on mahtavia. Eikös klorofylli tee lehdistä vihreitä? Sitä on sitten varmaan vähemmän tuossa vaaleammassa osassa, mutta mitä on noissa pinkeissä raidoissa?

Sain eilen uuden orgaanisen ystävän. Mr. solu toi mulle vaaleanpunaisen flamingonkukan. Voi miten hieno! Nyt on kova usko omiin kykyihin, koska tummanpunainen versio on ollut hengissä jo pari vuotta. Se jopa kukki tänä vuonna uudemman kerran (edellisen kerran ostettaessa), tosin vain muutamalla pienellä kukalla, mutta silti.

Tämäkin pöytäliinaprojekti edistyy pikkuhiljaa. Ei ole mitään kovin uutta raportoitavaa sen suhteen, sama punainen lankakerä edelleen menossa. Melko lopussa tosin jo, kohta pääsee taas vaihtamaan väriä.

Tämä nyt ei ole pinkkiä eikä vihreää nähnytkään, mutta on tässä sentään kukkia. Tälläinen pussilakana löytyi kätköistä. Se oli kulunut puhki toisesta päästä. Leikkasin siitä osasta kuteita ja pistin loput kangasvarastoon muhimaan. Jos tulee inspiraatio niin on sitten vielä kangasta jäljellä. Taas karttui vähän se kukkakudelaarikin...