Tänään pääsin hetkeksi kutomaan ja muistin ottaa kamerankin mukaan. Tämä on yksi näistä vanhanajan nelivarstisista kolmella kuteella kudottavista malleista, jonka itse selvittelin vanhasta matosta. Kuvio näyttää mielestäni ihan laineilta (enemmän tietty jos ois sinistä tai muuten veden värejä) joten nimesin sen siksi. Kyllä sen tästä jotenkin näkee, mutta kun käteen sattui niin pliisut kuteet, tai lähinnä niissä ei ole riittävän isoa värikontrastia niin ei nyt ihan silmille hyppää. Toisaalta ehkä hyvä niin. Ihanaa, kun taas pääsi alkuun. Siitä on kauan kun viimeksi mattoa kudoin. Kaikkea muuta on tullut tehtyä välillä. Näyttää ihan kevätmatolta, kun on tuollaista vaaleaa vihreää. Katsotaan nyt mitä tästä lopulta tulee ja kuinka pian.
Siinä se kude hyppelee. Loimen yli, ali, yli, yli, ali, yli... Matosta taitaa tulla ihanan muhku. Sen verran oli trikookuteessa paksuutta. Mukana myös mm. vanhoja verhoja ja tyynyliinoja. Hitsit kun ei ehtinyt tänään enempää enkä tiedä koska taas pääsee paukuttamaan. Noh, vierotusoireisiin innon markoa (ainoa tv ohjelma jota yritän seurata oikeasti tv:stä, kun sattuu tulemaan jokseenkin sopivaan aikaan) ja sukkien neulontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti