Sukittaa

Vai sukituttaa? Siis tekee mieli neuloa sukkia. Ajatus on tässä jo hetken pyörinyt lankakerien ympärillä. Mietin mitä pientä ja kivaa virkkaisi tai neuloisi. Tuntuu, että päädyn jatkuvasti isoäidinneliöön. En ole niitä tehnyt enkä haluakaan tehdä. Ne ovat varmasti tosi helppoja ja koukuttavia, tulee nopeasti valmista jne. Tässä täytyy nyt vaan vetää taas totaalikieltäytymislinjaa, koska jos niitä alan tehdä niin kohta on projektina joku tuplasängyn päiväpeitto. Villapeitot tulkoon kangaspuista. No, sukkia voi aina tehdä. Olkoon sitten vaikka ensi joulun pehmeä paketti jollekin. Tai jos vaikka vaihteeksi jotain itselle.

En tiedä mikä hormonihäiriö on päällä, koska ei keväällä yleensä neulotuta ollenkaan. Sukat neulotaan syksyllä ja keväisin merkataan tai jotain. Joka tapauksessa vihreä kerä huusi laatikosta kovimmin, ja siitä sitten sukat tulee. Vihreä ei ole ollenkaan mun väri, tosin ei se nyt mikään kamalakaan väri ole (koska sellaisen kerän olen ostanut). Menköön värivalintakin samalla kertaa hormonihäiriön piikkiin.

Keskeneräinen sukka ottaa aurinkoa (sisällä). Tämä on taas näitä "isän äiti opetti kuvion, en tiedä nimeä tai mitään, osaan vaan tehdä kun on puikot kädessä" malleja. Näitä on tullu neulottua kohta parikymmentä vuotta. (Virkkauksen aloitin 6 vuotiaana, neulonnasta ei ole niin selvää mielikuvaa, mutta varmaan aika pian perään.) Tää on mun lempimalli. Voi tehdä yksiväristä sukkaa ja silti tulee näyttävää.

Tässä eka sukka valmiina jalassa. 

Kuviota vähän sivuviistosta.

Pari tälle on jo hyvää vauhtia tulossa. Vihreät kevätsukat...