Lisää istutuksia

Minä. Inhoan. Hyttysiä. Ja voehan mooseksen pallit kun niitä on nyt tullut jostain kivenkoloista oikein urakalla. Ulos pitää mennä haarniskassa. Siinä riehuessa tuleekin sitten hiki ja kohta on kahta kauheemmin hyttysiä ympärillä. Haarniskassa on se hyvä puoli, että se vähän vähentää vainoharhasuutta. Kuvia en nyt istutuksista saanu (eipä ois kummosia ollukkaan) kun ei ulkona voinu pysähtyä hetkekskään. Ilmavoimat ois imeny samantien kuiviin kaikista tiivistämättömistä rakosista.

Tänään sain toisen kolmasosan kasvimaasta käännettyä istutuskuntoon. Siihen tuli nyt vajaa rivi papuja, 3 kesäkurpitsansiementä ja melkein 3 riviä sipulia. Sipulien rivit tosin meni vähän niin ja näin. Kiroan sitä taas sitten kun pitäs rikkaruohoja kitkeä. Perunoita olin ajatellu laittaa, mutta katsotaan nyt ehtiikö. Pari päivää ois aikaa ettiä jostain siemenperunaa. Ei niitä paljon kyllä mahdukkaan, maksimissaan 2 riviä. Peltoni on pieni, mutta on sieltä ihan hauska hakea satoa sitten syksymmällä. Pikkusolukin kävi tänään sopivasti kylvyssä niin sain kasteluvettä.

Hyötykasvien lisäksi sain vähän koristetta pihaan. Tai koristeena ne taitaa olla aikaisintaan ensi vuonna. Meillä oli etupihalla iso vuorimänty, mutta se sai lähteä kun oli lumikuormassa haljennut tyvestä ja muutenkin vähän jo epäsiistin näkönen. Siitä on nyt kanto murheenkryyninä edelleen, kun ei oo viittiny kaivuria kutsua sen takia, tai mitään kannon hakettajaakaan. Siinä ympäristössä on nyt ollu pari vuotta tyhjä kohta (=ihan sikana rikkaruohoja). Tänään sain siihen idän unikoita taimina. Pitänee huomenna tarkistaa miten se istutus oikein meni, kun niitä inisijöitä oli suut ja silmät täynnä. Mr. solu oli aluks kaivuuapuna ja haki vielä kasteluvedetkin sillä välin kun mä änkesin niitä taimia tai pistokkaita mitänyolikaan maahan. Toivotaan parasta. Ja toivotaan myös sitä, että ne leviää runsaasti ja peittää alleen kaikki rikkaruohot. Yksi rikkaruohoviljelmä etupihalla vielä odottaa lapiointia.

Tänään huomasin, että viime talvi taisi olla aika paha meidän puille. Tai sitten on tapahtunut jotain muuta kuolettavaa. Koristepihlaja, syreeni ja yks omenapuu on puoliksi kaljuja. Syreenin leikkaan heti kukkimisen jälkeen (tai heti juhannuksen jälkeen kunhan kerkeen) reippaasti pienemmäksi, jos se vähän muutenkin uusiutuis. Nyt siinä on monta kuivaa karahkaa, mitä aikasemmin ei kyllä oo ollu. Koristepihlajasta en tiiä. Pitänee odottaa, että tulee suuremmat lehdet, jotta oikeesti näkee mitkä oksat on ihan kaljut. Siinä oli viime vuonna paljon marjojakin, mutta nyt on about 3 kukintoa. Omenapuun kuntoa pitää kans seurailla syksymmälle.

Ekat kukat mun koristeistutuksissa on auennu. Pitää muistaa niistäkin ottaa kuvat nyt kun ei enää oo pelkkiä vihreitä tappeja pystyssä.

Kesäkeittiö

Tänään oli se päivä. Kesäkeittiö saatiin jokseenkin kuosiin ja kasvimaastakin jo 1/3. Käytiin iltasella hakemassa matot huvimajaan. Sen lisäksi eilen ja tänään koitin ähertää kasvimaalla sen mitä pikkusolu viihtyi siinä näköetäisyydellä. Meidän kasvimaa on ihan pelkkää kovaa savipaakkua ja sitä pehmentäessä menee tovi jos toinenkin. Ihan en välttämättä jaksanut priimaa työtä tehdä, osittain koska en keksinyt rautaharavan ja talikon lisäksi parempaa työkalua kyseiseen hommaan. Heitin sitten vähän uutta multaa istutusten päälle, jospa sillä selviäisivät.

Alimmaiseksi huvimajan lattialle heittelin tekonurmikkoa. Palaset on aikojen saatossa kertynyttä ylijäämää ja sopivat tänne vallan mainiosti. Tästä kuvasta näkee alaosan laudoituksen reiät,j

Havaitsin myös elkeitä talonvaltauksesta. Häätö on tulossa.

Tekonurmikon päälle räsymattoja. Voisi niitä olla enemmänkin, mutta nyt näin. Kuvassa vasemmalle tulee grilli, joten siihen en laittanut räsymättoa. Viimeistelynaulain odottaa vielä viimeisiä hyttysesteiden asennuksia. Tuo kiinteä pyöreä pöytä keskellä 6 kulmaista huvimajaa aiheuttaa välillä ongelmia liikkumisen suhteen, mutta ei olla vielä keksitty parempaakaan ratkasua niin on saanut siinä vielä olla.

Kerran jo pesin nämä tuolit, mutta siitepöly yltää kaikkialle. Pitää pyyhkiä sitten ennen kun istuu, mutta ainakaan niissä ei ole pahasti linnunkakkaa.

Grilli on paikallaan, sivukeitin on aivan ehdoton. Paljon helpompi olla pikkusolun kanssa ulkona, kun voi ulkona laittaa ruuankin. Tässä kuvassa näkyy myös sisääntulon hipahtava verho.

Illan pimetessä valaistus hoidettiin viime vuonna aurinkokennovalaisimilla. Tänä vuonna kennot on vielä pois paikaltaan ja valot testaamatta, mutta jos toimivat niin hienoa.

Lisävaloa voidaan virittää kerran korjatulla kuusenvalosarjalla, tosin sähkö pitää vetää roikalla pihan poikki.

Sateisella säällä kesäkeittiö toimii myös pyykinkuivauspaikkana. (narut eivät ole grillin yläpuolella)

Ja sitten kasvimaalle... Tämän verran sain eilen pehmitettyä. Siihen pistin tänään 4 riviä herneitä, koska huomenna kuulemma sataa. Herneitä on ollu aikasempinakin vuosina ja ne on kyllä helppoja ja hauskoja kasvimaan täytteitä. Tulee syötyä sitten taas jotain tuoretta vihreää, kun pääsee repimään palkoja suoraa puskasta.

Kasvimaahan kuuluu myös hivenen köyhähkö yrttiosasto. Ruohosipulia (käytetään aika paljon, sitä on oikeasti 2 tupsua) ja oregano (en oo koskaan käyttäny, mutta en raaskinu kokonaan hävittääkään). Kaupan tillin iskin maihin keväämmällä, mutta se ei selvinnyt. Pitänee yrittää uudestaan jossain vaiheessa.

Maalta löytyy myös tämä kukka, jonka nimeä en tiedä. Pelastin sen syksyllä ruukusta, että se selviäisi talvesta paremmin. Hyvin selvisi maalla ja nyt se odottaa vielä siirtoa uuteen kotiin. Uusi koti on etupihalla ja odottaa uusia perustuksia ja multia jne. Voi olla, että tämä kukka on tässä vielä ensi vuonnakin.

Istutuksen jälkeen uitin herneet. Pistin taas pesualtaaseen pesuvatin, että saan talteen käsienpesuvettä. Nyt on taas käyttöä pikkusolun kylpyvedellekin. Ei tarvii uhrata käyttämätöntä vettä kukkasille ja muille kasvustoille, kun meillä ei ole omaa kaivoa. Jos tarvii enemmän kasteluvettä niin sitten voi mennä ämpärin kanssa suihkuun... Salaatteja en kyllä pesuvedellä kastelis, mutta kaikki maan sisässä kasvavat tai esim herneet, jotka on suojassa paloissa niin kyllä. Loput vedet sitten vaan nurmikolle niin johan vihertää koko hellekesän.

Alkukesän taikaa

Viikonloppua on vietetty taas pitkälti ulkoillen. Tänään oli meikäläisen tehopäivä. Suurin tarmo kohdistui huvimajaan, joka myös joskus kesäkeittiönä tunnetaan. Viime kesänä meillä oli aivan mooseksen paljon hyttysiä, ja koska huvimajassa ei ole tiiviitä seiniä, saati ikkunoissa laseja niin kesäkeittiö jäi käyttämättä. Siitä sisuuntuneena sain jo viime vuonna asennettua ikkunoihin hyttysverkot. Tänään oli vuorossa mökin alaosa. Viime vuonna laittamani systeemi ei siinä kestänyt, joten päädyin vetämään samaa hyönteisverkkoa myös möklin alaosaan.

Tästä nyt saa ehkä vähän ideaa, että mitä tein aamupäivän. Niittipyssyllä hyönteisverkkoa kiinni huvimajan sisäseinään. Hankalaksi asian teki se, että meikäläisen niittipyssyllä (=viimeistelynaulain made in china) ei päässyt mihinkään reunaan. Kovasti se nyt ei haittaa, koska niitit ei näy kovin kauas, mutta aiheutti välillä ylimääräisiä voimisteluliikkeitä. Ostin 2,5 m rullina sellasta verkkoa, jota yleensä laitetaan ikkunoihin. Nyt ei pitäisi inisijöiden kovasti häiritä. Majan lattialle laitan vielä mattoja niin eivät pääse alakauttakaan iskemään.

Oven kohdalla roikkuu kukallista pitsihippiverhoa.

Verkotusoperaation jälkeen pesin muoviset tuolit pölystä ja päädyin samalla huuhtelemaan siitepölystä koko huvimajan sisustan. Tänään se kuivui hyvin kun tuuli niin kovaa. Myös huvimajaan menevät matot huuhtelin, kun käytiin porukoilla. Meillä on vuosikaudet pesty matot painepesurilla ja niin tälläkin kertaa. Jätin ne sinne kuivumaan, niillä tuuli vielä enemmän kuin meillä. Jossain vaiheessa ensi viikolla sitten sisustan kesäkeittiön loppuun ja laitetaan taas grilli paikalleen.

Kesän merkkejäkin ehdin tänään pihalla tarkastella. Tässä se pensashanhikki jonka vähän aikaa sitten kynin kaljuksi. Ei kuollut ei vaan nyt jo vihertää.

Omenapuut (kuvassa), kirsikka ja luumu jo kukkivat. Nyt vaan toivotaan, että pörriäiset on ahkeria. Vaikuttaa vähän siltä, että ihan viimevuoden veroiseen omenasatoon ei tänä vuonna päästä (ehkä jopa onneksi), sen verran vähemmän on kukkia. Talvi on ollut tosi rankka ainakin meidän luumulle ja yhdelle omenapuulle. Katsotaan nyt kuinka ne toipuvat.

Tässä se toisenlainen puska jonka kävin kynimässä. Ei sekään kuollu. Se vihertää jo vallan mainiosti.

Paljon näyttää olevan kukkia myös viinimarjoissa. Mustikasta ja vadelmasta ei ole tietoa, kun niitä harrastan vain villiversioina. Eiköhän niitä jostain kuitenkin löydy. Saa taas mehua ja muuta säilöttävää. Nyt vähän mehustelis tehdä raparperimehua. Siihen menee vaan aivan tolkuttomasti sokeria...kai. En oo ennen tehnyt, mutta meikäläisen isän äiti teki aivan törkeän hyvää.

Sain myös vihdoin ja viimein valmiiksi keräilyreseptikirjan. Värimaailma on toivottavasti saajaa miellyttävä. Meinasin lähteä enemmän koomiseen suuntaan, tyyliin lehtileikkeitä ja kirjoituksia, mutta vähän koitin pidätellä. Nyt kyllä tuntuu, että parantamisen varaa jäi paljonkin, mutta toisaalta, ideointi ja toteutus jäivät yksin minun harteilleni. Näillä mennään tällä kertaa. Toivottavasti ainakin ne sukat lämmittää... On tässä nyt sen verran panostusta, että kävin kierresitomassa sivut vanhassa opinahjossani. Sivut on kartonkia joihin ohjeet ja koristelut on liimattu. Mukana on myös tyhjiä pahveja muutama, jos lahjan saaja itse haluaa kirjaa joskus laajentaa.

Hohhoijaa, jos huomenna ottais vähän rauhallisemmin. Vaikka kasvimaa odottaa kyllä kääntäjää ja kylväjää edelleen... Mutta ihanaa kun kaikki on niin vihreää ja vehreää!

Paska aamu

Jos et halua pilata päivääsi kakkajutulla, älä lue enempää. Nyt vaan on pakko avautua tänne bittiavaruuteenkin. Tänään oli taas pikkusolun hoitoaamu perhetuvalla, joten tietysti juuri tänä aamuna sattui paska-aamu. Aamupissan pikkusolu sai ihan normaalisti toimitettua pottaan. Kun kakkaa ei heti kuulunut niin päästin neidin valloilleen kodinhoitohuoneeseen ja kävin laittamassa aamupuuron mikroon. Tapahtui sillä välin toisaalla; kakat tietysti lattialla. Onneksi lattialla eikä matolla, eikä pikkusolu ollut edes ehtinyt astua tuotokseensa. Nappasin siitä palleron peppupesulle, mutta ähinä kuullosti vähän siltä, että "äiti en lopettanut vielä". Noh, potta alle uudemman kerran. Siivosin siitä lattialta sitten mörköpötköt pyttyyn ja kävin samalla itse vessassa. Samaan aikaan toisaalla; pikkusolu oli jatkanut toimitusta pottaan ihan kunnon pötkön verran. Hupi ei ollut loppunut siihen, vaan se oli tunkenu molemmat kädet pottaan, oli kyynerpäitä myöten käsistä kakassa, oli sitten sivellyt tavaraa pitkin itseään ja jatkanut vielä pesukoneeseenkin, kun siinä edessä istuskeli. Samalla tätä levitystoimintoa tehdessä se oli tietysti ripotellut sitä tavaraa siihen matollekin sellaisina pieninä kikkareina. --- Vähän veti kyllä sanattomaks.

Ei se nyt sentään karannut siitä potalta niin kuin illalla pari kertaa, mutta en mä nyt ihan tätäkään odottanu. Ilmeisesti se ei ole hyvä juttu jos lapsi istuu potalla hiljaa... Siitä sitten mukula suihkuun jne. Päästiin hoitoonkin melkein ajoissa, ja vielä aamupala ehdittiin syödä ennen sitä. Kyllä taas tuli sellanen olo, että tän täytyy tapahtua jollekin muulle. Toivon todellakin, että tää tuotosten tutkimusvimma ei kestä kauaa. Sitte kun hain pikkusolun hoidosta niin sillä oli eri housut jalassa kun mennessä. Eivät olleet tajunneet vaihtaa pissavaippaa ajoissa vaan se oli falskannu. Se oli kyllä ihan liti märkä, joten siinä täytyy olla ainakin kahdet, ehkä kolmet pissat. Ei mikään ihme ettei enää imeny. Sitä ei sentään tarvinnu siivota ite muuta kun kamat kuivumaan kotiin tullessa. Syvä huokaus. Päivä jatkuu, mutta pelottaa ajatella mitä tänään vielä saadaan aikaan... lattialle. En ottanu kuvia. Epätoivo oli liian suuri.

Valmiit pitsisukat - vihdoin

Ihanaa, eilen ja tänään vihdoinkin tuli taivaalta vettä. Ulkona haisee niiiin hyvälle kun on kesäisen raikasta. Sain vihdoin eilen illalla pakerrettua valmiiksi ne pitsisukat, jotka lähtee ensi viikolla lahjaksi. Tänään vielä päättelin langanpäät. Pestä ne varmaan vielä pitäis, että vähän pehmenis ja neulos asettuis.

Tässä ne nyt on meikäläisen jaloissa. Nyt ois enää sit se reseptikirja tekemättä. Reseptit on kasassa, sain jopa omani naputeltua koneelle. Nyt vaan pitäis taas jostain kaivaa inspiraatiota koristeluun jne. Pää vaan tuntuu ihan tyhjältä. Tää on just meikäläisen perus tilaustyömeininkiä. Ei millään tuu ideoita, vaikka muuten niitä tulee paljonkin. Pitää ehkä enemmän harjotella tätä ideointia tiettyjä juttuja varten, eikä aina vaan toteuttaa projekteja sieltä täältä sitten kun joku idea sattuu tulemaan. Niin se vaan on paljon helpompaa...

Oltiin taas tässä päivänä eräänä Tampereella käymässä, ja koska oltiin melkein hoodeilla niin poikkesin Tritexissä. Sieltä tuli mukaan leppiskangasta. Mä en oikein tiiä tykkäänkö mä tästä edes enää, mutta eiköhän se käyttöön tule. Tää on onneks vaihteeks sellasta, joka näyttää samalta kummin päin vaan, eli ei tuu niin paljon hukkapaloja.

Tänään pääsin taas kutomaan mattoa pienen pätkän. Alkaa siniset kuteet loppua, eli matto alkaa valmistua. Mittaa on tällä hetkellä about 2,5 m. Kamera ei taaskaan seurannut kutomisluolaan tänään, mutta kyllä sitä kerkeää vielä kuvata. Ajattelin jättää sen tukille odottamaan ja jatkaa perään heti seuraavaa. Laiska säästää sillä yhdet alkusolmut. Seuraavana on varmaan jotain vaaleanpunaista-vaaleanvihreää settiä. Täytyy tässä jonain päivänä vähän levitellä kuteita pöydälle ja katsoa mitä oikein olikaan ja kuinka paljon. 

Kattelin tänään myös sitä vaatekasaa, jonka sain kaverilta. Sen verran pöyhäsin, että oli talvivaatteita pariksi seuraavaksi talveksi. Niitä tuli kyllä sieltä reiman varastomyynnistäkin, mutta ei varmaan haittaa, vaikka ois käytössä parit haalarit samaa kokoa. Niitä kattellessa tuli hirveä himo tehdä pikkusolulle villahaalaria ens talveks. En mä sitä varmaan vielä viitti tehdä, mutta roikuin jo taas kangaskauppojen nettisivulla etsimässä villaneuloksia. Viime talveks neuloin sille ite haalarin, mutta nyt vois kokeilla ompelua. Ompa kiva suunnitella talvivaatteita näin keskellä kesää...

Kiirettä pitää

Eilen oli taas naistenilta ja kivaa oli. On oikeasti kiva lähteä ilman lasta johonkin jonkun muun järjestämään systeemiin. Mässättyä tuli taas niin, että kotiin hoipuin pahan olon partaalla. Se viimeinen pala suklaakakkua oli todellakin liikaa. Mutta elämä jatkuu... Tänään aivosolun äiti, eli pikkusolun mummi tuli aamulla paikalle, vaikka hetken hoitovuoro oli sovittu vasta iltapäivälle. Kotona ei liene tarpeeksi tekemistä, koska puskien juuret sai kyytiä koko päivän. Pari kottikärryllistä rikkaruohoja kiidätettiin kompostiin, kompostista multaa kasvimaalle jne. Sain mä sen onneksi lähtemään kotiin parin mustikkapiirakanpalan kanssa jo ennen iltaa.

Äiti aina jaksaa kasvattaa kukkien taimia joka vuosi kauhean kasan. Mäkin sain niistä oman pienen osani. Tänään illalla niitä vielä istuttelin, koska huomenna kuulemma taas sataa. Satais nyt sit ihan oikeesti. Otan myöhemmin kuvat istutuksista, sitten kun niissä on oikeasti jotain nähtävää. Nyt on vaan muutamia vihreitä pystyssä purkeissa. Kaiken lisäksi huomiselle sattuu paritkin eri vieraat. Tein tänään illalla uuden mustikkapiirakan niitä varten. Jostain syystä ne mustikat vaan ei tunnu hupenevan yhtään sieltä pakkasesta, vaikka niitä on jo koko talvi sieltä tuhottu. Niitä tuli vissiin poimittua aika paljon... Aamuvieraille aamusta paistan vielä karjalanpiirakoita ja iltapäivän karkeloihin sovittiin, että tehdään yhdessä tortilloja. Saa ainakin kaikki täytteeks sitä mitä haluaa. Tai ainakin melkein. Ehkä ennemmin niin, että voi jättää jotain pois, jos tarjolla oleva valikoima ei miellytä.

Pyykkiäkin pesin taas pari koneellista, myös ne "uudet" pikkusolun pussilakanat. Ei ainakaan äkkiseltään näyttänyt yksivärinen kangas juuri kutistuneen, eli ei ainakaan mennyt pahasti pieleen. Mankelia ne vielä odottaa. Mahtavaa kuinka nopeesti pyykit kuivuu ulkona. Tätä on taas odotettu koko talvi ja kaikki ne vaippakoneelliset! Pikkusolu sai tänään temmeltää taas ilman vaippaa ulkona sen aikaa kun me tuhottiin niitä rikkaruohoja. Sillä on kovat tutkimusmatkat menossa. Kontaten toki, joten jaloissa on vähän betonilaattaihottumaa. Pari kertaa tuli pissa housuun, mutta ei haittaa. Sama se sitten pesenkö vaatteita vai vaippoja. Kone käy joka tapauksessa. En oo viittiny sen ihan nakuna konttailla pitkin pihaa. Kyllä se pienen iho vaan rikki menee jos kovasti raastaa. Sit saa jäädä vaatteetkin kun oppii käveleen.

Hops, tulipas tästä vuodatus. Oikein perus päiväkirjamerkintä. Jos sitä vielä jaksais muutaman kerroksen sukkaa neuloa illalla, nyt kun on hetkeksi päässyt istuma-asentoon. Kasvimaa on vielä kääntämättä kunnolla (vähän aloitettu) ja herneet, sipulit ja perunat istuttamatta... Kumma kun tekeminen ei vaan tekemällä lopu.

Hetki omaa aikaa

Mr. solu tuli reissusta viime yönä, joten tänään sain taas hetken vapautuksen viihdetoimiston pyörityksestä. Omalla ajalla tietenkin edistetään omia projekteja. Kangasaarteiden kimppuun siis. Pari päivää sitten sain inspiksen repiä palasia taas pieniin pussilakanoihin. Otin kätköistäni vaaleanpunaisen, yksivärisen kankaan, jota luulin lakanaksi. Ei se mikään lakana ollut vaan varmaan 5 m pätkä vaaleanpunaista puuvillakangasta. Siitä sai vaikka mitä ja vielä soiro jäikin. Seuraksi vanhaa pussilakanaa ja verhoista irrotettua pitsiä. Repelin palat valmiiksi ja tänään pääsin niitä ompelemaan yhteen.

Nää ei enää oo mitään maalaisromanttisia, vaan ihan romanttisia. Kunnon prinsessakamaa. Toinen pussilakana on puoliksi kukallinen, puoliksi vaaleanpunainen, toinen on vaaleanpunainen pienellä kukallisella koristeosalla ja pitsillä.

Näin jälkeenpäin kun ajattelee niin en ole ollenkaan varma onko vaaleanpunaista kangasta pesty koskaan, kun ei se sitten lakana ollutkaan. Pesuun nämä menevät nyt, kun kankaat on pyörineet ties missä ennen tätä, mutta toivottavasti tuo yksivärinen ei ihan kauheasti kutistu. Toki isokaan % pienennys ei välttämättä tämän kokoisissa paloissa ole lopulta kovin paljon.

Tässä lähempää toinen pussilakana.

Aluslakanankin siitä yksivärisestä sai. Ihan perus perus pikkusänkyyn sopiva lakana. Niitä on tupannut kulua vähän yli omien varastojen viime aikoina.

Tämä sotku vielä odottaa ratkontaa. Matonkuteita tehdessä oon leikannut kaikki pitsit talteen. Ne pitäis vielä ratkoa irti kankaista. Näitä tulee sitten varmaan askarteluun ja tuunaustarkotuksiin. En raaski poiskaan heittää.

Tänään illalla on luvassa naisteniltaa. Sinne pitäisi vielä leipoa ennen lähtöä. Ajattelin leipasta mustikkapiirakan, kun niitä marjoja on vielä pakastimessa vaikka kuinka ja paljon. Saa yhden pussin verran sinnekin taas tilaa. Viikonloppuna sininen mattokin edistyi muutaman raidan verran. Sitä on tukilla menossa jo hyvä pätkä, jotain 2 m valmista tavaraa jo. Kovin nopeasti ei vaan edisty, kun niin harvoin kerkeää tekemään.

Kuteita vai kujeita?

Eilen olikin hurlumheipäivä. Pikkusolu oli mummin hoivissa päivän, kun meikäläinen viiposti kaupungissa aamun ja haastattelussa ja kahvilla iltapäivän. Kaupungissa hypellessäni bongasin Nanson liikkeen alen. En taida olla Nanson kuuminta kohderyhmää ikäni, muotoni ja kokoni puolesta, mutta ehkä juuri sen takia niiden alesta aina välillä löytyy jotain meikäläiselle sopivaa. Ei siis ole kelvanneet/mahtuneet/sopineet vielä muille. Tuli ostettua tumma mekko, jossa on kaulukset. Kovin vivahtaa bisnespukeutumiselta, mutta toivossa on hyvä elää (siis työttömänä...). Ehkä mä laitan ton sit ens maanantain naisteniltaan tai jotain, että sille tulee edes jotain käyttöä. Tää oli -70 % ja siinä oli kyllä oikeasti hyvä alennus, koska kävin joskus kauan sitten hipelöimässä tätä normihintaisena. Mustat kaulukset ei kyllä kuvassa näy kovin hyvin, mutta kyllä ne sielä on.

Spontaanin ostosretken jälkeen kurvasin työhaastatteluun, tai tällä kertaa se oli enemmän "näytillä käynti". Nyt on kaikki munat samassa korissa ja toiveet korkealla. Peukkuja pystyyn ja onnenpotkuja tännepäin. Toivottavasti saan kesäkuun aikana hyviä uutisia. Missään nimessä mitään pitkää pestiä ei ole luvassa, mutta jos nyt edes pari pätkää peräkkäin. Kun kerran liikkeellä olin, niin kurvasin vielä vanhojen työkavereiden kanssa kahville. Se nyt taisi lipsahtaa taas enemmän terapiaistunnon suuntaan, mutta tulipahan taas nähtyä pitkähkön tauon jälkeen.

Muuten olenkin sitten taas jatkanut tätä: kevätsiivous liukuu kohti kesäsiivousta...

Noita kudemateriaaleja on mulle nyt kulkeutunut erilaisten mutkien kautta. Yhdessä kassissa oli perus lakana-verhosetin lisäksi myös vaatteita. Noh, kai mä palkkiona lahjoituksista hoidan sitten sen vaatteiden kierrätyspuolenkin. Vien ne vaikka pelastusarmeijalle. En jaksa ihan kaikkein pienimmistä vaatteista leikellä kuteita, enkä myöskään aivan käyttökelpoisista. 

Joukosta löytyi myös melko uskomatonta kamaa. Mr. solu kapinoi juoksutrikoita vastaan. Se ei suostu ostaan minkäänlaisia trikoita treenivaatteiksi, vaikka pelikentällä ois kuinka kylmä ja kaikilla muilla trikoot jalassa. Jos on kylmä niin sit pelataan tuulihousuilla. Joskus se on sanonut, että jollain teräsmieskalsareilla vois ehkä mennä. No, niitä ei löytynyt, mutta parit trikoot kuitenkin. En tiedä onko miesten vai isojen naisten kokoa, mutta ne mahtu! Nää ois kuulemma niin karmeet, että kävis treenitrikoista ilman uskottavuuden menetystä. Melkonen säihkysääri.

Mulle nää oli vähän löysät. Sitäkin psykedeelisemmät.

Mutta johan nyt on piukeet.

No joo, näihin naamiaiskuviin ja -tunnelmiin... Katotaan nyt nähdäänkö näitä oikeasti jollain pelikentällä.

Hauskaa... kunnes ei enää

Tässä vaiheessa molempien mielestä oli vielä ihan hauskaa.

Tässä vaiheessa ainakin äidiltä loppui hauskuus. Ehkä myös vähän pinna... Ja mainittakoon, että pikkusolu ei siis osaa vielä(kään) syödä itse, vaan tämä on tuotos siitä, mitä tapahtuu kun sylkäisee äidin antaman lusikallisen suusta kaaressa ulos. Onneksi, ONNEKSI pöydässä on muoviliina!

Onneks nää uudet matonkuteet sentään on mahtavia. Ihanan perinteisen näköstä. Jonkun rimpsuhameen (tai luulen sen olleen rimpsuhame) tähän saksin. Herkullista.

.

Pitsisukka ja ulkoilua

Aijai. Takana on äitienpäivää, hääpäivää, aurinkoista päivää jne. Me ollaan oltu ihan hirveesti ulkona, joten kätten töiden teko ja siitä syystä raportointikin on jäänyt vähän suppealle. Oishan sielä ulkonakin pitäny kaikkea tehdä... Kukkapenkkiä asentaa, kasvimaata kääntää, kompostia rullata ja huvimajaa siivota ja hyttyssuojata. (Meidän huvimajassa ei siis oo ikkunoita, valitettavasti.) Mitään näistä ei kuitenkaan tullut tehtyä, vaan makoiltiin vanhoilla petauspatjoilla nurmikolla ja katteltiin kun pikkusolu söi käpyjä ja voikukan lehtiä. Kai ne tästä vielä joskus nekin hommat etenee.

Eilen punnersin yhden pitsisukan valmiiksi. Vähän paha saada edustavaa kuvaa, kun on valkoinen sukka vieläkin valkoisemmassa jalassa. Ei noi pitsin reikäosuudet oikein erotu... Tälle nyt pitäis kuitenkin pikimmiten paria värkkäillä. Kohta varmaan alkaa sähköposti tukkiutua niistä reseptikirjaan tulevista resepteistä. Miks mä aina rupeen näihin viimehetken hommiin... Eikä tää oo ees kovin viimehetkeä, mutta silti meinaa jo ressiä pukata.

Mä en tiiä onko mulla liian löysä vai kireä käsiala tähän sukkamalliin. Kuviosta ei tule tasaista, vaan se jää ikävästi ryppyyn. Kuvassa sitä ei näy, kun koitin vetää sukan mahdollisimman kireälle. En tiedä miten isäni äiti sai tästä mallista aina niin sileää ja ryhdikästä. Mun täytyy ehkä pestä nää sukat ennen kun laitan pakettiin, jos se vaikka auttais. Kyllä ne varmaan sit viimeistään käytön myötä oikenee, mutta ois kiva antaa sileät sukat lahjana.

Sinivalkoista räsymattoa

Tänään muistin ottaa kameran mukaan kangaspuuhommiin. Nyt on tulilla siis sinivalkoinen lainekuvioinen matto. Sopii taas tähän lätkähuumaan, jota moni muu tuntuu potevan. (Sivuhuomautuksena; koitan tässä samalla "katsoa" suomi-venäjä matsia, eikä siitä mitään tule ilman blogin kirjoitusta tai sukan neulomista... Ei vaan jaksa niin paljon kiinnostaa. Taustamölynä kyllä menee vallan mainiosti.) Kuteena mattoon päätyy taas  kaikenlaista kankaanjämää. Mm. lakanaa, pussilakanaa, verhoa, t-paitaa ja myös paria joskus muinoin ostettua trikookudetta, joita sattui vielä olemaan.

Pääasiassa matossa on erilaisia sinisen sävyjä ja valkoista. Pienenä mausteena aina välillä vihreää. Tätä on jo 1,5 m valmiina, kokonaispituus on varmaan jotain 2,5-3m. Katsotaan nyt kuinka pitkälle kudetta riittää. Tummimman sininen alkaa kyllä jo uhkaavasti huveta, voi olla, että Mr. solu menettää yhden tummansinisen t-paidan vielä. Sain kyllä taas lisääkin materiaalia, ehkä sielä oli jotain sinistä.

Tänään aloin myös neuloa lahjaksi pitsisukkia. Lankana luonnonvalkoista Nallea. Tää kuva on ehkä kehnoin ikinä, mutta tähän hätään en saanut parempaa. Jää sitten vaikka jotain jännitettävää seuraavaan postaukseen, jos vaikka saisin paremman kuvan aikaiseksi... Mr. solu joskus arvosteli näitä mun cliff hangereitä ja salaisten projektien raportointia, mutta täytyyhän elämässä pientä jännitystä pitää yllä. Kuvio on taas kerran isän äidiltä opittu ja aivoista kaivettu. Nimestä ei ole mitään hajua, mutta pikkusen hienostelevaan suuntaan vivahtava pitsisukka tästä siis tulee.

Ideoita?

Kuulkaas ny lukijat. Tää on blogi, eli kommentoikaa. Varsinkin nyt. Tarvitsisin ideoita aikuisen lahjaan. Mielellään jotain kierrätystä, mutta vähintään jotain itsetehtyä. Tällä kertaa kohteena olisi nainen, about 50 v, joka tykkää ainakin luomusta, valkoisesta ja kotimaisesta, sekä viettää kaikki kesät mökillä.

Aikaisemmin kyseinen henkilö on saanut minulta mm. tumput ja sytykeruusuja. Tähän mennessä olen miettinyt:

-villasukat (niitä menee aina, pitsiset valkoiset vielä ehtisi vääntää)
-esiliina (nyt on vähän huonosti sopivaa kierrätysmateriaalia aivan heti käsien ulottuvilla, verkostoista voisi löytyä)
-ovikranssi (jotain kierrätyskangas tai sanomalehtisettiä ehkä)
-kirjottu liina (ehkä liian isotöinen tähän hätään)
-reseptikirja useamman ihmisen (siis lahjaan osallistuvien ihmisten) parhaista resepteistä koristeltuna leikekuvilla ja ehkä laminoituna, että voi uittaa keittiössä

Matto on liian iso, patalappua ja pöytäliinaa on saanut muualta aikaisemmin. Finanssipoliittisista syistä haluaisin osallistua lahjaan ajallani ja taidoillani, en suoraa rahalla. Lapsille kyllä löytyisi heti valmiina esim. pussilakanaa ja ruokalappua, isommille vaikka trikoopipoa, mutta aikuiselle onkin vähän hankalampaa. Vaatteita en ala aikuiselle yllätyslahjaksi ommella. Eli siis, ideoita tiskiin, pliis! (tulipa runollista) Kaikki hulluimmatkin tekstinä arkistoon, tiedä mitä niistä sitten myöhemmin voi toteuttaa tai johtaa.

P.S. Vitsi on päivitetty kiitos- postauksen loppuun...

P.P.S. Ei se kamera seurannut mua tänäänkään sinne kangaspuiden ääreen. Ehkä ens kerralla sit.

Sitterin uudet vaatteet

Silloin, kun pikkusolu oli ihan pienen pieni sain lahjaksi kaveriltani sitterin. Se oli nähnyt jo ainakin kolme lasta ja oli vähän venynyt ja vanunut sinne tänne. Pikkusolu ei siinä hirveästi viihtynyt ja koko vehje oli muutenkin vähän hankala. Systeemi on ollut varastossa pitkään ja mietin jopa josko sen pistäisi vihreämmille laitumille.

Sitten sain matonkudemateriaalilahjoitusten mukana ihan uuden palan kangasta. En oikein raaskinut sitä kuteeksi laittaa, joten siitä tuli nyt vanhan sitterin uusi päälinen. Katsotaan nyt, onko sitterille enää missään käyttöä, ja mahtaako edes kestää, mutta ei se nyt ainakaan huonompi voi olla kuin aikaisempi. Niin innolla kävin toimeen, että taas unohtui ottaa se "ennen" kuva...

Tässä nyt on riekaleina se entinen päälinen. Sitterin sisässä oli tollanen muovipahviliuska joka on jo mennyt huonoksi. Ei pidä systeemiä yhtään ryhdissä ja on toiselta puolelta taittunut muodottomaksi. Jätin sen kokonaan pois uudesta versiosta. En oikein tiedä millä sen korvaisi. Ehkä jollain pahvilaatikon palalla tms. In the mean time, koitetaan josko pärjäis ilman. Vanhassa versiossa myös haarakappale oli jotekin tosi alhaalla.

Tässä on nyt uusi versio. Kangas oli tollasta kukikasta, kohtuu unisex settiä. Limenvihreitä kukkia turkooseilla ja keltaisilla keskustoilla. Kangas on ihan vahvan olosta, venymätöntä puuvillaa. Ei nyt mitään paksuinta canvasta, mutta ei nyt mitään lakanaakaan. Vanhassa sitterissä oli joku vanupehmuste myös, mutta mä halusin tästä ennemmin jämäkän kuin upottavan. Luotan siihen, että kangas antaa kuitenkin vähän periksi ja muotoutuu lapsen painon alla. Kaikki kappaleet on tehty kaksinkertaisesta kankaasta. Kangasta vielä muuten jäikin ainakin toinen samanmoinen pätkä. En tiedä vielä mitä siitä syntyy. 

Vanhasta sitteristä kierrätin siis rungon, pienet tarrapalat, vyön kiinnikkeen ja pari muuta kiinnikettä, jotka ei kuvassa näy. Haarakappaleen kiinnitin ylemmäs, kuin mitä aikaisempi versio oli. Jonkun nyt pitäs tätä sit vielä testata käytännössä... Taitaa mennä takasin varastoon, mutta ainakin se on ehkä nyt käyttökunnossa. Sen voi sit lainata/vuokrata/myydä/antaa jollekin, jos sattuu sopivasti kohdalle.

Eilen ja tänään pääsin taas kutomaan mattoa. Kamera ei tietenkään muistunut mukaan, mutta ehkä ensi kerralla. Sinivalkoista, lainekuvioista mattoa on jo reilu puolen metrin pätkä odottamassa taas seuraavaa sopivaa hetkeä.

Kiitoksia ja kumarruksia

Maija oli antanu mulle tunnustuksia. Kiitos kovasti ja kumarrus perään. Nää kai piti antaa viidelle blogille eteenpäin. Mä en lue niin montaa blogia, joten panostan määrän sijasta laatuun. 

Ensimmäinen menee Pellavasydämen Merville. http://pellavasydanjamervi.blogspot.fi/ Käyn aina silloin tällöin kurkkaamassa mitä kaupalle ja Merville kuuluu. En tiedä mikä tässä blogissa loppujen lopuksi niin kovasti viehättää. Ehkä se on se käsityöyrittäjän arjen kuvaus, itse käsityöt tai se, että periksi ei anneta, vaikka välillä on kipeä ja vaikea liikkua. Nostan hattua ja toivotan kirkasta tulevaisuutta.

Seuraava tunnustus menee uusimmalle tuttavuudelle, project mamalle http://www.projectmama.info/. Törmäsin tähän sivuun jokin aika sitten,  en edes muista millä hakusanalla. Jäin heti koukkuun. Kirjoittaja lienee viestinnän ammattilainen, joka kyllä näkyy blogissakin. Tekstit herättävät ajatuksia, ja usein nauran myös vedet silmissä niitä juttuja. Onneksi blogi on ollut olemassa jo jonkun aikaa, riittää vielä lukemista. Näin pitkäaikaistyöttömänä ja kotiäitinä olen alkanut kaivata entistä enemmän työyhteisöä ja sitä keskenäistä ajatusten heittoa ja asioiden pähkäilyä. Tämän blogin kanssa pääsen ehkä lähimmäs tuota tunnetta näin kotiäitimoodissa, vaikka en ollenkaan samalla alalla olekaan. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta on hyvä, että aivosolu saa (tai joutuu) joskus ajatella asioille ja mielipiteilleen perusteluitakin. 

Kiitos taas virtuaalitodellisuus. Näiden avulla jaksaa eteenpäin ja saa välillä ne niin harvassa olevat naurut. Ja voi vitsit että ois joskus kiva päästä itsekin kirjoittamaan, että sai töitä! Joko omalta alalta tai sitten edes jonkun muun alalta.

Vitsikin piti kirjottaa. Ei tää ehkä oo niin kovin painokelponen, mutta ainakin ajankohtanen. Tarjoan herneet kaikille, jotka niitä nenäänsä haluaa.

Mitä saa lintuihin sekaantumisesta? Puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään... 

Maalaisromantiikkaa

Siivousprojekti etenee. Pikkusolu oli tänään isovanhemmilla hoidossa, joten mä sain rauhassa levitellä kaikenlaista pitkin kämppää. Nuppineulat levittelin kyllä johonkin niin piiloon, etten löytäny koko päivänä (ne on kyllä neulatyynyssä, mutta silti hukassa koko setti). Neulojen puute vähän haittas harrastustoimintaa, mutta onneks vaan vähän.

Oon leikelly monen monta lakanaa ja verhoa kuteeksi, mutta ihan kaikkea en ole raaskinut. Osa niistä on puhutellut heti kättelyssä ja ideoita on virrannut. Tässä nyt pari tekelettä. Täysin kierrätyskamaa, paitsi ompelulanka on uutta. Materiaaleiksi valikoitui ruskeaa ruutuverhoa, valkokukallista pussilakanaa ja joistain toisista verhoista irrotettua pitsiä. Ommellessa taas tajusin, että tämäkin idea on jo kerran keksitty. Maija värkkäili muksuilleen pitsisiä pussilakanoita jo aikaa sitten. Siitä asti se varmaan on alitajuntaa kalvanut, mutta tajusin yhteyden tosiaan vasta ommellessa.

Eli, tein 2 äitiyspakkauksen peittoon sopivaa pussilakanaa. Molemmat on toiselta puolelta täysin valkokukallista kangasta. Toisessa ruutua on vain somisteena, toisessa vähän enemmän. Palat on nyt vähän sellasia mitä sattui saamaan kummastakin kankaasta yhdistämällä.

Kävin oikein mankeloimassa nämä samalla kun hain pikkusolua hoidosta. Tässä lähikuva oikeanpuoleisesta lakanasta. Kukkakuvio näkyy kuvissa yllättävän hyvin, livenä se on lähes näkymätön. Naamioin pitsillä kankaiden saumakohdan.

Tässä tummaa taustaa vasten kukkakangasta.

Ja tässä vielä vasemmanpuoleinen lakana lähempää. 

Luulis kelpaavan näillä nukkua. Saattaa olla, että toinen näistä jää varastoon lahjatarkoitukseen. Meillä on muutama pussilakana käytössä, eikä niitä nyt niin kovin montaa ees tarvii, vaikka uus on tietty vaihteeksi kivaa. Ennemmin ehkä tarttis lisää aluslakanoita, mutta niitä joskus toiste. 

Hanskat - ihan liian mones versio

Ne ekat pul hanskat, mitkä tein pikkusolulle, ei ollu ihan priimat, joten koitin tehdä uudet. Meinas jo tatti kasvaa ottaan, tai oikeestaan kasvokin jo moneen kertaan kun näitä väsäsin. Jotenkin vaan aina tuli liian pientä tai väärän mallista, pul kangas sinkoili saumurissa sinne tänne eikä menny siististi jne. Tänään aamulla, tietty just ennen kun piti mennä pihalle, koitin punnertaa tumppuja valmiiks.

Tässä ne ny sit o, tadaa.

Voitte uskoa, että pul palalaarini on ehtynyt huimaa vauhtia. Näihin tarvittavat palat on kuitenkin melko isoja, toki mä oon säästäny todella pienetkin palat varmuuden vuoksi. Mutta siinä siis syy, miksi kaikki osat on eri kuosia... Näihin kintaisiin tein vuoren vanhasta trikoopaidastani. Ajattelin, että sormituntuma hiekkalaatikolla ois parempi kuin fleecessä. Nyt alkaa jo oleen sen verran lämminkin, että se fleece ois ehkä ollu turhan hiostava. Reuna on nyt vaan saumurilla vedetty, kun en oikein keksiny mitä muuta siihen tekis. Nää on sen verran pitkät, että en viittiny enää resoria laittaa, enkä uskalla viimeistä tuplaneulaani uhrata just tähän hommaan. Katsotaan nyt jääkö tollasiks, vai keksinkö jotain. Ois mulla kyllä joustokanttia laatikossa... tosin siihenkin tarvii sen tuplaneulan. Eniveis... laitoin about ranteen kohdalle kuminauhalenkin, kun en jaksanut mitään tarrakikkailuja. Niitä pitää pikkusen vielä kiristää, muuten toimi hyvin. Tällä kertaa myös ompelin muutamalla pistolla vuorikankaan kiinni peukalon ja sormien päästä. Ei sitten tarvii aina pujotella sitä uudelleen kun eka vauhdilla nappaa kintaat pois kädestä.

Ulkotesti meni vallan mainiosti. Tänään oli vaan niin kylmä tuuli, että vaunulenkillä sitten meinas sormille tulla kylmä. Onneks haalarissa on niin pitkät hihat, että menee kädet kokonaan niihin sisään. Ihan tyytyväisenä pikkusolu hypisteli näillä pikkukiviä sen aikaa kun sai maassa istuskella. Voi olla, että en hetkeen yritä uutta versiota tehdä. Sitäpaitsi, uusiin versioihin pitäis varmaan sit tilata lisää pullia.

Muuten vappu onkin sujahtanut ulkoillessa. Kävin hakeen lidlin tarjouksesta puutarhasaksia ja niitä testailin tänään. Kyllä on hienoa leikellä hyvillä saksilla. En tiiä kauanko ne kestää, mutta ainakin tänään kesti. Vetetlin sitten innosta pinkeänä melkein kaikki puskat tontilta matalaksi. Ehkä vähän myöhään joillekin lajeille, mutta luotan siihen, että ne selviää. Ei mun peukalo mitenkään tummanvihree oo, mutta toivottavasti se nyt ei ihan mustakaan ois... Nyt vaan pitää keksiä miten ne kaikki risut havittää siististi...