Pitsisukka ja ulkoilua

Aijai. Takana on äitienpäivää, hääpäivää, aurinkoista päivää jne. Me ollaan oltu ihan hirveesti ulkona, joten kätten töiden teko ja siitä syystä raportointikin on jäänyt vähän suppealle. Oishan sielä ulkonakin pitäny kaikkea tehdä... Kukkapenkkiä asentaa, kasvimaata kääntää, kompostia rullata ja huvimajaa siivota ja hyttyssuojata. (Meidän huvimajassa ei siis oo ikkunoita, valitettavasti.) Mitään näistä ei kuitenkaan tullut tehtyä, vaan makoiltiin vanhoilla petauspatjoilla nurmikolla ja katteltiin kun pikkusolu söi käpyjä ja voikukan lehtiä. Kai ne tästä vielä joskus nekin hommat etenee.

Eilen punnersin yhden pitsisukan valmiiksi. Vähän paha saada edustavaa kuvaa, kun on valkoinen sukka vieläkin valkoisemmassa jalassa. Ei noi pitsin reikäosuudet oikein erotu... Tälle nyt pitäis kuitenkin pikimmiten paria värkkäillä. Kohta varmaan alkaa sähköposti tukkiutua niistä reseptikirjaan tulevista resepteistä. Miks mä aina rupeen näihin viimehetken hommiin... Eikä tää oo ees kovin viimehetkeä, mutta silti meinaa jo ressiä pukata.

Mä en tiiä onko mulla liian löysä vai kireä käsiala tähän sukkamalliin. Kuviosta ei tule tasaista, vaan se jää ikävästi ryppyyn. Kuvassa sitä ei näy, kun koitin vetää sukan mahdollisimman kireälle. En tiedä miten isäni äiti sai tästä mallista aina niin sileää ja ryhdikästä. Mun täytyy ehkä pestä nää sukat ennen kun laitan pakettiin, jos se vaikka auttais. Kyllä ne varmaan sit viimeistään käytön myötä oikenee, mutta ois kiva antaa sileät sukat lahjana.