Kiirettä pitää

Eilen oli taas naistenilta ja kivaa oli. On oikeasti kiva lähteä ilman lasta johonkin jonkun muun järjestämään systeemiin. Mässättyä tuli taas niin, että kotiin hoipuin pahan olon partaalla. Se viimeinen pala suklaakakkua oli todellakin liikaa. Mutta elämä jatkuu... Tänään aivosolun äiti, eli pikkusolun mummi tuli aamulla paikalle, vaikka hetken hoitovuoro oli sovittu vasta iltapäivälle. Kotona ei liene tarpeeksi tekemistä, koska puskien juuret sai kyytiä koko päivän. Pari kottikärryllistä rikkaruohoja kiidätettiin kompostiin, kompostista multaa kasvimaalle jne. Sain mä sen onneksi lähtemään kotiin parin mustikkapiirakanpalan kanssa jo ennen iltaa.

Äiti aina jaksaa kasvattaa kukkien taimia joka vuosi kauhean kasan. Mäkin sain niistä oman pienen osani. Tänään illalla niitä vielä istuttelin, koska huomenna kuulemma taas sataa. Satais nyt sit ihan oikeesti. Otan myöhemmin kuvat istutuksista, sitten kun niissä on oikeasti jotain nähtävää. Nyt on vaan muutamia vihreitä pystyssä purkeissa. Kaiken lisäksi huomiselle sattuu paritkin eri vieraat. Tein tänään illalla uuden mustikkapiirakan niitä varten. Jostain syystä ne mustikat vaan ei tunnu hupenevan yhtään sieltä pakkasesta, vaikka niitä on jo koko talvi sieltä tuhottu. Niitä tuli vissiin poimittua aika paljon... Aamuvieraille aamusta paistan vielä karjalanpiirakoita ja iltapäivän karkeloihin sovittiin, että tehdään yhdessä tortilloja. Saa ainakin kaikki täytteeks sitä mitä haluaa. Tai ainakin melkein. Ehkä ennemmin niin, että voi jättää jotain pois, jos tarjolla oleva valikoima ei miellytä.

Pyykkiäkin pesin taas pari koneellista, myös ne "uudet" pikkusolun pussilakanat. Ei ainakaan äkkiseltään näyttänyt yksivärinen kangas juuri kutistuneen, eli ei ainakaan mennyt pahasti pieleen. Mankelia ne vielä odottaa. Mahtavaa kuinka nopeesti pyykit kuivuu ulkona. Tätä on taas odotettu koko talvi ja kaikki ne vaippakoneelliset! Pikkusolu sai tänään temmeltää taas ilman vaippaa ulkona sen aikaa kun me tuhottiin niitä rikkaruohoja. Sillä on kovat tutkimusmatkat menossa. Kontaten toki, joten jaloissa on vähän betonilaattaihottumaa. Pari kertaa tuli pissa housuun, mutta ei haittaa. Sama se sitten pesenkö vaatteita vai vaippoja. Kone käy joka tapauksessa. En oo viittiny sen ihan nakuna konttailla pitkin pihaa. Kyllä se pienen iho vaan rikki menee jos kovasti raastaa. Sit saa jäädä vaatteetkin kun oppii käveleen.

Hops, tulipas tästä vuodatus. Oikein perus päiväkirjamerkintä. Jos sitä vielä jaksais muutaman kerroksen sukkaa neuloa illalla, nyt kun on hetkeksi päässyt istuma-asentoon. Kasvimaa on vielä kääntämättä kunnolla (vähän aloitettu) ja herneet, sipulit ja perunat istuttamatta... Kumma kun tekeminen ei vaan tekemällä lopu.