Alkukesän taikaa

Viikonloppua on vietetty taas pitkälti ulkoillen. Tänään oli meikäläisen tehopäivä. Suurin tarmo kohdistui huvimajaan, joka myös joskus kesäkeittiönä tunnetaan. Viime kesänä meillä oli aivan mooseksen paljon hyttysiä, ja koska huvimajassa ei ole tiiviitä seiniä, saati ikkunoissa laseja niin kesäkeittiö jäi käyttämättä. Siitä sisuuntuneena sain jo viime vuonna asennettua ikkunoihin hyttysverkot. Tänään oli vuorossa mökin alaosa. Viime vuonna laittamani systeemi ei siinä kestänyt, joten päädyin vetämään samaa hyönteisverkkoa myös möklin alaosaan.

Tästä nyt saa ehkä vähän ideaa, että mitä tein aamupäivän. Niittipyssyllä hyönteisverkkoa kiinni huvimajan sisäseinään. Hankalaksi asian teki se, että meikäläisen niittipyssyllä (=viimeistelynaulain made in china) ei päässyt mihinkään reunaan. Kovasti se nyt ei haittaa, koska niitit ei näy kovin kauas, mutta aiheutti välillä ylimääräisiä voimisteluliikkeitä. Ostin 2,5 m rullina sellasta verkkoa, jota yleensä laitetaan ikkunoihin. Nyt ei pitäisi inisijöiden kovasti häiritä. Majan lattialle laitan vielä mattoja niin eivät pääse alakauttakaan iskemään.

Oven kohdalla roikkuu kukallista pitsihippiverhoa.

Verkotusoperaation jälkeen pesin muoviset tuolit pölystä ja päädyin samalla huuhtelemaan siitepölystä koko huvimajan sisustan. Tänään se kuivui hyvin kun tuuli niin kovaa. Myös huvimajaan menevät matot huuhtelin, kun käytiin porukoilla. Meillä on vuosikaudet pesty matot painepesurilla ja niin tälläkin kertaa. Jätin ne sinne kuivumaan, niillä tuuli vielä enemmän kuin meillä. Jossain vaiheessa ensi viikolla sitten sisustan kesäkeittiön loppuun ja laitetaan taas grilli paikalleen.

Kesän merkkejäkin ehdin tänään pihalla tarkastella. Tässä se pensashanhikki jonka vähän aikaa sitten kynin kaljuksi. Ei kuollut ei vaan nyt jo vihertää.

Omenapuut (kuvassa), kirsikka ja luumu jo kukkivat. Nyt vaan toivotaan, että pörriäiset on ahkeria. Vaikuttaa vähän siltä, että ihan viimevuoden veroiseen omenasatoon ei tänä vuonna päästä (ehkä jopa onneksi), sen verran vähemmän on kukkia. Talvi on ollut tosi rankka ainakin meidän luumulle ja yhdelle omenapuulle. Katsotaan nyt kuinka ne toipuvat.

Tässä se toisenlainen puska jonka kävin kynimässä. Ei sekään kuollu. Se vihertää jo vallan mainiosti.

Paljon näyttää olevan kukkia myös viinimarjoissa. Mustikasta ja vadelmasta ei ole tietoa, kun niitä harrastan vain villiversioina. Eiköhän niitä jostain kuitenkin löydy. Saa taas mehua ja muuta säilöttävää. Nyt vähän mehustelis tehdä raparperimehua. Siihen menee vaan aivan tolkuttomasti sokeria...kai. En oo ennen tehnyt, mutta meikäläisen isän äiti teki aivan törkeän hyvää.

Sain myös vihdoin ja viimein valmiiksi keräilyreseptikirjan. Värimaailma on toivottavasti saajaa miellyttävä. Meinasin lähteä enemmän koomiseen suuntaan, tyyliin lehtileikkeitä ja kirjoituksia, mutta vähän koitin pidätellä. Nyt kyllä tuntuu, että parantamisen varaa jäi paljonkin, mutta toisaalta, ideointi ja toteutus jäivät yksin minun harteilleni. Näillä mennään tällä kertaa. Toivottavasti ainakin ne sukat lämmittää... On tässä nyt sen verran panostusta, että kävin kierresitomassa sivut vanhassa opinahjossani. Sivut on kartonkia joihin ohjeet ja koristelut on liimattu. Mukana on myös tyhjiä pahveja muutama, jos lahjan saaja itse haluaa kirjaa joskus laajentaa.

Hohhoijaa, jos huomenna ottais vähän rauhallisemmin. Vaikka kasvimaa odottaa kyllä kääntäjää ja kylväjää edelleen... Mutta ihanaa kun kaikki on niin vihreää ja vehreää!