Tässä eilistä alottelua. Kunnes lanka loppui...
Kurvaus lankakauppaan ja kone kuumaksi. Valmista tuli iltamyöhällä. Salamalla otettu kuva heijastaa aika paljon. Toivottavasti isommassa kuvassa näkyy vähän paremmin tikkaukset. Vaaleimmissa kohdissa ehkä vähän paremmin...
Takapuoli.
Pinta on mukavan muhkurainen. Edelleen pitää koko ajan silitellä.
Näyttää vähän joltain rantakivikolta. Sydämiä pyöräytin mukaan sinne tänne. Onhan tää kuitenkin vauvan peitoksi tarkotettu...
Tässä vielä etupuolta lähempää. En edes yrittäny tehdä silmukoista saman kokosia.
Ja koska mikään ei ole niin täydellistä kuin mitä internetissä näyttää niin tässä vähän niitä makseltuja oppirahoja. Voe voe kun mokailu on perseestä.
Kun katsoo tarkkaan alareunaa niin huomaa, että tästä on vedelty reunaliparetta pitkät pätkät tikkien alle. Parhaimmillaan kolminkerroin ruttaantunutta kangasta leikkelin ihan hetkentovin irti tuolta tikkien alta.
Sydämen jälkeen rytmihäiriö. Näitä on monia, mutta ei ne suuressa mittakaavassa näy.
Tiukoissa kurveissa langan kireys oli vähän ongelma, vaikka ompelin maksimikireydellä. (Jos jollain on kikkakutosta tän ongelman ratkasuks niin otan kiitollisena vastaan. Muuten koitan kurvailla vaan rauhallisesti.) Mutta eipä näitäkään huomaa ellei oikein takapuolta tuijottele.
Tässä vähän huomioita vapaatikkauksesta näinkin suurella kokemuksella.
- Siivoa pöytä. Tila helpottaa työskentelyä. En kyllä tiiä siivoonko pöytää, taidan vaan vallottaa ruokapöydän.
-Lankaa kuluu PALJON. Ensin loppu ylälanka ja sitten 20 cm ennen maalia alalanka. Puolia kulu 3 tässä peitossa. Kannattaa puolata alalankaa valmiiks useampi puola niin ei tarvii siihen käyttää aikaa kesken tikkauksen.
-Harsiminen ei oo paras ratkasu, kun löysät pistot jää välillä kiinni kirjontajalkaan. Hakaneulaostoksille siis. Hakaneulat on sitäpaitsi paljon nopeemmat laittaa, kun harsia koko peiton alue.
-Liian tiukat kurvit vetää päälilankaa alalangan puolelle. Paksumpi ylälanka lienee parempi vaihtoehto, että kireyttä pystyy säätämään tarpeeksi. Jos lukemaan sattuu joku peiton tikkaaja niin kuinka paksua lankaa käytät? Eurokankaan lankavalikoimat on kyllä TODELLA rajalliset.
-Pieni harjotustilkku käyttäytyy neulan alla ihan toisella tavalla kun isompi peitto. Lisäks peitto liikkuu vaihtelevalla nopeudella tikkauskohdasta riippuen. Laidassa on helpompi pyöritellä, joten pistot lipsahtaa sielä helposti pidemmiks.
-Vauhtia koneeseen niin ei kestä niin kauaa. Oppimiskäyrä tässä tekniikassa on kyllä aika jyrkkä. Tänään oli paljon helpompi tehdä kun eilen. Loppua kohti unohdin puolauksen jälkeen koneen vaihdekepin täysille, eikä se haitannu menoa enää ollenkaan. Päin vastoin, nopeemmin valmista kun antaa vaan mennä.
Sellasta. Yks valmiina, 3 pientä ja 2 isoa tehtävänä...
Vau! Hieno lopputulos! Vapaatikkaukseen jää koukkuun (tai sitten ei, jos tuijottaa jokaista syrjähyppyä). Tosi on, että kokonaisuudessa ei pienet loikat näy. Minusta vapaasti tikkaaminen on suorastaan hauskaa, ainakin sitten kun saa kireydet kohdalleen. Oma kokemus on, että kireyksiä joutuu säätelemään usein pitkäänkin ennenkuin saa toivotun lopputuloksen. Sekin voi vaikuttaa, jos ylä- ja alalanka ovat eri laatua, vaikka sekään ei omasta kokemuksestani päde aina, olen tikannut joskun paksummalla ylälangalla ja ihan normi ompelulanka alalankana. Tikkaan pääasiassa vähän paksummilla langoilla (langan vahvuus 40), esim. Aurifilin langat ovat hyvälaatuisia ja kulkevat koneessa hyvin, niitä saa Suomesta vain vähän heikosti. Itse olen tilannut niitä Soilin Käsityötarvikkeesta http://www.tilkkutarvikkeet.com. Sain aikanaan, olisiko ollut Kvilttaajalta, ohjeen, että tikattavaa kuviota voi etukäteen piirrellä paperille, jotta saa kankaalle tikkaamista halvemalla tavalla aivot oppimaan kuvion. Kvilttaajan blogista löytyy muuten aika paljon tikkaamiseen liittyvää kokemustietoa. Tulipa kommentoitua pitkästi...
VastaaPoistaKaunistä tikkausta! Sinulla ilmeisesti on synnynnäinen lahjakkuus tähän lajiin. Minä olen kokeillut vuosien varrella useamman kerran ja kehitys ei todellakaan ole ollut jyrkkänousuista, mutta jatkan harjoittelua. Peitto on oikein kaunis väreiltään.
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja vinkeistä! Täytyy ruveta bongaileen noita paksumpia lankoja. Koitan nyt ensin kuitenkin käyttää muuta varastoa loppuun... Pitää tehdä tilaa, että mahtuu uusia. Mäkin piirtelin noita kuvia paperille. Tein sen kyllä jo jokunen päivä sitten, kun piti taas oksentaa kaikki ideat johonkin paperiseen muistiin. Varmaan ois hyvä kyllä tehdä ennen ompelua. Synnynnäistä lahjakkuutta on varmaan jonkun verran, koska en varmaan muuten ois näin kauaa käsitöitä jaksanu tehdä. Alotin kuuden vanhana vääntämään ja kääntämään langasta jos jonkinlaista, joten on tässä kokemustakin jo. Itseluottamus on pilvissä ja luonteeseen taitaa kuulua jonkin asteinen suuruudenhulluus. En yleensä ole paljon harjotustilkkuja/töitä tehnyt; eka merkkaustyökin oli suoraa iso pöytäliina :) Itseä vähän arvelutti tuo väriyhdistelmä, mutta sellaset kankaat oli saatavilla. Onneks alkaa omakin silmä jo tottua.
VastaaPoistaHeippa! Sinulla on valtavasti upeita pikkupeittoja. Kivoja väriyhdistelmiä, kuvioita ja vaikka mitä. Ja sinulla vielä lapsetkin hoidettavana. Olet oikein ahkera. Tämä vapaatikkauskin sinulta sujuu kuin ammattitekijältä konsanaan. Minä en ole osannut oikein edes aloittaa, tuollaisiin samanlaisiin ongelmiin olen törmännyt ja siihen se sitten onkin tössännyt.
VastaaPoista