Eniveis. Jokaisessa pelastamassani vintageaarteessa on jotain tahroja. Useimmiten maitokahviläikkiä, joita ei saa pois millään. Liinoja kun en uskalla koneeseen kovaan pesuun laittaa... Oon silti pitäny niitä pöydällä ja joskus naamioin niitä tahroja jollain kukkaruukulla ja joskus en. Oon kuitenkin ajateelu, että käytän niitä kun ei niitä kukaan sielä kaapissa nää. Oli tahroja tai ei. Alla viimeisin pöydälle löytynyt liina. Pistin sen vähän niinkun pikkusolun synttäreiden kunniaksi, mutta saa se siinä olla nyt muutenkin. Se läpinäkyvä muoviliina on aivan fantastinen keksintö kun voi pitää näitä aarteitakin huoletta pöydällä.
Ja tietysti keskellä liinaa on kohtalaisen iso tahra.
Syväanalyysiin en sen enempää ryhtynyt. Lieneekö ketsuppia kun on vähän roiskeitakin.
Liinassa on reunoilla tälläisiä pienempiä kukkia.
Tässä tahra kukkakäsittelyn jälkeen. Aika hyvin sopi lankavarastosta värit noihin alkuperäsiin. Alkuperäset on kuitenkin varmaan kymmeniä vuosia vanhat. Alotin kerran jo luonnonvalkosella, mutta ei se ollutkaan hyvä väri. Onneksi löytyi ihan vitivalkoistakin. Lehtiä on uudessa kukassa vähän vähemmän, kun vihreiden varasto osottautui vajavaiseksi. Yksi lehti piti vetää kukkaan kiinni kun sieltä vähän vielä paistoi tahra. Ihan hyvä naamiointi minusta.
Tässä vielä isommassa koossa. En ajatellut tehdä tästä symmetristä. Musta se on aika hauskaa, että joku minulle rakas ihminen on tämän liinan joskus värkkäillyt, ja nyt minä jatkan siihen samaan. Voi olla, että peitän muutkin tahrat jollain. Joko kukkasilla tai lehdillä.
Hyvä idea "tahranpoistoon"! Ja onnee pikkusolulle! :-)
VastaaPoistaTutun näköinen liina. Ihanaa, että sille on taas käyttöä.
VastaaPoista