Projektipäivitys: kangaspuut

Mun saaliprojekti alkaa rönsyillä. Käytiin eilen komppaamassa Mr.solun äidin äidin ja isän äidin jäämistöä. Kangaspuita olis kokonaiseen käsityökeskukseen. Ja tietty kaikkea oheiskamaa vaikka kuinka ja paljon. Kattokaa minkä mä löysin! Vyyhdinpuu! En mä tiiä tarttisinko mä tätä oikeesti, mutta tää oli niin hienon näkönen, että otin mukaan. Olis siä rukkikin ollu, mutta se vielä jäi. Sellasellakin ois kiva opetella tekeen...

Näitä kerinpuita oli kans vaikka kuinka ja paljon. Kolme ehjää nappasin mukaan. Samalla mukaan lähti jokunen pingotin, sukkuloita ja puolan pohjia.

Siitä rönsyilystä... Mittailin nyt taas niitä mun omia puita, ja näyttää pahasti siltä, että en saa siihen mahtumaan millään lihaksella niin leveetä saalia kun haluaisin. Siitä suivaantuneena käytiin tänään sitten uudestaan Mr. solun äidin äidillä. Sielä oli vanhat puut jotka oli kuulemma 2 metriset. Joo, vanhat oli, mutta ne on ainakin 3 metriset ja painaa tonnin. Herran jestas kun sieltä kärpäsullakolta väännettiin niitä osia alas. Sitten, kun 3/4 hommasta oli tehty kävi ilmi, että ei ne puut edes käy mun hommaan. Ne on jotku taljapuut (en keksi muuta nimeä, verrokkina nimesin omat puuni vipupuiksi). En tiennyt, että tollasia puita on edes olemassa. Näissä vanhoissa megapuissa ei siis ole ollenkaan välittäjiä niisien ja polkimien välissä, vaan polkimet on suoraa kiinni niisivarsissa. Tästä johtuen puilla ei saa muuta aikaiseksi kuin perinteistä mattosidontaa, eli joka toinen loimi ylös ja joka toinen alas vuorotellen. Kikkelis kokkelis. 

Noh, ne puut on nyt autossa ja ehkä huomenna koitetaan kasata niitä. Olis ihan hauska nähdä kuinka isot ne ihan oikeesti on... Ei niissä mitään tuolia ees ole. Milähän sellasta yli 2 m leveetä mattoa on edes kudottu. Kaksistaan? Kolmistaan? Vähän vaikuttaa pahasti siltä, että ne menee kokkoon. Ne on niin isot, että ei ainakaan meille mahdu varastoon. Sitäpaitsi isoissa puissa ois kiva olla joku muukin sidontamahdollisuus kuin mattosidonta. Niillä sais kyllä tehtyä lakanaa tai pöytäliinaa tai ihan mitä vaan leveetä. Pitää oikeesti kattoo uudestaan niitä kontteja. Jos ne saadaan johonkin pystyyn niin koitan muistaa ottaa kameran mukaan ja ikuistan teillekin nähtäväksi ne monsterit. Meen huomenna kysyyn paikallisesta käsityökeskuksesta, että onko oikeesti niin ettei muuta sidontaa saa. Niissä kun oli kuitenkin 8 poljinta ja 4 taljarullaa per pää. Aina oppii jotain uutta kun penkoo menneisyyttä kärpäsenraatojen täyttämällä vintillä...