Mukula muksahtelee

Pikkusolu oli yllärinä tehny 2 hammasta. Huomasin vasta eilen. Kai se kuumeilu sit oli hampaiden takia, vaikka ennen ei hampaat oo kyllä kuumetta nostanu. Mr. solu on ollu hurvittelemassa harrastuksensa parissa viikonlopun ruåtsin maalla. Onneks en oo yksinhuoltaja. Mää oon aivan hapoilla taas, vaikka 3 päivää on oltu kaksin mukulan kanssa. Oltiin me eilen mummilassa, mutta vaikka se tavallaan koti onkin, niin on se silti kyläilyä ja jokseenkin rasittavaa jos koko päivän on pois kotoa. Vaikka kai sitä yh:nakin pärjäis, jos pakko ois. Mut onneks ei oo!

Sillon, kun me ollaan kaksin kotona (eli kun Mr. solu on päivät töissä tai reissussa) niin meillä on aika selkee päivärytmi. Eilen ja toissapäivänä meni ihan normaalin rytmin mukaan, vaikka pikkusolu on varmaan tottunu siihen, että Mr. solu on nyt päivisin kotona ku se on isäkuukaudellaan. Tänään pikkusolu ei sit suostunu meneen päikkäreille. Yritin nukuttaa sitä pari tuntia. Tai kyllä se suostu nukahtaan, se nukahti 2 kertaa ja molemmilla kerroilla se 5 min jälkeen heräs itkeen. Sit se ei enää halunnu nukkua mun kans. Mä olisin halunnu nukkua. Oli pakko viedä se välipissalle ja kakalle ja pakata se haalariin, makuupussiin ja vaunuun. Sit mä lykkäsin sitä tuola ulkona ees taas puol tuntia. Sain mä sen noin tunniksi nukkumaan. Onneks, ei tosta illasta ois tullu tätäkään vähää jos se ei ois ollenkaan nukkunu.

Me saatiin 1 v neuvolasta lähete fysioterapiaan. Pikkusolu ei halua vielä kävellä, eikä kontata, ja se on "unohtanu" miten käännytään selältä mahalleen. Sitä vaan ei kiinnosta ja vissiin palvelu pelaa. Sillä on melkein kaikki liikkuminen ollu enemmän kiinnostuksesta kuin osaamisesta kiinni. Noh, sitä on nyt oma-alotteisesti kannustettu kotona konttaamaan ja kiipeämään. Tänään se hoksas miten se pääsee nouseen sohvaa vasten, jos siitä sohvasta ottaa istuintyynyn pois. Siinä se sit seisoo tuntikaupalla, kun ei osaa tulla pois. Oon mä sitä koittanu opastaa, mut ku ei vaan vielä tajuu. Eikä sit auta jos yrittää leikkiä sen kanssa lattialla, kun on pakko kuitenkin yrittää käyttää uusia oppeja ja nousta ties mitä vasten ja yrittää aina vaan korkeemmalle. Mut kun ei osaa niin muksahtaa. Tänään se muksahteli pari kertaa tossa sohvan vieressä. Ja kuiteski on pakko antaa muksahdella, että se joskus oppis tuleen alas varovasti. Onneks meillä on iso, ehkä jopa pehmeähkö matto sohvan vieressä. Ei sitä oikeesti sattunu, mutta tietty pelästy ja hirvee huuto päälle. Päättelin, että ei sattunu, kun sylissä itku loppu niin nopeesti. Ja sit kun kerran syliin pääsi niin aina voi alkaa huutaa lisää kun laskee lattialle. Mulla on sit vaihtoehtona kuunnella sitä kitinää tai ottaa mukula takasin syliin. Valinta riippuu kaiketi sokerikännin määrästä. On siis aika suoraa verrannollinen itkun kuuntelun jaksamiseen.

Maija kirjotti blogissaan (http://rynttyliisa.blogspot.fi/2013/01/iltaloma.html) iltalomastaan. Mulla on kanssa lähes joka ilta iltaloma, kun saan pikkusolun nukkumaan. Sillon ehtii tehdä ja suunnitella käsitöitä ja muutenkin on hetki hiljasta omaa aikaa. Pyykkiä on liian usein. Samoin sokeripitoista syötävää. Kyllä se aina lipsahtaa johonkin dominoon, lusikkaleipään tai suklaakakun palaan. Onneksi vaan palaan. Ennen pikkusolua en ollu mikään kova makeahiiri, mutta nyt olen. Oikea pullahiiri, salanapostelija. Tai ehkä vaan ihan napostelija... TV on ihan turha nykyään. Harvoin tulee iltasin mitään mitä jaksais kattoa. Mä en jaksa mitään sarjoja, kun ei niitä sit aina ehdi kattoa. Mulle ei myöskään putoa elokuvat, kun haluaisin kattoo ne vaan pikakelauksella läpi. Jotkut dokkarit ois kivoja, mutta niitä harvemmin tulee sillon kun mä ehdin toosaa kattoon. Enkä jaksa mitään nettijuttuja, joten katon tosi vähän telkkua. Kirjotan blogia sen sijaan.

Mr. solu tulee joskus yöllä kotiin. En ajatellu aamulla herätä aamutoimailemaan pikkusolun kanssa. Katsotaan miten suunnitelman käy. Huomenna jatkuu sitten taas kangaspuuprojekti rahanmenon merkeissä.