perjantai 11. tammikuuta 2013

Päiväunelmia

Hohhoijjaa. Makailen tässä sohvan pohjalla, kun en muutakaan nyt jaksa tehdä. Pää on täynnä räkää ja nenä niistämisestä ruvella. Voisin taas reklamoida tästä ihmiskehosta... Olis vähän muutakin reklamoitavaa, ehkä siitä tulee vielä blogipostaus joskus. Eniveis, sohvalla maaten siis tälläisen villasaalin alla.


Tämä saali on kudottu aivosolun ihan omin kätösin joskus yläasteella, varmaan 8 tai 9 luokalla käsitöissä. Muistan, kun olin sillon käynyt aika paljon kunnan käsityökeskuksella kutomassa poppanaa, että ope jopa kysyi minulta mitä värejä loimiksi laitettais. Pääsin itse loimittamaan ja tietty porukasta ekana kutomaan. Ope ei sanonut mitään ohjetta, että paljonko sitä sitten saisi kutoa. En muista kävinkö edes muuten kun kässätunnilla kutomassa, mutta jossain vaiheessa ope tuli kattomaan, että jokos olis jonkun muun vuoro. Sillä silmät suureni, kun meikäläinen oli vetänyt toista metriä saalia tukille. Kai se luuli, että jos mä nyt oisin alkuun päässy. Siinä se sit jotain mutisi, että ei siitä noin pitkää pitäny kutoa... No, minä kudoin sitten vähän vielä lisää kun piti saada molempiin päihin samanlaiset kuviot. Mä olin jo ennen poppanaliinoja kutonu mammalla (aivosolun isän äidillä) mattoja, joten oli homma hanskassa.

Tässä nyt taas tänään tätä ihailin ja haaveilin, että josko sitä kasais kangaspuut taas piiiiitkän tauon jälkeen. Puissa on se huono puoli, että ne vie tosi paljon tilaa. Toisekseen, kutominen on pölyistä, kolmanneksi, niitä ei kyllä paukutella pikkusolun päikkäreiden aikaan. Paitsi jos opettas mukulan taas nukkuun ulkona vaunuissa... Mut ois niiiiiin kiva taas kutoa. Joku mattoloimen loppu taitaa olla tukilla, mutta sen vois vaihtaa. Tälläsiä saaleja ois kiva kutoa, se ois hiljasempaakin kun ei tarvii lyödä lujaa, vaan painaa kude rauhassa kiinni. En kyllä tiiä tarviiko saaleja montaa, mutta kai se tekemisen ilo riittäisi syyksi? Meillä tämä on aina välillä tullut kaapista esiin, esimerkiksi juuri päikkärikäyttöön, mutta sitten se aina välillä palaa takaisin kaappiin kun pölyää niin paljon. Villasta taitaa aina lähteä pölyä vaikka mitä tekis. Saalit ois kans hyviä vauvanpeittoja, mutta ei toi meidän vauva enää paljon peittoja tarvii... Täyttää yks ihan just. Saattaa olla, että silti käyn kysymässä paljonko tollanen villa maksais. Mr.solun äidin äidillä ois luontipuut ja varmaan leveemmät puutkin kun mulla. Pitäis samalla kysyä käykö tavallinen kaide vai pitääkö olla harvempi. Ehkä mä rupeen kutomishommiin kun Mr. solu on nyt kotona.

3 kommenttia:

  1. Vau! Tosi hiano saali! Määki haluan kankaspuut! Oon yhren matton kutonu talouskoulusa, ja tykkäsin siittä hirveesti. Hmmm... mahtokohan anoppi joskus mainita, että sillä on aitasa kankaspuut osina...

    VastaaPoista
  2. Kangaspuut on kyllä tosi hienot olemassa, mutta vie juuri paljon tilaa jos niillä aktiivisesti tekee jotain. Sillon ennen osattiin kaikki kierrättää. Mikä sen hienompi loppuelämä jollekin vaatteelle tai rispaantuneelle lakanalle kuin räsymatto. Niitäkin on tosi kiva tehdä, mutta kun mattoja tarvii vaan sen tietyn määrän, ja niille sit vaihtarit. Ennen taisi olla matoja vaihtareiksi useampaan kertaan vuodessa...

    VastaaPoista
  3. Ai niin, ja osa vanhoista puista on sellasia jotenkin kokoontaitettavia tai muuten vaan kapeita versioita, eli ei vie niin paljon tilaa. Mun mammalla oli sellaset, mutta en tiedä mitä niille kävi. Kai ne hävitettiin ennen kun mä ehdin hätiin :(

    VastaaPoista