ATK-Maurin painajainen

Siitä asti kun taas menin töihin oon tainnu olla ATK-Maurin (nimi muutettu) pahin painajainen. Meillä tietokonehommat on täysin ulkoistettu (käyttöä lukuunottamatta). Tämä tarkottaa sitä, että konetta piti ensin odotella viikko. Sitten atk-mauri tuli asentamaan koneen ja kaikenlaista ohjelmaa, mitä siihen halusin. Itse ei saa, eikä edes pysty asentamaan yhtään mitään, ei edes päivityksiä. Sitten sielä koneella on sellasia "my documents" kansioita, jotka ei todellakaan ole meikäläisen kansioita, eikä sinne saa mitään omaa laittaakaan. Noh, nohevana nörttinä menin sitten poistamaan sellaisen pienen turhakkeen ja siitäkös kone meni kauniille rusetille. Työpöytä tyhjeni kuin taikaiskusta ja ainoa toimimaan jäänyt ohjelma oli internetselain. Sain siis lähetettyä sähköpostilla avunhuutoni.

Siitä tämä meidän tiivis yhteinen taipaleemme sitten alkoi. Vähän sen jälkeen kun atk-mauri sai koneen taas pystyyn niin meikäläisen piti sähköpostilla vähän tilailla lisää ohjelmia, kun ei aina voi kaikkea muistaa heti tarvitsevansa. Sitten tulostin ei toiminut. Se olikin sitkeä tapaus. Atk-mauri kävi useampana päivänä istumassa tunnin jos toisenkin kääntämässä ja vääntämässä, mutta vikaa ei vaan löytynyt. Pyörähtipä paikalla jo atk-esakin (nimi muutettu). Ei vaan toimi, ei sitten millään. Atk-mauri alkoi jo soitellakin, kun ei enää jaksanut kikkailla sähköpostilla kaiken maailman vikailmoitusviidakossa. Eilen iltapäivällä lupasi kokeilla vielä jotain ja soitti kotiin vielä perään, että kokeile aamulla tulostusta.

Tänään menin taas aikaisin töihin. Meikäläisellä on kohtuu vapaat työajat ja tykkään mennä ajoissa niin pääsen ajoissa poiskin. Ajoissa meneminen tarkottaa siis sitä, että muita näkyy tunnin-parin päästä. Avasin koneen ja kappas. Oma profiilini oli kadoksissa ja kone ilmoitti, että käytän väliaikaista profiilia, en pääse tiedostoihini ja kaikki mitä teen tulee häviämään sitten kun taas kirjaudun ulos seuraavalla kerralla. Ainakaan tohon jamaan MÄ en sitä iltapäivällä jättäny... Sitten vaan taas sähköpostia atk-maurille, että soittele sit kun tuut töihin... ois vähän uutta ongelmaa.

Tänään olin vissiin kaukaa viisas, kun aamulla nappasin mukaani kerän lankaa ja puikot. Siinä rammalla koneella ei kauheasti pystynyt hommia edistämään, joten pienimuotoisen neppailun ja näppäilyn jälkeen otin kutimet kauniiseen käteen ja jäin odottamaan soittoa. Vahingossa otin turhan isot puikot, mutta ei se mitään. Toki nämä taitaa olla oikeasti sen kokoiset kun lanka vaatii, ite vaan oon tottunu neuloon kaiken vähän niinkun aina samoilla, pienemmillä puikoilla. Soittihan se atk-maurikin sitten vihdoin ja etäkaappasi koneeni. Ei jaksanut enää tulla edes itse paikalle. Välillä aina soitti, että koitapa taas mitä tapahtuu, mutta siinä ehti aina hyvin neuloa välissä. Lopulta oma profiili saatiin kaivettua jostain ja tulostinkin sylkäisi vihdoin jotain meikäläisen omaa sisuksistaan. Toivottavasti atk-maurin painajainen päättyy tähän.

Tässä se mitä tänään sain neulomalla aikaiseksi. Pätkä piti purkaa, kun taas oli liikaa silmukoita tohon lankaan. Se kyllä tais tällä kertaa johtua noista puikoista. Toivottavasti tää on nyt hyvä määrä. Tämä taitaa nyt kulkea töissä mukana taukojumppana. Silmukat pitää aivosolun virkeänä ja ajatukset järjestyksessä.

Asiasta taas aivan muuhun. Pikkusolu ei nykyään oikein tunnu viihtyvän autossa, joten otin sille lelun autoon mukaan. Tuleekohan siitäkin tiedenainen, kun tää näyttää vähän joltain Shrödingerin kissa -jutulta...

On muuten kätevä toi pyyhe tossa takapenkillä. Helppo siivota ja suojaa mukavasti... Päivän toisena autoniksinä kerrottakoon, että takaluukkuun kannattaa laittaa sellasta muovista ruohomattoa, johon yleensä pyyhitään jalat kuistilla. Kun leikkaa muotoon niin on helppo siivota ja suojaa mukavasti (jälleen kerran). Tavaratkin liukuu helposti sen päällä jos pitää vetää tai työntää jotain... Jep jep, niksinurkka jatkuu joskus toiste.

Kaavaa ja kankaita = suunnittelua?

Tänään saatiin vaatekaappiprojekti melkein valmiiks. Vähän pitää hakea lisää sisuksia, mutta kohta saa siirtää vaatteet uuteen kotiinsa. Huomasin tossa yhtenä päivänä, että pikkusolun vaatteet, tai osa niistä, alkaa taas jäämään pieneksi. Oon saanu seuraavaakin kokoa varastoon kaverikierrätyksen kautta, mutta pitää sitä jotain uutta ja ihkaomaakin värkätä.

Siitäpä sitten piirtelin kaavoja taas. Nyt oli taas hyvä juttu, kun oli tarjolla pari kertaa käytössä ollu isompi paita ja hyvät pienemmän koon kaavat. Niistä yhdistelmäpiirtämällä sain varmaan taas toimivan seuraavan koon. Piirsin kaavasta tunikan, niin sitä on sit helppo taitella lyhyemmäks riippuen siitä paljonko kangasta on tarjolla ja kuinka pitkän paidan sit haluaakaan tehdä.

Tässä vähän uutta tunikan kaavaa. Toi hihan kaava näyttää olevan vähän taittunu, siks näyttää kuvassa vähän vinksahtaneelta. Ja perus salamaheijastus taas... Meidän sisävaloilla on turha ottaa illalla kuvia ilman salamaa. Ollaan vissiin vähän hämärää porukkaa.

Muutama kangas on taas lojunut hyllyssä aika kauan odottamassa kohtaloaan. Kovin on kesäisiä kankaita, vaikka syksyä kohti mennäänkin, mutta voi syksylläkin pukeutua kesäisesti. Oikeella on pari paitaa, joita ajattelin myös hyödyntää ompeluksissa.

Tein joskus kauan sitten pikkusolulle parit leggarit äitini vanhojen paitojen hihoista. Ne on ollu tähän mennessä ehdottomasti parhaat housut. Ei siis edes parhaat omatekemät housut, vaan ihan ehdottomasti kaikista parhaat housut. Alkaa neidillä oleen mittaa sen verran, että en tiedä riittääkö paitojen hihat enää, mutta katsotaan josko saisin jotenkin jatkettua kagasta siitä haarakiilan yläpuolelta. Oon jo pitkään halunnu raidalliset housut pikkusolulle, joten tästä ne ehkä sit syntyy. Katsotaan millaseen yhdistelmään lopulta päädyn. Ilta on taas niin lyhyt, että kaavojen käyttö jää tuonnemmaksi... Meikäläinenhän on ihan jo melkein ruvennu suunnitteleen näitä ompeluprojekteja, kun otin jo kankaitakin esiin...

Salakasvaja

Nonnii. Viikonloppu on takana. Oltiin perjantaista sunnuntaihin yyterissä. Jalat on aivan tiiliskivet, vaikka mä en edes tehny sielä muuta kun lyllersin mökiltä rannalle ja takas x kertaa. On se hiekassa tarpominen vaan raskasta. Ja kuumakin oli, oikein mukava rantasää. Paitsi ehkä tälläselle ravulle, joka palaa jo siitä kun telkkarissa paistaa aurinko... Pitkähihasessa tuli kuuma. Mutta reissusta selvittiin ja arki on taas koittanut. Kyllä se oma sänky vaan on paras paikka nukkua.

Pari päivää kun on poissa niin kasvimaallakin tapahtuu kummia. Mä oon seurannu yhtä kesäkurpitsaa, että miten se oikein kasvaa ja koska sen vois noukkia. Ei se ollu paljonkaan kasvanu viikonlopun aikana. Mutta olinkin missannu toisen kesäkurpitsan ihan kokonaan! Se oli kasvanu aivan valtavaksi möhkäleeksi, enkä ollu aikasemmin sitä huomannu. Senkin salakasvaja. Se oli vähän jääny toisesta päästään maahan jumiin, niin siks varmaan oli alkanu kasvaa keskeltä paksuutta. Optimitilanteessa oisin kyllä ehkä poiminut tuon jo hieman aikaisemmin... Herneitäkin oli pullistunu ihan mukavasti.

Noniin, sit ideoita kehiin. Mihin tota zukkinia voi tunkee? Mä tein huomiseks peruna-sipuli-jauhelihalaatikkoo, johon pistin muutaman siivun tota mukaan. Sitä on kuitenkin vielä yli puolet jäljellä ja lisää tulee maalta. Sosekeittoa? Vähän se on sellasta hajutonta ja mautonta tavaraa... Saahan sen voilta maistuun jos voissa paistaa... Kai sitä johonkin salaattiinkin vois raasteena upottaa jonkun verran, vaikka valekurkkuna.

Muuten ilta vierähtikin taas kaappitehtaalla. Nyt on kaappi pystyssä ja siinä on ovet. Sitä vaan kun menee ikean kalusteesta tekeen kustomoidun version, niin pitää vähän vielä kustomoida lisää ennen kun on ihan sellanen kun haluan. Ovistakin puuttuu vielä säädöt ja viimeistelyt, mutta ompahan ulkona paketista. Tätä projektia piisaa vielä jonkun hetken... Koskahan ehtis taas ompeleen. Pitäs tehdä isompia paitoja pikkusolulle, ja sit joskus kun saan pestyä sen sarvikuonokankaan niin siitä pikkukakkoselle haalarit. Töihinkin pitäs varmaan pakata mukaan puikot ja lankakerä, että vois käyttää luovat tauot oikeasti luovassa hommassa. Neulominen selkiyttää ajatuksia.

Puhutaanko me samaa kieltä?

Eilen illalla kävi taas sellanen tilanne, että puhuin Mr. solulle jotain ja käytin sanaa mäntätä. Se meni ihan kysymysmerkiksi, että siis tehdä mitä? No mäntätä. Mitä on mäntätä? Näitä on tosi vaikee selittää... se on mänttäämistä...vaikka kun pikkusolu painii tyynykasan kanssa niin se on mänttäämistä. Mutta ehkä sen erottaa painista se raivokas mielentila missä se pikkumukula on. Sit on myös vehtaamista, joka on taas vähän eri juttu.

Meillä on jo aikasemmin käyty keskustelua siitä, että minkä värinen on kukertavankikertävä. Se on sellanen värioksennus. Kangas voi olla kukertavankikertävä. Myös ollaan väitelty, että kumpi on isompi; pipana vai papana (papana). Meillä vissiin kotona puhuttiin jotenkin eri lailla, kun Mr. solu ei aina tajua mistä mä puhun. Mä oon ehkä kerran joutunu kysyyn siltä, mitä joku tarkottaa (jos nyt ei jotain teknisiä tai tietokonetermejä lasketa mukaan), mutta en nyt mitenkään muista mikä se sana oli. (Nii, ja ite käytän tota vissiin, enkä varmaan.)

Kun oltiin pienenä niin isän äidillä puhuttiin aina tillukkaista ja vanttuista. Pitäs varmaan alkaa käyttään niitä kun puhuu pikkusolulle villasukista ja tumpuista, kun ne on niin kivan kuuloset nimet. Hassua mitä eroja sitä löytyy, vaikka ollaan kasvettu suunnilleen samalla alueella. Tää oli nyt tällänen aamukevennys...

Maijalle kiitos tunnustuksesta!



Valitettavasti nyt joudun olemaan vähän tylsä, ja jaan tämän eteenpäin vain Kardemumman talolle, enkä viidelle blogille. Panostetaan jälleen laatuun eikä määrään. Tuosta blogista on pikkusukkien ohje. Muutenkin hauska lueskella, että kuinka monta paria erilaisia tillukkaita voikaan tehdä.

Kaappitehtaalla

Työläisen iltapuhde tuppaa olemaan kovin lyhyt. Hommat etenee hitaasti, mutta hitaasti. Tässä on nyt käyty hakemassa niitä kaappeja uutta kodin järjestystä varten. On ostettu oikeaa kaappia ja väärää kaappia ja käyty hakemassa lisää kaappia... Osa kaapeista on tilauksessa tulossa sitten joskus ja senkkiä en ole vielä löytänyt.

Tässä näkyy nyt tosi hyvin, että ollaan saatu äherrettyä kolme kaappia pystyyn. Yksi niistä on väärän kokoinen ja vielä on harkinnassa palautetaanko se vai onko sille käyttöä muualla. Vielä puuttuu sisukset ja ovet... Siihen menee ainakin pari iltaa. Viikonloppuna vähän reissaillaan, joten mennee ensi viikolle ennen kuin tämä projekti saadaan valmiiksi. Tai onhan tässä muutama ilta aikaa vielä pakertaa...

Eilen odotti kuistilla mukava yllätys. Mr. solun äiti maalasi vanhan keltaisen mäntyarkun valkoiseksi. Mä kun en viittiny nyt maalihöyryjä hengitellä. Tästä tuli tosi hieno. Sinne saan kaikki pikkusolun aarteet. Kuten sen saalin ja sitten joskus myös tuon kirjotun pöytäliinan (joka etenee aivan etanavauhtia). Tai voi olla, että nyt sinne menee vaan leluja. Mutta käyttöön joka tapauksessa, ja jopa semi-akuuttiin tarpeeseen.

Ja koska huushollin säilytystila kokonaisuutena vähenee, niin minä ostin lisää kangasta. Eikös olekin sopiva logiikka? Tästä tulee verhot. Piti tulla seuraavan palleron huoneeseen, mutta saattaakin mennä pikkusolulle ja sieltä eläinverhot seuraavalle. En halunnut mitään valkosta ja hempeetä vauvakamaa, vaan tummempaa ja isoja kuvia. Tässähän niitä oli. Nää on Ikeasta. Lyhensin niitä reippaasti ja nyt kangasta on vielä esim. koristetyynyihin tai ehkä saan jatkettua jotenkin näistä jopa pussilakanan ja tyynyliinan. Noi pikkupöllöt on niin veikeitä.

Postilaatikostakin putkahti kangasta. Tää oli nettitarjouksessa Linnel nettikaupassa. Ihan uus tuttavuus. Olisin tilannu muitakin kankaita, jos ois ollu söpöjä. Postikulut oli tässä kuussa max 4 e, joten piti sitä pakettia jollain täydentää. Ostin vaaleansinistä resoria. Ajattelin, että se käy tähän. Oisin laittanu ruskeeta, mutta kun menin sen omppuhaalarin yhteydessä vähän kämmimään niin siitä ei ole mihinkään. Ei sitä ehkä ois muutenkaan riittäny. Täytyy vielä käydä vetskaria metsästämässä. Jos ei saa sinistä niin tähän onneks käy valkonenkin. Tollasta omenan keltavihreetä ei taida löytyä resorina eikä vetskarina... Tästä tulee ainakin haalarit pikkukakkoselle, koosta ei ole vielä tietoa. Toivottavasti myös pikkusolulle riittää jotain kivaa, tää on niin tosi hienoa kangasta. Noi kilpparit ja pikkusarvikuonot on mun lempparit. Pitää viedä heti pesuun. Ja sitten menenkin taas ruuvailemaan... Ai niin, pitää vielä mainita, että bonusyllärinä Linnel paketissa oli sävy sävyyn nappeja. En tiedä tuleeko tähän kankaaseen, mutta napit on aina kivoja. Kiva tilaajaylläri. 

Pienen pientä

Nyt on aika virallistaa olotila. Alkaa oleen vaikea jo vältellä aihetta, kun melkein kaikki tekeleet jo liittyy (ja on jo jonkun aikaa liittynyt) tähän. Meille on tulossa seuraava mukula. Tosin vasta vuoden lopussa (syvä huokaus). Olo on kuin barbamamalla ja kokoakin jo kuin valaalla. Leipomukset maistuu erittäin hyvin, ja taikina vielä paremmin (tiedän, että niitä raakoja kananmunia ei sais syödä). Tämä taas takoittaa sitä, että painokäyrä osoittaa suoraa kohti kattoa. Se ei tee olosta yhtään helpompaa. En siis kuulu siihen porukkaan, jolle muhku olotila on elämän parasta aikaa.  En ehkä tee tätä enää ikinä.

No mutta asiasta pääasiaan, eli käsitöihin. Tässä nyt voin esitellä tässä vaiheessa aikaansaadut tuotokset. Odottamassa on kukkapeiton lisäksi toinen, eläinaiheinen peitto (sydämiä toisella puolella ja fleeceä välissä), oranssit pikkuvillasukat, pieni yöhaalari (vallan hurmaavasta pingviinitrikoosta, tämä oli aikaisemmin bloggaamani salainen ompelus) ja punaiset pilvipotkarit vihreällä resorilla. Taitaa kyllä olla tosi pitkän ja laihan vauvan potkarit nuo. En tiedä joustaako sittenkään tarpeeksi kestovaipan ympärille... Tota pingviinikangasta on vielä jonkun verran jäljellä. Saa nähdä syntyykö siitä toiset haalarit. Pikkukakkonen ei sitten pukeudukaan muuta kun haalareihin... Oon koittanu tehdä unisexiä, mutta usein se jompaan kumpaan suuntaan lipsahtaa.

Ette usko millanen pesiytymisvietti meikäläisellä on taas päällä. Pikkusolua odottaessa remontoin saunan. (Mr. solu ei meillä remontoi, se korjaa tietokoneet.) Nyt on vuorossa säilytyksen uudistus, että saadaan se yksi huone tyhjäksi. Se tarkoittaa käytännössä siis KOKO HUUSHOLLIN säilytyksen uusimista. Viikonlopun vaapuin kalustekaupoissa ja netissä katselemassa ja miettimässä miten tämä systeemi ratkaistaan. Jos joltain löytyy ylimääräinen antiikkisenkki niin olen kiinnostunut. Olo/ruokahuoneeseen siis. Tumman ruskea tai valkoinen, toki kaikki tarjoukset katson läpi, jos niitä tulee... 

Verhokangasta on ostettu, lisää vaatekangasta on tilattu... Mikä tässä muka taas vois mennä pieleen? Pakko tehdä nyt kun vielä pystyy ja jaksaa. Onneks pääsin sinne töihin niin ei tarvii nostella pikkusolua koko päivää. Se mötkäle painaa jo paljon, ja btw ei vieläkään kävele ilman, että sitä pitää kädestä kiinni. Siitä päästiinkin taas fysioterapiaan... Mutta se onkin jo ihan toinen juttu jota en jaksa nyt rönsyillä.

Omppuhaalari

Olen taas sortunut. Mä oon yrittäny pitää yllä sellasta periaatetta, että en hankkis uusia kankaita ennen kun saan vanhoista tehtyä jotain järkevää. Sitten aina välillä tulee kierreltyä nettikauppoja ja kappas kun aina jotain kivaa on tarjouksessa. Niin oli perjantainakin. Ja taas tuli tilattua kangasta. Tänään aamulla ryömin kiltisti tuhoamaan niitä olemassa olevia kankaita.

Aamulla sain leikattua haalariin palaset. Mä oon jotenkin nyt tosi tykästyny noihin unihaalareihin. Tai siis tykkään niitä tehdä, en pitää päällä. Onneks pikkusolu ei vielä sano vastaan ja saan pukea sen mihin haluan. Siispä teen unihaalareita. Ei oo pitkään aikaan tarvinnu säätää kankaan riittävyyden kanssa ihan niin pajon kun tänään. Piti jo kaavoista nipistää pituutta, että sain palasen riittämään. Mutta riitti kuitenkin. Pistin pidemmät resorit puntteihin ja hihoihin niin kai se sillä hoituu. Yksi kangas pelistä pois.

Illalla sit oli ompelun vuoro ja niin kun aina väsyneenä, homma meni aivan kikkelis kokkelis. Ompelukone teki jotain ihan omiaan, saumuri katko lankaa, leikkasin resoriin reiän keskelle palasta niin, että ei meinannu riittää loppuun asti jne... Ompelumasiinat oli oman huollon jäljiltä, joten vika ei kai niissä ollut tällä(kään) kertaa, vaan istui ihan siinä penkillä. Valmista nyt kuitenkin tuli taas kerran taistelun jälkeen. Koekaniini vaan kerkes meneen jo nukkuun, joten sovitus tapahtuu vasta huomenna.

Ostin tänään kangaskaupasta ekaa kertaa metrivetoketjua. Sitä oli tarjolla vaan mustaa, harmaata ja valkosta. Oisin ostanu ruskeeta, mutta valmisketjut oli max 60 cm pitkiä. Ei toi mustakaan tossa nyt pahalta näytä, ja kai se toiminta on se tärkein. Mä tykkään, että noissa haalareissa vetskari menee alas toista punttia. Sitä ei oo pakko niin pitkälle käyttää, jos ei tarvii, mutta vaippahommissa usein tarvii. Siksi tässä vaiheessa vielä välttelen lyhyempiä ketjuja. Tällä ketjulla pääsin ihan resoriin asti. Vähän pitäs vielä jotain paitoja varmaan ommella valmiiks varastoon niin sais vielä lisää kankaita pois hyllystä. Voi sitten hyvillä mielin odotella postia.

Palapeitto

Nyt tuli valmista. Onneks. Meinas jo mennä överiks toi virkkausprojekti. Eilen illalla väänsin vielä viimiset palat yhteen ja virkkasin pikkupeittoon reunat.

Tältä se nyt näyttää kasattuna. Ohjeessa oli, että neliöt pitäis ommella yhteen, mutta mä virkkasin. Oli jotenkin kätevämpää sillai. Vihreellä vedin vielä reunaan pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Tää on vielä pehmentävää (toivottavasti) pesua vailla. Yllättävän painava tästä tuli, mutta toisaalta eipä toi käsiala ollu kaikista löysintä. Joku pikkuihminen pääsee sit joskus nukkuun kukkakedon alle... Ei tainnu tulla kahta samanlaista ruutua. Vähintään reunat on eri väriset. Vai löydättekö?

Tässä nyt on se mitä jäi jäljelle. Aika hyvin sain pikkukeriä pois. En tietty kaikkea, mutta vähän tilaa kuitenkin. Vihreä kerä oli ainoa, jonka ostin tätä tarkotusta varten. Se näyttää tässä tosi muhkulta, mutta kyllä siitäkin aika paljon sisältä kulu. Noista harmaasta ja luumunvärisestä saakin tehdä melkein seuraavat pikkukerät... Seuraavaksi taitaakin pukata huushollin järjestämisprojektia (eli räjäyttää taas pitää jotain, veikkaan, että useammassa paikassa). Pitäis saada yks huone tyhjäks. Ongelmana on se, että se on toiminut mun ompelu/käsityöhuoneena ja koko perheen vaatehuoneena. Kääk. Mihin sen kaiken tavaran tunkee...

Sitä punasta sorttia

Eka huonot uutiset. Joku turkasen karvakasa on käyny syömässä mun pavut. Siis ne kasvit ihan tyngälle. Pari on enää jäljellä, enkä ehdi tänään niille tehdä mitään suojelutoimenpiteitä. Ei sentään mikään muu ollu kelvannu.

Parempiin uutisiin. Mä repäsin taas tänään mettään. Aikaa ei ollu paljon, mutta kävin kattomassa, missä kuosissa vattupaikka on. Kuulin huhua, että sielä ois jo kypsiä. Olihan siä, mutta paaaaljon oli vielä ihan raakoja. Sain mä sieltä vähän kerättyäkin ennen kun piti tulla kotiin. Pistin heti osan pakkaseen. Rupusimmat menee mehumarjaksi, toki pakkasen kautta, kun muita marjoja pitää vielä odottaa. Jätin myös kohtalaisen satsin aamupuuroon. Saa pikkusolukin jotain vaihtelua hilloille... tai siis lakoille, miten sitä nyt sit taivutetaankaan. On ne vaan hyviä!

Huonona puolena aikasessa vatuttamisessa on se, että huomiseen mennessä tienoon kaikki mummot ja mummon mieliset tietää, että joku on jo ollu sielä puskassa. Tää on sitä tietoo, joka leviää kulovalkeen tavoin. Se taas houkuttelee kaikki muutkin jo puskaan... Onneks ei olla yhden puskan varassa.

Eilen illalla sain palapeittoon mielestäni riittävän määrän palasia kasaan. Nyt ne sit pitäs yhdistää ja tehdä joku reunus vielä... Aikamoinen homma tossa pienessäkin peitossa oli. En taida enää tehdä noita... Vaikka kokemuksesta pitäs tietää, että vannomatta paras.

Saalistusta

Muistan aina kesäisin isän äidillä ollessani, että kovasti ihmettelin, miksi hän ei tee kesäisin käsitöitä. Se kun sattui olemaan omasta mielestäni parasta ja tuottoisinta aikaa käsitöiden tekoon. Tietty, kun oli koulusta lomalla. Nyt taidan ymmärtää miksi ei tehnyt...

Eilen taas siivottiin pihaa puska-aidan lyhentämisen merkeissä. Itse projektiin ei mennyt kuin puolisen päivää, mutta ei sen jälkeen oikein mitään muuta jaksanut tehdä. Kasvimaalta kitkin rikkaruohoja, siinäpä se. Sitäpaitsi tohon ruuanlaittoon menee ihan tolkuttomasti aikaa. Alan jo toivoa, että harrastaisin vaan ruuanlaittoa. Sais 2 kärpästä yhdellä iskulla ja sais aina halutessaan harrastaa...

Tänään piti aamulla päästä metsään saalistamaan. Mustikoita. Kävin ekan satsin hakemassa. Äiti kyllä toi jo pienen määrän, eli eka tuoreista mustikoista tehty piirakka on jo pitkälti syöty. Tänään käytin myös viimeiset viimevuotiset pakastemustikat, joten kai sitä nyt pitää täydennystä hakea.

Menin metsään. Sain pienen saaliin.

Ei sinne mettään kyllä vielä kiire ole. Viikko tai kaks niin sit ei tarvii valkata mistä poimii. Vielä iso osa on raakoja tai ei kovin kypsiä. Yhtään ylikypsää ei tullu vastaan. Ei oo marjaa niin paljon kun viime vuonna. Sillon riitti kun kävi mettässä kääntymässä niin sai ämpärillisen. Nyt pitää nähdä vähän vaivaa. Täytyy käydä jossain muualla kattomassa josko löytyis parempaa apajaa. Ekat 5 annospussia on nyt kuitenkin pakastumassa. Voin ainakin sanoa käyneeni, jos en enää ehdi...

Isä ja sisko oli käyny suolla. Hillaa on kuulemma paljon. Se ei oo mun lempparimarja, mutta näyttää pikkusolulle kelpaavan. Tosin jääkaapissa ollut ei kelvannu yhtään niin hyvin kun ihan tuore. Kivan näkösiä ne on, mutta mä en kauheesti perusta siitä mausta. Pitäs varmaan laittaa sokeria... Tai sit hakee sitä kotijuustoa, muistaakseni sen kanssa hilla on tosi hyvää.

Samalla kun sielä mettässä pyörin niin kurkkasin myös vattupuskia. Tässä vaiheessa näyttää tosi lupaavalta. Oksat suorastaan notku marjaa. Toivottavasti kaikki kypsyy isoiksi, eikä kuivu. Pitää käydä toisessakin paikassa vähän vakoilemassa, että miltä näyttää. Ihan hassua, kun pitää ajottaa marjastuskin viikonloppuihin. Parina aikasempana vuonna on voinu mennä koska vaan huvittaa... Mutta en ainakaan ekan viikon jälkeen halua vielä pois töistä.

Virkattu kukkaneliö, ohje

Hitaasti mutta hitaasti neliöitä tulee lisää. Ajattelin nyt laittaa tän vaihtoehdon isoäidinneliöille. Kamerasta loppu patterit, joten nyt ei saa otettua vaihekuvia. Koitan kuitenkin saada ohjeen kirjotettua. Joku vois sit huikata onnistuko tollasen neliön tekeminen mun ohjeella... Kysykää ihmeessä jos joku kohta on epäselvä. Koitan sit selittää paremmin tai ottaa niitä vaihekuvia kunhan patterit lataantuu.

Virkkaa kukan keskustan värillä 5 kjs ja sulje ympyrä piilosilmukalla.

1. kerros

Virkkaa ympyrään 7 ks ja sulje ympyrä piilosilmukalla. Piilosilmukan jälkeen rinkulassa pitäisi olla paikka 8:lle terälehdelle. Jos ei ole niin lisää kiinteitä silmukoita. Jos haluat terälehdistä eri väriset niin katkaise lanka. Itse päättelin kaikki langat seuraavien kerrosten mukana, niin ei jää paljon pääteltävää loppuun.

2. kerros, terälehdet

Laita koukku läpi edellisen kerroksen ks:sta ja vedä lanka läpi. Tässä kohtaa määräytyy terälehden "korkeus", eli vedä lankalenkkiä n. 1,5-2cm pitkäksi. Langankierto koukulle, koukku uudelleen läpi samasta ks:sta ja lanka taas koukulle. Vie koukku läpi samasta ks:sta yhteensä 4 kertaa. Tee 3 kjs ja uusi terälehti. Terälehtiä pitäisi tulla 8 kpl. Viimeisen jälkeen tee 3 kjs ja sulje kerros piilosilmukalla.

3. kerros, lehdet

Aloita kerros terälehden päältä. Kiinnitä lanka ja tee edellisen kerroksen kjs ketjuun 1 ks, 1 puolip, 1 p, 1 puolip, 1 ks. Toista tämä jokaiseen kjs kaareen. Sulje kerros piilosilmukalla.

4. kerros, kulmat

Kiinnitä lanka edellisen kerroksen pylvään eteen. Tee 3 kjs (=1p) ja 2 p samaan kohtaan. 1 kjs väliin ja 3 p seuraavaan silmukkaan. Seuraavaksi jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan 1 uusi silmukka. 1 puolip, 1 p, 1 puolip, 2 ks, 1 puolip, 1 p, 1 puolip. Uudestaan 3 p samaan, 1 kjs väliin 3 p samaan jne. Sulje kerros piilosilmukalla. (Kuvasta voi katsoa vähän mallia, pylväsrykelmät tekevät neliön kulmat. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla)

5. kerros, viimeistely

Virkkaa reunan ympäri kiinteillä silmukoilla.

Yhdistä neliöt reunoista haluamaasi järjestykseen.

Värisommittelun jätän jokaisen omaksi huoleksi. Neliöt näyttävät varmasti hyviltä vaikka yksivärisinä. Mallipeitossa oli kaikki kukat keltaisia, minun peitossa kukat on eri värisiä.

Lankana tässä mulla on 7 veljestä ja koukun koko 4. Omalle käsialalle koukku ois ehkä saanut olla isompikin, mutta kun alotin niin samalla teen loppuun asti. Alkuperäinen ohje on vaunupeitolle ja siinä oli 24 neliötä. Omat ekat 24 neliötä ei riittäneet kyllä kuin pienen pieneen peittoon... Mutta onneksi tämä laajenee helposti.

Antikarppaus

Karppaus... Kas siinä vasta hieno termi, joka ei ollenkaan kuvaa itse toimitusta. Karppaushan on (käsittääkseni) hiilihydraattien välttämistä, eli antikarppausta. Karppaus tarkottais mun mielestä hiilareilla elämistä. Mutta koska puoli palloa karppaa, niin minä sitten antikarppaan. (En siis vastusta ruokavalio(i)ta, hienoa jos jollain toimii. Itsellä ei ole toistaiseksi ollut tarvetta jättää ruokavaliosta mitään pois.)

Työssäkäynti on kasvattanut ruokahalua. Tänään piti eväsleipää käydä haukkaamassa jo kymmeneltä aamulla. Oon kyllä huomannu, että aikasin aamulla saan eniten aikaseks. Ehkä se ajatustyö oikeasti kuluttaa jotain. Tai ainakin niin on kiva kuvitella. Lounaaseen asti pinnistelee hyvin, ja vielä vähän sen jälkeenkin. Eilen ja tänään on alkuiltapäivästä iskenyt aivan karmaiseva muffinssin tai mokkapalan himo. Voita ja sokeria siis. Eilen oli mukana pulla, joten vedin sen välipalaks, mutta tänään... Tänään oli mansikka-skyr (rahkavalmiste) ja erittäin sokeripitosta raparperimehua. Vedin ne naamariin, mutta ei auttanu! Muffinssi vaan kummitteli mielessä koko iltapäivän.

Siitä sisuuntuneena antikarppaaja väänsi käden käänteessä kotona huomiselle sokeripitoista välipalaa. Mmm.

Täytyy kyllä myöntää, että antikarppasin kulhonpohjalta osan tästä jo taikinana. Mmmmm... Huomenna aion testata "työpaikkaruokalan". Luvassa pitäis olla paikan päällä paistettuja porkkanaohukaisia. Ja mokkapalaa lienee sitten pitkin päivää. Ehkä mä kuitenkin teen varmuuden vuoks mukaan vielä ne eväsleivätkin aamunälkää vastaan.

Rehumaa

Piti tänään taas oikein käydä lähempää pällistelemässä kasvimaata. Siitä on tullu toooosi rehevä. Aikasemmin se maapläntti näytti isolta, mutta nyt se on ihan pieni kun siinä kasvaa valtoimenaan ihan kaikkea.

Alimmaisena kuvassa on perunaa, sen takana sipulia, sitten kesäkurpitsaa keskellä vasemmalla ja niiden vieressä papuja, viimeisenä herneitä monta riviä. Herneet varsinkin näyttää viihtyvän tossa maassa tosi hyvin.

Yks hernelajike kukkii jo ihan valtoimenaan. Kohta tulee paljon palkoja. Nam. Mä vähän toivoin että ois ollu jo maistiaisia, mutta ei näköjään vielä. Muutama rikkaruoho pitäs kyllä käydä poistamassa päiviltä.

Työhomma on toistaiseksi lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Pikkusolu on viihtynyt mummeleiden seurassa ja ite oon nauttinu työpaikan rauhasta. Eväitäkin oon vielä jaksanu tehdä. Saa nähdä tuleeko pikkusolulta protestia sitten kun se tajuaa, että äiti lähteekin töihin ihan joka aamu... Illalla väsyttää aikasemmin, kun aamusta herääkin nyt aikasemmin. Se tarkottaa vähemmän aikaa väkertää. Oon mä silti ehtiny noita kukkasia virkkailla. Pari, kolme ruutua illassa saa tehtyä ja sitten voikin koomata. 

Valmistelua

Huomenna se koittaa, hip hip hei. Pääsen töihin. Tänään oli taas yksi niistä aamuista, kun toivoin jo olevani töissä... Mr. solu on jälleen ollut viikonlopun reissussa ja sekös saa aivosolun kevyesti kireälle. Tulee kimpoiltua ihan tyhmistä asioista, mutta kun ei vaan jaksa viihdyttää, kuunnella vikinää, taistella ruokapöydässä, siivota kakkaa lattialta tai edes potasta jne...

Oon tänään vähän koittanu valmistella huomista. Tein illalla vielä itselleni eväät. Oikein salaattia ja kaikkee, välipalaa tietysti unohtamatta. En oo varmaan ikinä tehny tollasia eväitä. Kerta se on ensimmäinenkin, ja varmaan viimenen. Mutta aion todellakin nauttia eväistä, kun saan ne rauhassa syödä. Työkengätkin löysin, vaikka luulin niiden jo hukkuneen. Ne on kasassa teipillä, mutta en oo löytäny vieläkään parempia. Kai ne vielä yhden pätkän kestää.

Mummo on tulossa aamulla hoitaan pikkusolua. Tuumasi niin, että turha pistää sen rytmiä mullin mallin, kun Mr. solu jää 2 viikon päästä lomalle ja sit pikkusolu saa taas olla kotona. Mummo on siis lomalla nyt, siks se pääsee hoitaan. Mummon on kuitenkin helpompi olla kotonansa ja hoitaa pikkusolua sielä, kun ei tarvii olla vieraassa paikassa. Se asettaa vähän kuljetusteknisiä haasteita, koska meikäläinen tarvii autoa. 20 min työmatka on varmaan jotain 1,5 h julkisilla, joten valkkaan auton. En halunnu aina aamuisin ruveta repiin turvaistuinta autosta toiseen, varsinkin, kun hoitajakin vaihtuu joskus välillä mummiin. Kävin siis aamulla kylässä.

Kaverilta oli jääny turvaistuin niiden pesueelle pieneksi, joten ostin sen pois. Sen pitäs mennä pikkusolulle vielä hyvän aikaa. Se olikin melkonen viriteltävä autoon. Tulin siihen tulokseen, että asensin meidän oman istuimen mummon autoon (sen saa helposti siirrettyä pois tai toiseen autoon) ja köytin sen uuden-vanhan istuimen pysyväisistuimeks meidän autoon. Tadaa. Kaikki pääsee kulkeen millon haluaa ja minne haluaa. Samalla ostosreissulla tuli mukaan toinen pikkupeitto mummolan pinnasänkyä varten ja erinäinen kasa muutakin lapsitavaraa. Mä joskus sanoin, että en oikein osaa käydä kirppareilla, mutta onneks kama kiertää näin kavereiltakin.

Nyt pitää vielä hoitaa pikkusolun kamat järjestykseen huomiseks. Välipalan mä sille jo tein. Toiseks viiminen mustikkapussi meni nyt. Viimesellä pärjätään varmaan ens viikonloppuun. Sillon pitäs ehkä käydä jo mettässä vähän pyörähtään, jos vaikka niitä pieniä, pyöreitä, sinisiä tarttuis sieltä mukaan. Vaatteet ja vaipat pitää vielä kattoo, ruokaa ei kuulemma tarvinnu laittaa valmiiks. Vähän on haastavaa, kun kaikki pitäs olla vähän niinkun loogisesti käden ulottuvilla. Itte kun löytää vaipat kaapistakin... Pitäs varmaan ite sit käydä vielä suihkussakin. Tämä pellossa verkkarit päällä elely taitaa loppua nyt... Mutta ehkä ennen nukkumaanmenoa ehtii vielä pari kukkaneliötä virkata.

Edit: no prkl. Kirjoitin tämän illalla, mutta unohdin painaa julkaise-nappulaa... parempi myöhään kun ei sillonkaan.

Osa peittoa

Koska isomummo ei nähnyt virkata kukkapeittoa piti minun itse alkaa tuhota lankajämiä. Peitton kuvaa esittelinkin jo aiemmin. Olin oikeassa vältellessäni isoäidinneliöiden virkkausta. Tiesin, että siihen touhuun jää koukkuun. Näihin jää koukkuun. Tosin tällästä hätähousua alkaa lopulta kuitenkin ärsyttää hidas eteneminen...

Tässä oli lähtötilanne. Seiskaveljestä oli kertynyt pieniä keriä jos jonkin värisiä. Pari isompaa, joskin avattuja nämäkin kerät, piti ottaa mukaan reunoja varten.

Värkkäilin kukkasia ohjeen mukaisen määrän ja sommittelin ne peitoksi. Tai pitäisi sanoa "peitoksi", koska sen kokoisella peitolla ei peitellä yhtään mitään. Onneksi jämälangat ei niin helposti lopu... Harmaa reunoissa alkoi tuntua tylsältä, joten pistin puoleen neliöistä tummaa violettia reunaan. Pitää vaan katsoa, että sommittelee ne jotenkin järkevästi shakkilautakuvioon tai raidoiksi tms. En halunnut tehdä yhden sävyisiä kukkia vaan käytin kaikkia löytyviä värejä. Jos joku väri loppui kesken niin jatkoin toisella. Kirjaviahan ne kukat on luonnossakin. Vihreää piti käydä kaupasta hakemassa iso kerä, kun noilla pienillä ei ihan hirveän pitkälle pötkinytkään.

Tässä ohjeen mukainen määrä neliöitä odottamassa lisäerää.

Jatkoa neliöille on siis luvassa verkkaiseen tahtiin. Ehkä seuraavan satsin mukana jaksan julkaista sen ohjeenkin. Alakuvassa on taas esitettynä päivän heräteostos. Mä oon luvannu ja vannonu etten osta enempää lankaa varastoon. Mut, mut, sit ku on alessa niin pakko sitä on. Ostin sentään vaan yhden kerän!

Tänään nyt virallistui se, että palaan työelämään. Tarjolla on nuoren (ainakin vielä omasta mielestä) naisen elämään tiukasti liittyen pieni pätkä pätkätyötä. Mutta ompahan työtä, sitä olen pitkän aikaa haeskellutkin. Omaa alaa ja jalkaa ovenväliin jne. Saa nähdä miten ahkeraan ehtii blogiin nyt tehdä täytettä. Työ alkaa siis heti. Menee muutenkin hommat vähän mullin mallin, onneksi pikkusolua ei tarvii vielä viedä hoitoon ulkopuolisille. Kai siihen taas parissa viikossa kaikki tottuu, että äiti ei enää olekaan paikalla 24/7. Uskoisin kyllä, että en minä käsitöistä eroon pääse. Eteneminen saattaa hidastua, mutta aina sitä jotain värkkää ja tänne postailee... Pysykäähän kuulolla.

Mitähän sitä taas tänäänkin söis?

Mä oon tainnu täälä jo julistaa moneen kertaan, että keittiöhommat ei oo niitä kaikkein mieluisampia meikäläiselle. Valitettavasti joka päivä pitää syödä ja vielä moneen kertaan. Olisin todella iloinen avaruuspilleristä, syömisen valinnaisuudesta tai isosta lottovoitosta, jolla voisin palkata itselleni/perheelleni kokin. Mr. solu inhoaa ruuanlaittoa ihan yhtä paljon. Onneksi viimeaikaiset pihviharjottelut on tuonut jotain valonpilkahdusta keittiöön. Ei tosin lompakkoon... Samat ruuat pyörii ees ja taas ja niitä rehujakin syödään ihan liian vähän.

Aivosolun keittiökulmauksessa on kuin onkin kunnostauduttu jo aiemmin tällä viikolla. Tein jo bataattikeittoa. Tai siis bataatti-sipuli-porkkana-perunakeittoa. Nyt saa kaupasta taas kotimaista kaalia, joka vois täydentää sitä muuten melko köyhää tomaatti-kurkku rehuvarastoa. Kaalisoppa tai -laatikko ei kyllä todellakaan tee tuloaan tähän talouteen, joten pitää kai syödä se salaattina. Joskus porukoilla tehtiin kokeeksi coleslaw salaattia ja sitä kokeilin tehdä tänään. Ärsyttää vaan, kun en kaupasta löytäny kotimaisia porkkanoita. Sen siitä saa kun haluaa tehdä sapuskaa eri sesongin kasveista... Toivottavasti jaksan vielä myöhemmin venyä niihin jauhelihapihveihin/pulliin, ettei illalla syödä pelkkää coleslawia. Halusin kuitenkin tehdä salaatin jo maustumaan iltaruokaa varten. Sitäpaitsi oon keksiny miten pikkusolu viihtyy yksinään hetken. Antaa sille pätkän porkkanaa kaluttavaks. Kaikki ongelmat oikeesti ratkee ruualla!

Tässä nyt muillekin ohjetta, jos haluutte kokeilla. Tää on muistaakseni netistä joku kokoelma eri ohjeista. Periaatteella helpoin mahdollinen eri reseptien yhdistelmä. Makutuomio tulee kyllä vasta myöhemmin, mutta pienen maistelun perusteella ei tähän varmaan kuole. Alkuperäinen ohje on 2 kertainen, mutta en nyt kokeiluun halunnu mitään hehtaarisatsia niin tein vaan pienemmän. Ja Mr. solu kyllä jo eilen ilmotti, että se ei tykkää coleslawista...

1. Ota isompi kulho. Ihan oikeesti, toi kaali vie paljon tilaa!

2. Silppua 250 g kaalia. Ite vetelin juustohöylällä, koska haluan salaatista mehukasta enkä mitään halkoseosta.

3. Raasta sekaan pari porkkanaa. Ei ollu kovin isoja.

4. Sekaan 1 dl majoneesia (itse tartuin kevytversioon).

5. 1 rkl omenaviinietikkaa

6. Hyppysellinen sokeria

7. Maun mukaan suolaa ja mustapippuria.

Sekoita ja maista. Lisää mausteita tarvittaessa ja jätä jääkaappiin vetäytymään. Maut tulee ajan kanssa ehkä paremmin esille, joten lisämaustamisen voinee jättää myöhempäänkin. Ei tää nyt varmaan ton majoneesin takia kaikkein terveellisintä salaattia oo, mut on siinä ainakin kuitua. Ja sitä kotimaista kaalia.

Jostain syystä mun tekee ihan hirveesti mieli voisilmäpullia. Saa nähdä koska himo yltyy niin isoksi, että sellasetkin vielä pyöräytän. Mmm. Coleslawia ja voisilmäpullia...

Raparperimehu, osa 2

Kokeilin tehdä uudestaan raparperimehua. Osa 1 löytyy täältä. Omat raparperit oli vasta toipuneet kyninnästä, joten tällä kertaa sain lisää kahdestakin eri paikasta. Kuorma jäi vajaaseen kahteen kiloon, koska en jaksanut eilen enää lähteä hakemaan lisää. Erona edelliskertaan oli, että heitin mukaan 2 sitruunaa. Sokeria  pulloon siis saman verran kuin viimeksi.

Tästä satsista keittyi 2 pullollista vaaleanpunaista juomaa. Vähän sitä jäi mehumaijan pohjalle ja sitä maistelin eilen. Tulin siihen tulokseen, että sitruunaa oli liikaa. Itse raparperi ei maistu kovinkaan paljoa mehussa. Tänään maistelin pullosta tuotosta ja se oli kyllä parempaa, joskin taisin laimentaa sitä liikaa kun ei oikeastaan maistu paljon miltään... Mutta sitruuna ei ainakaan ole niin läpitunkeva. Riittävä sokeri pelastaa paljon... Kyllä tämä ihan kuuman päivän janojuomana menee. Ehkä kolmas kerta toden sanoo? Jos jaksan hakea enemmän raparperiä. 

Se pelkkä raparperimehu muuten on todella maukasta kun laimentaa puoliksi veteen ja puoliksi sitruunavissyyn/sitruunakivennäisveteen. Tämä on kyllä sellainen juoma, joka vaatii tarjoilun todella kylmänä. Mutta tuleepahan näissä kokeiluissa ainakin hyödynnettyä raparperit koko kesältä. Seuraavaan kertaan... ja hamsteri lähtee taas siivoamaan sotkujansa.