Antikarppaus

Karppaus... Kas siinä vasta hieno termi, joka ei ollenkaan kuvaa itse toimitusta. Karppaushan on (käsittääkseni) hiilihydraattien välttämistä, eli antikarppausta. Karppaus tarkottais mun mielestä hiilareilla elämistä. Mutta koska puoli palloa karppaa, niin minä sitten antikarppaan. (En siis vastusta ruokavalio(i)ta, hienoa jos jollain toimii. Itsellä ei ole toistaiseksi ollut tarvetta jättää ruokavaliosta mitään pois.)

Työssäkäynti on kasvattanut ruokahalua. Tänään piti eväsleipää käydä haukkaamassa jo kymmeneltä aamulla. Oon kyllä huomannu, että aikasin aamulla saan eniten aikaseks. Ehkä se ajatustyö oikeasti kuluttaa jotain. Tai ainakin niin on kiva kuvitella. Lounaaseen asti pinnistelee hyvin, ja vielä vähän sen jälkeenkin. Eilen ja tänään on alkuiltapäivästä iskenyt aivan karmaiseva muffinssin tai mokkapalan himo. Voita ja sokeria siis. Eilen oli mukana pulla, joten vedin sen välipalaks, mutta tänään... Tänään oli mansikka-skyr (rahkavalmiste) ja erittäin sokeripitosta raparperimehua. Vedin ne naamariin, mutta ei auttanu! Muffinssi vaan kummitteli mielessä koko iltapäivän.

Siitä sisuuntuneena antikarppaaja väänsi käden käänteessä kotona huomiselle sokeripitoista välipalaa. Mmm.

Täytyy kyllä myöntää, että antikarppasin kulhonpohjalta osan tästä jo taikinana. Mmmmm... Huomenna aion testata "työpaikkaruokalan". Luvassa pitäis olla paikan päällä paistettuja porkkanaohukaisia. Ja mokkapalaa lienee sitten pitkin päivää. Ehkä mä kuitenkin teen varmuuden vuoks mukaan vielä ne eväsleivätkin aamunälkää vastaan.