Eilen illalla kävi taas sellanen tilanne, että puhuin Mr. solulle jotain ja käytin sanaa mäntätä. Se meni ihan kysymysmerkiksi, että siis tehdä mitä? No mäntätä. Mitä on mäntätä? Näitä on tosi vaikee selittää... se on mänttäämistä...vaikka kun pikkusolu painii tyynykasan kanssa niin se on mänttäämistä. Mutta ehkä sen erottaa painista se raivokas mielentila missä se pikkumukula on. Sit on myös vehtaamista, joka on taas vähän eri juttu.
Meillä on jo aikasemmin käyty keskustelua siitä, että minkä värinen on kukertavankikertävä. Se on sellanen värioksennus. Kangas voi olla kukertavankikertävä. Myös ollaan väitelty, että kumpi on isompi; pipana vai papana (papana). Meillä vissiin kotona puhuttiin jotenkin eri lailla, kun Mr. solu ei aina tajua mistä mä puhun. Mä oon ehkä kerran joutunu kysyyn siltä, mitä joku tarkottaa (jos nyt ei jotain teknisiä tai tietokonetermejä lasketa mukaan), mutta en nyt mitenkään muista mikä se sana oli. (Nii, ja ite käytän tota vissiin, enkä varmaan.)
Kun oltiin pienenä niin isän äidillä puhuttiin aina tillukkaista ja vanttuista. Pitäs varmaan alkaa käyttään niitä kun puhuu pikkusolulle villasukista ja tumpuista, kun ne on niin kivan kuuloset nimet. Hassua mitä eroja sitä löytyy, vaikka ollaan kasvettu suunnilleen samalla alueella. Tää oli nyt tällänen aamukevennys...
Maijalle kiitos tunnustuksesta!
Valitettavasti nyt joudun olemaan vähän tylsä, ja jaan tämän eteenpäin vain Kardemumman talolle, enkä viidelle blogille. Panostetaan jälleen laatuun eikä määrään. Tuosta blogista on pikkusukkien ohje. Muutenkin hauska lueskella, että kuinka monta paria erilaisia tillukkaita voikaan tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti