Pienen pientä

Nyt on aika virallistaa olotila. Alkaa oleen vaikea jo vältellä aihetta, kun melkein kaikki tekeleet jo liittyy (ja on jo jonkun aikaa liittynyt) tähän. Meille on tulossa seuraava mukula. Tosin vasta vuoden lopussa (syvä huokaus). Olo on kuin barbamamalla ja kokoakin jo kuin valaalla. Leipomukset maistuu erittäin hyvin, ja taikina vielä paremmin (tiedän, että niitä raakoja kananmunia ei sais syödä). Tämä taas takoittaa sitä, että painokäyrä osoittaa suoraa kohti kattoa. Se ei tee olosta yhtään helpompaa. En siis kuulu siihen porukkaan, jolle muhku olotila on elämän parasta aikaa.  En ehkä tee tätä enää ikinä.

No mutta asiasta pääasiaan, eli käsitöihin. Tässä nyt voin esitellä tässä vaiheessa aikaansaadut tuotokset. Odottamassa on kukkapeiton lisäksi toinen, eläinaiheinen peitto (sydämiä toisella puolella ja fleeceä välissä), oranssit pikkuvillasukat, pieni yöhaalari (vallan hurmaavasta pingviinitrikoosta, tämä oli aikaisemmin bloggaamani salainen ompelus) ja punaiset pilvipotkarit vihreällä resorilla. Taitaa kyllä olla tosi pitkän ja laihan vauvan potkarit nuo. En tiedä joustaako sittenkään tarpeeksi kestovaipan ympärille... Tota pingviinikangasta on vielä jonkun verran jäljellä. Saa nähdä syntyykö siitä toiset haalarit. Pikkukakkonen ei sitten pukeudukaan muuta kun haalareihin... Oon koittanu tehdä unisexiä, mutta usein se jompaan kumpaan suuntaan lipsahtaa.

Ette usko millanen pesiytymisvietti meikäläisellä on taas päällä. Pikkusolua odottaessa remontoin saunan. (Mr. solu ei meillä remontoi, se korjaa tietokoneet.) Nyt on vuorossa säilytyksen uudistus, että saadaan se yksi huone tyhjäksi. Se tarkoittaa käytännössä siis KOKO HUUSHOLLIN säilytyksen uusimista. Viikonlopun vaapuin kalustekaupoissa ja netissä katselemassa ja miettimässä miten tämä systeemi ratkaistaan. Jos joltain löytyy ylimääräinen antiikkisenkki niin olen kiinnostunut. Olo/ruokahuoneeseen siis. Tumman ruskea tai valkoinen, toki kaikki tarjoukset katson läpi, jos niitä tulee... 

Verhokangasta on ostettu, lisää vaatekangasta on tilattu... Mikä tässä muka taas vois mennä pieleen? Pakko tehdä nyt kun vielä pystyy ja jaksaa. Onneks pääsin sinne töihin niin ei tarvii nostella pikkusolua koko päivää. Se mötkäle painaa jo paljon, ja btw ei vieläkään kävele ilman, että sitä pitää kädestä kiinni. Siitä päästiinkin taas fysioterapiaan... Mutta se onkin jo ihan toinen juttu jota en jaksa nyt rönsyillä.