Asiakaspalvelusta

Musta on tullu vissiin vaativa asiakas. Saatiin eilen pikkusolu aamupäiväks hoitoon, joten lähdettiin kaupoille. Tarkotus oli ostaa nurmikonparannustavaraa, multaa ja auto. Tai siis mentiin autokaupoille katteleen, kun pitäs tuo pirssi vaihtaa vähän isompaan. Edellisenä päivänä myös käytiin yhdessä autokaupassa kattomassa.

No, eka mentiin sinne paikkaan, jossa myydään puutarhakamaa. Nurmikonparanteet löyty kyllä ihan mukavasti. Meillä oli kärry, pikkukakkonen turvakaukalossa sielä kärryn isossa osassa ja nurtsikamat kärryn alla. Sit etittiin sitä multaa. Ne oli ulkona, mutta ulko-osaston portti oli kiinni eikä sielä kassaa oltu edes kytketty. Kärryt ois pitäny hakea kulkemalla koko kaupan läpi edes takasin. Kysyin sit myyjältä, että voisko tota porttia avata sen verran, että voitais lastata isot säkit siitä suoraa autonperään. Maksaisin ne kassalle eka (kai niillä sielä multapussin enari löytyy!?!) ja tulisin sit kuitin kanssa siihen portille. Myyjä lähti ystävällisesti kysymään isommalta pampulta ja minä kuljin perässä. Ei pystyny! Ois pitäny hakea ne kärryt sieltä kaukaa pihalta, ajella ne ulko-osastolle, lastata multapussit niihin, kärrätä pussit kaupan läpi autolle ja nostaa autoon. Jäi ostamatta. Omasta mielestäni tämä asiakaspalvelutilanne olis ratkennu paremmin esim. seuraavasti: 1) joo, voin tulla avaamaan sen portin, tai 2) kun teillä on vain muutama pussi niitä multia niin päästän tuosta sivuovesta teidät hakemaan kärryt niitä varten ja tulen vaikka auttamaan lastauksessa, 3) teillä kun näyttää tuota tavaraa (sis vauvan) olevan muutenkin niin minäpä kipaisen hakemaan teille ne kärryt (tai lähetän tämän apulaisen, joka oli kokoamassa huvimajaa ulko-osastolla hakemaan niitä kärryjä). Oisko joku näistä vaihtoehdoista ollu parempi kun se "ei pysty, *nap nap tietokonetta*".

Ilman multaa jatkettiin sitten autokaupoille. Huom. autokaupat vaikuttaa olevan auki vähän niin kun pankit. Päivällä, kun normaalit, työssäkäyvät ihmiset ei ehdi sinne asioille. Myyntiä kai sitten kuitenkin tulee, vaikkei päivällä väkeä käykkään, kun myyjien työpisteitä on kuitenkin useita. Ilmeisesti autokaupoilla menee myös tosi hyvin, koska myyjiä ei ole mailla halmeilla, ne suorastaan katoaa kun kusi lumeen siinä vaiheessa kun astuu liikkeeseen sisään. Tai jos myyjä sattuu olemaan paikalla niin ei kyllä pätkääkään kiinnosta. Me varmaan ihan huvin vuoks tullaan koko poppoo kattoon autoja ja sovitetaan istuimia takapenkille ja mittaillaan että mahtuuko Mr. solun taakse yhtään mitään vai ei. Tiedoksi myyjille, ei tulla ihan huviks! Myös infon tädille voisi kertoa, että mistä myyjän edes löytää kun sellaista tarvii. Ehkä ikkunallinen kahvihuone olis hyvä juttu tai jotain.

Toinen autokaupan raivostuttava juttu oli se, että mitään ei voi sanoa suoraan ja heti. Pikku hetki (joka venähti 5 min katoamistempuksi) kun käyn hoitamassa yhden jutun, pikku hetki kun käyn kattomassa jne. Ei voi sit sanoa, että valitettavasti en ehdi teitä nyt palvella, mutta tässä vieressä on myyjä joka ehtii. Tai haen jonkun myyjän joka ehtii. Jos haluan suuntaa-antavan arvion vanhan autoni arvosta niin ei sen selvittämiseen VOI mennä 10 min takahuoneessa. Ne tekee autokauppaa työkseen, kyllä nyt suuruusluokan tietää vähän nopeemmin. Vai ei?

En tiedä oliko viimisessä autokaupassa sitten se ainoa myyjä, jota oikeasti kiinnosti, vai osasinko siinä vaiheessa jo riittävän pontevasti vaatia palvelua, mutta siitä sentään jäi hyvä mieli. Annoin myyjälle 5 min aikaa tehdä alustava tarjous "ennen kun vauvakopassa räjähtää". Tämä oli ainoa myyjä, joka kävi ulkona katsomassa vaihdokkia! Koko prosessissa meni ehkä kuitenkin se 15 min, mutta tämän myyjän ei tarvinnu lähteä käymään missään välissä tai varmistaa vaihdokin hintaa takahuoneessa ja saatiin koko ajan hyvää palvelua. Nyt on harkinta päällä ja seuraavana pitää varata koeajoa...

Myös siitä jäi hyvä mieli, kun ruokakaupan kassa kiitti siitä, että olin kääntänyt kaikkien tavaroiden viivakoodit lukijaan päin. Kassa sanoi, että harva ajattelee ostosten asettelussa kassahenkilökuntaa. No, en mäkään oikeesti ollu tähän mennessä kassahenkilöä ajatellut, vaan sitä, että pääsen mahdollisimman nopeasti ulos kaupasta, kun pippailu käy nopeesti. Usein sielä kassalla kun on myös henkilö, jota ei ihan hurjasti kiinnosta, tai sitten sellanen "ykskätinen rosvo", joka ei voi käyttää hommaan kuin yhtä kättä. Taisi tulla molemmille siitä asettelusta hyvä mieli tällä kertaa.

Oletko itse saanut hyvää tai huonoa palvelua ja mitä olit ostamassa? Osaatko vaatia hyvää palvelua? Vedinkö nyt itse herneen nenään tässä hommassa?

Maine kiirii

Meitsi alkaa oleen tunnettu kätevän emännän taidoista. Mr. solun veli oli ostanu kämpän ja pyysi remontointiavuksi. Onneks olin just kaverilla tapetoimassa ja laittamassa laminaattia ja listoja niin on taidot taas verestetty. Tässä on nyt tullu selattua ikean keittiövalikoimaa jne. Meillä on vaan näköjään kovin erilainen maku, joten mun ehdotukset ei oo tähän mennessä kyllä kelvannu. Ei kai sen niin väliä, tekeepähän päätökset sit jotenkin perustellusti eikä vaan mutu-tuntumalla.

Käsitöitä ei oo nyt tullu tehtyä, kun on ollu vähän mahatautiakin havaittavissa. Itse en oksentanu onneks kertaakaan, mutta maha oli kyllä ihan sekasin ja täystyhjennys vei kyllä kaikki voimat. Vasta tänään iltapäivällä on tuntunu taas jotenkin normaalilta edes ajoittain. Pidettiin pikkusolukin varmuuden vuoks karanteenissa perhetuvan hoitopäivästä. Harmi, ettei päässyt tällä viikolla sinne, sillä oli viime kerralla menny jo tosi hyvin. Koko kevät sitä on reenattukin. Sillä ei kuitenkaan oo ollu mitään mahatautiin viittaavaa, joten ehkä se säästy. Pikkukakkonen on taas sit kitissy kaikkien edestä. Sillä taisi kans olla mahavaivaa. Ainakin hirveetä meteliä sen maha piti. Toivottavasti on nyt kanssa menossa jo ohi. En tiiä helpottaako mun papujen syönti kyllä kummankaan oloa.

Tänään oli taas yks näitä "ensimmäisiä". Pikkukakkoselle meni ekan kerran perunaa. Ihan pieni annos, mutta maistopa kuitenkin. Tästä se sit lähtee.

Mahtavaa kun kesä tulee taas ihan kohta. Nyt on ollu pari päivää aivan mahtavaa keliä! Pyykitkin saa taas ulos kuivumaan, eikä ees kestä kauaa että ne voi hakea pois. Pikkusolua on opetettu pyöräilemään. Se ei kyllä vielä suju ollenkaan. Se istuu ihan jännittyneenä siinä pyörän päällä. Pääkään ei käänny mihinkään suuntaan. Tänään se osas ihan vähän jo ohjata, mutta kyllä me silti oltiin menossa ojaan monen monta kertaa. Mun pinna ei kestäny sitä kitinää, joten taitaa olla Mr. solun homma opettaa sitä tästä lähtien. Mä voin sit vaikka huoltaa sen pyörän tai jotain. Kasvien kimppuun tästä pitäis ruveta sekä sisällä että ulkona. Nurmikollekin, tai siis sammalikolle, pitäs ehkä kans jotain tehdä. Ehkä mä saan huomenna otettua jotain kuviakin taas...

Kinderkakku-mokkapala hybridi

Olin tässä tällä viikolla tupperwarekutsuilla. Sielä oli niiden kalliiden kippojen lisäksi kinderkakkua. Ohjeen löytää täältä. Ai että oli hyvää. Ja söin sitä ihan liian monta palaa. (nimestään huolimatta siinä ei ole kindermunaa, yök) Tänään käytiin mummilassa ja alko suklaahammasta kolottaa. Kokeilin sitten ite tehdä kyseistä leivonnaista sillä erotuksella, että laitoin siihen mokkapalan päällisen. Ei ollu eri suklaita tarjolla ja voikreemikin nyt vähän tökki.

Tällänen siitä sit tuli. Tässä ohjeessa on normi mokkapalaohjeeseen verrattuna vähemmän jauhoja ja enemmän kaakaojauhetta. Maito on korvattu vedellä. Ei siis mitään huikeeta muutosta.

Makutestin tulos oli, että kinderkakun pohja on mehevämpi kuin mitä mun mokkapaloissa yleensä. Saattaa siis olla, että teen jatkossa aina pohjan tällä ohjeella. Pitää vielä koittaa miten tämä käyttäytyy pakastuksessa ja sen jälkeen. Mutta kertokaas nyt viisaammat leipurit, että mistä johtuu se, että leivospala halkeaa keskeltä kahtia? Siis niin, että päälikerros lähtee irti. Onko paistettu liian vähän? Taikina kohoili pellillä aika paljon, mutta lässähti loppua kohden. Johtuisko se "kerrosten erottuminen" siitä, että keskellä on ollu ilmaa paiston aikana? Onko tää nyt sit joku leivinjauhejuttu tai joku "älä sekota liikaa" tms? Onks muille käyny samoin minkään leivonnaisen kanssa?

Lisää risutöitä

Kun kerran risutöissä pääsin vauhtiin niin eihän se yhteen sydämeen jäänyt. Oli pakko pakertaa pari lisää. Tämä ensimmäinen päätyy siskon oveen, jos vaan kelpaa. Rusettina käytin jostain verhosta irrottamaani pitsiä. Sitä oli juuri sopiva pätkä. Oranssilla koristeltua tarjoan Mr. solun äidille. Rautalankavarastot alkaa huveta kun näitä värkkäilee.

Nämä askartelut oli siis eilisen tulosta. Tänään on ollut vähän vähemmän tuottelias päivä. Pikkusolu oli yöllä tosi kipeä. Ei kuumetta, mutta jostain syystä huusi vähän väliä. Se sai särkylääkettäkin, mutta oli vissiin liian pieni annos, kun ei tuntunut auttavan ollenkaan. (päivällä sama annos auttoi tosi hyvin) Otin sen viereeni "nukkumaan", mutta aluksi ei edes suostunut makaamaan paikallaan kuin sylissä. Silittelyllä ja paijaamisella sain sen vähän rauhottumaan ja sitten pitikin mennä syöttämään pikkukakkosta. Mr. solu siirtyi pikkusolun viereen ja minä viihdytin puoli viidestä alkaen pikkukakkosta. Sillä on aika aikaset aamut. Kuuden paikkeilla sain pikkukaverinkin nukahtamaan noin tunniksi vielä. Aamulla laskeskelin, että taisin nukkua tunnin pätkissä noin 3 h yön aikana. Päivällä sain koomattua ehkä 3 h lisää. Yllättävän pirteä olo siihen nähden nyt, mutta toivottavasti tämä yö menee kaikilta ihan omissa sängyissä. Pikkukakkosellekin saa kohta alottaa perunaa ja toivon, että sillä sais vähän pidempää syöttöväliä öiksi. Pikkusolu taas oli lähes normaali iloinen itsensä aamulla, mitä nyt vihreetä räkää tulee nenästä. Epäilin yöllä jo korvatulehdusta, kun oli niin itkuinen, mutta ei sit vissiin tälläkään kertaa sitä.

Iltapäivällä käytiin ideaparkin tasauspäivillä. Mukaan tarttui pikkusolulle lenkkarit ja sandaalit. Pitäis mennä ainakin alkukesän. Toivottavasti. Ei ollu kovin kalliit, mutta on toi lasten kenkien ostaminen jotenkin salatiedettä. Saappaat ostettiin viimeviikolla, kun siihen mennessä ainoot sopivat kengät oli kuomat. Ja niitäkin siis 1 pari. Nyt on vähän enemmän vaihtoehtoja kelien mukaan, vaikka se kevät nyt näyttääkin olevan peruttu... Itselleni ostin pipon, kun oli niin kivaa pöllökangasta ja Mr. solu löysi pari t-paitaa. Näillä tänään, hyviä öitä kaikille.

Vohveleita

Meillä ollaan taas sairastuvalla. Molemmat mukulat on kipeenä; isompi enemmän, pienempi vähemmän. Pikkukakkonen on tähän mennessä selvinny yskällä, mutta yskän lisäks pikkusolulle nousi taas kuume viimeyönä. Sen nenä on ihan tukossa hengitystä ajatellen, mutta ulospäin valuu kauhee määrä limaa. Toivottavasti menee pian ohi. Uloskaan ei siis olla menty, mutta toisaalta eipä tolla kelillä sielä mitään tekiskään. Särkylääkkeen jälkeen pikkusolu saikin sitten kunnolla vauhtia alleen. Hyvä, ettei tullu jalanjälkiä kattoon asti kun se illan kiipeili seinille. Matelevan illan vauhdittamiseks annoin kevään pirkkalehdelle vielä uuden mahdollisuuden. Sielä oli vohveleiden ohje. En ookkaan tehny vohveleita piiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Eihän mulla oo ees omaa vohvelirautaa...

Lainasin äidiltä vohveliraudan. Ehtaa 70? (ehkä 80) luvun kamaa.

Laatikossa lukee waffelautomat. Automaatii on tässä tapauksessa hivenen väljästi käytetty termi. Tässä vehkeessä ei oo ees valoo, josta näkis koska se on kuuma. Saati sitten mitään säätönappuloita tms. Ihan joutuu käsin laittaan taikinan sisään ja ottaan valmiin vohvelin pois hetken päästä.

Tässä oli mun annos. Tai siis ne, mitä jäi muilta syömättä, kun mä vielä paistelin... Syötiin hillon ja vanilijakastikkeen kans. Kermavaahdon kans on parempaa, mut se kastikepullo sattu nyt oleen auki ja sitä piti tuhota... Taikina oli perus mauton, siihen ei tullu yhtään ees sokeria. Voi olla, että suolaa ois saanu mun makunystyröille olla hippunen enemmän. Rapeita nämä kyllä oli sillon, kun ne otti raudasta ulos. Jos hetkenkin seisoo lautasella niin rapeus kaikkoaa.

Tässä oli eilisillan näytelmää keittiöstä. Mr. solu naureskeli, että on tainnu joku villijoukko käydä hakemassa pikkusolun unikaverit ruuaksi ja ne odottaa kuljetusta pataan... Mun selitys oli se, että pyöräytin ne pesukoneessa, kun niitä oli käytetty sängyssä kuivikkeena pissavahingon jälkeen. Leivinuuni oli lämmin niin siinä ne kuivu sopivasti...

Sydän

Tänäänkin taas riehuin pihalla kuin viimestä päivää. Ainakin viimestä päivää ennen etukevään loppua. Jos kerran huomenna tulee taas talvi (tai ainakin talvempi) niin koitin saada ulkohommat sopivaan vaiheeseen. Omenapuut on nyt kaikki leikattu. Jes. Viimevuonna paksuusmoodissa taisin saada yhden leikattua... Tuli tätä viimistä karsittua vähän rankemmalla kädellä. Kai se vetää nyt sit omenat nenään, jättää hedelmät tekemättä ja kasvattaa ihan kauheesti vesiversoja... Noh, tein sen minkä yletyin ja parempaan ei nyt ollut tikapuita. Tuli sielä tikapuilla keikkuessa jo kerran kovan tuulenpuuskan kohdalla vähän olo, että oliko ihan fiksua hommaa kiivetä sinne ylös kun luvattiin kovaa tuulta. Kävi jo mielessä, että kapsahdanko alas vähän vähemmän naisellisesti. Toki oli se ylöspäin menokin vähän vähemmän naisellista kun niitä tikkaita ähistin paikalleen useampaan otteeseen.

Sen lisäksi sain leikattua loppuun sen ruusupuskan, jonka kohdille sijoitin puupinon. Totesin, että en mä sitä puskaa saa hengiltä vaikka yrittäisinkin (kun ei kai vielä oo ihan optimiaika leikata ruusuja). Se on joku perinteinen kurttulehtilajike ja se tekee niitä juuriversoja ihan sikana. Nytkin niitä jäi sinne oikeaa kevättä odottamaan. Puupino on myös tehty sen osalta mitä niitä halkastuja puita oli. Se kyllä kellahti kenolleen, mutta nojaa seinään tällä hetkellä vielä pystyssä niin annan olla. Parantelen sit jos/kun se oikeesti kaatuu. Se on nyt se pino jonka kasasin kuunvalossa. Jäi vähän ne suoran ja vinon eri vivahteet havaitsematta siinä valaistuksessa.

Kaks kuusta on vielä leikkaamatta, samoin vähän jalomman oloset ruusut. Kuusiaita on karsittu ja ensimmäinen iso kuorma oksia viety pois. Osa koivun oksista on vielä raivaamatta. Pistän paksut osat oksista myös polttopuiksi niin siihen askarteluun menee vähän aikaa. Samalla kun niitä risuja sieltä ensimmäiseen kuormaan raivasin niin oli pakko kokeilla niitä risutöitä. Ulko-ovi oli vailla koristusta niin koitin tehdä risusydämen.

Tästä tuli ihan kiva näin ekaksi yritelmäksi. Symmetristä en siitä saanu vaikka useampaan kertaan yritin, mutta toisaalta ei se haittaa. Pieni vihreä rusetti on sopivan keväinen. Se on pala jotain vihreetä "telttakangasta", joka oli jossain paketissa toimittamassa nippusiteen virkaa. Just hyvä tähän. Täytyy varmaan kokeilla vielä uutta sydäntä ja/tai muutakin risuteosta nyt kun on alkuun päässy. Pari kikkaa tuli heti huomattua tätä tehdessä, joten ehkä seuraavasta tulee vieläkin parempi. Jos nyt kuitenkin talven tullessa siirtyis sitten taas sisähommiin. Vaikka uudistamaan tuota sisäviidakkoa.

Olipa kerran...

kiireinen perheenäiti, jolle oli tulossa muita äitejä kylään. Kaupassa juostessaan äiti huomasi uuden Pirkka ruokalehden.

Lehdessä oli suklaajuustokakun ohje. Suklaahan on hyvää, äiti tuumasi. Siispä kaupasta mukaan ohjeessa luetellut aineet. Tuorejuustoksi valikoitui varmuuden vuoksi Valion Violajuustoa, koska siinä lukee ainesosaluettelossa "pastöroitu maito". Parempi ottaa varmanpäälle, kun vieraissa on raskaanaolevia.

Kotiin päästyään äiti alkoi heti leipoa. Ihmetystä kuitenkin herätti se, että dominokeksipohjaa piti esipaistaa. Miksi kypsiä keksejä pitää esipaistaa? Tälläkertaa äiti kuitenkin päätti pitäytyä reseptissä. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä.

Kakun paistuessa äiti viihdytti vauvaa ompelukoneen äänillä surauttaen uuden keväisen verhon ruokapöydän takana olevaan ikkunaan, sillä olihan punatulkut jo so last season.

Kakku oli uunissa kokonaisen tunnin. Äiti arvasi kakun halkeilevan, koska lehdessäkin keskiosa oli naamioitu. Äitikin oli varannut naamiointivälineeksi kermavaahtoa. 

Kiireinen äiti oli kuitenkin pihatöissä, puunkaadossa ja halonhakkuussa loppupäivän, joten naamiointivälineet jäivät erilliseen kulhoon. Ulkonäöstään huolimatta kakku kuitenkin maistui vieraille ja kermavaahtoa sai annostella oman makunsa mukaan. Äidin itsensä mielestä kakku ei ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi makea, mutta kyllä siitä ähkyn sai. Sen pituinen se.

Silmuja ja puunkaatoa

Nyt on taas käsityöt saanu väistyä ulkohommien tieltä. Se on kumma kuinka joka kevät tulee ihan hirveesti kaikkea leikkuurisua, vaikka just viimekeväänä kaikkee leikkasin. Ehkä se sit vaan kuitenkin on niin kun Mr. solu tänään ulkona totes. Meidän perheellä on kuulemma tapana "vaan vähän karsia" mut sit kaikki menee matalaks. Tänään leikkasin syreeniä reippaalla kädellä ja merjapensaita vähän vähemmän reippaalla. Pienin omenapuu on myös hoidettu ja 3 isompaa vielä odottaa, että minkälaisen korokkeen saan tänä vuonna alleni kasattua. Kuusiaitakin pitäs jotenkin uudistaa ja ruusut on leikkaamatta myös... Meidän pihassa kaikki on sen noin 30 v vanhaa istutusta, joten ihan kaikesta ei kovin tuoretta saa, mutta yritän kuitenkin.

Pihassa kasvaa myös iso koivu, joka roskaa kovasti ja pöllyttää siitospölynsä mun nenään. On aika mones kesä jo tulossa/menossa ilman allergialääkkeitä raskauksien ja imetysten takia ja kyllä vaan taas silmät kutiaa ja aivastuttaa. Koivun kaatamista on suunniteltu jo toista vuotta, mutta se onkin hankala tapaus. Kasvaa kallellaan naapurin puolelle ja sopivasti huvimajan ja puuliiterin välissä. Mihinkään päin ei mahdu kaatamaan pitkin pituuttaan. Tänään sen tuomiopäivä koitti. Nyt tuleekin paaaaljon kuvia.

Tältä se näytti ennen.Naapurin katto näkyy takana kuvan alareunassa.

Minun iskä kiipesi. Saha käy jo.

Mihinkähän latva laskeutuu?

Poikki ja pinoon? Ei sentään, takaojaan meni, mutta ympäristön rakennukset ja jopa aita pysyi ehjänä.

Tässä tilassa se on nyt. Pitää vähän alustaa raivata oksista ja rungonpätkistä ennen kun jatketaan, kun on niin ahdas kolo. Sitäpaitsi pitää ottaa isompi moottorisaha käyttöön. Toi pieni yhden käden saha alko jo rungon keskivaiheilla vähän yskiä...

Risutöitä anyone? Täytyy mennä saksimaan ja kokeilemaan miten risut taipuu kun tästä joskus päivänvalolla ehtii.

Tällänenkin hauska yllätys tuli esiin yhdestä oksan leikkauskohdasta. Koitin etsiä sitä oksaa, mutta en löytänyt. Voi olla, että pidemmällä tämä onkin vain möykky ja sydän näkyy vain juuri tässä kohdassa. Otan kyllä talteen jos löydän. Yritän tämänkin vielä leikata jotenkin irti.

Ja sitten niitä silmuja. Aikasin niitä jo pukkaa tänä vuonna. Syreeni on kohta kukassa.

Raitapökät

Eilen oli 1,5 h aikaa taas toteuttaa itseään. Taas oli hirveä käsien heiluttelu ja piti alottaa kaikkia hommia kerralla. Onneks tällä kertaa sentään saumurin lankojen vaihto meni kerrasta putkeen. Yleensä se aina takkuaa sillon kun pitäs äkkiä vaan jotain tehdä. Pitäis aina olla hyvä suunnitelma kun on vaan hetki aikaa tehdä. Muuten menee sellaseks kun meikäläisen siivoaminen, että siivoilen sieltä täältä vapaassa järjestyksessä. Aina kun silmä näkee jotain mitä pitäis tehdä niin sitten alotan sitä ja jätän kesken ja palaan johonkin toiseen. Ennen näitä alotettuja sai useimmiten myös lopetettua, mutta nykyään usein jää kesken pitkäksikin aikaa. Kas kummaa... Nytkin blogikirjoituksen keskeyttää yksi vapaustaistelija joka kömpii sängystä pois pehmolelut kainalossa ja virne naamalla. Tässä jo noin kymmenettä kertaa tälle illalle...

No, sain mä eilen jotain pientä tehtyä loppuunkin. Nyt on pojulla sen verran piukeet pökät, että ei saa potkittua pois jaloista. On myös riittävästi pituutta noissa sukkaosissa, että mahtuu ne vesisukset sisään ilman ongelmia. Näistä tuli aika hurmaavat. Sopivasti vielä vahingossa ruskealla taustallakin. Vyötäröllä on mustaa resoria, joka nippa nappa pilkottaa kuvan reunasta. Näissä pysyy kestovaippakin varmasti paikallaan, kun ei tullu liikaa tilaa tohon vaipan kohdalle...

Tyttö- ja poikavauvakortit valmiiksi varastoon. Noi pallot vähän huutaa onnittelutekstiä. Ehkä vielä sellaisen joskus lisään.

Vielä viime hetkillä leikkasin palaset paitaan. Tää on vielä iso käyttöön, mutta kyllä tuo rikkaruoho äkkiä siihen kasvaa. Juuri tämän sarvikuonokankaan pariksi ajattelin tätä raitakangasta alun perin. Näitä ehdin vielä illalla surautellakin, mutta paita on nyt odottamassa resoreita. Saa nähdä koska taas seuraava ompeluhetki koittaa.

Raitaa

Oltiin eilen taas päivällä liikkeellä ja pääsin piipahtamaan Tritexillä. Tarkotuksena oli hakea ihan perus raitatrikoota muutaman kuviollisen kankaan kaveriksi. Kumma kyllä perus raitaa on hankala saada kangaskaupasta. Eurokangaskin oli siirtynyt poikkiraidan sijaan pystyraitakankaisiin niiden värien osalta jota etsin, joten toivoni oli nimenomaan Tritexin varassa. Ja löytyihän sitä. Mustavalkosta ja ruskeamustaa tasaraitaa. Jotenkin toi ruskeamusta nyt iskee meikäläisen värihermoon oikein kovasti. Ehkä se muistuttaa suklaakakkua... Alko jo vähän harmittaa, että otin vaan vajaan metrin (kun en halunnu hamstrata...).

Pesin kankaat heti ja tänään jo leikkasin ekat palat. Pitää pojulle tehdä tiukempia potkuhousuja kun se potkii niin voimakkaasti, että kaikki housut on aivan rutussa. Toivottavasti ehdin pian ommella nämä palat yhteen.

Tässä vielä viimeisimmät pikkusukat. Nyt taitaa tulla vähän taukoa tähän  neulomiseen, kun ranne on vähän sitä mieltä, ettei sitä ihan tähän tahtiin tarttis harrastaa...

Pikkusolu menee aamulla pariks tunniks harjotteleen taas hoidossa oloa. Toivon, että ehdin tuhota vähän trikoita sillä aikaa. Voi kyllä olla, että pikkukakkonen vie kaiken huomion. Meidän poika kun pisti sitten hurjassa 3 kk iässä hampaita tulemaan. On pari päivää ollu aika kitinää. Yks on jo läpi ja toivottavasti pian se toinenkin. Tissit tilailee juuri lippua kaukomaille... auts.

Tumppumysteeri muuten ratkesi. Äiti löysi tumpun yhden haalarin hihasta. Oltiin sitä sieltäkin varmaan 3 kertaa jo katottu, mutta onneks katto vielä kerran. 

Tuliaisia retkiltä

Huomasin saaneeni uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan! Helmee :)

Oltiin eilen meidän urheilulajin kauden päättäjäisissä. Ehdittiin siinä kiertää vähän kaupungillakin ennen syömistä ja illan istujaisia. Meidän tumppumysteeri ei ole vieläkään ratkennut ja sekös vasta aivosolua raastaa. Yritettiin käydä tullintorin sukkamyymälässä, jos sielä ois ollu finnwearin tumppuja, mutta sehän oli tietysti menny puoli tuntia ennen kiinni kun sinne ehdittiin. Sukka on siis edelleen tumppu. Vaikka sitä vähän niinkun tarttis kyllä sukkanakin.

Pyörähdän usein Nanson liikkeessä hämeenkadulla hiplaamassa vaatteita. En mä niistä kaikista tykkää, osa on aivan kauheita, mutta joskus sielä on tosi kivoja juttuja. Oon varmaan aikasemminkin täälä sanonu, etten taida olla niiden suurinta kohdeyleisöä, koska poistoissa on aika usein jotain mua kiinnostavaa. Niin tälläkin kerralla. Kävin siinä juuri ennen pikkukakkosen syntymää pyörähtämässä kyseisessä liikkeessä ja silloin tämä revontulimallisto oli uutuus. Tykästyin siihen, tosin olisin kaikista mieluiten halunnut sen oranssin version. Tämä oli kuitenkin ainoa jäljellä oleva kappale. Sattui sopimaan päälle, ja tummansininen on myös jokseenkin meikäläiselle sopiva väri (tässä sitä on vaan vähän, mutta asustaa voi aina) joten t-paidan hinnalla otin mukaan. Kuosi on vuodelta 1966 ja Lenita Airisto on jotenkin sekaantunut sen suunnitteluun. Lisää voi lukea Nanson sivuilta jos kiinnostaa. Tässä oli siis meikäläisen eilisen retken tuliainen. Suurempaa käyttöä tälle tulee sitten joskus kun imetys loppuu, tai ainakin harvenee päivällä. Vähän on helmat korviin mallia siihen hommaan.

Mr. solu lähti muksujen kanssa tänään ilta-ajelulle. Ne meni ABClle munkille. Pikkusolu oli sitten pissannut housuun matkalla, onneks kuitenkin sielä ABCllä, että pääsivät vaihtamaan kuivempaa vaatetta päälle, mutta kuomiinhan sen lopulta lorahti. Tuliaisena siis pussillinen märkiä housuja ja märät kengät. Huuhtasin kuomat pariin kertaan vedellä sisältä, jos vaikka haju vähän laimenis. Nyt ne kuitenkin pitäis saada kuivaksi huomiseen mennessä. Onneks tänään aamupäivällä lämmitettiin takkaa. Nyt kengät on takan edessä tehokuivauksessa. Telineenä toimii harsolla vuorattu baarijakkaran jalka...

Kaverin remppa eteni eilen aamulla laminaatin laittoon. Kävin sielä taas pyöräyttämässä asennuksen vauhtiin. Ens viikolla pitäis käydä varmaan listoja laittamassa. Mulla on ihan hirveä hinku rakentaa. Ja nyt mä haluisin sellasen vanhan tyylisen aukivedettävän puusohvan. Valkosen.  Ei hajuakaan mihin sen laittasin, kun just vietiin yks sohva porukoille varastoonkin, mutta sellasta nyt vailla kuitenkin...