Normaalius ja toivon hiipuminen

Tässä on ollut vähän henkistä painolastia viimeaikoina. Pikkusolu täyttää pian 3. Se ei edelleenkään puhu mitään. Ei siis niin, että käytössä olis pari sanaa (oliskin!) vaan se ei puhu yhtään. Teeskentelen kyllä välillä ymmärtäväni siitä ähinästä jotain sanoja, mutta realistisesti ei siis tule yhtään sanaa. Tässä alkaa nyt hiukan (tai oikeastaan aika paljon) huolettaa. Muutama yö onkin mennyt vollottaessa sitä, että lapsi ei olekaan normaali. Tai keskiverto. Tai ihan mikä sana tahansa joka viittaa siihen, että oppisi asioita edes suunnilleen samaa tahtia kuin muut. Mikään ei ole pahempaa kuin toivon hiipuminen. Sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta kyllä pettyy sit kuitenkin, kun salaa on vielä toivonut jotain ihmettä. Ehkä tässä nyt lyödään vielä päin seiniä menneen synnytyksen jälkilöylyjä. Ehkä se meni vielä enemmän pieleen, kun mitä ajateltiin ja annettiin ymmärtää.

Olen kyllä tietoinen, että lapset kehittyy eri tahtia. Mutta kun samalle lapselle alkaa kerääntyä useampia "ei osaa tuotakaan" asioita, niin pistää vollottamaan. Ollaan alotettu puheterapia, jossa ollaan käyty nyt 5 tuntia leikkimässä parkkitalolla. Ymmärrän, että lapsen pitää sielä viihtyä, mutta 5 h samaa leikkiä saa meikäläisen kyllä miettimään sanontaa "let me slip into something more comfortable; like a coma". Puheterapiassakin on jo puhuttu, että todennäkösesti tulee olemaan oppimisvaikeuksia myöhemmin, kun näin myöhään on puhumatta. Äidin toivon hiipuminen taas oireilee pinnan lyhentymisestä entisestään (voiko kärsivällisyys mennä miinukselle), joka taas pahentaa asioita entisestään.

Toisaalta haluaisin elää toivonkuplassa ja kieltäytyä huomaamasta merkkejä. Välillä mietin mitä kaikkea tuo söpömussukka jo osaa. Osaahan se jo tuon ja tuon... Toisaalta taas olisi pikkuhiljaa pakko saada tietoa ja vastauksia. Vastauksia saa netistä etsimällä, joskin se johtaa väistämättä pahimpien skenaarioiden kehittelyyn ja lisävollotukseen. Taaskaan pessimisti ei pety? Onneksi sentään asutaan Suomessa, jossa apua on tarjolla. Aika psykologille on jo varattu, tosin sitä pitää vielä hetkitovi odotella... Sitä odotellessa vollotan öitä. Ja toisaalta, sielä psykologillakin pitää rampata vielä monta kertaa, eikä sekään varmaan voi/osaa/uskalla sanoa mitään. Mahdolliseen diagnoosiin voi siis mennä vuosia. Aikaa neuvolaan en viitsisi edes varata, koska tiedän jo valmiiksi mitä niistä palikkatesteistä tulee. Ei mitään. Kaikki lapset ei leiki palikoilla. Mutta jos 95 % leikkii, niin se että joku ei leiki on vähän epänormaalia. Ei vissiin tälläkään kertaa voinut tämä homma mennä putkeen. Ehkä mun lähellä vaan ei ole putkea.

Käsityöt on jääny vähän vähemmälle. Valmistuneena kuitenkin siniturkoosi katoava ysitilkku.

Jalkapallopeittoon tikkasin vapaasti aaltoilevaa suoraa.

Takapuoli tuli nyt vaan yhdestä kankaasta, että sujuis vähän nopeemmin. En aluks niin välittäny tästä kankaasta, mutta nyt se alkaa näyttää jo ihan hyvältä. Tuosta viileän vihreästä väristä tykkäsin kyllä heti.

Toivokaa te nyt vielä sitä ihmettä jos minä elän inhorealistina...

...ja lisää tilkkuja...

Taas on käytetty yötä hyödyksi ja ommeltu neula punasena. Vastasinkin edellisen postauksen kommenttiin, että ei mulla kovasti elämää ole. Tällä hetkellä lapset ja tilkut. Tars varmaan keksiä kyl jotain muutakin... Mutta sitä odotellessa...

Taas pino ysitilkkuja katosi silmieni edessä.

Ja sen jälkeen hyppäsivät varsin veikeään muodostelmaan. Yhden punaisen kärrynpyörän sain aikaan tilkkupintaan.

Pikatekniikat olis huomattavasti nopeempia, jos vähän viittis miettiä mitä tekee, eikä tarttis purkaa välillä. Samoin, jos jaksais vähän laskea paljonko kangasta pitää leikata, ettei tarttis leikata montaa kertaa lisää... Tässä kokeilin kolmesta nauhasta tehtyjä blokkeja. Toi ruutukangas on tummaa violettia, vaikka se ei ihan siltä näytä tässä kuvassa...

Päädyin kuitenkin tälläseen järjestelyyn, koska noita porraskuvioita oli jo niissä edellisissä pinnoissa.

Sain myös tehtyä vinokanttia valmiiksi. Ruutupaidan selästä on hyvä leikata.

Sitten jotain muuta kun tilkkuja. Pikkusolu taitaa olla allerginen pikkuhousuille. Tai siis ehkä ennemminkin kumille, mutta se saa ihottumaa pikkuhousuista. Mitähän niille housuille pitäis tehdä? (Jos siltä kysytään niin se kyllä varmaan kulkis nakuna ihan mielellään.) Ne on pesty moneen kertaan jo... Pitääkö ne pakastaa? Vai haurastuuko se kuminauha ihan kokonaan pakkasessa? No ei kai jos niitä voi talvella kuivata pakkasessa pesun jälkeen... Vai pitääkö mun koteloida esim trikoolla kaikkien monien monien monien pikkuhousujen kaikki kuminauhat? En viittis ostaa uusia, kun a) niitä on aika hyvä määrä ja b) ne on aika kalliita. En tiedä löytyykö edes kuminauhattomia lapsille... Jos ne vaan leikkaa pois niin sit ne housut ei kyllä pysy ylhäällä. Ideoita otetaan vastaan.

Uusia tilkkupintoja

Pahoittelut radiohiljaisuudesta. On ollut vähän iltaohjelmaa; tuppereita, tilkkukiltaa jne. Edelleen vaan jatkuu nämä tilkkuöverit.. Niin, ja tervetuloa mukaan Lea P. Hienoa, että sain uuden kommentoijan!

Kävin eilen ekaa kertaa naapurikylän tilkkukillan kokoontumisessa. Vähän jäi ... en oikein osaa valita sanaa tähän... ehkä epävarma olo. Tapaamisessa oli pari nuorempaa osallistujaa mun lisäks, mutta siinäpä se. Tietty kun muut tuntee toisensa niin itse on vähän ulkopuolinen olo. Kovasti sain kehuja omista töistäni (otin mukaan pikkukakkosen runopeiton, joulupeiton ja keltaisen vauvapeiton). Tikkauksesta innostuneita ei ollut paikalla muita kuin minä. Se mikä yllätti eniten, oli monta kertaa esitetty kysymys: mikä kone sulla on? En uskonut, että se kiinnostaisi eniten! Oma mielipide kun on vähän niinkun kone kun kone kunhan se ompelee. Taitaa olla tämän harrastelun välineurheilua tuo koneiden vertailu... Enivei... ehkä käyn vielä toisen kerran katsomassa meininkiä.

Oma ompelukone on käynyt taas ahkeraan. Nyt oon koittanu käyttää niitä vähemmän helppoja kankaita. Tää on oikeesti aika kiva harjotus, kun pitää käyttää sellasia värejä mitä ei itte ostais. Puskee mukavasti luovuuden rajoja.

Ruskean harmaa kangas on ilmeisesti tuplapeiton pussilakana, kun sitä kangasta vaan riittää ja riittää. Yhdistin sitä valkoseen kankaaseen ja valkoselta näyttävään ruutukankaaseen, joka oikeasti on todella hailakka mintunvihreä. Lisänä yksi sydäntilkku. Eka kuva on otettu sisällä, toinen tänään ulkona. Koitin tehdä edes yhdestä pinnasta uniseksin. Se on sitten ehkä tää. Pinnan asettelu on muuten täältä. 

Toinen kehitelmä oli tällänen sini-vihertävä versio samasta blokista. Tässä on useampaakin ällökangasta mukana. Toi turkoosi on tosi kiva värinä, mutta sittenkin aika hankala muiden saatavilla olevien värien kanssa. Mr. solun mielestä tää oli hieno, mun mielestä ei meikäläisen paras esitys. Toivottavasti makuja on taas erilaisia ja tämäkin kelpaa mukaan. Ylempi kuva on taas sisällä ja alempi ulkona otettu. Ylemmässä kuvassa on myös pari virhettä, jotka korjasin kuvan ottamisen jälkeen.

Lisää blokkeja on taas ommeltuna, mutta niiden jatkojalostuksesta myöhemmin. Sain myös hankittua sopivaa sisustaa näihin pintoihin, eli kokoamistakin on luvassa.

Ehdin myös viimeistellä ensimmäisen peiton ihan valmiiksi asti. Sinisävyinen katoava 9tilkku sai tummansinistä tähtikangasta reunaansa. Sitä jäi riittävän paljon pikkukakkosen peitosta yli. Tässä muuten seuraava ilmaisvinkki tilkkuiluvälineisiin. Oon monessa blogissa nähnyt nipsuja, joilla saa pidettyä reunakaistaleen paikallaan. Hain tallista muinaisia verhonipsuja. Nää on onneks sellasia, että niissä ei oo kovin terävät piikit ja ne on aika löysät; eli lähtee helposti irti eikä vahingossakaan revi kangasta. Vois tietty varmuuden vuoks vaikka teipata ne piikit tms, niin aina parempi...

Oi. Eka valmis!

Tähän peittoon valkkasin koneen tikkivalikoimasta aaltoilevan tikkauksen. Ajoin ihan perus paininjalalla ja yläsyöttäjällä. Pelkäsin, että alapuolella on ruttua risteyksissä, mutta ei yhden yhtä! Tikkasin vaan blokkien välisiä pääsaumoja pitkin. Sisusta on fleeceä, joten se kyllä pysyy tälläkin paikallaan. Ihan inasen vinoon meni tuo koristekaistale takana, mutta noin pienen en anna häiritä. Olkoon se vaikka merkki siitä, että tämä on ihmisen tekemä. (Itse peitto ei ole noin vino, miltä se näyttää kuvassa, mutta ulkona tuuli niin paljon, että joka kuvassa joku kulma oli menossa väärään suuntaan.)

Nyt on vähän mietinnässä, että kirjotanko peittoon jotain "lahjoitettu lämmittämään ainutlaatuista vauvaa ja äitiä" -tyylistä vai en. Valmistumisaika vai ei? Oma nimi vai ei? Jotain lahjoitustekstiä haluaisin laittaa taustaan siksi, että näitä ei myytäisi eteenpäin. Lahjoittaa saa. Siksi en laita irrotettavaa nimilappua vaan lisäsin tuon valkoisen kankaan taustaan, eli kirjoitan suoraa siihen jos kirjoitan.

Sain vihdoinkin pestyä myös vuodenaikapeitot ja pakkasin niitä odottamaan uutta elämäänsä. Ne oli sohvalla kasassa ja oli pakko ottaa kuva, kun ne oli niin kivan väriset!

Terapian tulosta - katoavat ysitilkut

Paidoista peitoiksi projekti on taas nytkähtänyt eteenpäin. Se on vallannut koko makuuhuoneen, työhuoneen, laajentanut iltaisin käytävälle ja nyt myös vaatekaapin oviin. En saanut joulupeittoa vielä kokonaan tikattua, mutta oli pakko alkaa ommella kangasruutuja yhteen, koska niitä on valmiina jo satoja ja niitä tursuilee ties mistä. Halusin kokeilla katoava ysitilkku -mallia (disappearing nine patch) ja siksi olen leikannut niitä neliöitä.

Viikonlopun aikana sain valmiiksi 2 tilkkupäällistä (216 tilkkua vähemmän!). Olen käyttänyt siis kaiken mahdollisen "vapaa"ajan ompeluun. Ensimmäinen peitto on puna-musta-valkoinen ja toisessa on sinisen eri sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi, sekä mausteena vähän punaista.

Tässä valmiita ysitilkkuja. Suurin osa on paitakankaita, mutta mukana on myös omia lisäyksiä.

Ja niin ne vaan katoaa!

Ja sitten sulautuu taas yhteen. Tästä tuli noin 62 x 82 cm. Se on aika sopiva koko pienelle ihmisversolle kääriytymiseen ja peuhupeitoksi, ja sopii kaksin kerroin myös turvakaukaloon ja hoitoalustaksi. Mun mielestä tästä tuli mahtava! 

Tässä sinisempi versio. Tuo vaaleansininen kangas oli virhevalinta. Siks oon yrittäny hukata sitä reunoille. Se jää vielä kantin alle sopivasti. Kangas on ihan venkulavonkulaa, eikä sittenkään tainnut olla täysin puuvillaa. En sitä nyt kuitenkaan ala tilkkupinnasta purkamaan. Oppirahat tulee tästäkin hommasta maksettua. Heitin loput tuosta kankaasta menemään. Tämä malli on vähän hillitympi kuin tuo räiskyvä punakirjava. Sanoisinko jopa viileän rauhallinen.

Ommellessa on aikaa miettiä kaikenlaista. Jos terapian tehokkuus mitataan kyyneleissä niin kai tämä sitten auttaa... Nyt pitäis jostain taikoa näihin täytteet ja taustat. Siniseen saattaa riittää pala varastofleeceä. Ainakin parista palasta (luin juuri yhdestä blogista, kuinka vanu/muu täyte kannattaa jatkaa, jes). Taustallekin tulee varmasti enemmän kuin yhtä kangasta.

Yritän myös vähän päivittää blogin ulkoasua. Alkaa vanha jo kyllästyttää. Blogger vaan ei eilen ollu ihan samaa mieltä mun kanssa, joten katsotaan miten käy tänään. Olkaa kärsivällisiä... palaan sitten tähän malliin jos muuttaminen ei suju, mutta välissä saattaa olla jotain todella hämärää...

Sääntöjä ja taisteluja

Hmm. Meillä on kotona melkein kolmevuotias. Se ei tottele eikä kuuntele (eikä puhu mitään, joka taas vaikeuttaa asioita entisestään). Menee hermot. Monta, monta kertaa päivässä. No joo. Sellasta se arki on lasten kanssa. Hermojen menoa...

Näistä meillä pidetään (toistaiseksi ainakin) kiinni:
- kengät laitetaan eteiseen
- hampaidenpesu
- ruoka-ajat
- sänkyynmenoaika (huom. ei siis nukkumaanmenoaika, koska muksu ei nuku silloin...)
- pöydässä pitää olla vähintään pikkuhousut jalassa
- ulos laitetaan ulkovaatteet

Näistä on jo lipsuttu:
- vaatteet sisällä; kuutamo viuhuu ja paidasta ei oo tietoakaan, saati sitten sukista... kai se pakkanen nudistin taltuttaa...
- yhden kirjan saa ottaa sänkyyn nukkumaan mennessä (Onko normaalia, että lapsen unilelu on kirja? Mutta vaan yhden kirjan saa ottaa...)
- ruokalappu; ihan sama, ole pitämättä, vaihdetaan paita vaikka joka ruuan jälkeen
-TVn katsominen; joskus iltasin ei enää viihdetoimistosta tule muuta ohjelmaa...
- ei leikkirattaita keittiöön... periaatteessa...
- ei ulkovaatteita sänkyyn; tänään pikkusolulla oli talvipipo päässä sängyssä...
- en huuda lapsille... valitettavasti tästäkin on jo lipsuttu aika rankasti...

Tässä nyt mitä heti tuli mieleen. Näitä on varmaan paaaaljon enemmänkin... Koko ajan vaan lipsuu enemmän, kun kaikesta ei vaan jaksa taistella. Pukeminen ulkoilua varten on muuten taas tosi kivaa kun on kaiken maailman haalaria ja töppöstä mitä pitää asentaa päälle. Lumia odotellessa.

Jos muuten joku tietää mikä tän kukan nimi on niin kertokaa ihmeessä. Tää kukkii mummilassa. Aivan mahtavat noi kukat. Siinä ei ollu yhtään nuppuja tällä kertaa, mutta ne näyttää ihan kirjekuorilta. Koitan muistaa ottaa kameran mukaan taas kun käydään, jos niitä sillon sattus oleen. Tää on ehkä siistein kukka ikinä.

Hyvää viikonloppua!

Mä vaan ihan äkkiä teen: tikkausapuvälineitä

Mä oon tehny itelleni muutaman vapaatikkausapuvälineen. Periaatteessa vedän ihan vapaalla kädellä, mutta jos tarvii monta samanlaista kuvaa tms, niin apuvälineet on ihan käteviä. Viralliset tilkkuiluviivottimet sun muut on mulle vähän turhan kalliita, ja lisäks ei ollenkaan luovia ratkasuja...

Oon viime hetkinä perehtynyt syvällisesti ojassa tikkaukseen ja suorien viivojen tekoon. Päätin sitten kuitenkin opetella käyttämään viivotinta. Viivottimen voi tehdä kätevästi itse. Etsi autotallista jämäpala suorakulmaista alumiinilistaa. Sahaa rautasahalla listasta 22,1 cm pala. Teippaa palan päät, ettei pärsät revi kangasta. Piirrä keskivaiheille sentin välein merkkiviivat permanent tussilla. Voilà, viivain on valmis.

Oma ompelukoneeni on siis ihan perus Pfaff, jossa käytän vapaatikatessa pomppivaa tikkausjalkaa. Tavallinen kouluviivotin on liian ohut, koska paininjalka hyppää helposti sen päälle. Tässä viivaimessa on sivussa riittävästi korkeutta, että viivotinta voi painaa paininjalkaa vasten.

Korkeutta on kylläkin pari milliä liikaa, koska nuolen osoittama kohta ei mahdu liikkumaan viivottimen päällä. Jos viivotin on paininjalan sivussa, niin ongelmia ei ole, mutta jos se on vähän liian vinossa niin neulan nostin saattaa osua viivottimeen. Metalli vasten metallia ei tee kovin hyvää. Kerran kävi näin ja onneks koneessa on moottorin ylikuumenemissuoja. Ompelu keskeyty hetkeks, mutta mitään ei menny rikki.

Tässä viivotin osuus. Se helpottaa pienten mittojen merkkaamista, esim. neliön reunojen keskikohdat tms.

Tässä pään viimeistely maalarinteipillä. Viivotin on sopivan kapea, että sitä on helppo käyttää yhdellä kädellä. Se pyörii kohtalaisen kätevästi mukana, kun peittoa pyörittää koneen neulan alla. Sitä on helppo painaa kahdella sormella kun loput sormet, kämmen ja toinen käsi ohjaa kangaskakkua.

Myös pahvisia apuvälineitä löytyy. Piparikuviot piirsin ensin muotista pahviin ja pahvikuvion avulla piirsin kankaaseen ennen tikkausta. Näin tulee samanlaisia kuvioita. Myös edellisen peiton tähtikuviot oli pahvimuoteilla piirretty. Kuvassa näkyvä suunnikas pääsee käyttöön tähän peittoon myöhemmin.

Itse tikkaan vauhdilla enkä suostu uskomaan sen olevan vaikeaa... Siksi näin parin kuukauden kokemuksella teen monimukaisia tikkauksia. Tiedä nyt sitten kuinka siistiä se ojassa tikkaaminen tässä vaiheessa on, mutta ainkain apuvälineet on henkisenä tukena jos ei muuta.

Pipareita

Nyt on tullu taas vähän tikkailtua. Pitää saada hakaneulat irti siitä joulupeitosta, että voi käyttää ne seuraavaan peittoon.

Tikkasin pipareita. Nam. Otin mukaan vaan sydämiä ja piparinkuvia. Oli vähän joutusampaa piirrellä, kun oli vaan kaks mallia. Koitin pitää tikkausta ilmavampana kuin mitä yleensä tulee tikattua. Isot kuvat auttaa siinä kyllä mukavasti. Välitilaan tikkasin vaan koukeroa. En halunnu nyt tehdä taas silmukoita, kun niitä on jo tullu tehtyä. Voi olla, että tän peiton nimeks tulee pipareita narussa tms ihan vaan ton tikkauskuvion takia. Piparien lisäksi tikkasin ojassa valkosen alueen ympäri. Tein itelleni ohjaintyökalunkin, mutta totesin, että ilman mitään apuvälineitä pelkästään käsillä ohjaten tuli parasta jälkeä. En käytä tikatessa hanskoja enkä mitään muutakaan. Tussilla piirtelen viivoja tarvittaessa; kädet vie, kädet tuo. Nyt on vähän mietinnässä miten lopun peiton tikkaan. Tähdenkin sain kuuseen paikalleen (kuvan oikea yläkulma).

Tikkausten muhiessa on aikaa taas käydä seuraavien lahjotusten kimppuun. Mahtavia värejä näissäkin paidoissa! 

Paitojen lisäksi sain lakanoita. Ruskeanharmaa on pussilakana, jossa on iso reikä. Sehän ei minua haittaa. lakanassa on sydämiä ja koukeroita. Värinä haastava, kuviona kiva. Paketeissa (!) olevat on myös pussilakanoita. Mahtaiskohan mennä tyttöjen peittoihin taustaksi? Pakettilakanoissa on myös paljon valkosta, jos tarvii leikata täytteeksi johonkin. Katsotaan...

Pitäis tehdä listalla lojuu yksi aikuisten villasukka, molempien lasten villasukat ja pikkusolulle neulottu+virkattu kauluri.

Terapian tarpeessa

Pikkuhiljaa alkaa lähestyä pikkukakkosen syntymäpäivä. Siitä on siis taas kohta vuosi kun jakaannuin. Meillähän ei ole kumpikaan synnytys mennyt kuin elokuvissa, kaukana siitä. Ei siitä sen enempää, mutta taitaa olla niin, että jotain terapian tarvetta ehkä olis. Olen päätynyt puoskaroimaan itseäni. Kun kerran käsityöt käy terapiasta niin annetaan palaa sitten vaan. Oon kehitelly tässä nyt viimeiseen tilkkuiluvillitykseen liittyvää pientä projektia pollani pelastukseksi. Vaivasin taas tuttuja ja tuntemattomia materiaalien toivossa. Pyysin puuvillaisia miesten kauluspaitoja ja hyväksyin samalla mukaan myös lakanat yms tuotteet. Ajattelin tehdä niistä vauvanpeittoja (koska niitä on kiva tehdä, enkä itse tartte miljoonaa vauvanpeittoa) ja laittaa ne eteenpäin sairaalan/neuvolan kautta. Ne olis menossa erityisille vauvoille ja äideille. Ei siis niille, jotka pääsee suoraa potilashotelliin toipumaan. Ei millään pahalla, mutta näin ajattelin. Omien kokemusteni perusteella.

Epäviralliselta nimeltään paidasta peitoksi -keräys on nyt tuottanut ensimmäisen sadon. Halusin käyttää kierrätysmateriaalia paristakin syystä. 1) On hauskaa keksiä uutta käyttötarkoitusta jollekin tavaralle. 2) Hoitovapaalla ollessa en voi väittää kylpeväni rahassa. Materiaalit on kalliita, aika on vaan kortilla. Tässä ensimmäinen paitakasa. Mahtavia värejä. Luulin, että "tyttö"peiton tekeminen olis vaikeeta. Ei ole, sellanen tulee ekana! On myös vähän...haastavampaa väriä tarjolla.

Tässä yksi saaduista lakanoista. Jännä kuinka vaikeeta on kuvailla ysärin tuotoksia, mutta kyllä heti tunnistaa kun sellanen tulee nenän eteen. Tää on kans kevyesti haastava... Ei ihan mun lemppari, mutta oon päättäny yrittää käyttää kaikkea mitä tulee. Toinen lakana on vielä haastavampi, mutta esittelen sen myöhemmin, kun ei nyt tullu kuvattua.

Tuon pussilakanan toinen puoli on tälläinen. Voi tota väriyhdistelmää... Ja toi vihree on kyllä varmaan se, joka välittömästi tuo ysärivibat. Mulla on ollu ton värisiä t-paitoja...

Leikkelin vähän paloja kankaasta, eikä tää näytä enää yhtään niin toivottomalta. Tulee mieleen laineet, jotka lipuu rantaan (ei kyllä tolla asettelulla).

Tässä toinen leikkaus. Voisko ton sinisen vaan hävittää jotenkin tuolta taustalta?

Ajatuksena on, että kokeilen joitakin pikatekniikoita. En siis ala mitään applikoimaan. Pikatekniikatkin vähän kyllä rajottuu siihen, että paitojen trimmaukseen ja niiden leikkuuseen menee aikaa enemmän kun ihan suoran ja pitkän kankaanpalan leikkuuseen. Mutta, kuten aina, oon ihan innosta pinkeenä tästä hommasta.

Vähän asian vierestä; sorruin taas eurokankaisiin. Ei ollut lähieurokankaasta, vaan kauempaa ja taas oli mahtavaa valikoimaa.

Mun oli pakko ostaa tätä, kun tää oli niin söpöä. Näitä käytän varmaan muutaman palan lahjapeittoihin. Tulee vähän lapsellisempaa kun ihan vaan ruudusta ja raidasta. Päätin muutenkin heitellä mukaan vähän omia kankaita mausteeksi. Varsinkin jämäpaloista raaskin kyllä ottaa. 

Tässä on ekan peiton kankaat valittuna. Ruudut, raidat ja valkonen on paidoista, sydän on vanhaa verhoa, harmaa vanhaa lakanaa ja muuten omia ostokankaita. Kankaiden suhde tulee olemaan kyllä melkein päinvastainen kun mitä nämä palat antavat ymmärtää.

Tässä pinossa ekat 108 neliötä. Nyt pitäis saada vaan joulupeitto tikattua alta pois. Tai ehkä mä vaan haen sen vanhan singerin ja viritän sen suoraompeleelle... Projektit taas vähän paisuu...

Joulupeiton applikaatio

Jahuu. Tänään muksut oli mummilassa hoidossa iltapäivään asti. Sain siis noin 5 tuntia rauhallista aikaa. Kaikkea ei tietenkään voinu käyttää käsitöihin (olisin kyllä halunnu), vaan piti sitä ulkonakin käydä riehumassa. Keräsin kaikki muovilelut varastoon, raavin luumut (suurinpiirtein) puusta ja pakkasin matot huvimajaan päällekäin ennen sateen tuloa. No kyllä mä vähän kastuinkin, kun en ehtiny ihan ennen, mutta kuitenki. Huvimaja pitää vielä tyhjentää ennen lumen tuloa. Kasvimaakin jäi vielä odottamaan parempaa hetkeä.

Sitten tuhlasin ihan liikaa aikaa etsien pikkusolun toppahousuja. Luovutin, ja löysinkin ne sitten vasta illalla. Tietenkin sieltä, mistä olin aamupäivällä jo kattonukkin... Tiiätteks te sen sanonnan, että hakee kun hevosta? Mr. solulle sekin oli ihan uus. Ettii siis suurpiirteisesti kuin isoa hevosta, vaikka hakee jotain vähän pienempää. Hain siis kuin hevosta ekalla yrittämällä...

Niin siitä joulupeitosta. Ehdin vapaahetken aikana tehdä siitä kakun (eli taustakangas, täyte ja tilkkuosa päällekäin ja hakaneuloilla kiinni). Sitten asettelin applikoitavat osat paikalleen. Oon aikasemmin harvakseltaan applikoinu jotain pientä trikoojuttua, mutta siitä on aikaa kun viimeks puuvillakankaasta... Ajattelin kuitenkin koittaa yhtä hyvän kuulosta vinkkiä, nimittäin liimapuikkoa. Liimailin palaset paikalleen ja odottelin hetken. Ne pysy! Ei tarvinnu ylimääräsiä neuloja tai harsintaa tai liimakangasta... Pistin liimaa vaan osien keskelle sen verran, että just pysy paikallaan.

Ehdin jo illalla tikkailla kiinni noita palasia. Huomaatko ne 2 palloa, jotka vahingossa jäi tikkaamatta? Tää on tällänen raakareuna-applikaatiokokeilu. En tiiä miten toimii pyöreissä kuvioissa... Mutta tää peitto on jäämässä itelle, joten ei mua niin haittaakaan, vaikka ei toimis. Toistaseks tikkasin kuvioiden sisältä 0,5-1 cm reunan sisäpuolelta, riippuen kuvion koosta. Vielä on mietinnässä täytänkö tikkauksia jotenkin. Nyt noi kuvat (paitsi ne 2, grrr) on kuitenkin hyvin kiinni ja voi huoletta tikkailla ympäriltä. (Kuvauspaikka oli kovin ahdas, joten ihan koko peittoa ei nyt saanu leveelleen. Peitto ilman applikointeja on kuitenkin kuvattuna aikasemmissa postauksissa.)

Ai niin, tämän peiton esikuva löytyy täältä. Tuota blogia ei kyllä oo päivitetty aikoihin, mutta idea on sieltä kuitenkin. Sovellettuna omaan tyyliin tietty.

Sunnuntai on tekemistä täynnä

Tänään aamu alkoi taas kylmästi. Oli pakko päräyttää puuhellaan tuli. Sitten oli pakko taas kokata kun viimestä päivää. Jotenkin on aina pakko laittaa paljon ruokaa, kun puuhella lämpiää. Lihapullia ja muusia, juureksia ja mustikkasoppaa, pikkukakkoselle omat ruuat kun ei vielä saa syödä samaa kun muut... Mukavasti meni siis aamupäivä. Onneks mummi oli muksujen kanssa ulkona. Sain laittaa rauhassa ruokaa ja Mr. solu sai leikkiä talkkaria. Nyt on valoja vaihdeltu ulkona ja sisällä, ilmalämpöpumpun seinäkoloja tilkitty jne. Kasvimaa on vielä kääntämättä, kun minä venäytin selkäni aikasemmin viikolla puutarhatöissä.

Iltapäivällä suunnattiin taas välipalalle laavulle. Tällä kertaa otettiin kavereitakin mukaan. Ja makkaraa. Tai siis maggaraa, niin kun Mr. solu sanoo. Oli ihan kiva reissu taas. Tulikin saatiin helposti syttymään, kun edellisten nuotionpohja vähän vielä savutti. Tällä kertaa oltiin laavulla pääasiassa yksin. Toinen porukka oli tullessa, mutta ne lähti hetikohta jatkamaan matkaa. Pikkukakkonen oli aivan villinä kun sekin päästettiin tällä kertaa konttaamaan pitkin mettää. Vielä ehkä ehtii muutaman kerran käydä, jos keliä on. Talvella ei oikein meno onnistu, kun matka on pääasiassa latupohjaa.

Tilkkutöissä on pieni krapula päällä, kun sain sen edellisen peiton valmiiksi. Koitin tänään rakennella kakkua pikkusolun peitosta, mutta valmiiksi katsomani taustakankaat ei sitten käykkään. Nyt on vähän mietintämyssy päässä sen suhteen. Voi olla, että pitää rakennella ensin valmiiksi se joulupeitto. Molemmilla sama dedis... Oon myös pyöritelly päässäni yhtä tilkkuiluun liittyvää hyväntekeväisyysprojektia. Katsotaan saako se tuulta alleen, ja jos niin kuinka pian. Palataan siihen sitten tuonnempana, jos se realisoituu.

Oon muuten alottanu vektoripiirtämisen. Siis tietokoneella. On kone meinannu lähteä saunan taa jo aika monta kertaa. Mun henkilökohtanen ATK tuki ottaa kohta loparit tai tekee itte. Paperilla piirtäminen on vaan aika paljon helpompaa... Mutta joskus pitää opetella ja se hetki tämän osalta oli nyt. Oon piirrelly "kaavoja" liittyen siihen paper piece enkeliin. Kohta enkeleitä voi olla jo isompi joukko.

Kovasti on ollut pääkopassa hautumassa myös tämä kangaspala. Tästä pitäis jotain tehdä. Väriyhdistelmä on ihan kiva, mutta pitäis saada jotain vielä lisää. Noi puun oksat ei oo ihan mustia, vaan viininpunasia, mutta ajattelin silti mustaa yhtenä vaihtoehtona. Netistä löytyy paljonkin turkoosi - punanen yhdistelmäkuvia, mutta yleensä mukana on korkeintaan valkosta.

Tämä kauppakassi löytyy meidän eteisestä, ja siinä on vaaleaa keltaista. Noin vaaleeta on kyllä varmaan hankala löytää, mutta jos vähän tummempaa keltasta ehkä... Alkaa mietintämyssyn alla olla jo tungosta. Yksi sukkakin pitäis neuloa. Sen pari on odottanu valmiina jo tovin, ja nyt taas törmäsin siihen. Yleensä sukat ei jää ilman paria, mutta tällä kertaa on käynyt niinkin.

Iltasella käytiin vielä moikkaamassa mummeleita. Saa nähdä onko ollu niin paljon ohjelmaa tänään, että muksut jaksais nukkua aamuun asti. Hyvää viikon alkua kaikille!

Runopeitto valmis! - Poem Quilt Finished!

Tänään olikin ompelupäivä. Illan viime hetkillä puristin vielä runopeiton valmiiksi. Reunustin peiton tähtikankaalla. Tämä keksintö on pöllitty Crazy mom quilts -blogista. Toimii mainiosti. Linkitän tekstin myös ameriikan maalle, joten siksi osa teksteistä on myös englanniksi.

Tässä siis valmis peitto vihdoin. Jälleen kuvattuna keinovalossa... Reunus ei tällä kertaa onnistunut ihan niin hyvin, kuin unelmissa, mutta nyt saa olla. Kaks huutavaa mukulaa jaloissa jne. Peiton nimeksi taitaa tulla "Tähtitaivas".

Here's the finished quilt -finally. I had to take pics under artificial lighting again. The binding didn't come out quite as well as I fantasized, but it's good enough. I think I will call this "Starry Sky".

Takaa vielä kerran.

Back of the quilt. I stiched a poem, and stars and loops all over.

Lähikuva muutamasta sanasta.

A close up of few words.

Pesua ja paketointia vaille. Still needs to be washed and wrapped.

Aamulla aloitin verhoiluprojektin. Kaverilla oli 2 tällästä lastentuolia, ja ne on vähän nuhjaantuneen näköset. Toinen on tämä lego punanen ja toinen lego sininen.

A small upholstery project finished for a friend. New chair covers and 2 pillow cases, all from the same fabric.

Verhokangasta oli jäänyt yli, joten pistin siitä tulemaan uudet päälliset. Vanhat päälliset on jätetty paikalleen ja uudet on vaan tyynyliinatyyliin vedetty vanhojen päälle. Ne on helppo poistaa ja pestä. Verhokankaan alla on valkaisematon puuvillakangas (vähän vahvempaa kuin pelkkä lakanakangas), ja näiden kahden välissä muutama liimanauhakaistale silitettynä kiinni. Ajattelin, että sillai ehkä kestäis paremmin. Vaikka epäilen, että lapsi ei saa kankaita rikki ennen kun kasvaa liian isoksi näihin tuoleihin. Pelkästä verhokankaasta ois näkyny kirkkaat värit läpi, mutta nyt ei näy yhtään. Näistä tuli ihan kivat. Kangasta sain vielä venytettyä kahteen tyynyliinaankin. Nyt on huoneessa kaikki kamat samasta kankaasta...