Uusia tilkkupintoja

Pahoittelut radiohiljaisuudesta. On ollut vähän iltaohjelmaa; tuppereita, tilkkukiltaa jne. Edelleen vaan jatkuu nämä tilkkuöverit.. Niin, ja tervetuloa mukaan Lea P. Hienoa, että sain uuden kommentoijan!

Kävin eilen ekaa kertaa naapurikylän tilkkukillan kokoontumisessa. Vähän jäi ... en oikein osaa valita sanaa tähän... ehkä epävarma olo. Tapaamisessa oli pari nuorempaa osallistujaa mun lisäks, mutta siinäpä se. Tietty kun muut tuntee toisensa niin itse on vähän ulkopuolinen olo. Kovasti sain kehuja omista töistäni (otin mukaan pikkukakkosen runopeiton, joulupeiton ja keltaisen vauvapeiton). Tikkauksesta innostuneita ei ollut paikalla muita kuin minä. Se mikä yllätti eniten, oli monta kertaa esitetty kysymys: mikä kone sulla on? En uskonut, että se kiinnostaisi eniten! Oma mielipide kun on vähän niinkun kone kun kone kunhan se ompelee. Taitaa olla tämän harrastelun välineurheilua tuo koneiden vertailu... Enivei... ehkä käyn vielä toisen kerran katsomassa meininkiä.

Oma ompelukone on käynyt taas ahkeraan. Nyt oon koittanu käyttää niitä vähemmän helppoja kankaita. Tää on oikeesti aika kiva harjotus, kun pitää käyttää sellasia värejä mitä ei itte ostais. Puskee mukavasti luovuuden rajoja.

Ruskean harmaa kangas on ilmeisesti tuplapeiton pussilakana, kun sitä kangasta vaan riittää ja riittää. Yhdistin sitä valkoseen kankaaseen ja valkoselta näyttävään ruutukankaaseen, joka oikeasti on todella hailakka mintunvihreä. Lisänä yksi sydäntilkku. Eka kuva on otettu sisällä, toinen tänään ulkona. Koitin tehdä edes yhdestä pinnasta uniseksin. Se on sitten ehkä tää. Pinnan asettelu on muuten täältä. 

Toinen kehitelmä oli tällänen sini-vihertävä versio samasta blokista. Tässä on useampaakin ällökangasta mukana. Toi turkoosi on tosi kiva värinä, mutta sittenkin aika hankala muiden saatavilla olevien värien kanssa. Mr. solun mielestä tää oli hieno, mun mielestä ei meikäläisen paras esitys. Toivottavasti makuja on taas erilaisia ja tämäkin kelpaa mukaan. Ylempi kuva on taas sisällä ja alempi ulkona otettu. Ylemmässä kuvassa on myös pari virhettä, jotka korjasin kuvan ottamisen jälkeen.

Lisää blokkeja on taas ommeltuna, mutta niiden jatkojalostuksesta myöhemmin. Sain myös hankittua sopivaa sisustaa näihin pintoihin, eli kokoamistakin on luvassa.

Ehdin myös viimeistellä ensimmäisen peiton ihan valmiiksi asti. Sinisävyinen katoava 9tilkku sai tummansinistä tähtikangasta reunaansa. Sitä jäi riittävän paljon pikkukakkosen peitosta yli. Tässä muuten seuraava ilmaisvinkki tilkkuiluvälineisiin. Oon monessa blogissa nähnyt nipsuja, joilla saa pidettyä reunakaistaleen paikallaan. Hain tallista muinaisia verhonipsuja. Nää on onneks sellasia, että niissä ei oo kovin terävät piikit ja ne on aika löysät; eli lähtee helposti irti eikä vahingossakaan revi kangasta. Vois tietty varmuuden vuoks vaikka teipata ne piikit tms, niin aina parempi...

Oi. Eka valmis!

Tähän peittoon valkkasin koneen tikkivalikoimasta aaltoilevan tikkauksen. Ajoin ihan perus paininjalalla ja yläsyöttäjällä. Pelkäsin, että alapuolella on ruttua risteyksissä, mutta ei yhden yhtä! Tikkasin vaan blokkien välisiä pääsaumoja pitkin. Sisusta on fleeceä, joten se kyllä pysyy tälläkin paikallaan. Ihan inasen vinoon meni tuo koristekaistale takana, mutta noin pienen en anna häiritä. Olkoon se vaikka merkki siitä, että tämä on ihmisen tekemä. (Itse peitto ei ole noin vino, miltä se näyttää kuvassa, mutta ulkona tuuli niin paljon, että joka kuvassa joku kulma oli menossa väärään suuntaan.)

Nyt on vähän mietinnässä, että kirjotanko peittoon jotain "lahjoitettu lämmittämään ainutlaatuista vauvaa ja äitiä" -tyylistä vai en. Valmistumisaika vai ei? Oma nimi vai ei? Jotain lahjoitustekstiä haluaisin laittaa taustaan siksi, että näitä ei myytäisi eteenpäin. Lahjoittaa saa. Siksi en laita irrotettavaa nimilappua vaan lisäsin tuon valkoisen kankaan taustaan, eli kirjoitan suoraa siihen jos kirjoitan.

Sain vihdoinkin pestyä myös vuodenaikapeitot ja pakkasin niitä odottamaan uutta elämäänsä. Ne oli sohvalla kasassa ja oli pakko ottaa kuva, kun ne oli niin kivan väriset!