Tänä vuonna...

Jotenkin tosi vaikeeta alkaa kelata vuotta takasinpäin, että mitä tänävuonna onkaan oikein tehny ja tapahtunu. Ainoa aivosoluni on ihan sumussa. Lieneekö hormoneita tai jotain... tai ehkä mitään ei tapahtunutkaan? Piti oikein omaa blogia kahlata läpi ja tarkistaa mitä kaikkea tapahtuikaan juuri tänä vuonna.

Vietettiin esikoiseni 1 v synttäreitä. Siitä on kasvanut tämän vuoden aikana jo iso tyttö.

Olin raskaana toista, ja kenties viimeistä, kertaa. Huh.

Käytiin koko perheen voimalla Italiassa, jonka jälkeen vannoin, etten enää matkusta lentokoneella/ulkomaille lapsen/lasten kanssa. Ruotsinlaivaan voin ehkä suostua jossain mielenhäiriössä.

Sain töitä vähäksi aikaa. Se oli iso helpotus pitkän työttömyyden jälkeen ja juuri sopiva tauko lapsiarjesta ennen pikkukakkosen saapumista.

Sain toisen lapseni, toisen suloisen pikku rikkaruohon.

Tein jonkin verran käsitöitä. Enemmän aina haluais, mutta kaikkea ei ehdi ikinä tehdä. Väitän kuitenkin taas oppineeni vähän paremmaksi ompelijaksi. Sain kangaspuut ja pääsin vihdoin taas kutomaan saaleja ja mattoja.

Sain pakerrettua 194 blogipostausta.

Mitä ei tullu tehtyä...

En harrastanut juurikaan urheilua. Pidän paksuusjaksoa tekosyynä.

En remontoinut mitään isompaa. Pikkufiksauksia, kuten autotallin ovea ja pikkukakkosen huoneen ehostusta, ei lasketa.

En saanut vieläkään valmiiksi pikkusolulle tulevaa pöytäliinaa (tääläkin aika ajoin vilahdellut pöytäliinaprojekti).

Hyvä, että uudellekin vuodelle jää jotain tekemistä...

Oikein iloista, onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta kaikille lukijoille!

Niistä joululahjoista vielä...

Mun pitikin vielä kertoa niistä joululahjoista. Siis niistä mitä tein muille. Ihan kaikkea suunniteltua en ehtiny, mutta jääpähän pyyheripustimia ensivuodelle. Veljelle ja vaimokkeelle värkkäsin sukat ja uuteen kotiin tuuppasin sytykeruusuja ja sytyttimen. Siskolle tein laventelituoksupussin vanhoista pussilakanoiden jämistä, mutta en ehtinyt siitä ottaa kuvaa. Sen valmistuminen jäi aivan viimetippaan. Vaarille tein myös sukat ja papalle haettiin kirjastosta niitä kirjoja. Se valitteli, että on niin vähän lukuaikaa (yli 3 vk palautukseen), mutta luki nei kaikki parin päivän sisään... Kaikkein onnistunein lahja tänä vuonna meni molemmille mummeleille. Kangaskassit. Näistä olen itsekin vähän kateellinen, saattaa olla, että pitää vielä tehdä omaankin käyttöön.

Painettiin lasten jalanjälkiä kangasväreillä kasseihin. Kassiin sisälle laitoin pari pakettia kahvia. Musta on tullu sellanen äiti, joka on ylpeä ilmeisesti ihan jokaisesta jälkikasvun/jälkikasvuun liittyvästä tekeleestä. Mun mielestä nää kassit on ihan super kivat. Mummot saa mummoilla anonyymisti myös kaupassa... Toisella puolella kassia on pikkusolun jäljet ja toisella pikkukakkosen.

Tänään oli taas pikkukakkosen neuvolakäynti. On poika kasvanut kuin rikkaruoho. Äitiyspakkauksen vaatteista monet on jo pienet. Onneks sielä on niitä isompiakin... Pienimmän koon kestotkin alkaa olla jo pieniä :( Näin kivat kuosit jää kohta käyttämättä. Pari uuttakin vaippaa on vielä pesussa parantelemassa imuominaisuuksiaan. Voi olla, että ne jää kokonaan käyttämättä. Pikkusolulle nää meni sentään pari kuukautta. Aion kyllä ahtaa poikaa vielä hetken näihin... Seuraavan koon vaipoissa onkin vähän vaaleanpunaisempaa värimaailmaa.

Tammenterhopyjama

Vihdoinkin sain valmiiksi sen kauan vailla resoreita olleen pikkusolun pyjaman. Juuri parahiksi. Pikkusolu oli viimeyönä ekaa kertaa yöllä ilman vaippaa. Ei koko yötä, mutta yli puolet. Haalarin kanssa on vaikeampi käydä potalla keskellä yötä, joten pyjama erillisine housuineen tulee nyt tarpeeseen. Pikkusolu on alkanu heräillä muutaman tunnin unien jälkeen ja jos sen käyttää sillon potalla niin loput yöstä se on kuiva. Vaipan voi siis jättää varikkokäynnin yhteydessä pois. Aina se ei kuitenkaan pissahätään herää, joten vielä ei uskalleta jättää kokonaan vaippaa pois. Mutta edistystä kuitenkin. Ja luulisin, että kivempi nukkua ilman sitä megapakettia.

Tässä näitä tammenterhoja. Laitoin mustat resorit joka puolelle. Kangasta oli sen verran naftisti, että laitoin resorin myös housujen kaulukseen. Bonusta taas siitä, että nämä vaatteet ei ole sinisiä tai punaisia. Unisex.

Kauluksen tein samaan tyyliin kuin ponitunikassa. Tällä kertaa en edes yrittäny saada risteyskohtaa keskelle, vaan tein tosi muodikkaasti sen vähän toiselle sivulle. 

Hyvin vaikuttais uni näissä maistuvan. Mahtavaa, kun ehti edes vähän taas ommella. Ai niin, sain muuten joululahjaksi lahjakortin kangaskauppaan. Juuri siihen, mistä tämäkin kangas on haettu. Nam!

Kokeileva keittiö - toskakakku

Joulusta selvittiin ja jo seuraavaa kekkeriä pukkaa. Ristiäiset on kohta. Suurin osa leivonnaisista on ulkoistettu sukulaisille, mutta itseni teki niin mieli toskakakkua, että ajattelin sellaisen värkkäillä. Tänään oli sitten kokeilevan keittiön vuoro, koska en ole kyseistä leivonnaista ikinä värkkäillyt. Parin keittokirjan selailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että yritän kyseistä leivosta maailman yksinkertaisimpien mokkapalojen reseptillä (ilman kaakaota) ja otan kirjan ohjeesta vain päällysteen.

Resepti siis kuuluu näin (tämä on ison uunipellin kokoinen ohje, ei mikään pikkukakku):

9 dl jauhoja
6 dl sokeria
4 munaa
3 dl maitoa/muuta nestettä
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
300 g voita
(mokkapaloihin 2 runsasta rkl kaakaojauhetta)

Nakkaa sähkövatkaimet ja muut härpäkkeet nurkkaan, koska niitä ei tarvita. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää sulatettu voi, sekoita, munat, sekoita, maito/muu neste, sekoita. Iske pellille ja uuniin.

Tästä alkoikin se vaikeampi osuus. Toskakakkua pitää paistaa ilman päälistä vähän aikaa, puolikypsäksi asti. Valitsin lämpötilaksi 175 C ylä-ala lämmöllä ja aikaa taisi mennä 20 min. Puolikypsyyden arviointi oli tosi vaikeeta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt paistaa kauemmin. Ja olis pitäny kääntää se pelti sielä uunissa. Nostelin kuorrutteen taikinan päälle ja se upposi toiseen reunaan. Toinen reuna oli kypsynyt riittävästi. Noh, tein sen minkä voin ja laitoin systeemin takasin uuniin 200 C 12 min.

Tän näkönen siitä tuli. Yläreunassa keskellä on vähän kohonnut kohta. Sinne uppos tota päällystettä taikinan sisään ja jäi muutenkin kökölle.

Makutestauksen perusteella ei ollenkaan huono. Ulkonäöltään priimoja palasiakin sain riittävästi ristiäisiä varten, ja vähän krouvimman näköset palat tuhotaan itte. Ei siis tarvii tehdä uudestaan ristiäisiä varten. Jes. Ens kerralla paistan tosiaan pohjaa kauemmin. Vaikka piiras keskeltä onkin kypsä niin olis saanut olla vielä kypsempi... ja varsinkin siitä toisesta reunasta.

Kuorrutteen ohje:

100 g voita

1 1/3 dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

4 rkl maitoa

200 g mantelilastuja

Heitä kattilaan kaikki paitsi matelit ja kiehauta. Muista sekottaa! Lisää mantelit seokseen ja iske kuorrute puolikypsän kakun päälle. Paista kypsäksi (ks. ylempää).

Joulu meni ihan mukavasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (ja on vielä huomennakin). Pikkusolu sai valtavan määrän tavaraa... Synttärit on heti tammikuussa ja ajattelin pyytää pikkusolun puolesta immateriaalisia lahjoja. Vaikka pitää sitä lapsella lelujakin olla... Nyt pitää opettaa se pitään lelunsa omassa huoneessa ja myös keräämään ne paikoilleen. Itse sain mainiot lahjat. Akkuporakone täydentämään kätevän emännän työkalupakkia. Toivottavasti ehdin sitä huomenna testata. Toinen lahja oli jätkänkynttilät. Saadaan kunnon roihut pihaan ristiäisiä ja uuttavuotta varten. Lahjaan kuului riittävä määrä sytytysnestettä... Hyvä lahja siinäkin mielessä, että ei jää nurkkiin pyörimään. Immaterialinen lahja siis tämäkin.

Viimetingassa

Niin siinä vaan taas kävi. Vaikka kuinka ajoissa alottaa niin viime tingassa taas hoidetaan hommat loppuun. Ja sieltä ei-niin-tärkeät listalta jätetään hommia tekemättä... Viimeaikoina on tullu priorisoitua nukkuminen kaiken muun edelle, joten jouluakin laitan nyt. Tai siis nyt on blogitauko, mutta tässä vielä viritys jatkuu. Eilen oltiin mummilla auttamassa leivonnassa. Karjalanpiirakoita, pipareita, joulutorttuja jne. Tänään väänsin viimeistä lahjaa, kävin kaupassa hakemassa ristiäismekkoon nauhaa (varmuuden vuoks, kun en tiiä onko erikoisliikkeet joulun ja uudenvuoden välillä auki), illalla silitin joululiinoja pöydille, koristeet on vielä laatikossa, kuusi on hukassa ja pyykitkin pyörii vielä koneessa. No, se tehdään mitä ehditään ja loppu jää. Ainakin huomiselle...

Oon pikkuhiljaa saanu askartelut askarreltua joulua varten. Pikkusolun pyjama on edelleen resoreita vaille, mutta sitä nyt ei ollu joululahjaksi tarkotettukaan. Tänä vuonna onnistu taas yks lahja ylitse muiden. Saattaa olla, että joudun tekeen vielä itellenikin sellasen. Näytän sit joulun jälkeen mikä se on. Leikittiin lasten kanssa vähän yks päivä kangasväreillä. Tässä on näyte siitäkin projektista... Yllättävän hauskaa puuhaa. Toki pesuhuone piti vuorata paperilla aluks varmuuden vuoks. Vaikka kai se väri siitä lattiastakin ois lähteny, kun lähti aika hyvin raajoistakin.

Tuo meidän pienempi rikkaruoho kasvaa ihan valtavaa vauhtia. Piti tänään jo taas ettiä sille uusia isompia vaatteita. Onneks pikkusolulla oli paljon unisex kamaa niin ei tarvii kauppaan heti lähteä. Mutta joo, mä lähden tästä koristeleen kämppää ja laittaan pyykkiä kuivumaan. Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille!

Eläinten matkassa

Täälä taas arkielämän sietämätön raskaus, hei. Tänään iski tissitulehdus. Tai yöllä jo tunsin, että nyt on tukossa, mutta iltapäivällä nousi kuume. Kuumeen puolelle ei oo ennen lipsahtanukkaan, vaan ennen oon selvinny eteenpäin kotikonsteilla. Nyt piti sit soittaa päivystykseen ja hakee antibiootit. Herkkua. Tuttu myyjä apteekissa totes, että ompa kunnon kuuri, siitä menee sit vatta sekasin. Reipasta ripulia odotellessa sit seuraavaks. Noh, jouluna voi sit varmaan syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan, jos on kerran suora putki läpi...Pikkukakkonen on alkanu nukkuun alkuyön ihan hyvin, mutta aamuyöstä syö edelleen parin tunnin välein. Sillä nousee paino varmaan kilon viikossa tätä menoa. Imettäminen on vaan ihan karmeeta varsinkin nyt ekstrakipeellä tissillä.

Joulusiivousta tehtiin eilen. Matot puuttuu vielä sisältä. Vaihturimatot odottaa kesän jälkeen pestynä vielä varastossa. Joululiinat on silittämättä jne. Ruuanlaitto jää tänäkin jouluna pääasiassa äidin hommaksi, kun ollaan porukoilla aattona. Tänä vuonna en oo edes ehtiny auttaa leivonnassa. Kerran tehtiin niitä pipareita... Noh, on tässä vielä pari päivää aikaa, jos vaikka olotila vähän kohenis.

Mutta sitten eläinten matkaan. Pikkusolulla on sellanen puinen eläinkuljetusauto, missä on erilaisia puisia eläimiä. Erityisesti lehmä on kova seikkailemaan. Otin sen seikkailuista kuviakin. Näitä ei siis ole lavastettu. Pikkusolu on kyllä saattanut avittaa lehmän matkustelua hiukan. Kuvaaminen on välillä ollut erityisen haasteellista, mutta toivottavasti seikkailut välittyy näistä kuvista.

Lehmä hoitolaukussa.

Lehmä pikkusolun housuissa.

Lehmä legojen kanssa rinksalla muovikassissa.

Lehmä sohvalla.

Lehmä legolaatikossa.

Kissa on vissiin ottanu mallia lehmän seikkailuista. Tässä se on turvakaukalossa... Kameli ja kirahvi ei ainakaan oo vielä päässyt ulos siitä kuljetusautosta...

Sisustusta

Jouluhan se sieltä jolkottelee. Päätin säästää siivoamisen ensi viikolle, jos vaikka maha jo kestäisi jotain ruumiillistakin työtä. Tähän saakka homma on edennyt lähinnä sängyssä lojuen. Toki siihen vaikuttaa sekin, että pikkukakkonen haluaa edelleen syödä yöllä kahden tunnin välein eikä oikein siinä välilläkään ole hiljaa. Kapaloa koitettiin eilen, mutta siitä tuli pahin huuto tähän asti... Ulkona ollaan jo käyty muutaman kerran.

Vaikka siivous vielä saakin odottaa niin koitan jotain hommia edistää. Vaihdoin ruokailutilaan jouluverhot (tai oikeestaan ne on talviverhot, koska joskus ne on paikallaan pitkälle kevääseen) ja kävin ostamassa punasia sohvatyynyn päällisiä. Ihan ikeassa poikettiin niitä hakemassa. En tällä kertaa jaksanu alkaa niitä väkertää. Varsinkin, kun ite tehden varmaan vetskarit ois maksanu melkein sen verran kun nyt valmiit pääliset.

Tässä ruokailutilan verho. Joulunpunaista, mutta silti sellasta, että voi roikkua kauemminkin.

Hoksasin vähän myöhään ottaa ennen kuvan näistä tyynyistä. Kutakin on sohvilla lojunut 2 kpl. Keräilyerä kaikenvärisiä ja tyylisiä tyynyjä. Ahkerassa käytössä ne on kyllä ollu sekä sohvalla nukkumisessa että lattialla painissa. Paini siis lähinnä pikkusolun harrastus...

Ja tässä pino uudistettuja mehevän punaisia tyynyjä. 

Ristiäiset on meillä heti kohta joulun jälkeen, joten vähän niitä silmälläpitäen tätä sisustamista nyt harrastan. Saa mennä sit samoilla siivouksillakin. 

Toinen lapsi vie unet

Ekan muksun kanssa ei haitannu jos yöllä ei saanu nukkua. Se nukku päivällä kuitenkin ja sit pysty itekin nukkuun. Tän toisen kanssa on vähän eri juttu. Jos se ei nuku yöllä, niin sitten jää unet uinumatta, koska pikkusolua pitää viihdyttää päivällä. Eivät oo mukulat edes synkronoineet päikkäreitänsä. Eli, hivenen väsyttää, kun pienimmäinen haluaa seurustella aamuyöllä. Muutenkin vauva-arki on niin sanotusti iskenyt vasten kasvoja. Vähän niin kun kirjaimellisesti kun sain kunnon oksut päälle eilen illalla...

Eilen ehdin kuitenkin käymään kangaskaupassa hakemassa lisää pyjamakangasta pikkusolun pyjamaan. Nyt se pitää vielä pestä niin sitten pitäis saada housutkin tehtyä. Tänään äiti toi mulle kukkasia. Mahtavaa. Ei mistään erityisestä syystä. Hienoja ovat.

Tää blogi on tainnu tässä muuttua käsityöpainotteisesta blogista vauva-arjesta avautumisblogiksi. Koittakaa kestää. Kyllä ne käsityötkin taas kohta varmaan palaa elämään. Palaahan? Sillävälin pahoittelen jos vauvajutut tai väsymys ei kiinnosta. Ajattelen kuitenkin niin, että kirjottelen edes kuulumisia. Parempi niin kuin ei ollenkaan, eikös.

Hetki rauhaa

Viime päivät (ja yöt) on menny vähän käsiä helutellessa, joten pieni rauhallinen hetki tuntuu ihan epätodelliselta. Pienimmäinen nukkuu pesässään, takassa on tuli, Mr. solu ja pikkusolu on ulkona uhmaamassa arktista lämpötilaa ja minä istun rauhassa sohvalla ja naputan konetta. Pienimmäisen kanssa ei olla vielä ulkoiltu. Ite oon pistäny nenäni ulos pari kertaa, mutta haavan päälle ei tahdo saada riittävää toppavaatekerrosta ilman kipuja, joten nekin ulkoilut on jääneet lyhyiksi. Keskiviikolle taisivat luvata taas suojakeliä, joten silloin ehkä ulkoillaankin.

Aloin eilen ommella pikkusolulle sitä uutta pyjamaa. Huomasin heti kättelyssä, että kangas ei riitä. Paidan siitä sai kyllä, mutta housuja ei millään. Pitänee mennä ostamaan lisää kangasta tässä lähitulevaisuudessa. Edelleen pitäis se kevyt kypärämyssykin pikkusolulle ommella... Sen sais nyt hyvin siitä palasta, joka jäi paidasta yli. En tosin oo siihen vielä kaavojakaan piirtäny. Tänään sain parit lahjasukatkin pääteltyä ja paketoitua pukinkonttiin. Kiva, että välillä saa jotain hommia edistettyä tämän hässäkän keskellä. Ristiäispäiväkin on nyt varattuna, joten seuraavaks pitäis pikkukakkoselle arpoa nimi... Ja se, mitä kakkuja tehdään tarjolle.

Ikävin asia tässä kotona muhimisessa on ruoka. Tiedätte kyllä mitä mieltä meikäläinen on ruuanlaitosta. Nyt se on ajankäytöllisesti entistäkin haastavampaa (ja myös siksi, ettei voi lähteä yksin kauppaan, kun ei voi kantaa painavia kasseja). Kun osaa tehdä 4 ruokalajia niin alkaa tässä jo vähän tulla jauhelihaa korvista. Kaikkea ruuanlaittoa kun ei voi edes mummeleille ulkoistaa. On tullu taas myös huomattua, että sitä ruokaa pitää olla rekkakuormallinen, jos samaa meinaa syödä koko poppoo enemmän kuin yhden kerran. Maitoakin kuluu ämpäritolkulla, kun kaikki on kotona. Pitäis keksiä jotain helppoa ja hauskaa. Ideoita? Oikeastaan vois tehdä mieli jotain lohipiirakkaa tms, mutta en tiedä riittääkö rahkeet sellasen tekemiseen. Tekis myös mieli tehdä karjalanpiirakoita, mutta siihen ei ainakaan rahkeet nyt riitä. Jätän suosiolla tuonnemmaksi.

Tässä vähän hajanaisia ajatuksia tämän hetken elämästä. Taidan vielä hetken jatkaa sohvalla istumista rauhassa.

Paranemaan päin

Eilen sain niitit pois mahasta. Niitä oli 29 matkalla navasta alaspäin. Poisto pisti vähän takapakkia toipumiseen, ainakin noin henkisesti kun nyt ei oikein uskalla tehdä mitään (aiemmin ei edes pystynyt). Kai se tästä muutamassa päivässä taas paremmaksi muuttuu. Se on ihmeellistä mihin kaikkeen vatsaa pitäisi arjessa käyttää. Lihaksiin ei leikkauksessa kajottu, mutta paine vatsaontelossa ei tee hyvää. Kaikki arjessa on haastavaa. Vauvaa painavampaa ei saa nostaa, mutta vauvankin nostaminen on hieman kivuliasta. Vauvan peppua en pysty pesemään, kun pitäisi yhdellä kädellä kannatella kaukana vartalosta. Pyykinpesukone ja tiskikoneen alalaari on liian alhaalla. Jaloillakin kyllä pystyy monenlaista tekemään kun on pakko. Nauraminen on tällä hetkellä meidän perheessä kielletty. Tai ainakin äidin naurattaminen. Hätä iskee siinä vaiheessa, jos alkaa yskittää tai aivastuttaa. Niitä vaan ei voi tehdä. Kyljen kääntäminen sängyssä on myös ihan oma haasteensa... Onneks Mr. solu on kotona vielä noin kuukauden niin ei oikeasti tarvii nostella pikkusolua tai kauppakasseja jne. Tänään kävin pienellä kävelyllä ulkona pikkusolun kanssa. Eka ulkoilu reiluun viikkoon...

Arki sujuu vaihtelevasti. Pikkukakkonen nukkuu päivisin ja haluais seurustella öisin. En tiedä millä lihaksella sen vuorokausirytmin kääntäis. Ehkä se oppii tavoille kohta. Ruoka ainakin sille maistuu, joskin ruokkiminen on tälläkin kertaa haasteellista näin aluksi. Mutta on se vaan pieni ja söpö.

Pikkusolu ei oo oletuksesta huolimatta käynyt veljeään mäiskimässä (ainakaan vielä). Lähinnä kai suhtautuu ylpeästi, jos on vieraita kylässä (mummoja siis) ja muuten pyytää nähtäväksi vähän väliä, jos veli pääsee jonkun syliin. Päivisin pikkusolu on tosi levoton ja iltasin ei suostu meneen nukkumaan. Se ärsyttää tällä hetkellä eniten. Jos sen huoneessa ois kattokruunu niin se kyllä killuis sielä aina joka ilta. Pinna on kireällä, kun ei itse saa nukkua tarpeeksi silloin kun unta tarvis. Meikäläinen on vielä niin herkkäuninen, että kaikenlainen ähinä ja tuhina pitää hereillä. Kai sitä sitten nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt.

Sairaalassa oli tylsää lojua ja tulikin taas lojuttua monta päivää. Ruokakin oli parempaa viimeksi. Meinasin jo yhtenä iltana karata lähihuoltikselle hakemaan lihapiirakkaa tai jotain. Siinä lojuessa tuli neulottua viimeinen pari sukkia joulua varten. Onneks nappasin kutimet mukaan vielä sairaalaan lähtiessä. Yks vanhempi kätilö totes, että ai, sä osaan neuloa selällään maaten. Minä siihen, että niimpä näyttää. En tiennyt, että se on jollekin mahdotonta, jos muuten osaa neuloa... Toisesta sukasta oli varsi tehtynä ennen sairaalakeikkaa, eli aika hyvin sain aikaa kulutettua. Tänään otin myös toisen askeleen kohti "normaalia" arkea. Piirsin kaavat pikkusolun pyjamaa varten. Sen enempää en ehtinyt, mutta prosessi on taas pantu alulle.

Statuspäivitys

Olen jakaantunut. Olemme kotiutuneet. Minut on (taas) halkaistu. Niitit poistetaan loppuviikosta, joten siihen asti ainakin on melko hiljaista, kun ei mitään pysty tekemään. Katsotaan jahka tämä sirkus saadaan pyörimään... Jaa niin, poika tuli. Sillä on paljon tukkaa.

Vielä yksi pari puuttuu

Sain valmiiksi jälleen yhden sukkaparin. Lyhytvartiset naistensukat, kokoa "pienempi kuin oma jalka".

Joulupukin pitäisi vielä yksi pari väkertää. Sen jälkeen pitäisi jossain vaiheessa kaivaa vähän kangasvärejä esiin ja lisäksi tehdä yksi laventelipussi. Sitten alkaisi omatekoiset lahjat olla valmiina. Toki kaikki sukat pitää vielä päätellä, mutta siihen ei kauaa mene sitten kun sen homman alkaa. Kirjastossa pitäisi käydä katsomassa josko löytyisi muutama joululahja lainattavaksi. Pitää vaan mennä vasta lähempänä joulua, että jää saajalle vähän lukuaikaakin.

Pikkusolulle pitäis heti käyttöön ommella kypärämyssy ja pyjama, mutta ne saa kyllä nyt odottaa parempaa aikaa. Tähänkin asti ollaan pärjätty... Oma olotila lähinnä itkettää. Odottavan aika on todella pitkä eikä armahdusta näytä olevan näköpiirissä.

Vapaapäivä

Viimejouluna sain Mr. solulta lahjaksi jokusen lapsenhoidosta vapauttavan etukupongin. Tälle viikonlopulle päätin käyttää niistä yhden molemmille päiville. Ei siis tarvii ulkoiluttaa, laittaa ruokaa, nukuttaa, herättää tai juurikaan viihdyttää pikkusolua. Toki tänäänkin olin kotona eikä näkymättömyys täysin onnistu, mutta hermolepoa silti. Sain jopa pötköttää aamulla sängyssä normaalia pidempään. Ei tarvinnu yrittää pukea huutavaa mukulaa samalla toisella kädellä järjestäen aamupuuroa pöytään. 

Päädyttiin muuten yhdessä Mr. solun kanssa siihen, että pikkusolulla on tekstiiliallergia. Peitto ei pysy päällä, yöhaalarit pitää pukea väärinpäin ettei niistä kuoriuduta keskellä yötä, aamulla tulee kauhea huuto pukemisesta ja autossa lähes kaikki vaatekappaleet mystisesti päätyvät auton penkille. Lisäksi tuo pieni rikkaruoho on taas kasvanut. Melkein kaikki yöhaalarit on jääny pieneksi. Pitää siis ruveta värkkäilemään pyjamasettejä. Päädyin siihen, että haalarit alkaa oleen jo vähän hankalat (varsinkin kun ne joutuu pukeen vetskari taakse). Loppuviikosta kävin sen verran ostoksilla, että nyt on yksi isompi pyjama ja muutama paita ostettuna. Niistä saan sit piirreltyä kaavojakin omiin tekeleisiin.

Tänä vapaapäivänä en siivonnut, pessyt pyykkiä tai prosessoinut järjestykseen jo pestyä pyykkiä. Kämppä on pölyinen kaaos, mutta olkoon. Ihan sama vaikka keräis tavarat järjestykseen kun yksi pieni apulainen levittää ne saman tien uudestaan. Kattellaan vähän korkeemmalle niin sotku ei näy. Huushollaamisen sijaan kävin kangaskaupassa aamupäivällä, otin iltapäivällä päikkärit ja lopun päivää oonkin melkein pelkästään neulonut. Harmi, että itsekin tarvii ruokaa välillä. Menee hyvää vapaa-aikaa hukkaan... 

Väkersin valmiiksi yhden parin lyhyitä miesten sukkia. Väri ei ole tummansininen vaan petrooli (eli tumma turkoosi). Tästä samasta langasta tein aikasemmin ne pienet sukat. Sen verran jänskätti langan riittävyyden kanssa, että pistin teräänkin kolme raitaa. Ei sitä lankaa paljon jäänytkään, siinä ja siinä oisko riittäny ilman raidotusta. 

Aloin tekemään lyhytvartista sukkaa myös naisten väreissä ja koossa. Valmislaatikkoa penkoessani huomasin, että tälläset onkin jo varastossa pitkävartisena. Tämä olikin jotain ihan hyvässä tarjouksessa ollutta lankaa ja tämänkin kerän jälkeen sitä on vielä jäljellä. Itse tykkään tästä väriyhdistelmästä tosi paljon, joten hamstraus ei haittaa. Ensimmäinen sukka ehkä valmistuu vielä illan mittaan. Ellen sitten siirry tv moodiin täysin... Sitten olisi ainakin yksi lyhyt naisten pari vielä tekemättä. Toki, jos ei ehdi niin sitten varastosta pitkää paria peliin. Kohta saankin taas ostaa uutta lankaa kun näin ahkerasti keriä tuhoutuu.

Tässä se kangas minkä kävin ostamassa. Nosh organicsin tammenterhoja sinapinkeltaisella pohjalla. Tästä olis tarkotus sitä pyjamaa värkkäillä, mutta ennen sitä pitää heittää pesuun muotoutumaan. Kävin katsomassa toisestakin kangaskaupasta josko tämän pariksi olis löytynyt jotain yksiväristä, mutta eipä ollut. Tällä siis mennään. En kyllä tiedä riittääkö tästä koko pyjamaa. Voi olla, että housuista tulee sitten ihan toisenlaiset tms. Huomenna voisi jotain yrittää ommellakin. Pikkusolulle pitäis tehdä myös ohut kypärämyssy. Siihen vaan ei oo vielä kaavoja... Eli ehkä ompelun sijaan päivä kuluukin piirrellessä.

Toinen ensilumikin siinä loppuviikosta käväisi maassa. Pikkusolua taisi pelottaa se lumisade. Kyllä se oli ihmeissään kun maailma oli muuttanut väriä. Katotaan nyt mitä käy seuraavalla kerralla kun lunta tulee. Jokohan ois tutumpaa ja kivempaa? Pulkkaa en sentään vielä kaivanut esiin.

Lähtiskö leipomalla?

Ei se ämpärillinen persiljaa vielä niin paljon houkutellu, että oisin kaupasta lähteny hakeen. Äiti tuli aamulla piparimausteiden kanssa käymään, joten pipareiden leipominen vei voiton. Aamulla tehtiin taikina, äiti lähti asioilleen ja sit alkuillasta leivottiin. Osan taikinasta laitoin kokeeks pakkaseen. Ajattelin, että kyllähän sitä kaupassakin pakasteena myydään, mutta omaa taikinaa ei olla ikinä pakastettu. Nyt kokeillaan. Siivous ja sauna ei ainakaan auttanu masuasukkia ulos, saa nähdä mitä leivonta tekee muuta kun nostaa elopainoa. Ainakin selkä on taas kipeä.

Isoja ja pieniä, nam nam. Vähän ehkä ajoissa tänä vuonna, mutta tuskin näitä montaa kertaa tulee tehtyä.

Pikkusolu ei tosta leipomisesta vielä mitään ymmärtäny. Hetken se jakso kattella ja lähti sitten purkamaan mummin käsilaukkua. Omaa hoitokassiansa se on pakannu koko illan (vaihtovaatteita, leluja ja luettavaa mainoslehden muodossa). Mihinkähän se on lähdössä?

Sukkia

Kerroinkin jo neulomisvimmasta, joka iski messukäynnin jälkeen. Valmista on tullut taas vaihteeksi. Perjantaina tein valmiiksi pikkusukat ja tänään sain äherrettyä viimeiset kerrokset miesten sukkiin. Päättelemättä on toki vielä kumpikin pari. Tänään myös sain siivottua. Tai siis perus siivouksesta poiketen sain tyhjennettyä tuhkat takasta, haettua puulaatikon täyteen puita, imuroitua pari kaapinpäälistä jne erikoissiivoukseksi luettavaa toimintaa. Pesin myös vessat ja jälleen kerran pilkutin paitani kloorilla. Ja mä vielä koitin olla varovainen. Onhan ne pilkut tällä kertaa toki pienempiä kun viimeks, mutta silti... Hemmetti tätä uloketta. Ei ylety, maha on tiellä ja sit vielä ei edes nää mitä on tapahtunu muutakun vasta peilistä illalla, kun ehtii siihen vilkasta. Matonkudetta tai askartelumateriaalia lisää...

Niistä sukista puheenollen, tässäpä näitä. Pienet menee varastoon ja isot varmaan joululahjapakettiin. Tällä kertaa tein lyhyet varret isoihin sukkiin. Sisällä on kiva hiihdellä lyhyissä varsissa. Terät näyttää tosi kapeilta, koska koristemalli jatkuu loppuun asti. Se on vähän niin kun joustinneuletta ja siksi kaventaa ilmettä. Mahtuu kyllä ainakin Mr. solun jalkaan ja antaahan neulos vähän periksikin. Näitä miesten kokoja on tosi vaikea arvioida. Sen verran harvoin tulee tehtyä miesten sukkia ja niitä kun ei voi oikein omaan jalkaan mallintaa. Naisten on helpommat, kun voi tehdä pienet, sopivat, tai isot...

Tuparivalmistujaisiinkin pyörähdettiin eilen. Tälläsen kortin sain värkättyä aamutuimaan. Pala pellavaa ja merkkasin pari kukkaa. Normaalisti en tollasia kiekuroita kauheasti oo harrastanut, mutta tämä vaati jotain "kehystä" niin tulipa tuollaiset. Pyyheklipsut vaikutti olevan ihan hyvä lahja.

Neulontavimma jatkuu. Seuraavat isot sukat on jo alullaan. Saunankin ajattelin lämmittää. Tuskimpa silti jakaantumaan pääsen, mutta jos siivouskolotusta saisi hieman hellittämään. Ei se messuilla lyllerryskään aiheuttanu yhtä ainoota supistusta, väsymystä vaan. Huomenna pitää varmaan hakea se ämpäri persiljaa, ananasta tai ihan mitä muuta vaan mikä vois (mukamas) lähdön synnärille aiheuttaa. Mä eilen hihittelin ajatukselle, että alan oikeesti syödä ämpärillistä persiljaa... 

Käsityömessuilla

Eilen oli vihdoin messupäivä. Edelleen ihan yksikössä liikun, joskin noin kolme kertaa on melkein jo lähdetty synnärille. Sama kun viimeks, turha toivo sit kuitenkin... Ajattelin, että käsityömessuille ois hyvä mennä perjantaina aamulla. Sillon vois olla vähiten väkeä, kun ihmiset on töissä jne. Ja marjat! Aivan älyttömästi väkeä heti aamusta, parkkipaikat ihan täynnä (onneks sain kyydin) ja lippuakin joutu jonottaan. En tiedä miten viime vuonna selvittiin niin helpolla. Ehkä se aikasempi lauantaiaamu on sittenkin parempi... No, sisälle päästiin ja onneks mahduttiin sekaan.

Suurimman pettymyksen tuotti deli alue. Oltiin kaverin kanssa aivan menossa syömään munkkia ja muffinssia, mutta sielä olikin taas ne perus tyrnimehut ja kalasäilykkeet. Oli siä jotain munkkejakin jossain, mutta kokonaisuudessa se osasto petti kyllä rankasti odotukset. Muuten oli aika samanlaista kun viimevuonna. En ookkaan muuten noilla messuilla käyny pitkään aikaan, eli kokemusta vain kaksista peräkkäisistä. Tosi kivoja lasikoristeita oli muutamassa paikassa, mutta en nyt raaskinu niitä ostaa. En törmännyt kun yhteen pellavakudonnaisia esittelevään ständiin, ja nekään ei oikein sit lopulta puhutellu. Paras paikka oli sellanen ständi kun konstikas(.fi). Sieltä ostin pikkusolulle pari puista lelua. Näytti tosi kivoilta ja sellasilta, että niillä vois itekin leikkiä. Kuvia ei nyt oo tähän hätään, kun kamera taas pakattiin toissa yönä sairaalakassiin enkä oo sitä sieltä jaksanu hakea. Ehkä esittelen ostokset myöhemmin. Muuten mukaan tarttukin sitten ainoastaan yksi enkeli ja yksi piparimuotti.

Noita enkelikoristeita ois ollu kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon. Päätin kuitenkin, että ehkä yks per vuosi riittää... Jää sitten jotain vielä ens vuodellekin. Lankaakaan en jaksanu hamstrata. Novitan osaston kävin taas mielenkiinnosta kurkkaamassa. Sielä oli aivan pipona väkeä hakemassa lankaa. Ei ne ollu taas edes kovin hyviä tarjouksia. Marketin alesta saa usein halvemmalla. Ja myös se varastointitilan vähyys taas paino mieltä, joten vanhoja lankoja tässä tuhoillaan uusien alta pois. Jotain oksakoristeita kattelin vähän sillä silmällä, mutta nekin jäänee vielä hautumaan. Taitaa oksat olla aika rapsakoita tähän aikaan vuodesta... Muuten on taas vaikea sanoa tuliko kovasti inspiraatiota. Sen näkee sitten myöhemmin kun saa sulateltua kaiken näkemänsä. En tiedä tuliko messuilta vai mistä iski kiinni, mutta tänään on kyllä ollu varsinainen neulontavimma päällä. Nyt tulee isompaa sukkaa oikein urakalla. Saa nähdä kauanko neulontavimma kestää. Messuilla jaksoin pari tuntia pyöriä ja kävelykin oli kohtalaisen kivutonta. Sen verran vei voimia kuitenkin, että en jaksanu enää illalla kirjotella. Varsinkin kun edellinen yö meni puoliks valvoessa. Ens vuonna sit messuille ehkä taas uudestaan.

Huomenna pitäis mennä yhdistettyihin tupareihin ja valmistujaisiin. Pitää vielä viimeistellä ne pyyheklipsut ja varmaan joku kortti värkkäillä. Onneks kekkerit on vasta iltapäivällä niin aamullakin jotain vielä ehtii. Kuvia siis ehkä taas ensi kerralla...

Taikataikina, osa 4

Nonniin, tässä vielä tämä viimeinen osa keittiökittikikkailusta. Hermot on kireällä ja samoin maha. Askartelutkin on pääasiassa saanu väistyä vaakatason tieltä. Olen kateudesta vihreä kaikille niille joiden lapset syntyy laskettuna aikana tai sitä ennen... Kaikkea en saanut vieläkään askarreltua valmiiksi, mutta sen verran, että voi paljastaa mitä näistä oikein tulee.

Näistä tulee pyyhenipsuja. Mulla on menny hermot kotona, kun aina ei edes värikooditus auta pyyhkeiden jakoperusteeksi. Tyyliin mulla on punanen ja Mr. solulla on sininen. Sehän vasta on aivan katastrofi jos sattuu oleen samanlaiset tai muuten vaan "epäselvät". Puhumattkaan siitä, että pyyhkijöitä tulee koko ajan lisää... Nyt tulee pyyheisiin siis nimikoidut merkit. Sen lisäksi, kohta kun pitää taas pientä peppua pestä paljon, haluan, että pepulla on ihan oma pyyhe jonka KAIKKI tietää. Tämä helpottaa myös mummeleiden ja muiden mahdollisten hoitajien vierailuja.

Eli siis: taikataikinasta muotilla kuvioita, joihin tein 2 reikää hammastikulla. Alempaan reikään verhonipsu (niitä jouduin ostamaan, koska olen ilmeisesti lahjottanut laatikollisen niitä johonkin) ja ylempään ripustin. Tekstin kirjotin tussilla. Se näkyy ihan hyvin maalatussa pinnassa eikä leviä kun on permanenttia. Osaan kuvioista tulee ihan nimet, mutta pysytään nyt sen verran anonyyminä, että en laita niitä kuviin. En halunnu koukkurivistöön mitään teippiratkasuja, joten mennään nyt ainakin hetki tälläsillä killuttimilla.

Aikaisemmasta taikinasatsista ajattelin isompia kuvioita laittaa keittiöön. Astiapyyhe ja käsipyyhe on myös vaikeita erottaa toisistaan... Näiden ripustus on vielä vähän mietinnässä johtuen keittiön kaappien kahvojen muodosta. Laitan nämä ehkä vaan kiinni kahvaan ja pyyhkeen siihen erikseen viereen.

Ripustuksen olis voinu toteuttaa pujottamalla pelkän narun ylemmästä reiästä. Laitoin kuitenkin rautalangasta lenksun ja siihen vasta narun, koska sillon (ainakin mun järkeilyn mukaan) tekstin pitäis näkyä suoraa eteenpäin eikä kiertyä sivulle. Alunperin piti laittaa pellavanarusta lenkit, mutta oikeastaan näihin valkosiin kuvioihin sopii paremmin tuo kalalanka. Ainoa, mikä vähän häiritsee on tuo solmu, mutta kaikkea ei voi saada.

Roikkumassa.

Näitä menee meidän omien koukkujen lisäks mm. veljelle tuparilahjaksi ens viikonloppuna. Ehkä muutama päätyy pukinkonttiinkin, katsotaan nyt. Perjantaina ois käsityömessut Tampereella. Invamopo harkinnassa...

Taikataikina, osa 3

Tämä meikäläisen taikataikinaprojekti vaan venyy ja paukkuu. Nyt ollaan tässä vaiheessa. Tässä on nyt kakkostaikinasta tehtyjä kukkasia ja enkeleitä. Ton enkelimuotin ostin tätä projektia varten, mutta tulee siitä ihan kivan näkösiä pipareitakin kohta.

Projekti on totaalisesti vallannut meidän puuhellan päälisen. Levittelin tavarat siihen, kun ajattelin, että siinä voi sit aina välillä käydä edistämässä hommaa sulkeutumatta koko maailman ulkopuolelle. Joo... Oon mä joskus ehtinykin. Osa paloista sai tänään viimeisen (toivottavasti) maalikerroksen, osa on vielä kokonaan ilman. Katotaan nyt tarviiko kaikkia edes maalata. Maalaamisessa on se haaste, että maali kuivuu aika nopeasti. Se tarkottaa sitä, että se myös kökkööntyy siveltimeen aika nopeasti. Sen takia oon tehny hommaa aina välillä pienissä osissa niin saa siveltimenkin pestyä kököttömäksi vähän väliä. Huomenna saattaisi olla taas hetki omaa aikaa, joten voi olla, että käytän sen tämän homman edistämiseen. Pitäis kyllä saada jo pois päiviltä tämä ja hella siistiksi. Olis muutakin käyttöä sille.

Mikään projektihan ei ole projekti ilman sivuprojektia. Toki, taitaa meikäläinen harrastaa oikeastaan pelkkiä sivuprojekteja... Koskaan ei voi olla varastossa liikaa pieniä sukkia, joten alotin taas tekemään paria. Samalla tarkotuksena raivata tilaa lankalaariin, koska oon taas hamstrannu lisää. Mun kamera näköjään toistaa huonosti noita turkoosin sävyjä (esim. se uudelleenpäällystetty äp haalari näytti kuvissa aivan siniseltä). Tämä lanka on oikeasti petroolin värinen, siis tumma turkoosi kai suomeksi. Sopivaa unisex kamaa.

Tänään käytiin isänpäivälounaalla. Oli taas perheen liikkeelle saaminen aamulla sellasta käsien heiluttelua, että unohdin ottaa kuvan korteista. Tein isälleni isänpäiväkortin ja äidilleni synttärikortin. Ei mitään kovin ihmeellistä. Taidepläjäyksenä pikkusolun käsi painettuna sormiväreillä. Tuli samalla pikkusolun onnittelut mummille ja vaarille...

Tip tap

Paljon ei ole sitä niin kutsuttua omaa aikaa tälle viikolle siunaantunut. Pääosin homma on maanantain pannarin jälkeen pyörinyt jälleen kerran ruuanlaiton ja perheilyn ympärillä. Vauhti vaan hidastuu ja pikkusolukin on kunnostautunut tällä viikolla sänkyyn pissaamisessa (sekä vaippa päällä että ilman) ja maitojen päälle kaatamisessa. Pyykkiä siis riittää. Eilen illalla oli katras lapsivieraita äiteineen ja niille sain sentään pakastepullat paistettua. Taikataikinaprojekti on edelleen vaiheessa, toki nyt sentään toista taikinasatsia käsittelen. Josko tästä versiosta pääsisin projektissa loppuun asti jonain päivänä niin voisin sitten esitellä tuotokset. Muutama salainen joululahjaprojektikin on käynnistetty. Niitä vaan ei voi paljastaa ennen joulua täällä. Isänpäiväkorttikin pitäisi väkertää loppuun tässä vielä ennen lauantaita. Kunnan perhetuvalta saatiin pikkusolun kanssa sentään hyvä alku. Me mennään ravintolaan syömään isänpäivän kunniaksi jo lauantaina niin vältetään toivottavasti pahimmat ruuhkat. Oma äitikin täyttää tässä kuussa pyöreitä vuosia, joten sitä juhlistetaan vähän niinkuin samalla. Toki virallisellekin päivälle saattaa jotain lipsahtaa.

Jotenkin ne tontut kuitenkin ehti käymään pikaisesti tällä viikolla. Ehkä 5 pakettia valmiina. Pääasiassa tietysti pikkusolulle, mutta muutama myös muille.

Muistakaahan olla kiltisti... ei tiedä kuka ikkunasta kurkkii (toivottavasti ei naapuri). 

Perkeleemmoinen peljästys

Tälle päivälle ei ollu suunnitteilla mitään erikoista. Ei ollu suunnitteilla kyl sitäkään, että puoli päivää menee sairaalassa. Ihmettelin vähän yöllä, kun masukki ei heränny mun vessassakäyntiin. Yleensä potkii mua hetken pari sen jälkeen kun käyn pystyssä. Aamulla heräsin, eikä edelleenkään potkinu. Sitten vähän tökin, eikä mitään. Sitten tökin aika reippaasti eri asennoissa, eikä vieläkään potkun potkua. Paniikki oli valmis.

Soitin isäni paikalle pikkusolua kaitsemaan, soitin Mr. solulle, että nyt ei tunnu mitään, ja paniikkipuhelun terkkarille. Sanovat, että tulehan paikalle ja lähdinkin heti, kun vaari saapui lapsenvahdiksi. Ei oo ikinä ollu niin pitkä matka terkkarille. Järki kyllä sumenee lähes täysin, vaikka itsensä koittaa kuosissa pitääkin. Kaikki pahimmat vaihtoehdot pulpahtaa mieleen ja puolessa matkassa poru on valmis. Masukki ei liikahtanut vielä matkallakaan. Pääsin suoraa neuvolaan. Siitä vasta itku tulikin kun se syke kuitenkin kuului.

Mr. solu paahtoi taksilla töistä paikalle juuri parahiksi, kun sain lähetteen TAYSiin käteeni. Neuvolan täti oli sitä mieltä, että syke ei ihan priima ollut, joten pisti meidät tarkistukseen. Ihan omalla autolla mentiin, ei tarviinnu pii paata. Matkalla sitten masukkikin liikahti. Polilla pistivät mut remmeihin kiinni ja tarkkailuun. Kuulemma 30-40 min sydänkäyrää. Makasin siinä tunnin. Sain välillä mehuakin, kun masukki kuulemma nukkui. Piti sokerilla herätellä, että saatiin kunnon käyrät. Sitten odotettiin lääkäriä.

Lääkäri ultras ja ronkki aikansa ja totes, että ei oo mitään vikaa. Päästi kotiin siitä sit. Mutta voi hittojen hitto että säikähdin! Toivottavasti ei tarvii ikinä enää. Huonompana sivuhuomautuksena mainittakoon, että mitään ei ole supistuksista huolimatta tapahtunut, eli viikkoja vielä edessä... Monta monta. Koko päivä on menny enemmän tai vähemmän täpinöissä aamun takia. Nyt sentään masukilla on hikka ja muutenkin on maha taas täynnä elämää. Tää raskaana oleminen on kyllä jotenkin skitsofreenista puuhaa. Välillä toivois, että vähän rauhottus, mutta sit jos ei liikukkaan niin täys paniikki on äkkiä päällä. Ehkä mä en valita siitä nukkumattomuudestakaan enää. Potkikoon. Ja taidan kuitenkin kohta mennä pakkaan sitä laukkua, jos tuleekin uudelleen äkkilähtö... Toivottavasti kuitenkin huomenna paluu arkeen.

Toinen huppupyyhe

Taas on joulupajalla pitänyt kiirettä. Onneks on nyt parina päivänä saanut oikeasti jotain tehtyäkin. Alkaa tämä taipuminen koneen ääreen, tai oikeastaan mihinkään muuallekaan olla aika mahdotonta. Puhuin jo Mr. solulle, että hankin itelleni exoskeletonin liikkumista helpottamaan. Jos sen vielä sais ohjelmoitua käveleen ite yöllä vessaan niin aina parempi. Mutta joo, toinen huppupyyhe näki vihdoin päivänvalon.

Mannekiinina toimii jälleen ah niin ihana serla-orava. Alkaa tää masuasukki olla varmaan suunnilleen samaa kokoakin jo... Toivottavasti kuitenkin ilman tupsukorvia ja häntää. Nyt illalla vielä väänsin toisen satsin taikataikinaa ja palaset on nyt uunissa. Jos jossain välissä ens viikolla ehtis sit toteuttaa niistä jotain valmiiksi asti.

Pikkusolun lempilelut, osa 2

Ajattelin taas vähän kuvailla pikkusolun lempileluja. Aina välillä tulee sellanen olo, että meillä on kovin vähän leluja. Toisaalta taas tuntuu, että ne vähätkään ei kiinnosta. Pitäis varmaan enemmän pistää niitä välillä jemmaan ja sitten taas takasin. En oikein tiedä kuinka paljon lapsella pitäis olla niitä muovileluja jotka vinkuu ja vonkuu... Meillä tuntuu kelpaavan toi arkisempi kama aika hyvin.

Tämä mummon kirpparilta lölytämä yhdistelmä on kova sana. Aikasemmin leikeissä oli vaan traktori, mutta joku aika sitten siihen piti asentaa peräkärry. Ja auta armias, jos se kärry sattuu irtoamaan. Aivan karmea huuto.

Siksi sitä kärryä piti vähän tuunata. Nyt saa olla melkonen houdini jos ton saa irti. Tällä ajellaan pitkin lattioita, seiniä ja ovia. Joskus on jotain kärryssä, mutta yleensä siinä vauhdissa ei pysy mitään.

Toinen aivan ylivoimanen suosikki tällä hetkellä on pähkinäpussi. Sitä on pari viikkoa nyt mäntätty ympäri kämppää. Taitaa olla ne pähkinät melkosta rouhetta jo. Myös iskän tietokonelehti on kovassa luvussa, kuten takasivustosta näkee. Palaset pyörii ympäri kämppää. En tiedä oliko tänään pyykkikoneessa tietokonelehteä vai jotain muuta paperia, kun oli täynnä hiutaleita...

Ja voi mikä riemu repeääkään kontaktimuovirullasta. Se on meillä taikasauva. Se piti tänään takavarikoitda, kun sitä käytettiin vähän turhan pontevasti Mr. solun mätkytykseen. Tää on siitä hyvä, että on melko pehmeä eikä sillä saa pahasti paikkoja hajalle.

Erilaisia purkkeja (mm. raejuustopurkki) pyörii myös lattialla, niihin pitää päristellä. 1,5 L juomapullokin näyttää tuossa lojuvan, se ei enää jaksa kauaa kiinnostaa. Paitsi jos pikkusolu näkee, että sitä viedään pois. Traktorin lisäksi lattialla ajellaan puisella kilpikonnalla, kuorma-autolla, ja eläinkuljetusautolla. Toi eläinkuljetusauto on kans joku vanha puinen ja sielä on sisällä puisia eläimiä. Niille on omat reiät auton katossa ja kyljessä (on siis sellanen "laita palikka oikeasta reiästä" tyylinen lelu, mutta on aikuisellekin haastava). Pikkusolu tunkee ne eläimet just siitä aukosta mistä sattuu poikittain sopimaan. Mun mielestä ihan oikein; miksi tehdä asioista liian vaikeita. 

En tiedä tuleeko siitä isona joku koneasentaja vai johtuuko tuo kiinnostus traktoreihin, autoihin ja koneisiin vaan siitä, että tässä meidän lähellä on pyörinyt jos jonkinmoista kaivuria ja maansiirtokonetta koko kesän. Me ollaan sit aina käyty niitä kattelemassa. Vaarillakin on traktori ja se on kans ihan paras paikka, kun pääsee sisälle istuun...

Valoa pimeyteen

Vihdoinkin pääsen esittelemään jo hetken muhineen kierrätysprojektin. Tässä jäälyhtyjä odotellessa halusin jotian valoa piemyteen. Pilttipurkkilyhdyt on toki tee-se-itse ihmisen vakiotuotantoa, mutta halusin jotain isompaa. Jotain, johon voisi sopia isompi ulkotulikin. Tää projekti on ollu vaiheessa aika kauan. Niin kun kaikki meikäläisen projektit viime aikoina. Mutta ei se haittaa, pimeää riittää.

Vaihe 1.
Etsi jostain isoja säilykepurkkeja. Itse sain omani työpaikan ruokalasta. Ananaspurkit oli ainoita joissa oli paperinen päällyste. Muut purkit oli painettuja ja niissä oli sisällä kalvopinnoite. En halunnut käräyttää kalvoa ilmoille, enkä halunnut kurkkupurkkeja pihalle. Ananas it is... Otin pari heti kun sain. Kai niitä sieltä vieläkin sais, mut kokeillaan nyt parilla eka oliko tää ollenkaan toimiva ajatus. Varmaan tälläsiä voi kysellä mistä tahansa suurtalouskeittiöstä. Yleisesti tuntu keittiöväki olevan ihan ilosta, kun joku haki niiltä jotain roskaa pois.

Vaihe 2. Porakone kauniiseen käteen. Tässä näkyy purkki ilman etikettiä. Porasin pieniä reikiä mahdollisimman epäjärjestykseen pitkin purkkia. Muutaman tein pohjaankin, että sadevesi pääsee pois.

Tämän ensimmäisen tulitestin jälkeen totesin, että tarvii vielä isompia reikiä. Siispä vaiheessa 3 porasin purkkiin lisää reikiä isommalla terällä.

Saattaa olla, että pitää hakea vielä isompi poranterä, omasta sarjasta kun tuli raja vastaan... Tässä on sisässä nyt kynttilä ja kyllähän se valo sieltä vähän kajastaa. Vaikea ottaa kuvaa pimeässä ilman salamaa... Mutta ehkä tämä talvi menee tälläisillä lyhdyillä. (Jouluks pitäs kyllä saada jostain ihan jätkänkynttilöitä pari, ne ei lyhtyä tarvii.) Mun oli tarkotus maalata purkit, mutta taitaa jäädä tekemättä. Ruostukoon... Haen sit uusia tai maalaan kun on ihan karmeen näkösiä. Askartelun iloa!

Poneja

Nonniin, tänään löytyi kuin löytyikin se puolen tunnin rako, että sain valmiiksi eilisen ompelukset. Ponikankgas kului aika tarkkaan, ei tainnut ainakaan yhtään ehjää ponia jäädä. Pari pientä palaa, jota voinee jossain vielä hyödyntää... Itsellekin oli tarkoitus tehdä pipo, mutta ei nyt sit tällä kertaa.

Tässä uusi pipo edestä. Kohdistin ehjän ponin keskelle eteen.

Takapuolen pala on siitä mistä sen sai, eli ei paljon kohdisteltu.

Vuorikankaaksi päätyi kirahvitrikoota, koska ponikangas ei riittänyt. Nyt tätä pipoa voi pitää kummin päin tahansa. Ompelin alareunaan vielä jousto-ompeleella koristetikkauksen. Pysyy paremmin kankaatkin kiinni toisissaan ja pipo kuosissa.

Ponitunikakin tuli valmiiksi. Pikatestissä näytti siltä, että hihat on aika pitkät, mutta ei kai se kovasti haittaa... Resorit voi kääntää. Täytyy katsoa käytössä pitääkö vähän lyhentää. Kaula-aukko on myös melko kireä, mutta menee silti hyvin pään yli. Tässäkin kohdistin ponit edessä niin, että näkyisi kokonaisena keskellä. Kohdistukset onnistui siis tunikassa ja pipossa ilman hukkapaloja, onneksi. Takapuolella tässäkin on pala juuri siitä mistä sen sai.

Kaula-aukkoon laitoin resorin ihan itselle uudella tavalla. Mummi osti pikkusolulle marimekon hameen ja siinä oli tälläinen kaula-aukko. Ajattelin kokeilla itsekin ja ihan hyvin se onnistui. Resori menee edestä pienen pätkän ristiin muodostaen samalla v-aukon. Tää on kätevä tapa laittaa resori, kun ei tarvii saumaa ollenkaan. Päät häviää tohon kiinnityssaumaan. 

Ei muuta kun ponit päälle ja menoksi.

Matkustelua

Oltiin viikonloppu reissussa, siitä blogihiljaisuus. Käytiin vaasassa. Pikkusolu oli taas mummilla ja vaarilla yökyläilemässä. Älkää siis luulkokaan, että meikäläinen olis johonkin jakaantuun lähtenyt. Ehei, kohta aletaan ottaa kaikenlaista poppakonstia ja sadetanssia käyttöön...

Lähdin mukaan reissuun, kun ajattelin, että ei me Mr. solun kanssa päästä sit taas pitkään aikaan kaksistaan yhtään mihinkään. Toki vaasassa oli myös turnaus, jota mentiin kattoon ja hengaan joukkuelaisten kanssa, koska Mr. solun nilkka ei vielä kestä itse pelaamista. Taka-ajatuksena mulla oli myös pysähtyminen parkanossa reiman ja nanson tehtaanmyymälöissä. Reimalta on yleensä aina tarttunu jotain mukaan. Parkanon nansolta ei niinkään, mutta kun se on siinä vieressä niin aina tulee käytyä.

Tällä kertaa halpistarjonta oli aika heikkoa. Eihän sieltä nytkään tyhjin käsin lähdetty, mutta ei mitään huippua kyllä löytyny. Pikkusolulle ostin jouluksi hameen ja uudelle tulokkaalle bodyn ja haalarin. Mitään kenkiä tai ulkovaatteita ei ollu juurikaan alennuksessa, saati sitten tutan tän syksyn mallistoa. (Joskus on osuttu paikalle "kaikki puoleen hintaan" hetkellä...) Eipä se matka ihan kauheen paljon paremmin jatkunu. Menomatkan pystyin vielä kohtalaisesti istuun autossa, mutta alkaahan se tukalaa olla. Pelipaikalla ehdin neuloa pienistä sukista yhden varren. Säälittävä saalis reissulta. Oma jengi sössi pelinsä niin, että ei päästy edes niiden kanssa samaan aikaan syömään. Käytiin sit Mr. solun kanssa kaksin meksikolaisella pihvillä. Se oli ihan hyvää, ainakin vaihtelua perus hamppariin. Sitten olikin jo niin myöhä, että meikäläisellä alkoi uni painaa ja Mr. solu liittyi joukkueen vahvuuteen baarijonoon ja tanssilattialle. Yhteistä aikaa...

Hotellin sänky taisi olla viiminen niitti tän reissun arkkuun. Ei sopinu meikäläiselle ja tälle mahtavalle muhkulle sitten ollenkaan. Hyvä, että pääsin aamulla kävelemään, kun selkä oli niin kipee. Suoraa eteenpäin meni joten kuten, mutta kun piti rampata aamupalapöydästä ruokaa hakeen ja takasin niin meinas kyllä itku tulla. Katottiin aamulla vielä pari peliä ja lähdettiin sitten lounaan kautta kohti kotia. Takasin tulo talvirajotuksilla (kuivassa ja auringonpaisteisessa säässä!) olikin sitten taas melko tuskaa. Pinna oli loppumatkasta jo hyvinkin piukeana. Ei vaan taida toi matkailu olla mun juttu. Oon sitä täälä varmaan ennenkin jo manannu... Mut ei oo mun juttu tää raskaana oleminenkaan, ei sen puoleen. Nyt on jo todella tukalaa kun ei henkeäkään saa tarpeeks.

Pikkusolu oli viihtyny mummilassa hyvin. Toki oli vetäny perus nukkumaanmenoshown. Sen verran myöhään oli nukahtanu, että meni se kellojenkin siirto vissiin kerrasta yli tällä kertaa.

Tänään koitin vähän harrastella ompelusten parissa. Lähdin innokkaasti tuhoamaan sitä uutta ponikangasta. Siitä on pari melkein valmista tuotosta odottamassa, mutta koska meikäläisen harrastus joustaa, venyy ja paukkuu tälläkin kertaa niin valmista tullee vasta huomenna. En uskalla ompelukoneella enää suristella nyt kun pikkusolun pitäis jo nukkua. Piti koneet siirtää uuden tulokkaan tieltä pikkusolun seinän taakse... Tuotoksista esittelyä siis tuonnempana. Toistaiseksi taivuin ompelukoneen ääreen vielä kohtuu hyvin. Toivottavasti se edes jatkuu vielä. Muuten pitää siirtyä pelkästään neulontaan... No joo, tässä näitä kuulumisia, toivottavasti pian saan myös jotain näytettävää.

Taikataikina, osa 2

Hommat edistyy taas hitaasti, mutta hitaasti. Oon koittanu edistää taikataikinaprojektia. Kävin kaupasta ostamassa väriä ja oon ohimennen maalaillut osan "pipareista" pariin kolmeen kertaan. Kyselin vähän perhetuvan työntekijältä millä sielä on yleensä maalattu taikataikinatuotoksia. Sen jälkeen painelin sinelliin kyselemään ja saatuani 2 samaa vastausta päädyin ostamaan purkin valkoista akryyliväriä.

Tässä raakatuotos vasemmalla ja pariin kertaan maalattu tuotos oikealla. Näyttää jo ihan valkoiselta, eikä jää pinta huokoiseksi. Halvalla vesivärisiveltimellä on hieman haastava saada pinnasta täysin tasaista (siihen vaikuttaa kyllä myös taikinan kovettuessa muodostuneet loivat epätasaisuudet), mutta tämä riittää meikäläisen projektiin. 

Nyt täytyy varmaan tehdä uus satsi keittiökittiä, koska totesin, että pienet kukkaset on parhaita siihen tarkotukseen mihin ne ennen pitkää toivottavasti päätyy. Niitä pitää siis tehdä lisää. Toisekseen, huomasin, että toiset reiät on väärässä kohdassa... Maalaan kuviot kolmeen kertaan oikealta puolelta ja kerran tai kaksi nurjalta. Lisää projektipäivitystä tulossa jahka kerkiän askarrella.

Sorruin tänään taas myös ostoksille. Surffailin netissä paikallisen kangaskaupan tarjontaa, ja lähdin lähes siltä istumalta kohti kauppaa. Aivan superhurmaavaa trikoota tarjolla! Tämä meni heti odottamaan pesua ja jatkojalostusta. Ostin samalla kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyvää resoria pienen pätkän, kun sattui värit niin kohdalleen. Kankaan kuosi on Sari Ahokaisen suunnittelema "pony bloom" jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin googletella. Resorikin on vissiin kotimaista tekoa.

Purkkiruokaa

Meillä Mr. solun suhtautuminen kasvisruokaan on kokeiluihin kannustava "sopiiks että käyn kebabilla". Katottiin yhdessä se lihattomaan lokakuuhun liittyvä dokkari areenasta, ja pisti se kai Mr. solunkin aivosolun vähän miettimään. Ei me nyt lihattomiksi oo ruvettu, mutta ehkä sitä vähän tiedostaa, että jotain ainakin PITÄIS tehdä.

Pikkusolun kanssa käytiin päivänä eräänä kaupassa, ja tutustuin sillä kertaa vähän tarkemmin säilykepurkkiosastoon. Meillä ei muita säilykkeitä syödä kuin purkkiananasta ja purkkipersikoita. (Purkkipersikoita sanotaan meillä pepuiksi. Siks että ne näyttää pepuilta... Joskus on tullu kaupassa huudettua kovaan ääneen, että missäs niitä peppuja olikaan...) Enivei... Mukaan tarttui valkoisia papuja suolaliemessä ja maissia, sekin suolaliemessä.

Tarkoituksena oli tehdä kasvisversio texmex kääröstä, joka siis on käytännössä pannukakkuun/ munakkaaseen kääritty täyte. Homma eteni tällä kertaa jokseenkin näin (pohjan ohje kirjotettu ulkomuistista, mutta on vissiin joku pirkkaohje jos joku haluaa varmistaa):

4 munaa
3 dl jauhoja (käytän tässä rouheisia sämpyläjauhoja, mutta sama kai se mitä laittaa)
1/4 dl öljyä
5 dl maitoa
vähän suolaa

Sekoita, anna turvota hetki ja paista joku 25 min reilussa 200 Cssa.

2 paprikaa
1 porkkana
(sipuli unohtu mun sotkusta)
purkki valkosia papuja
purkki maisseja
vähän creme fraichea
vähän seesaminsiemeniä
(tänne nyt voi heittää ihan mitä mieleen tulee)

Kuutioi tarvittavat kamat ja heitä kaikki sekasin pannulle. Lisää taco sauce jos sellasesta tykkäät, tomaattimurskakin vois olla ihan hyvä. Itse huuhtelin sekä pavut että maissit. En oikein osannut maustaa tätä sotkua ja vaikka maistelinkin matkalla niin totesin myöhemmin, että suolaa olisi saanut olla enemmän. Kai sinne joku perus suola pippuri kannattaa heittää mukaan... Voi myös laittaa jotain tuorejuustoa cremen sijaan.

Tässä sotkua pannutusvaiheessa.

Tässä sotkua kääreen päällä. Tän jälkeen tuli taas joku hässäkkä, joten unohtu ottaa kuva siitä rullatusta tuotteesta. Rullan päälle heitin vielä juustoraastetta. Tätä me nyt ollaan pari päivää popsittu, eikä Mr. solukaan heti sinne kebabille lähteny. Tarjoilussa mukana oli creme fraichea. Olis pitäny olla myös guacamolea, mutta en löytäny kaupasta purkkia, jossa ois ollu avokadoa muuta kun nimessä. Ostin siis köyhän version, eli pelkän avokadon. Guacamole ois ollu parempaa, mut ehkä ens kerralla sit. Eihän tää nyt mikään vege versio ole maitotuotteineen ja munineen, mutta lihaton kuitenkin. Olen siis osallistunut lihattomaan lokakuuhun ainakin 3n oman ruokailun verran (+ kaikki ne kasvispullaruokailut, jotka kävin töissä ollessa vetämässä).