Kaikki oikeudet siirappiin pidätetään

Nonniin. Meinasin tänään kirjottaa jutun kaikista keskeneräsistä töistä, mutta puristin kuin puristinkin pikkukakkosen peiton tikkauksen valmiiksi. Eli juttua melkein valmiista tilkkupeitosta. Monen päivän (jopa viikkojen) tikkausrupeama on nyt vihdoin valmis paljastettavaksi. Tätä peittoa on tikattu lähes aina kun sopiva hetki on löytynyt. Lyhimmillään varmaan 5 min kerrallaan. Kuvat on otettu sisällä nyt illalla, joten laatu on vähän mitä on. Halusin kuitenkin tietty heti näyttää tekeleeni täällä...

Tässä tilkkupinta. Ei paljon tikkaus näy tässä kuvassa.

Tummalla pohjalla näkyy vähän paremmin. Tikkauslankana on vaaleansininen aika kiiltävä lanka. Tein pahvista kaks tähtimallia, joita sitten piirtelin tikkauksen edetessä sinne tänne. Tästä tilkusta tikkasin pari pienempää tähteä ympäri. Muuten tikkaus on kiemuraa.

Tässä takapuoli. Tässä näkyy hyvällä mielikuvituksella tän peiton juju, eli tikkasin peittoon runon. Runo on tikattu nimen omaan luettavaksi nurjalta puolelta, koska se on tavallaan tarkotettu sille, joka peiton alla muhii. Tarkotus oli, että kirjotusta ei juuri huomaisi peiton oikealta puolelta. Aika hyvin sainkin sen naamioitua kiemuroiden sekaan. Vaikea sitä tästäkään on lukea, jos ei tiedä. Vähän apuja tulee siitä valkosesta merkkaustussista jota yritin käyttää kirjottamiseen...

Tässä muutama sana lähempää. Kuvassa näkyy vielä myös harsinlangat ja pari päättelemätöntä langanpätkää. Tämän takia peitto piti siis harsia. Halusin, että tekstit sopivat päälipuolen kangasriveihin, joten tämä oli ainoa tapa saada rivit näkyviin takapuolelle. Ja voe hitto noita suomen ääkkösiä... ja kaikkia niitä iin pisteitä ja teen viivoja. Että pitikin taas ruveta...

Runo menee näin:
Katson iltaa tummuvaa, pienten tähtien tuikintaa. (siksi tikkasin tähtiä!)
Nukut siinä vieressä, pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää sydämen, hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa rakkauden, äidin ja lapsen yhteinen.

Voin hyvin kuvitella, että Mr. solu muljauttelee silmiään ja tuhahtaa jollekin runolle... Mutta, pidän siirappista imelyyttä äitiyteni etuoikeutena. Sori muksut, lisää seuraa vielä. Uskon myös sen, että tämä ei varmaan ole teininä poikani lempipeitto... Mutta rakkaudella se on tehty. Nyt se saa hetken "vetäytyä", koska seuraavana tulilla on pitkästä aikaa tilaustyö. Kaveri pyysi verhoilemaan pari lastentuolia uudelleen. Katotaan kuinka helppo ompelu siitä sitten tuleekaan... Jos vaikka menis kun strömsöössä.

Niin joo, ja työttömyys jatkuu. En saanut sitä(kään) työpaikkaa. Pitää varmaan oikeesti seuraavalla kerralla esittää jotain päälläseisontaa tms.