Kasaria!

Pari postausta sitten oli 70-luvun lastenvaatteita, nyt on 80-luvun kamaa. Kukikasta kangasta. Näyttää ihan siltä, että joku on oksentanu kukkasia tohon... Jotenkin se silti puhuttelee. Itse asiassa jutteli paljonkin tänään. (Aivosolu joutuu kohta pakkohoitoon kun tälläsiä kirjottelee.) Meinasin ensin tehdä siitä matonkuteita, mutta sitten päätinkin tehdä kaikkea muuta. Tai oikeastaan en vielä ehtinyt paljon muuta tehdä, mutta kovasti aivosolua inspiroi kyseinen kangas. Mulla on kyllä nyt joku kukikas kausi menossa. Ihan selvästi kaikki ruusukuosit on in. Mä haluaisin myös joskus kutoa maton kaikista erilaisista kukkakankaista. Pitää vielä hamstrata. Varsinkin kun sit niitä ei kuitenkaan raaski leikata kuteeksi vaan tekee jotain ihan muuta. Nää on vanhat verhot. Kuulemma ollu Mr. solun verhot... Aika hempeetä. Ja sillä ei siis oo siskoja...

Samaan syssyyn sain toisetkin vanhat verhot. Vaaleata kukkakangasta. Toi kyllä näyttää enemmän ysäriltä, mutta kukikas kun kukikas. Sitten sain kasarivaatteiden kaavoja. Osa on pikkusolulle jo liian pieniä, mutta osa vielä menis. Täytyy kattoa josko jotain hamosta tekis. Vaaleanviolettia trikoota. Myöskin jostain kasari-ysäri akselilta. Sitä on aika paljon. Tulee varmasti käyttöön. Sais pikkusolu jo oppia käveleen niin vois tehdä paitoja...

Kukkaoksennuksesta tuli ekana mieleen ruokalaput. Näistä tuli kyllä niin sika hienot mun mielestä. Heti lähti yks pikkusolun käyttöön ja pari meni varastoon. Katsotaan josko joku tarttis.

Kääntöpuolella on rikkinäisten farkkujen lahjetta. Taas tuli hienosti käytettyä pois näitä varastoaarteita, joita "joskus voi tarvita". Oli mun pakko tehdä vähän sitä kudettakin. Tosi vähän vaan. Leikkasin kuteeksi verhojen alapäärmeet. Mua niin himottais tehdä tosta kukkakankaasta vaikka jotain sohvatyynyn päälisiä. Ei sovi yhtään meidän sisustukseen, mutta hällä väliä jos vaan omaa silmää miellyttää.

Se vaaleempi kukkakangas pääty ihan ekaks hatuks. Tää on nyt siitä 70-luvun kirjasta. Pikkusolulle siis hellehattu. Ollaan menossa tässä keväämmällä käymään katsomassa aurinkoa vähän etelämpänä, joten oon vähän jo alkanut ajatella sikäläistä pukeutumista. Ei oo super kuuma, mutta ei luntakaan... Eniveis, tää näyttääkin ihan todella mummolta tämä hattu. Mannekiinina taas pallo. Ei pikkusolukaan oikein tykänny. Ei tahdo hattu pysyä päässä. Tosin se ei varmaan oo kiinni hatun ulkonäöstä... Pitää vähän kotona reenata, että pysyis sitten sielä jos tarvii. Pitää tehdä sille vielä joku uus pipokin. Syksyn pipot on jo liian pieniä.

Nappikortteja

Oon törmännyt viimeaikoina useampaankin napeilla koristeltuun korttiin. Oli sitten pakko toteuttaa oma visiokin aiheesta. Tämä on ollut hautumassa jo jonkin aikaa. Meni taas hommat vähän överiksi. Ekan kortin sain tehtyä ihan omalla nappikokoelmalla, mutta seuraaviin piti hakea täydennystä sekä äidin napeista, että Sinellistä. Jostain syystä en kauheasti tykkää Sinellistä, mutta tulipahan taas käytyä. Tässä taas yksi keino kierrättää turhia nappeja. Tosin, mustille napeille en ole vielä keksinyt kierrätysaihetta, vaikka voi ne nappikukat olla kai mustiakin. Mitä värillisempää sitä parempaa. En enää ikinä heitä yhtään nappia pois. Sitä voi vaikka joskus tarvita. Eipä niitä kyllä ole heitetty tähänkään mennessä, mutta nyt en ainakaan.

Itse ompelin napit kiinni (liimauksen jälkeen), että kukkiin tuli näyttävämpi keskusta. Suosittelen ompelua, koska liimaus ei välttämättä kestä. Riippuu tietty kuinka päin napin asettaa jne. Ompelin myös kukkien varret. Meinasin kokeilla koneella ompelua, mutta olin jo ekaan korttiin kiinnittänyt napit niin en sitten enää viitsinyt. Käsinkin tuli hyvää jälkeä, merkata voi näköjään pahviakin (ei mennyt taaskaan hukkaan pöytäliinan teossa opitut pistot). Lisäilin nappien sekaan pieniä helmiä täydentämään kokonaisuutta. Tässäpä näitä nyt vaikka kevään ja kesän juhliin.

Nyt on vähän askartelut joutuneet taas takapenkille. En oikein saa tehdä päivisin mitään, ja iltaisin ei jaksa. Mukulaa ei voi enää jättää hetkeksikään vahtimatta ja toisaalta en myöskään saa istua esim. sohvalla. Pitää istua lattialla tekemättä mitään, että minun päälle voi kiivetä. Elämä kiipeilytelineenä ei ole kovin stimuloivaa, mutta sitäkin hermoja raastavampaa. Illalla tekeekin sitten vain mieli koomata.

Valmistuneita

Tänään oli aika saattaa päätökseen pari keskeneräistä hommaa. Täs ois nyt tää virkattu villatakki. Sitä pitää varmaan vähän kostuttaa ja venyttää, kun on vähän lyhyt mutta levee. Pikkusolu vaan repii sitä pois päältä, joten saa nähdä paljonko käyttöä tulee.

Viimiset isot vaipat. Tänään otettiin nämä käyttöön. Pienemmistä vaihdoin saman tien muutamasta kiinnitystarrat. Oli eilen illalla pesussa ja nyt sain ne heti puhtaana ja korjattuna varastoon. On sit valmiita käyttöön seuraavalle, joko (mahdolliselle tulevalle) omalle tai jonkun toisen mukulalle. Nyt on valtava määrä imu- ja vaippakankaita saatu pois varastoista. Jes jes.

Toimimaton tekninen paita päätyi kuteiksi. Eihän niitä paljon tullu, mutta kai ne johonkin väliin mahtuu. Katotaan nyt koska sit mattoja tulee taas värkättyä, mut sitten kun inspis iskee niin kuteet pitää olla valmiina.

Tämän kuvan ajattelin omistaa erityisesti Maijalle. Sulla tulee näitä kans aina yllättäen ja pyytämättä...

Taisin jossain vaiheessa mainita, että pikkusolu on oppinut karkaamaan vaipanvaihtopisteeltä. Noh, nyt se on oppinu karkaan myös potalta. Onneks ei ollu potassa pissaa... Oli siis lähtenyt potalta lätkimään ja kipannut kakat mennessään. Onneks ei myöskään liiskannut kikkareita mennessään. Tän jälkeen se on jo pari kertaa karannu kaatamatta pottaa. Toi matto täytyy varmaan kohta pistää odottaan pesua. Siihen on meinaan jo muutama aikasempikin vahinko käyny.

Suunnitelmia uusiin projekteihin oon jo hautonut ja osittain jo piirtänytkin muistiin. Katsotaan nyt sitten mitä seuraavaksi ehdin toteuttaa. Tänään kyllä siivosin ompeluhuoneen vaipparäjähdyksen jäljiltä ja imuroin koneet ja kaikki. Kiva sit alottaa seuraavaa settiä. Ajatuksia hautoessa ehtii sitten ehkä taas edistää pöytäliinaprojektiakin...

Perheen pallerolle

Tänään kävin taas muinaismuistoja penkomassa. Haussa oli kudontaohjeita, koska sitä pellavaa nyt olis. Löytyi sitä mitä hain ja kaikkea muuta kivaa. Tässä koko kirjallinen kudontaohjeita kuviollisiin kankaisiin vuodelta 1950. Tässä on ihan sairaasti ohjeita, kun niitä on useita joka sivulla.

Sitten alkaakin tulla näitä erikoishelmiä. Vauvanvaateohjeita vuodelta 1977. Ei oo vauvan vaatteet ihan hirveesti muuttunu aikojen saatossa. Voi, kun mulla ois ollu tää kirja vuosi sitten! Noh, on tästä vieläkin iloa.

Tää on vähän ehh... Virkkaan kyllä sitä villatakkia, mutta tämä taitaa jäädä tekemättä.

Näin yks yö unta, että pikkusolulla oli tikkihaalarit. Siitä asti oon miettiny josko sellaset sitten pitäis värkkäillä. Nyt mulla on kaavat! Ei muuta kuin kankaan etsintään.

Iso kasa pehmoeläinten kaavoja. Varmasti tulee tarpeeseen.

Tässä oli hieno termi: palleroikäinen. Pikkusolu on ainakin palleroikäinen. Tollasia haalareita sille ei ehkä tule, mutta voi olla että kukalliset housut tai jotain.

Voi hitsi, kun nämä kaavat ois ollu aikasemmin. Pärjäsin ilmankin, mutta on nyt sit nämäkin...

Kotiliesilehdet vuosilta 79 ja 92. Näissä näin jotain kivaa, mutta en ole vielä ehtinyt tarkemmin tutustua. Näiden kimppuun sit illaksi. Mahtavaa muotia on kyllä molemmissa.

Sitten tähän virkkausprojektiin löysin äitini nappilaarista sopivat napit. Ihan hyvin sain hihat tehtyä ilman ohjeita. Nyt vaan viimeistelyt. Laitan valmiista tuotoksesta sitten taas paremman kuvan.

Nyt mä alan käymään läpi tätä mun iltalukemispinoa.

Uusia vaippoja

Jaahas. Oon nyt pakertanut pari iltaa uusia vaippoja ja vielä(kin) niitä on ompelematta. Aivosolua ei taas kiinnosta yhtään tämä homma, koska siinä ei ole juuri haastetta. Muuta kuin että ne saa tehtyä. Oon  koittanu vaiheistaa tekemisen, eli teen useampaan vaippaan samaa juttua ja sitten taas jotain toista juttua. Silti tässä kestää kauan. Ihme nypertelyä, vaikkei oikeesti ees oo. Ehkä mä vaan luulen, että oon käyttäny näihin paljon aikaa, vaikka todellisuudessa parina iltana pari tuntia ei vielä ole kovin paljon.

Tässä niitä nyt on. Pinkistä puuttuu molemmat pesupehmotarrat ja toisesta lammasvaipasta toinen pesupehmo. Yksi vaippa on muuten ommeltuna, mutta siivekkeet ja tarrat puuttuu ja 3 vaippaa on vielä kokonaan ompelematta, joskin leikattuna (mikään näistä ei siis kuvassa). Tarra loppui, pitää mennä ostamaan lisää pikapikaa. Ja lähinnä tarrasta loppui tuo pehmopuoli, jota menee aivan kauheasti noin leveisiin vaippoihin. Oh well, kyllä ne hintansa tienaa. Väriyhdistelmät on kuin suoraa karmeimmalta 80 luvulta, mutta nää onkin vaippoja. Noita sienivaippoja saikin enää 2 siitä kangaspalasta ja paljon jäi hukkapalaa. Nyt on kai sit pakko tehdä niitä siteitä.

Tarvii sitä tarraa käydä hakemassa senkin takia, että nyt käytössä olevista vaipoista osasta tarrat alkaa oleen jo tiensä päässä. Kyllä se 100 pesua vaan niihin kerryttää kaikenlaista. Ei kyllä varmaan tarvii vaihtaa kuin koukkupuoli. Pehmot varmaan menee edelleen.

Imuja

Tänään iski inspis, ehkä siksi, että uusin vaippa on nyt oikeasti koeponnistettu menestyksekkäästi. Ei nyt vielä(kään) inspistä vaippoihin vaan imuihin. Niitä on niin paljon helpompi tehdä kun vaippoja. Pääsin vihdoin eroon suurimmasta osasta vanhoja kauhtuneita t-paitoja. Mahtavaa, kun saa "tuhottua" materiaalia. Saa sitten hankkia jotain uutta tilalle.

Tällä kertaa tuli 10 tiimaimua, 1 oli jo valmiina. Lisäksi 6 taittoimua vanhasta hailakan siniseksi värjäytyneestä pyyhkeestä. Jostain pitää vielä toinen pyyhe löytää, mutta eiköhän se jostain putkahda. Tiimaimuissa on paljon nallea. Oli joku vanha yöpaita saksien alla. Kuten joskus jo mainitsin, nykyään pyrin laittamaan toisen puolen kuvakangasta, kun niitä on kivampi pyörittää pesuun ja pois. Lisäksi toinen love imu, 3 viulunsoittajahiiri/morsiusneitohiiri imua ja tietysti joskus pitää olla merkkikamaa, eli yhdistyneet benettonin värit.  Nää pintakankaat on nyt tosi vaaleita, mutta pitää muistaa laittaa vaippaan kuvat alaspäin. Toisella puolella on yksivärisiä vanhoja t-paitoja. Näitä oli kiva tehdä, kun tuli niin nopeesti.

Itse vaippoja pääsin tänään tähän jamaan. Kuoret ja sisäkerrokset leikattu 7ään vaippaan. Enempää en jaksanut. Toi keltanen on aika karmeen väristä, mutta en mä sitä kyllä muuhunkaan käytä. Toivottavasti tämä setti on viimeinen vaippojen ompelu. Tähän taitaa mennä kaikki PULlit mitä kotona on. Jos vielä pitää jotain harkkahousuja tehdä niin sit pitää tilata uutta materiaalia. Näiden ompelu vaan ei enää oikein kiinnosta. Jonkun verran jää hukkapalaa ja reunasta vielä isompaa palaa varastoon. Ehkä mä sit joskus saan aikaseks itelleni niitä kestositeitä. Toi sininen lammaskangas on muuten ihan huippua, mutta se haalistuu tosi paljon heti ekassa pesussa... Muuten mennään tosi pinkillä. Leikkaamatta on vielä valkopohjainen, sienikuvioinen PUL. Saa nähdä koska tätä hommaa pääsee jatkamaan. Ompeluun menee ainakin paljon aikaa. 

Pikkusolu on oppinut karkaamaan vaipanvaihtopaikalta, menemään itse istumaan, tulemaan jokseenkin turvallisesti alas seisomasta ja heiluttamaan (viimeinen pääasiassa ruokapöydässä) viikon sisään. Mitähän se seuraavan viikon aikana oppii? Käveleen ja pukeen itte haalarit? Vai onks nää sit vasta hiihtoloman jälkeen...

Kommentoinnista

Tämä nyt näyttää koskevan vain Maijaa, koska muilta asiallisilta ei kommentteja tule. Nyt oli pakko laittaa se arvaa sana juttu päälle, sori. Meni hermot noihin robokommentteihin. Katsotaan jos sen voisi vähän päästä poistaa.

Korjailua

Ei nää meikäläisen projektit yleensä mee ihan sukkana oikein. Tänne tulee usein raportoitua editoituja versioita. Tässä on nyt laiskasti ollut projektilistalla uudet isommat vaipat. Yhden sellaisen jo teinkin, mutta sitten kävi ilmi, että sisäkangas oli tukossa. Testasin nyt tänään vihdoin sen ja kaikki muu jo valmiiksi leikkaamani urheilupaitakierrätykset. Ei mene läpi edes pesun jälkeen. Ei sitten tipan tippaa. Tulin siihen tulokseen, että kyseiset paidat menee vaikka maton kuteiksi ja vaipat teen hyväksi havaituista uusista palalaarin aarteista. En jaksanut kuitenkaan sitä yhtä jo valmista vaippaa alkaa kokonaan purkamaan, joten päädyin korjaamaan ongelman.

Ei tääkään menny ihan kun strömsössä... Leikkasin vaipan sisäkankaasta palan pois ja ompelin tilalle palan parempaa kangasta. Hyvä idea joo, mutta ommellessa toinen kangas venyi ja toinen ei. Ei siis mennyt aukko umpeen ekalla yrittämällä. Eikä ihan tokallakaan, mutta sitten meni hermo ja rypytin vaan toisen kankaan lopun niin että sain palat yhteen. Se on vaippa, ei sen tarvii olla täydellinen. Kunhan vaan ois toimiva.

Tässä on sitten uudempi virkkaustyö. Tätä aloitin ihan ohjeen mukaan http://www.garnstudio.com/lang/fi/includes/printpattern.php?id=4557&lang=fi. Jätin napinlävet vain väliin, koska en vielä tiedä minkälaiset napit tähän tulee. Teen sitten jälkeenpäin jotain läpiä. Olin saanut valmiiksi tämän liiviosan ja sovittaessa totesin, että alaosa on liian leveä. Ei kun purkamaan koko kirjava osa pois. Nyt sitä sitten olen värkkäillyt uudelleen yhdet päikkärit ja vähän muutenkin. Huomenna ehkä pääsee sovittamaan. Muokkasin ohjetta ekan sovituksen ja purkamisen jälkeen niin, että jokaiseen viuhkaan tulee 3+3 pylvästä 4+4n sijaan. Voi olla, että on edelleen liian leveä, mutta jos olen säästänyt tällä toimenpiteellä yhtään lankaa niin voin tehdä liivistä pidemmän (säästämisestä en tiedä siksi, että viuhkat on ehkä vähän matalampia vähemmällä silmukkamäärällä, eli kerroksia saattaa tulla enemmän). Ohje on liiviohje, mutta tarkoitus on tehdä tähän hihatkin. Se onkin sitten taas ihan uusien yritysten ja erehdysten suo.

Tässä on menossa vaaleanpunaista nallea ja kirjavaa nalle kukkaketoa. Pakko oli saada pelkän vaaleanpunaisen lisäksi jotain ei niin äklömakeaa ja siirappista. Toivottavasti kirjavaa riittää vielä hihoihinkin. Tämä virkkaustyö on muuten edennyt paljon nopeammin kuin odotin. Hienoa on myös se, että virkatessa pitää pitää huolta vaan siitä yhdestä silmukasta, toisin kuin neuloessa.

Siivouspäivä

Aijai, taas oli tänään se aika. Siivous aika. Eräs näistä pakollisista tekemisistä. Nyt on kuitenkin villakoirat karkotettu nurkista taas vaihteeksi. Siistin huushollin kunniaksi päätin vaihtaa pöytäliinaa. Jälleen kerran uusi vanha pöytäliina tiskiin nyt kun tuo muovi on osoittautunut oikein mukavaksi kapineeksi.

Perhetuvalla puhuttiin yhtenä päivänä siitä, kun joku saa sukulaiseltaan aina koristeltuja astioita, jotka ei ole yhtään heidän tyyliään mutta kuitenkin ihan hienoja. Tuli siinä mieleen, että miksi ei normaalisti ihan arjessa voisi käyttää koristeastioita. Onko sillä sitten väliä, jos ne ei just ole omaa tyyliä, kun ne on hienoja? Voisi vaikka ruualle kattaa tosi hienosti tai pitää lasten kanssa kaakaokutsut. Jos menee rikki niin ei sitten harmita kun ei kerran ollut omaa tyyliäkään. Ei nämä liinatkaan aina minun tyyliä ole, mutta on se kivampi, että pöydässä on liina. Mitä minä niitä sielä kaapissa haudon. Sielä ne ei ainakaan ilahduta ketään.

Tämä liina on aivosolun äidin äidin peruja. Tämän tekijää en tiedä. Liina on koristeltu ristipistoin. Itse en niistä kovasti välitä, ainakaan niitä tehdä, mutta ihan hienolta näyttävät jonkun muun tekemänä.

Kuten kaikissa perintöliinoissa, tässäkin on tahroja. Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy mitä ilmeisimmin maitokahviläikkä. Sitä on vähän paha lähteä naamioimaan, mutta eipä se nyt ihan hirveästi silmille hyppää. Liinan keskellä taas on joku musta tahra. Tuli mieleen, että jos se ois nokea. Voisin sitä vielä joskus yrittää fairilla pois. Siksi en viitsinyt liinaa nyt silittää. Koitan kikkoja sitten ennen seuraavaa pesua. Eiköhän se tuossa vähän suoristu kun saa pöydän päällä levätä...

Tässä liinassa on jotain sellaista mitä itse en ole vielä koskaan kokeillut. Reikäommelta. Ja ei mitenkään vähän kyseistä askartelua, koska sitä on joka kuviossa, kuvioiden välillä ja pöytäliinan ympäri reunassakin. Pelastin jotkut muinaiset ohjeet kyllä reikäompelusta, joten kai sitäkin pitää joskus vielä kokeilla. Tässä liinassa on myös valtavasti yksityiskohtia ja värejä. Isossa ruusussa on 6-7 eri värisävyä. On siinä ollu hommaa seurata ohjeita!

Siivouspäivänä ei nyt tämän kummempaa...

Toinen kerta toden sanoo

Näin ruuanlaiton inhoajana olen omasta mielestäni viime aikoina kunnostautunut ihan kohtalaisesti kyseisessä välttämättömyydessä. Tänään oli taas leivinuuniruokaa luvassa. Halusin koittaa uudestaan niitä perunoita. Ostin ihan rosamundaa sitä varten. Lisänä tällä kertaa oli kalaa. Sekin leivinuunissa tehtynä. Jälkkärinä oli perus mansikkaskyrpirtelö. Muistin jopa tehdä niitä porkkanasiivuja ruuan kanssa, kun viimeksi unohtui. Parasta leivinuuniruuassa on se, että ei tarvii silmä kovana koko ajan vahdata. Tota meidän uunia ei saa yhdellä pesällisellä niin kuumaks, että kovaa kärtsäysriskiä ois. Suunnilleen kattoo kellosta, että koska otetaan ruoka pois.

Tässä perunat uunikäsittelyn jälkeen. Meinas käydä ohrasesti, koska kaikki vesi on padasta haihtunut. Pikkusolun porkkana ja palsternakka oli näköjään vähän turhan kuumassa turhan kauan. Mutta ihan hyviltä ne maistu. Porkkana oli suorastaan erinomainen ulkonäöstään huolimatta ja palsternakasta sai lusikalla kaivettua sisustan, vaikka olikin vähän kuivahtanut. Perunat oli tosi hyviä. Tällä kertaa laitoin ne uuniin jo vaikka sielä oli vielä hiillosta. Oli varmasti riittävän kuumassa. Ja todellakin riittävän kauan, vähän vähempikin ois varmasti riittänyt, mutta ens kerralla vähän enemmän vettä pohjalle niin ei haittaa vaikka ois kauan.

Ja tässä kala uunin jälkeen. Suolataan kala nykyään lautasella vasta, kun sillon sitä suolaa tarvii paljon vähemmän. Se kun maistuu siitä pinnasta heti... Inasen oli tämäkin kauan uunissa, mutta eipä juuri haitannut. Ei ollut ihan super kuiva. Hyvää oli.

Niistä porkkanoista mulla ei oo kuvaa, mutta porkkanasiivuja kattilaan ja keitetään ne pehmeäksi. Öljyä, suolaa ja pippuria maun mukaan ja suihin. Nam. Taputan itseäni selkään, koska vaihteeksi onnistuin, ja tätä on vielä huomiseksi. Ei tarvii aamulla alkaa laittaan ruokaa! JES!

Räsymattoja

Tässä nyt ollaan jo hetki oltu historiallisella matkalla kanaloineen ja kangaspuineen, ja käsitöihin liittyvä kulttuuriantropologinen matka näyttää jatkuvan edelleen. Mulla on nyt joku tarve tallentaa historiaa omaksi ja muiden iloksi. Kaikki varmaan tietää perinteisen räsymaton. Sellaisen sekalaisen raidallisen, johon on leikelty kuteiksi vanhat vaatteet ja lakanat. Aivosolun isän äiti on ollut kova kutomaan, ja myös aivosolun on opettanut joskus kutomaan. Juurikin sellaista raidallista mattoa. Olen pelastanut myös pari muunlaista mattoa. Näitä on ollut vaikka kuinka montaa erilaista, mutta nämä nyt on meillä jäljellä. Nyt kun itse olen löytänyt uudestaan kutomisen hienouden, niin ajattelin, että olisi ehkä hauska joskus itsekin kutoa tälläisiä.

Tuumasta taas kerran toimeen. Asia ehkä kuullostaa helpolta, mutta tähän hommaan on nyt vierähtänyt helposti ainakin 10 tuntia. Sen lisäksi erinäinen määrä googletusta, jolla myös löysin uuden nettiystävän. (Olen vaihtanut hänen kanssaan muutaman sähköpostin ja saanut aarteita! Löysin uuden tuttavuuteni näiden blogien kautta http://titiri.vuodatus.net/ ja http://titirin.blogspot.fi/.) On tämä internetmaailma ihmeellistä, ei olisi etanapostilla tälläistäkään tehty!

Asiaan taas, tässä siis ne matot joiden kimppuun kävin. Muistan joskus kuulleeni, että isäni äiti kutoi näitä mattoja neljällä varrella (eli 4llä polkusella). Siitä päättelin, että mallin pitäisi toistua aina joka 4. kerros. Lattialla kykkien ja mustaa ja valkoista hokien (musta=loimi päällä, valkoinen=kude päällä) selvitin ensin ruskeansävyisen maton kuvion. Sitten pitikin kaivaa taas kirjaston kirjat esiin, että sain käännettyä sen niisinnäksi. Tässä vaiheessa veikkasin sidoksen, mutta tajusin sitten myöhemmin, että sen pystyy kyllä päättelemäänkin (tai ainakin varmistamaan tässä tapauksessa). Meinasi kyllä aivosolu totaallisesti nyrjähtää käännöshommassa, mutta sitten kun tajusin jujun niin kaikki kävi äkkiä. Hieno taas oppia jotain täysin uutta ihan itse! Sitten vaan sama juttu kirjavalle matolle. Maton tekijä vain oli vähän vaikeuttanut hommaa ilmeisesti parilla poljentavirheellä. Ei meinannut kuvio toistua millään...

Ei tässä ihan yhdellä tai kahdella ruutupaperilla selvitty...

Uusi nettiystäväni veikkasi, että ruskean maton kuvion nimi on Tähkä. Näin on, päädyin samanlaiseen niisintään projektini päätteeksi. Samainen ystävä veikkasi kirjavan maton kuvion nimeksi Palkkia, mutta tämä viisas veikkaus meni metsään. En tiedä tämän sidoksen nimeä, joten nimesin sen "Laineita". Näitä perinteisiä nelivartisia mattosidoksia on hankalaa, todennäköisesti jopa mahdotonta löytää netistä. Nämä voin julkaista, koska ne ovat minun itse selvittämiäni omista matoistani. Menköön nämä nyt yhteiseen hyödynnykseen. Tähänkin blogiin on eksytty erilaisia sidoksia etsien... Varoituksen sanana kuitenkin, että en ole kokeillut näitä käytännössä. Lisäksi itse pitää osata laskea maton leveyttä ja kuvion toistojen määrää jne, mutta näillä pääsee kyllä hyvin alkuun. Jos joku kokeilee niin kertokaa ihmeessä kuinka kävi!

Tässä "Laineita". Sidos ja poljentaohjeet ovat siellä, mihin ne on paperilla mahtuneet. Keskellä ensimmäinen niisintäversio on vedetty yli, koska se oli yhden rivin pielessä. En jaksanut kirjoittaa ohjetta puhtaaksi. Niisintäohje siis rukseilla ja kankaankuva väritetyillä ruuduilla. 

Tässä "Tähkä". Tämä on koottu palasista. Ylälaidassa vasemman ja oikean laidan kankaankuvat, keskellä kuvion kuva, joka katkeaa vielä keskeltä. Niisintäohjeessa päinvastainen järjestys. Kuvio oikean jatkon löytää pienet poikkiviivat yhdistämällä.

Näitä varmaan kokeilen sitten, kun joskus matottaa. Nyt edelleen saalittaisi...

Mitä tänään syötäisiin?

Tänään oli taas aika lämmittää leivinuuni. Koska inhoan ruuanlaittoa niin ajattelin yhdistää hyödyn ja huvin. Tämä on vähän niinkuin päiväuniruokaa, mutta vähän jatkettuna. Edelleen pääosassa on sangenjoku kalkkuna. Ajattelin myös tehdä samalla uuniperunat. Tässä perunat pestyinä padassa ennen uunia ja kalkkuna suolattuna ja pippuroituna ennen uunia.

Pikkusolulle piti välipalaakin taas värkätä, ja menu koostui tutusta ja turvallisesta luumu-mustikka-vadelma sörsselistä jugurttiin sekoitettuna. Siskon kanssa löydettiin viime kesänä yks paikka, jossa kasvoi paljon keltaisia vattuja. Punaiset on vissiin nyt pakkasesta loppu (en ole kovasti kyllä penkonutkaan), joten nyt sit on keltasta tiskiin. Ei oo ihan niin makeita kun punaset. Me siis harrastetaan vaan villivattuja.

Aikuisille jälkiruuaksi oli luvassa mansikka-banaanipirtelöä. Islannissa opin syömään Skyriä. Melko kallista, mutta kun oon siihen tottunu niin sitä tulee syötyä.

Tässä kalkkuna uunin jälkeen. Tällä kertaa erittäin onnistunut yksilö. Ei ollu liian kauan uunissa niin kun viimeks. Mr. solu unohti ottaa edellisen kalkkunan uunista illalla ja lintu oli lämmössä noin 12 tuntia. Oli vähän kuivaa, mutta ei palanutta. Tämä kuitenkin mukavan mureaa ja mehevää. Vähän heitin öljyä pohjalle niin ei jää kiinni.

Tässä uuniperunat uunin jälkeen. Paremmin ois voinu onnistua. Taisi olla liian kiinteitä perunoita uuniin, jäi vähän koviksi keskeltä. Tai sit ois pitäny olla tooooosi paljon kauemmin uunissa. Noh, niistä mitä jäi tulee huomenna sit paistettuja pottuja. Näihin sitten jotain lisäkettä... salaattia, raastetta, paistettuja porkkananpaloja tms. Ois kyllä voinu heittää pari porkkanaakin tonne pataan samalla kertaa. Ehkä sit ens kerralla.

Tässä pirtelö valmiina. Nam.

Projektipäivitys: kangaspuut

Taitaakin olla viimeinen kangaspuuprojektin raportti hetkeen. Tässä kuvaa kutomisvaiheesta. Tätä olikin paljon kivempi kutoa kuin sitä tuikitavallista toimikasta. Puiden kokoamiseen ja loimen virittämiseen meni paljon enemmän aikaa, kun itse kutomiseen. Täytyy kyllä myöntää, että tätä jälkimmäistä saalia vähän ahkeroin, koska keskiviikkona on paluu harmaaseen arkeen kun Mr. solu menee takasin töihin. Nomutkuiteskin, tässä kudontavaiheesta kuvaa...

Tässä ohjeet itselle ja muille halukkaille. Tää on siitä hyvä, että tarvii vaan 4 vartta, joskin kudelman puolet on hieman erilaiset. Ohje on kirjasta Björk, Ignell, Ignell; Kudo uutta; Mäkelä (kustannus). Värit on oma sommitelma ja siis sama kuin edellisessä saalissa. Ois pitäny olla 8:lla jaollinen loimi, mikä kokonaisuutena olikin, mutta värien vaihdot meni osittain plörinäksi tässä. Oh well, aina ei mee kun strömsössä.

Tässä taas saalia hangessa. Eka puoli...

Toka puoli. Huomaatteko eron?

Tästä toisesta saalista tuli paljon kivampi kun siitä ekasta, joskin tämäkin näyttää enemmän aivosolulta kuin pikkusolulta. Pikkusolulle pitänee siis tehdä uusi... Takaisin suunnittelupöydän ääreen siis.

Tän verran jäi jämiä. Tarkoista laskelmista huolimatta 3 ehjää vyyhtiä jäi yli. Pääosin se johtui siitä lennossa tehdystä värin lisäyksestä... Ne kävin tänään palauttamassa ja vaihtamassa lahjakorttiin. Kiva kauppa! Nämä jämät voi sitten neuloa tai kutoa vaikka mattoon. Sukkia ei ehkä viitti tehdä kun on 100 % villaa ja vielä vain 2 lankaista harvakierteistä tavaraa. Ei varmaan kestä kohtalaistakaan kulutusta. 100 % villa on kyllä aika kallista. Taidan seuraavaan saaliin ostaa vaan seiskaveikkaa tai jotain tarjouksesta. Sitä saa sit pestä vaikka koneessa eikä tarvii pelätä nukkaantumista.

Tässä vielä loppuun paketti, jonka sain eilen sen ikivanhan kirjan kyljessä. En muistanut siitä eilen mainita tai ottaa kuvaa. Pellavalankaa, kahta eri laatua. Erittäin hienoa ja vähän vähemmän hienoa. Huomatkaa myös T-kaupan muovikassi. Tästä ehkä joskus vielä tulee jotain. Jotenkin pitäisi määrittää pituus ja mahdollinen tiheys kankaassa näille langoille. Kai otan keittiövaa'an kauniiseen käteen ja lähden siitä arvoimaan. Lappuja, joissa tietoja lukisi, ei tietenkään ole missään (en tiedä onko ikinä ollut olemassakaan).

Vintageaarteita

Tänään olikin mainio laskiaispäivä. Hienosti sato lunta ja kaikkea. Käytiin aamulla kaikki yhes koos vähän pulkkailemassa, mutta ei pikkusolu siitä paljon piitannut. Ei taida olla vauhti veressä, ainakaan vielä. Ruuan jälkeen tarjolla oli laskiaispullaa. Ihan oikein hillolla ja kermavaahdolla. Nam nam. Meillä pullat syödään tollai kahdessa osassa, että saa paljon kermavaahtoa. Jos puolikkaat länttää päällekäin niin kerma valuu ikävästi perästä ulos.

Annoin pikkusolunkin maistaa. Se ei tykänny ollenkaan. En tiiä mikä siinä tökki. Ekaks tyrkkäsin sille suuhun hilloa ja kermavaahtoa ja siinä jo naama käänty väärin päin. Ei tosta pullastakaan kadonnut yhtään, vaikka normisti syö kyllä leipää. Ei tullu pullahiirtä vaan leipäsus... Mahtokohan hillo olla vaan liian äklömakeeta, kun ei oo tottunu.

Ja sitten siihen otsikonkin lupaamaan vintageen. Käytiin tänään Mr. solun vanhemmilla pienen tauon jälkeen. Aikaisemmin taisin mainita, että Mr.solun äidin äiti olikin koulutukseltaan kutoja. Sieltä me niitä pyöräspuita käytiin hakemassa. Täytti muori muuten juuri 92 vee... Eniveis, sain siltä erikoistoimituksena kirjan. Kankaankudonnan oppikirja. Siitä löytyy kuulemma kaikki. Paljon en oo vielä ehtinyt selata, mutta todellakin vaikuttais siltä, että siitä löytyy kaikki. Kirja on vuodelta 1938 ja alkupäässä kerrotaan mm. miten pellavaa käsitellään, että siitä saadaan lankaa. Tätä pitää melkein lukea hanskat kädessä. On sitä kyllä aikasemminkin luettu, ei meinaa kannet enää pysyä kiinni.

Takakannessa mainostetaan teoksia kutojille ja ompelijoille. Mm. Penttilän kirjoittamana: Kirjaimia. Siroasuinen kokoelma nimikirjain sommitelmia. 18 mallilehteä. 15 mk. Tätä aarretta mä luen nyt ennen kun alan suunnitella seuraavaa kudosta.

Pikkusolun mummolaan oli saapunut myös erä vintageleluja. 2 Paapuhelistintä (korjatkaa nimi jos oon väärässä) ja pyörillä kulkevia kumieläimiä. Niiden nimiä en tiedä, mutta taisi olla juurikin pari mallistoa sitten tutan vaatteissa näitä pyöräeläimiä. Helistimet on kasarilta ja kuten huomaatte, niissä on keltaset silmät ja suu. Noi helistimet helisee vähän huonosti, ja pikkusolulle taitaa olla jo liian vauvaleluja. Mutta hauskaa, että näitäkin on vielä säästössä. Nykysessä pakkauksessa tulee vaan purulelu joka ei edes helise. Pesua odottamassa oli myös kasa vanhoja duploja ja jotain muutakin hauskaa. Nämä olin vintageaarteiksi tunnistavinani, joten näistä vaan kuva.