Hohhoijjaa. Tässä on pari päivää hujahtanut ihan huomaamatta. Projekti on jälleen edennyt, välillä hyvin, välillä huonosti. Tässä loimet vihdoin saatu niisistä ja kaiteesta läpi ja solmittu aloitussolmut kiinni tukkikankaaseen. Niin lähellä, mutta silti vielä niiiin kaukana.
Solmujen jälkeen aloin virittää polkusia. Ei todellakaan menny taas kun strömsössä. Oon parin päivän aikana pujottautunu kangaspuiden alle ja takasin varmasti 150 kertaa säätämään, vääntämään ja kääntämään. Nyt homma toimii jotenkin, ei vieläkään 100 %, mutta edes toimiva 75 %.
Tässä nyt periaatteessa kudontavalmis setti. Virheitä löytyi kyllä. Melkein puolet loimista vedin uudelleen kaiteen läpi, kun oli jäänyt vähän koloja matkalle. Lisäksi piti uudemman kerran poistaa muutama virhe myöhemmin, kun oli mennyt langat kaiteeseen ristiin. Vain yhden niisintävirheen olen tähän mennessä bongannut.
Ennen aloitusta piti päästä puolaamaan. Kuten jo aikaisemmin julistin, puolaan porakoneella. Aluksi puolanpidikkeenä oli 2 puista varrastikkua, mutta se ei oikein toiminut. Lyijykynä toimii tällä hetkellä riittävän hyvin. Tosin, puolan pohja pitää aluksi vetää tosi kireälle, että se pyörii kunnolla. Tässä on portaaton nopeussäätö ja puolaus kumpaankin suuntaan!
Eilen sitten jalostin vähän suunnitelmaani. Kaivoin myös esiin oikeasti sen vohvelin sidosohjeen. Muistin tietysti alkuperäistä suunnitelmaani tehdessäni väärin. Loimi on luotu 5:llä jaolliseksi (siis värien loimimäärä on 5:llä jaollinen) vaikka se olis pitäny nyt sit olla 4:llä tai 8:lla. Osa menee hyvin noillakin, mutta osa väreistä ei. Mietin, että jaksanko välittää ja totesin että en. Siitä tulee sit mitä tulee. Olin myös muka katsonut, että niisintä olis sama ja vain polkusten viritys pitää tehdä uudestaan, mutta ei se niin sitten taida ollakaan. Pitää siis ekan saalin jälkeen ottaa se pois ja niisiä ja vetää kaiteeseen uudestaan... Oh well, aina oppii jotain uutta. Kantapään kautta on ikävä oppia, mutta pysyypähän oppi päässä sit sen paremmin. Muutenkin tämä projekti on ollut mitä suuremmassa määrin harjoittelua ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista.
Tästä se sit vihdoin lähtee.
Tähän kohtaa ensimmäistä mustikkametsää pääsin tänään. Kyllä vaan on hieno kutoa :D Vähän on tuossa käsialassa ja kireydessä hakemista, mutta tässähän sitä taas harjaantuu siinäkin.
Täytyy varmaan piakkoin virittää hommaa vielä lisää. Mun niisivarret taipuu uhkaavan näkösesti polkimia alas painaessa. Täytyy laittaa alavarvan alle joku toinen keppi ja siitä vasta vetää nyöri polkuseen... Tulis vähän tasasempi veto ja varmaan viriökin aukeis tasasemmin. Nyt aukee keskeltä hyvin, mutta päistä on vähän huonompi.
Pitäs pikkusolulle tehdä isompia vaippojakin. Arvakkaa kumpi kiinnostaa enemmän; kudonta vai vaipat?
No lopultaki! Mää aloin jo pelästyä, että siinä kokkoomisesa on hommaa pualeks vuareks. Alko meinaan jo tuntumaan siltä, että en mää uskalla ruveta tommoseen, on niin monimutkasen näköstä. :-)
VastaaPoistaTodellakin lopultakin! Aina ei mee putkeen ja sit kestää kauan. Ois ehkä taas pitäny vaan alottaa sillä matolla, eikä näin kunnianahimosesti... Maton kai pitäis olla yksinkertasempi homma, jos vaan palttinaa tekee. Ei oo ihan niin montaa liikkuvaa osaa. Kantsii kyllä rekrytä joku, joka on vähän kärryillä, avuksi hommaan. Sujuis paljon nopeemmin.
VastaaPoista