torstai 14. helmikuuta 2013

Toinen kerta toden sanoo

Näin ruuanlaiton inhoajana olen omasta mielestäni viime aikoina kunnostautunut ihan kohtalaisesti kyseisessä välttämättömyydessä. Tänään oli taas leivinuuniruokaa luvassa. Halusin koittaa uudestaan niitä perunoita. Ostin ihan rosamundaa sitä varten. Lisänä tällä kertaa oli kalaa. Sekin leivinuunissa tehtynä. Jälkkärinä oli perus mansikkaskyrpirtelö. Muistin jopa tehdä niitä porkkanasiivuja ruuan kanssa, kun viimeksi unohtui. Parasta leivinuuniruuassa on se, että ei tarvii silmä kovana koko ajan vahdata. Tota meidän uunia ei saa yhdellä pesällisellä niin kuumaks, että kovaa kärtsäysriskiä ois. Suunnilleen kattoo kellosta, että koska otetaan ruoka pois.

Tässä perunat uunikäsittelyn jälkeen. Meinas käydä ohrasesti, koska kaikki vesi on padasta haihtunut. Pikkusolun porkkana ja palsternakka oli näköjään vähän turhan kuumassa turhan kauan. Mutta ihan hyviltä ne maistu. Porkkana oli suorastaan erinomainen ulkonäöstään huolimatta ja palsternakasta sai lusikalla kaivettua sisustan, vaikka olikin vähän kuivahtanut. Perunat oli tosi hyviä. Tällä kertaa laitoin ne uuniin jo vaikka sielä oli vielä hiillosta. Oli varmasti riittävän kuumassa. Ja todellakin riittävän kauan, vähän vähempikin ois varmasti riittänyt, mutta ens kerralla vähän enemmän vettä pohjalle niin ei haittaa vaikka ois kauan.



Ja tässä kala uunin jälkeen. Suolataan kala nykyään lautasella vasta, kun sillon sitä suolaa tarvii paljon vähemmän. Se kun maistuu siitä pinnasta heti... Inasen oli tämäkin kauan uunissa, mutta eipä juuri haitannut. Ei ollut ihan super kuiva. Hyvää oli.


Niistä porkkanoista mulla ei oo kuvaa, mutta porkkanasiivuja kattilaan ja keitetään ne pehmeäksi. Öljyä, suolaa ja pippuria maun mukaan ja suihin. Nam. Taputan itseäni selkään, koska vaihteeksi onnistuin, ja tätä on vielä huomiseksi. Ei tarvii aamulla alkaa laittaan ruokaa! JES!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti