keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Räsymattoja

Tässä nyt ollaan jo hetki oltu historiallisella matkalla kanaloineen ja kangaspuineen, ja käsitöihin liittyvä kulttuuriantropologinen matka näyttää jatkuvan edelleen. Mulla on nyt joku tarve tallentaa historiaa omaksi ja muiden iloksi. Kaikki varmaan tietää perinteisen räsymaton. Sellaisen sekalaisen raidallisen, johon on leikelty kuteiksi vanhat vaatteet ja lakanat. Aivosolun isän äiti on ollut kova kutomaan, ja myös aivosolun on opettanut joskus kutomaan. Juurikin sellaista raidallista mattoa. Olen pelastanut myös pari muunlaista mattoa. Näitä on ollut vaikka kuinka montaa erilaista, mutta nämä nyt on meillä jäljellä. Nyt kun itse olen löytänyt uudestaan kutomisen hienouden, niin ajattelin, että olisi ehkä hauska joskus itsekin kutoa tälläisiä.

Tuumasta taas kerran toimeen. Asia ehkä kuullostaa helpolta, mutta tähän hommaan on nyt vierähtänyt helposti ainakin 10 tuntia. Sen lisäksi erinäinen määrä googletusta, jolla myös löysin uuden nettiystävän. (Olen vaihtanut hänen kanssaan muutaman sähköpostin ja saanut aarteita! Löysin uuden tuttavuuteni näiden blogien kautta http://titiri.vuodatus.net/ ja http://titirin.blogspot.fi/.) On tämä internetmaailma ihmeellistä, ei olisi etanapostilla tälläistäkään tehty!

Asiaan taas, tässä siis ne matot joiden kimppuun kävin. Muistan joskus kuulleeni, että isäni äiti kutoi näitä mattoja neljällä varrella (eli 4llä polkusella). Siitä päättelin, että mallin pitäisi toistua aina joka 4. kerros. Lattialla kykkien ja mustaa ja valkoista hokien (musta=loimi päällä, valkoinen=kude päällä) selvitin ensin ruskeansävyisen maton kuvion. Sitten pitikin kaivaa taas kirjaston kirjat esiin, että sain käännettyä sen niisinnäksi. Tässä vaiheessa veikkasin sidoksen, mutta tajusin sitten myöhemmin, että sen pystyy kyllä päättelemäänkin (tai ainakin varmistamaan tässä tapauksessa). Meinasi kyllä aivosolu totaallisesti nyrjähtää käännöshommassa, mutta sitten kun tajusin jujun niin kaikki kävi äkkiä. Hieno taas oppia jotain täysin uutta ihan itse! Sitten vaan sama juttu kirjavalle matolle. Maton tekijä vain oli vähän vaikeuttanut hommaa ilmeisesti parilla poljentavirheellä. Ei meinannut kuvio toistua millään...



Ei tässä ihan yhdellä tai kahdella ruutupaperilla selvitty...


Uusi nettiystäväni veikkasi, että ruskean maton kuvion nimi on Tähkä. Näin on, päädyin samanlaiseen niisintään projektini päätteeksi. Samainen ystävä veikkasi kirjavan maton kuvion nimeksi Palkkia, mutta tämä viisas veikkaus meni metsään. En tiedä tämän sidoksen nimeä, joten nimesin sen "Laineita". Näitä perinteisiä nelivartisia mattosidoksia on hankalaa, todennäköisesti jopa mahdotonta löytää netistä. Nämä voin julkaista, koska ne ovat minun itse selvittämiäni omista matoistani. Menköön nämä nyt yhteiseen hyödynnykseen. Tähänkin blogiin on eksytty erilaisia sidoksia etsien... Varoituksen sanana kuitenkin, että en ole kokeillut näitä käytännössä. Lisäksi itse pitää osata laskea maton leveyttä ja kuvion toistojen määrää jne, mutta näillä pääsee kyllä hyvin alkuun. Jos joku kokeilee niin kertokaa ihmeessä kuinka kävi!

Tässä "Laineita". Sidos ja poljentaohjeet ovat siellä, mihin ne on paperilla mahtuneet. Keskellä ensimmäinen niisintäversio on vedetty yli, koska se oli yhden rivin pielessä. En jaksanut kirjoittaa ohjetta puhtaaksi. Niisintäohje siis rukseilla ja kankaankuva väritetyillä ruuduilla. 



Tässä "Tähkä". Tämä on koottu palasista. Ylälaidassa vasemman ja oikean laidan kankaankuvat, keskellä kuvion kuva, joka katkeaa vielä keskeltä. Niisintäohjeessa päinvastainen järjestys. Kuvio oikean jatkon löytää pienet poikkiviivat yhdistämällä.


Näitä varmaan kokeilen sitten, kun joskus matottaa. Nyt edelleen saalittaisi...



9 kommenttia:

  1. Toi tähkä on just semmonen kuvio, jota mää oon haaveillu tekeväni. Sillon ko olin pieni, mun lempimattoni oli sitä kuvioo. Vaikuttaa vaikeelta, mut enhän mää muutenkaan asiasta mittään ymmärrä.

    VastaaPoista
  2. Kudonnassa vaikeinta on se puiden kokoaminen ja loimen viritys paikalleen. Sen jälkeen homma on helppoa. Puissa pitää näitä kuvioita varten olla 4 polkusta ja 4 riviä niisiä. Jos niin on, niin sitten onnistuu. Mä voin tulla sit jeesaan joko livenä tai skypellä.

    VastaaPoista
  3. Mää luulen, että meijän mukulat on teini-ikäsiä ennen ko pääsen kokkoomaan niitä anopin kankaspuita. Kiitos kummiski tarjouksesta. :-) Oliskos sulla pitkä matka Kangasalle?

    VastaaPoista
  4. Fyysisesti ei hirveän pitkä matka, henkisesti onkin toinen juttu... Lähinnä siis kun ei jaksa mukulan kanssa säätää itseään liikkelle...

    VastaaPoista
  5. :-D Mulla on ihan sama juttu. Aina ko tarttis lähtee johonki, ni ärsyttää jo pari päivää etukätteen se säätäminen. Koolle mukkaan vaippoja ja ehkä ruakaaki, ja sit pittää topata molemmat mukulat ulkovaatteisiin kauheella metelillä ja hiellä ja sit ollaanki jo myähäsä...

    VastaaPoista
  6. Juuri näin, vaikkakin täällä vain yhden lapsen kanssa. En viitsi enää yrittää edes käydä "äkkiä jossain", kun siihen touhuun menee kuitenkin tunteja. Uskomatonta miten vaikeaa lähteminen nykyään voi olla. Onneks kohta on kesä niin ei sentään tarvii niitä haalareita aina reipiä päälle ja pois... Pitää siirtyä virtuaaliseen kyläilyyn. Kun sais ne asiatkin kaikki hoidettua virtuaalisesti.

    VastaaPoista
  7. Niimpä! Blogista on tainnu tulla mun elämä, niin karmeelta ko se kuullostaaki.

    Jos oot Facebookissa, niin saa kysyä kaveriks. En tiätenkä pahastu jos et kysykkä. En mää sitä fbookkia käytä muuta ko vähä viästittelyyn kavereitten kans.

    Voit etsiä siältä Maija Lehtisaari -nimisen törpön jonka naaman edessä on ruskeevalkonen muki ja päällä kalsaripaita...

    VastaaPoista
  8. En oo facessa... Välttelen näitä juttuja, mihin pitää oikee nimensä laittaa...

    VastaaPoista
  9. No se on kyllä hyvä! Mää mietein joskus että pitäis häipyä facesta, mut kun kaikki kaverit on siirtäny yhteyden pidon melkein kokonaan sinne, ni pakko oli jäädä.

    VastaaPoista