Hamsteri siivoaa

Olipa kerran melko tavallinen sunnuntaipäivä. Askartelija-aivosolu, jolla on myös hamsterin taipumuksia, päätti vähän siivoilla varastoja. Mitä tehdään, kun varasto tulee täyteen tavaraa? Tiivistetään ja uudelleenjärjestellään! Projekti alkoi niinkin pienestä asiasta, kuin kaavojen mapituksesta...

Mun kaavat on ollu muovitaskuissa, joissa päällä lukee mitä kyseisessä taskussa on. Taskut on vaan lojunu laatikon pohjalla päällekäin. Nyt sain käsiini muovitaskuja, jotka sopii mappiin. Piti siis taskuttaa ja järjestää kaavat uudestaan ja pistää mappiin. Samalla mapitin merkkauskuvioita jne joita kankaanpään tontut oli mulle säästäneet. Kiitos vaan U ja H kun ette heittäneet pöytäliinamalleja menemään. (Kuulin huhua, että luette blogia ja että teiltä vois saada sitä juhannusruusua. Jos liikutte tääläpäin niin tuokaa joku juurakko mukananne. En tiedä koska me taas käydään K-päässä, mutta kai sielä Reimalla pitää syksymmällä taas käydä pyörähtämässä...)

En muista esittelinkö tätä aikasemmin, mutta tällänenkin pöllähti käteen. Tän kirjasen lisäks oli erinäinen määrä piirroksia ja lehtileikkeitä. Pistin nekin kaikki omiin taskuihinsa ja mappiin. Saa olla sielä sit seuraavat 50 vuotta. Ei vaan, vaikka näitä ei sellasenaan mihinkään kirjois niin mä haen niistä inspiraatiota tai osia omiin tuotoksiini.

Muinaiset piirrokset.

Kaavat. Täälä on tallessa kaikenlaista tehtyä ja tekemätöntä hääpukuni kaavasta alkaen.

Ahertaja-aivosolun siivousprojekti piti loppua tähän, mutta koskas minä mitään loppuun asti suunnittelen. Lähti homma taas vähän rönsyilemään. Mulla on ollu ongelmana se, että kesällä pitäis varastoida talvivaatteita ja peittoja jne, jotka vie ihan sikana tilaa. sitä nyt ei mun mielestä oo sopivasti tai sopivassa paikassa, joten järjestystä parantamaan. Siirsin pöytäliinoja paikasta toiseen ja löysin tälläsenkin. Tässä ei oo ees tarhroja! Pieni mutta siisti.

Törmäsin taas myös kasaan käsin kirjottuja tyynyliinoja. Esim. tällänen reikäkirjottu liina. En kovasti silotellu, kun meni takasin varastoon.

No joo, rönsyily sitten vähän ryöpsähti. Lähti suorastaan lapasesta ja lapaset lähti kuubaan. Päätin järjestää koko vaatehuoneen uudestaan. Se ei sitten käynytkään ihan käden käänteessä... Ainakaan sellaisessa käänteessä kun alunperin ajattelin. Sanotaan nyt vaikka niin, että menin vaatehuoneeseen ja työnsin tavaraa ulos sitä mukaa kun homma meni syvemmälle suohon. Tässä nyt pieni vilaus tämän hetken tilanteesta. Hehee. Menikö taas överiks? Menossa on tuumaustauko ja sokerihumalan haku suklaakakun kera. Voi olla, että tätä sotkua ei tänään saada siivottua. Mun pitää odottaa että Mr.solu tulee kotiin, että saan vähän apua. Hih. Tai voi olla, että lähtee suoraa ovesta ulos kun näkee ton. Voi oon mä kyllä aikamoinen aikaansaaja...

Päivän yllättäjät, osa 2

Tänään pääsin taas yllättymään moneen kertaan. Ensimmäisenä heti aamusta, kun ei satanutkaan. Piti tulla ämmiä äkeet selässä, mutta paistokin taas aurinko. Pannahinen. Mä en tykkää tästä kuumasta. Mun koneistoa ei oo tämmöseen rakennettu, ei sitten yhtään. Ja kun se meidän viilenninkään ei korjaantunut itsestään... Noh, onneksi iltapäivällä ja illalla on sadellut niin on edes hivenen viileämpää. Jos vaikka sais nukuttuakin.

Noh, mutta päivän yllättäjiin siis. Mun orkidea, tai perhoskämmekkä tai mikä ny lieneekään, on värkkäillyt kukan kaikessa hiljaisuudessa. Pääsi kyllä ihan livahtamaan ohi silmien koko nuppuvaihe. Onneks nää kukat on aika kestäviä niin saan varmaan nauttia tästä vielä tovin. Harvakseen tää mun hoidossa kukkii uudelleen, mutta onneksi kukalla tai kahdella aina sillon tällön.

Toinen päivän kasviyllätys löytyi pihalta. En tiiä tän ruusun nimeä, mutta luulin, että se ei kuki tänä vuonna ollenkaan. Väärässä olin taas. Siinä onkin ihan hirveästi nuppuja. Saa kyllä nähdä aukeeko ne. Viime vuonna taisi nuput ruskettua ennen kun kerkes aueta. Taisi olla niin märkää tai jotain. Paremmalla onnella tänä vuonna. Hienoa, että jaksaa nytkin kukkia. Hienoa myös että en oo tätäkään saanu vahingossa hengiltä.

Tän päivän keittiöyllätyshommelin mä vähän kyllä sössin, kun en muistanu ottaa kuvaa pääruuasta. Mun teki mieli pihviä, joten Mr. Solu kävi työmatkalla hakemassa kunnon lihat kaupasta. Mä oon kattonu telkusta sitä kaappaus keittiössä (pitäs varmaan itekin ilmottautua siihen) ja siinä melkein joka jaksossa tehdään aina pihviä. Nyt tehtiin sit kartsan ohjeiden mukaan ja hyvää tuli. Vähän ois saanu olla ehkä kypsempi, mutta muuten tosi jees. Ranskiksia kylkeen ja leikittiin, että ollaan ravintolassa.

Tää on taas niin aivosolun peruslogiikkaa. Maailman kuumimpana päivänä tehdään sit uunissa ranskiksia ja vielä leivotaankin. Mulla oli mansikoita jääkaapissa ja niitä piti saada upotettua johonkin. Kun kerran kämppä on jo valmiiksi saunalukemissa niin paistoin vielä unelmatortun pohjan. On siinä ja siinä oisko pitäny olla ihan normi kääretorttu, mutta taas tuli tätä ruskeeta. Siihen sitte rahkaa (sis kermaa) ja niitä mansikoita. Paljon mansikoita.

Näin pitkälle mä olin taas ajatellu asiaa. Tossa kun sitä leveellään kattelin niin mietin, että josko pitäs vaan jättää sellaseks. Mansikkakakkua... Koitin sit kuitenkin rullata sitä ja voitte arvata kuinka hyvin siinä kävi. Rullaaminen oli jotain mahdottoman ja aivan katastrofin paikkeilla vaikeusasteikolla. "Rullalle" mä sen kuitenkin runttasin. Hyvä siitä tulee kun sen maalaa... Tosta alemmasta kuvasta ny näkee kuinka rullalle se sit meni. Noh, nyt se on pyöreetä mansikkakakkua kuoren sisässä. Mutta tässäkin tapauksessa maku on se tärkein ja näin yhden palan vasta maistaneena täytyy varmaan vielä vahvistaa mielipidettä toisella palasella.

Mattoja, mattoja, räsymattoja

Nyt ne on valmiit. Tai lähinnä se vaahtokarkkimatto on valmis, sininen matto odotti valmiina jo tukilla. Hikoilin tänään vaaleanpunasävyisen maton valmiiksi. Meinasin jättää kesken, mutta sit ajattelin, että kudon sen pois, kun ei ollu enää paljon jäljellä. Tänään tuli ekaa kertaa oikein hiki kutoessa, mutta pistän sen ton mombasa ilmanalan syyksi. Näitä enempää ei olis mattoa kyllä tukille mahtunutkaan. Hirveä solmiaminen kahdessa matossa peräjälkeen. Sormet on lähes verillä tosta kalalangan kieputtelusta. Mutta nyt ne on tehty.

Tässä on nyt tää vaahtokarkki. Mittaa tuli vähän reilu pari metriä. Ei tää nyt näin leveellään ole yhtään niin paha kun vielä vähän aikaa sitten pelkäsin. Eiköhän se pikkusolun huoneeseen tiensä jossain vaiheessa löydä. Sitten kun saadaan lattialle sen verran tilaa, että sinne voi vaihtaa maton. Tässä on nyt taas kierrätyskudetta; verhoa, pöytäliinaa, lakanaa jne ja paria eri pyjamahousua. Valkoinen trikookude, joka on kolmas kude koko matkan, on joskus kauan sitten ostettu.

Lähikuvassa raidoitusta.

Meidän keittiössä ei ole käynyt vesivahinko, vaan sielä on uusi sininen matto. Tästä mä tykkään, vaikka sininen ei muuten ihan lempparein väri ole. Tähän mattoon menikin sitten melkein kaikki siniset kuteet. Mittaa on jotain 2,5-2,7 m. En oo mitannu näitä tarkasti, mutta kutoessa koittanu jotain tolkkua pitää. Toisen pään hapsut on vielä aika pitkät (alkusolmuista), saa nähdä koska jaksan niitä vähän lyhentää.

Sinisen eri sävyjä ja valkoista. Kirjavaa ja yksiväristä. Välissä myös vähän tummaa vihreää mausteena. Tätä värkkäillessä koitin hakea veden eri sävyjä ja vähän sellasta aallokkomaista juttua. Tää on vähän lyhyt meidän keittiöön, mutta saa nyt toistaseks olla siinä, koska on kuitenkin parempi kun ei mitään. Voi olla, että tää päätyy meidän makkariin sitten kun keittiöön taas löytyy joku muu matto.

Lointa jäi vielä vähän jäljelle, mutta tosiaan matot oli nyt pakko ottaa pois puista kun ei siihen tukille enää mahtunut. Lopusta loimesta saa ehkä jonkun pienen eteisenmaton tms. Tai kesäparatiisin täytettä. Katsotaan koska kerkiää. Vois heittää jonkun kukertavankikertävän kokeilun.

Päivän yllättäjät

Mun kesäkukissa muhi ylläreitä. Ei nyt mitään kovin järisyttävää, mutta eri värejä kun alunperin ajattelin.

Luulin, että mun kaikki kesäasetelmien lobeliat on sinisiä. Mut ei ookkaan. Sielä on tollasia valkosia, joissa on violetti varsiosa ja sit tollasia kokonaan violetteja (jotka on auringossa pikkiriikkisen nuupahtanu). Sinisiäkin on paria eri sävyä. Kivoja yllätyksiä. Ja kiva, ettei ne oo kuollu mun käsittelyssä vielä. Ehkä mun peukalo on jopa vaaleanvihreä.

Pistin ensimmäiset yrtit kuivamaan. Tai varmaan ensimmäiset ja viimiset, koska ei mulla muuta kasva. Tää on kai oreganoa. En oikein tiiä edes, että missä ruuassa sitä vois hyödyntää (paitsi pitsassa, mutta tykkään pitsasta ilman) ja silti en oo raaskinu sitä puskaa kasvimaalta hävittää. Kynin sen puskan ja ripustin pihalle kuivamaan. Ehkä mä voin purkittaa sitä ja antaa vaikka siskolle tai jotain...

Tässä myös uuden projektin alku, josta hieman tuonnempana lisää. Varmaan kyllä jo arvaatte mitä tästä tulee.

Jaa nii, ja mun perunat on VIHDOIN tullu pintaan. Kävin niitä jo eilen peittelemässä uudestaan.

Lapsellinen juhannus

Sillon joskus, kun ei ollu mukulaa, juhannusta vietettiin millon mitenkin. Illalla sai kukkua niin pitkään kun jaksaa, ja aamulla sai nukkua niin pitkään kun jaksaa. Meillä oli nyt toinen lapsellinen juhannus. Tänä vuonna pikkusolu ei käyny saunassa (viimevuonna pelkäs vihtaa jne) vaan laitettiin sille ulkoilmakylpylä. Viihty vallan mainiosti ja sai roiskia ja räiskiä niin paljon kun halus. Lapsettomana juhannuksena ruuallakaan ei ollu niin väliä. Grillin ääressä notkuttiin sillon kun oli nälkä ja syötiin ihan liikaa. Lapsellinen juhannus on ihan samanlainen kun normipäivä. Ruokaa pitää olla tiettyyn aikaan. Syötyäkin tuli vaan vähän liikaa, ja toki grilliruokaa. Itse pääsin käymään saunassa päivällä. Iltasaunoihin, ainakaan vieraissa, ei ole enää asiaa, koska kotona pitää olla alkuillasta laittamassa iltapalaa. En valita, en oo ikinä ollu mikään hilluja. Ei mee seuraavakaan päivä pilalle kun malttaa mennä ajoissa nukkuun. Jaksaa sit (melkein) herätä pikkuihmisen kanssa taas aamulla.

Koska juhannus oli hyvin pitkälti kuin mikä tahansa muu päivä niin eipä tullu taukoa käsitöistäkään. Kävin taas vähän kutomassa. Matto on edistyny tällä kertaa aika verkkaseen, ei oo oikein ollu kutomishimoa viimeaikoina. Tää on tällästä prinsessavaahtokarkkia. Ei ehkä sittenkään ihan meikäläisen makuun, mutta katsotaan nyt kuitenkin kun saan valmiiksi.

Mattoa on tukilla jo niin, että meinaa ahtaaksi käydä.

Edistin myös keskeneräisiä neulostöitä. Tein vihdoin parin oranssiraitaiselle sukalle. Edellisen valmistumisesta olikin jo hetki. Lankaa taas jäi, joten tein jälleen kerran pienet sukat samaan syssyyn. Ohjeisiin löydätte tätä kautta. Mä oon kovasti tykästyny tohon pikkusukkien malliin. Tykästyin myös tähän lankaan. Jotain tarjous 7-veljestä se on. Päättely vielä puuttuu, mutta sekin hoitunee piakkoin. Ja arki jatkuu taas...

Kortteja napeista taas

Tuli tilausta onnittelukortille, joten kaivoin taas nappipurkit esiin. Mun aivosolun biologinen kello käy kyllä jonkun ihan muun universumin aikaa, koska onnittelukortin lisäks tuli tarve tehdä joulukortti. Joskus piirtelen ideoita vihkoon muistiin, mutta joskus ne pitää toteuttaa ihan näkyväksi asti. Täslläsestä oli jo yks hahmotelma muistivihossa, mutta nyt se halus tulla ulos.

Tosta joulukortista tuli mun mielestä tosi hieno. Pääsin hyötykäyttään taas tota pitsiäkin, jonka revin jostain kuteeks menneestä systeemistä. Satuin myös keksiin, että joskus muinoin ostamassani lidlin lankarullalaatikossa oli hopeelankaa (myös kultaa, mutta en tarvinnu sitä just tähän). Se kävi vallan mainiosti noiden valkosten nappien kiinnitykseen. Ei menny hukkaan sekään ostos.

Tuo onnittelukortti taasen vaikuttaa hieman murheenkryyniltä. Se ei nyt ihan tyydytä meikäläistä. Siitä puuttuu jotain, mutta en oo vielä keksiny, että mitä. Periaatteessa tykkään yksinkertasesta enkä hirveesti sellasesta tårta på tårta meiningistä, mutta tämä nyt vähän huutaisi jotain lisää. Ehkä onnittelutekstiä tai jotain kulmakoristetta. Jätän hautumaan. Joudun ehkä tekeen uuden...

Kukkapeittoprojekti ei päättynyt hyvin. Isomummo ei enää näe virkata kunnolla :( Tosi harmi. Se kyllä pystyy periaatteessa virkkaan, mutta se ei huomaa jos mukaan tulee vaan osa langasta. Ei siis tulis siistiä. Pitää keksiä sille jotain muuta virkattavaa vaikka jostain narusta tai matonkuteesta. Koitan ite jossain vaiheessa tehdä niitä kukkasia ja laitan sit ohjetta tännekin. Maija sitä jo kommenteissa huutelikin.

Merinovillahaalarit --- juhannukseksi

Pikkusolu oli tänään hoidossa. Mummo oli tilannut sen itselleen koko päiväksi ja mullehan se vaan passas. Se on kiva, että tilataan, kun sillon ei oo tunkeileva olo kun on mukulan kanssa aamulla klo 9 oven takana. Noh, mitäs minä sitte teen ku mukula on hoidossa? Huilaan? No en kerenny! Pesin pyykkiä 2 koneellista (tosin tässä tapauksessa pesu tarkottaa sitä, että täytin koneen ja tyhjensin ulos kuivuun 2 kertaa). Järjestin viralliset paperit mappeihin, siivosin puolet huushollista (enempää en ehtiny enkä ois jaksanukkaan), leikkasin muutaman paidan kuteiks ja tietty ompelin. Lisäksi siivouksen yhteydessä imuroin taas koneet puhtaaks (tai ainakin puhtaammaks; miks saumuriin tehdään sellasia koloja jotka pitää imeä pillillä puhtaaks jos haluu sieltä pölyt pois) ja öljysin sekä saumurin että ompelukoneen. Öljypullo kun siinä oli auki niin muistin, että meidän kaikki ovet narisee. Öljysin sit ovetkin. Yhdestä piti irrottaa kahvakin ja öljytä se sisältä ennen kun sain hiljaseks. Talkkarihommia siis.

Aamun kuitenkin käytin ompeluun. Leikkasin vielä eilen illalla merinovillasta ne haalarit. Tänään sainkin sit vaan surautella palasia yhteen. Tai piti mun ne "resoriosat" vielä tänään kokastella, mutta muuten homma meni tosi joutusasti. Koko haalarissa meni tunti, ja siinä tunnissa on pari ärräpäätä mukana kun saumurista katkes lanka. Tietty se vaikein pujottaa. Sen kanssa tuhrasin vähän aikaa. Mä tiedän, että merinovillahaalarit on just sitä mitä tähän aikaan vuodesta kannattaa ommella... Mut kaavat oli valmiina, kangas oli valmiina ja äskettäin just ompelin haalarin, joten siitä kikatkin oli hallussa.

Tadaa. Isot ne on nyt, mutta pysyy kyllä päällä. Talvella sit varmaan ihan sopivat. Tai ehkä sit seuraavana talvena... Mulla ei oo villasta resoria, en tiiä onko sellasta olemassakaan, joten hihan ja lahkeensuut ja kauluksen ompelin kaksinkertasesta kankaasta. Ihan samaan tapaan kun oisin ommellu resoritkin. Nyt tein ekaa kertaa niin, että ompelin eka koko haalarin saumat yhteen ja leikkasin vetskarin paikan jälkikäteen. Ihan hyvä tuli, ja toi vetskari on just ton kankaan sävynen. Kyllä näillä luulis kelpaavan sit talvella. Kangasta ei jääny toisiin haalareihin, niin kun olin toivonu, mutta siitä saa jotain kypärämyssyä ja hanskojen sisustaa vielä yllin kyllin. Hintaa haalarille tuli about 25 e (kangas + vetskari), mut on komee!

Eilen illalla vielä muistin, että lupasin tehdä kaverille jatkopaloja kesovaippojen kiinnitykseen. Vein kaksospojille uuden satsin taas isompia vaippoja ja toinen pojista on sen verran tukevassa kunnossa, että äitiyspakkauksen vaipat ei meinaa mennä edestä kiinni. Muuten on kyllä sopivat. Ne mun isommat vaipat taas varmaan hiertää kainaloista, joten ajattelin josko pärjäisivät vielä hetken tällästen jatkopalojen avulla. Katotaan nyt kuinka toimii; heti kun saan toimitettua.

Tänään siivoillessa ja tavaroita järjestäessä törmäsin taas tähän 70-luvun lastenvaatekirjaan. Siinä on tollasen vaunupeiton ohje. Pikkusolulle vähän jo pieni, mutta ehkä isompana ois torkkupeitto. Vähän niin kun isoäidinneliöt, mutta ei kuitenkaan. Ne on tollasia kukkia. Mietin, josko Mr. solun mummo, eli isomummo pystyy vielä virkkaamaan. Pakkasin kaikki seiskaveljeksen jämälankani ja nää ohjeet mummolle menemään. Katsotaan tulisko sieltä joskus peittoa. Olis kiva saada pikkusolulle jotain isomummon muistoa. Osaisin mä tietty itekin, mutta isomummo on vähän tekemistä vailla, kun se vaan odottaa viikatemiestä saapuvaksi...

No, mites pikkusolun päivä? Se oli nukkunu 3 h päikkärit, käyny ite hakemassa vessasta potan ku oli hätä ja oppinu irrottaan legopalikoita toisistaan. Ihan hyvin näin yhden päivän saaliiksi...

Miten siitä tuli niin iso

Tänään taas havahduin siihen, että pienen pieni palleroni on kasvanut isoksi. Ei nyt kovin isoksi, mutta ei se enää mikään pienen pieni pallero ole. Sillä taitaa kaiken lisäksi olla taas kasvuvaihe menossa, kun ruoka maittaa ja samoin uni.

Päivän ohjelmassa oli kangaskaupassa käynti vetoketjuja hakemassa. Tavoitteena oli ostaa 70 cm ketjuja, mutta niitäpä ei ollutkaan saatavilla. Höh. Jouduin tyytymään 60 cm ketjuihin. Noh, kai ne välttää. Eilen illalla piirsin kaavat 86-92 unihaalarista ja leikkasin kankaat. Tarkotus oli tehdä se leppiskankaasta, mutta eihän se tuollaselle jättiläiselle riittänyt. Sieniä tuli. Tänään pääsin niitä ompelemaan. Nyt on vihdoin toi sienikangas tuhottu aika taajaan. Saa taas tekosyyn ostaa jotain uutta.

Mut miten tästäkin nyt tuli näin iso? Ehkä se vaan näyttää isolta kun on niin pientä kuviota...

No onhan se nyt vähän iso päälläkin.

Mut ei näytä tahtia haittaavan. Pikku mannekiini ehti vielä mallintaa tuotoksen ennen nukkumaanmenoa. Huuto tuli kun puin päälle ja huuto tuli kun otin pois. Tää on kyl varmaan jotain 104 cm kokosta kamaa, vaikka siihen malliin verrattuna ei oo kovin paljon isompi. Noh, menee sit myöhemminkin. Resorit pitää hihat ja lahkeet kurissa jos pitää hätävarana käyttää jo ennemmin. Saa nähdä pitääkö resorit vaihtaa vielä pesun jälkeen. En oo resoria pessyt, ja jos kauheesti kutistuu niin voi olla aika tiukat.

Tää kaavotus/leikkaus näyttää sen verran reilulta, että ehkä käytän samaa settiä sen merinovillahaalarin tekemiseen. Siihen ostin kans vetskarin tänään ja sama juttu kun tässäkin, että jouduin tyytymään lyhyempään kun suunnittelin. Näin väljänä se villahaalari mahtuu varmasti myös paksumpien vaatteiden päälle sit talvella, jos tarve vaatii. (Vaikkakin villa on kai lämpimintä lähellä ihoa, mutta en ala sen takia sisävaatteita kyllä riisua. Ihan riittävästi tekemistä niiden monien haalarien pukemisessakin...) Taidankin mennä leikkelemään.

Puutarhassa tapahtuu

Puutarha on kyllä vähän liikaa lupaava sana. Ehkä pitäs olla, että pihassa tapahtuu. Meillä on ihan kiva piha, ja onneks siinä on joskus muinoin käytetty ihan pihasuunnittelijaa. Kasvit on monivuotisia ja suht helppohoitosia. Kaikki kasvaa hyvillä paikoilla ja sadevedetkin ohjataan pääasiassa vettä tarvitseville kasveille. Ei siis tarvii paljon kastellakaan.

Parina edellisenä vuonna mun pihanhoito on rajottunut lähinnä marjapensaiden, puiden ja pusikoiden leikkaukseen ja uudistamiseen. En oo istuttanu mitään uutta enkä hirveesti tuhonnu vanhaa, paitsi sen ränsistyneen vuorimännyn. Tänä vuonna on oikeestaan eka vuosi, kun oon ehtiny miettiä jotain kukkajuttujakin. En tänä keväänä leikannut juurikaan enää marjapensaita (teen sen syksyllä) enkä ehtiny leikata omenapuistakaan kun 2. Loput niistäkin menee syksyleikkelyksi.  Mitäänhän en periaatteessa puutarhahommistakaan tiiä, mutta sama juttu niissä kun käsitöissäkin; kokeillen selviää, ja jos ei niin uusia kasveja saa kaupasta. Tai äitiltä.

Tän viikon puhdetyönä on ollu rikkaruohopenkin kaivuu. Sitä aina välillä käynyt lapioimassa, kun pikkusolu on viihtynyt kottikärryjen aisassa hetken kiinni. En muistanu ottaa sitä ihan kaikkein karmeinta "ennen" kuvaa, mutta kuvitelkaa tosta pienestä pläntistä noi rikkaruohot tuuheana joka puolelle. Siinä lähtökohta. Toi puu on se kituva koristepihlaja, joka varmaan taas tykkää entistä enemmän olostaan, kun kutittelin sen juuristoa rautalapiolla...

En ruvennu kitkemään kaiken maailman rönsyleinikeitä ja kanankaaleja, vaan tarjosin niille ilmasen kyydityksen takapihalle kasalle. Tai siis lähinnä Mr. solu tarjos, mä vaan lapioin (niin paljon savea kottikärryihin, etten jaksanu niitä enää lykätä). Joo ja tosiaan maa on ihan täyttä savea.

Tässä vaiheessa projektia mennään nyt. Suodatinkangas on laitettu pohjalle ja päälle pussillinen multaa. Multa loppu, joten jostain pitää hakea lisää. Sainpahan ainakin noi pihlajan juuret paahteelta piiloon. Suunnitelmissa on asentaa kuvan alareunaan pallohortensia ja muuhun penkkiin sit jotain kukkasia, joiden nimiä en tiiä. Äitin puutarhasta käyn hakemassa sitten kun penkki on istutuskunnossa. Jotain maata peittävää niin, ettei pääsis tollaseks rikkaruohoviidakoks enää kasvamaan.

Seuraavassa vähän meidän pihan kukkaloistoa. Nää on mun lemppareita. (Edelleenkään en välttämättä tiedä näiden nimiä oikein, mutta jos te tiiätte niin korjakkaa ihmeessä.) Tässä takapihan korallikeijunkukka. Tätä suunnittelin tonne kaivuuprojektiinkin kivien väliin. Hienot kukat ja isohkot peittävät lehdet. Tänään käytin hetken jos toisenkin raivaamalla heinät tästä puskasta pois. Nyt on siisti kun sika pienenä.

Tämän luulen olevan jalosyreeni. Mahtavat kukat. Tätä en oo onnistunu ees kiduttaan henkihieveriin niin kun sen perus syreenin... Ehkä sekin syksyllä saa saksista.

Piikikäs ruusupuskakin meiltä löytyy. Kauniita tuoksuvia kukkia.

Mä oon nyt alkanu himoita takapihalle violettia syreeniä ja juhannusruusua. Niille ois paikka takarajalla, kun aidassa on aukko. Täytyy vähän kysellä, josko jostain sais syksyllä hakea juhannusruusua. Syreeniä ainakin saa Mr. solun äidiltä.

Ai niin ja sit asiasta ihan muuhun. Pikkusolulle pukkaa nyt tosi monta poskihammasta yhtä aikaa. Pissaako lapset hampaiden puhkeamisen aikaan jotenkin enemmän? Vai onko kyse nyt jostain ihan muusta jutusta. Pikkusoluhan on aina välillä ollu öitä ihan kuivalla vaipalla, mutta nyt 3-4 yötä peräkkäin vaippa on ollu aivan litimärkä ja myös sänky. Ei se päivällä mun mielestä juo mitenkään erityisen paljon, eikä varsinkaan illalla. Päivällä käy ihan normaalisti potalla. En tiiä onko mun uudet vaippaimut täysin kyvyttömiä (vaikka onkin tosi märkiä) vai mistä nyt kiikastaa. Eilen tungin jo harsoakin imuksi, ja tuli oikein muhku vaippa. Mut ei auttanu. Pyysin jo kaverilta paria kertsivaippaa testiin, josko ne pitäis sängyn ja samalla lapsen kuivana. En millään viittis herättää sitä yöllä vaipanvaihtoon. Ja mahtaiskohan yks vaihto edes riittää. Ei se sitä ananastakaan nyt rekka-autollista syöny (on kai diureetti), ja siitäkin on jo monta päivää... Ei riitä lakanat vaihtaa joka aamu, eikä kyllä oikein jaksaminenkaan. Toivottavasti palaa normaalille pienelle yöpissalle pikaisesti.

Mä vaan teen vähän hitaammin; jatko-osa

Housuista innostuneena pistin tavotteet heti korkeelle ja aloin ommella niiden pariksi ulkotakkia. En oo sellasta(kaan) värkänny vielä ennen. Kankaana samaa pinkkiä kuin edellisen postauksen housuissakin. Kaavat piirsin jostain kaupallisesta takista ja vähän muokkasin.

Vastoinkäymiset kankaan kanssa jatku heti kättelyssä. Kertokaas nyt jotkut paremmin ompelua osaavat, että miten tollasta luistavaa kangasta pitäis ommella? Onko ainoa vaihtoehto aina harsia kappaleet kiinni? En halunnu tehdä sitä siks, että koitin välttää ylimääräsiä reikiä kankaassa. Ehkä ois voinu ommella saumurin sauman "alta"... Koitin venyttää/pitää kireellä alimmaista kangasta, mutta se onnistu vaihtelevasti.

Suurin virhe tapahtui hupun kohdalla. Tein siihen 2 saumaa, kun yhdelläkin ois pärjänny, kun ois huppua vähän muokannu. Suorat saumat sain jotenkin ommeltua, mutta se hupun kaari oli kyllä täynnä ärräpäitä. Jos pikkusolu on saanu aivosolut vähenemään yhteen niin se on vissiin saanu hermosolut, tai ainakin hermostuvat solut, jakaantumaan villisti. Nollasta sataan taas nanosekunnissa, eikä ollu kaukana että jollekin kankaalle tai koneelle ois tapahtunu läheltäpititilanne. Noh, vuorotellen saumurilla ja ompelukoneella sain hupun kasaan. Ihan pikku rypyistä en todellakaan jaksa nyt välittää.

Vetskari löyty tällä kertaa omasta takaa, joskaan ei pinkkinä. Yks pinkki ois ollu, mutta se oli liian lyhyt. Sain kasan avonaisia vetskareita Mr. solun äidiltä. Ne on kans jostain 80-luvulta, sillon se ompeli omille muksuilleen. Täysin sopivan mittasta ei ollu, mutta lyhensin yhden sopivaksi. Vetskarikin vähän kupruilee, joten ei mennyt sekään ihan putkeen, vaikka toisena puolena oli luistamatonta materiaalia.

Tässä se nyt on. Hihansuissa on kuminauhakuja aukolla varuiksi. Samoin hupun käänteessä on alhaalla aukot, jos täytyy lisätä kumpparia tai narua. Huomenna vasta pääsee testaileen tätä. Tulipahan tehtyä. Hetkeen en kyllä tosta kankaasta ainakaan takkia tee, ellei jotain hyviä neuvoja tipu tohon ompelun onnistumiseen. Tässäkin saumoista paistaa päivä läpi, mutta jos tarvii niin kai ne voi jessellä teipata.

Mä vaan ihan äkkiä teen, osa 2340

Kävin tänään heräteostoksilla. Tai siis kävin eurokankaassa kysymässä josko niillä ois pulleja. Ei oo pitkään aikaan ollu, mutta nyt oli, tosin kaikki hailakoita yksvärisiä pastelleja. Noh, voi niistäkin tehdä jos ei jaksa odottaa nettitoimituksia. Niitä en kuitenkaan tänään ostanu, mutta samalla kun jututin sitä myyjää päädyttiin kaivamaan ulkoilukangaslaaria. Sieltä käteen sattu ärjyvän pinkki sadekangas. Se on kakkoslaatua, koska sadesuoja ei oo koko matkalta yhtä paksu, mutta saa siitä ulkohousuja tehtyä. Ei oo tarkotus olla näillä ulkona kaatosateessa, mutta ehkä näillä pärjää kosteella hiekkalaatikolla. Värivaihtoehdot oli aika huonot. Sitä pinkkiä oli vaan yks pala, ja loput oli jotain tumman sinistä tai huomio-neonkeltasta tai -oranssia. En tällä(kään) kertaa tarttunut niihin. Toi pinkkikin on kyllä sen verran huomioväri, että kyllä se lapsi sieltä laatikosta löytyy varmaan vaikka pimeessä.

Päätin sitten taas kerran ihan äkkiä sutasta pikkusolulle ulkohousut. Muuten menikin tosi nopeesti, mutta tota kangasta on todella ärsyttävä ommella. Vetelee miten sattu ja luistaa niin, että päällekäiset kankaat ei mee tasan. Onneks yhdistin sisähousujen kaavoista niin, että näissä ei oo ulkoreunassa saumoja ollenkaan. Ei siis ollu paljon ommeltavaa.

Näitä pikkusolu pääsi jo sovittaan. Mahtu päälle, joskin leveydestä ottaa ensimmäisenä kiinni. Pitää laittaa näiden alle ohutta vaippaa... Puntin suissa on kuminauhat, täytyy kattoa pitääkö lisätä vielä lenksut jalan alle. Ainakin pikkusolu pysty sisällä käveleen nää päällä, täytyy testailla myöhemmin onnistuuko myös istuminen, ja varsinkin sielä hiekkakasassa. Nää ei onneks imekään sitä hiekkaa niin kun jokku collarit. En teippaillu saumoja mitenkään, joten ei näillä vesilätäkköön voi istua. Mut olipahan ensimmäinen ulkoilukangasompelukokemus.

Vaippatehtaalta päivää

Mä oon jo muutaman kerran vannonu, etten enää tee vaippoja. Niin vaan niitä tartti taas tehdä. Äp vaipat ei käy enää edes yövaippoina, kun ne on niin naftit, että aukeilee itekseen (tai pikkukätösten pienellä avustuksella). Pakko siis tehdä isompia. Ja kun kerran niitä ois oikeesti tarvittu jo toissapäivänä niin piti taas ahnehtia... Aloin tekemään kuutta vaippaa kerralla sarjatyönä. En pysty ompelemaan sillon, kun ollaan pikkusolun kanssa kotona kaksin. Pikkukätöset saa ompeluhuoneen kaaoksesta liikaa irti, kun silmä välttää. Iltapuhteeks meni siis taas kerran. Sen verran kiireellä näitä värkkäilen, että en nyt jaksanut mitään muutoksia tehdä valmiisiin kaavoihin. Isoja vaippoja siis tein jo joskus aikasemmin, joten samat kaavat on käytössä nyt. Tarrat taaksepäin jää siis tälläkin kertaa kokeilematta ja tyydyn siihen, että vedän pikkusolulle housut vaipan päälle jos nukkuu vaan paidassa...

Eilen illalla sain leikattua vaippaosat valmiiksi. Tarraa hain tänään. Pari vaippaa jäi vielä tarroja vaille tänään illalla, mutta eiköhän ne siitä kohta puoliin valmistu. Mulla oli 2 ylimäärästä tiimaimua isoihin vaippoihin, joten tässä satsissa piti ommella vaan 4 lisää. Nyt ei valitettavasti ollu kuviokankaita varastossa, mutta näillä mennään. Oli sentään edes värillisiä. Saumuri meinas taas kerran tikahtua näiden ompelussa. Ihmeitä sekin kestää. Mun pitäis oikeesti oppia tekeen ohuempia tiimoja.

Tässä on nyt 4 niistä 6sta vaipasta. Pari kukkakuosista on vielä odottamassa aikaa parempaa. Yks piti tehdä siitä kurahousukankaastakin ihan vaan mielen virkistyksesks. Sisuksina on pääasiassa eurokankaan palalaarin urheilupaitakangasta. Se on ollu ihan ehdottomasti parasta vaippojen sisäkangasta tähän mennessä. Pari vaippaa sai sisäänsä vaaleanpunasta coolmaxia, kun tota toista ei enää riittäny ja coolmaxia on edelleen kohtalaisen kokonen pala. Käy se coolmaxikin lähes yhtä hyvin, se vaan imee vähän hitaammin. Toi halpiskangas on niin harvaa, että pässtää kaiken suoraa läpi. Näissä on tarrat taas vaakatasossa. Se on osottautunu erittäin hyväksi muutokseksi vanhoihin vaippoihin verrattuna. Pysyy paremmin kiinni eikä oo niin muhku mahan kohdalla.

Taittoimut sain tällä kertaa vahoista kierrätyspyyhkeistä. Raidallista retroakin sattui olemaan tällä kertaa tarjolla. Tässä pyyhkeessä oli niin tiukkoja tahroja, ettei sitä voinu enää pyyhkeenä käyttää. Palvelee loppuun asti sit näin. Vihreä käsipyyhe on tosi paksua froteeta. Siitä tulee toivottavasti hyvä yövaipan taitto.

Nämä nyt odottaa huomista koeponnistusta. Ois pitäny muuten pestä vaippoja jo tänään, mutta näillä pärjätään huomenna pitkälle. Ehtii sit aamulla pyöräyttää koneellisen. 

Päivä poissa...

Olin eilen kattelemassa Mr. solun pelejä pääkaupunkiseudulla. Siihen touhuun meni taas koko päivä. Päätettiin sit, että vaikka ajetaan illalla kotiin, niin pikkusolun vois olla aika kokeilla ekaa kertaa yökyläilyä mummilla ja vaarilla. Heitettiin se sinne sit aamupäivällä lähteissä.

Oli se aika tyhmää kattella sitä tyhjää sänkyä sit illalla kun tultiin kotiin. Normaalisti tulee aina käytyä kurkkaamassa kun se nukkuu. Se on söpöin kun se nukkuu... Mutta oli kyllä ihan kiva nukkua rauhassa. En mä kyllä pitkään nukkunu. Hyökkäsin heti aamusta pihalle kitkemään rikkaruohoja hakkeen alta. Sain kärryllisen haketta tyhjennettyä. Jos pikkusolu ois ollu kotona niin siitäkään hommasta ei ois tullu yhtään mitään. Menin sit hakeen pikkusolua ennen puoltapäivää ja toin sen päikkäreille kotiin.

Oli kuulemma menny kaikki ihan hyvin. Tosin illalla se oli askarrellu vaipastaan (kuivasta) tyynyn. Siis oli repiny tarrat auki, ottanu vaipan pois päältänsä ja tehny siitä tyynyn. Oli onneks pissaillu pottaan niin hienosti illalla, että sattu taas kuiva yö muuten... Sen siitä saa kun nukuttaa t-paidassa tarravaippa päällä ilman mitään housuja (ja niin se on nytkin nukkumassa). Aamulla sit perus kädet pottaan kakkashow näin vieraissakin. Hohhoijaa, kauankohan se vielä jaksaa kiinnostaa. Mua ei meinaan jaksa ollenkaan kiinnostaa siivota niitä. Mun tarvii askarrella joku pottasuoja. Sellanen, mikä on esim kajakin aukossa vesisuojana. Tosin siinä pitäs olla kurkistusluukku... Eniveis. Toin pikkusolun kotiin päikkäreille ja se nukkukin sit 2 ja puol tuntia. Se on kauan. Olikin kyllä väsynyt sillon päivällä, ja myös nyt illalla, että ei kai se vieraissa nukkuminen sit ihan kovin levollista ollu. Tyynytstä huolimatta...

Tänään huomasin, että kasvimaallakin oli tapahtunu. Mun kesäkurpitsatkin on nousseet pintaan.

En kyl tiiä oonko vähän kulkenu laput silmillä aikasemmin, vai tuleeko noista päivässä noin isoja. Tarviiko muuten papuja tukee samalla tavalla kun herneitä?

Pienviljelijä ja pienraivaaja

Nyt tuntuu taas, että tänään illalla heiluin ulkona tehden vaikka mitä, mutta sainkohan sittenkään mitään näkyvää aikaseks. Mä oon vähän sellanen tekijä, että hyppään paikasta toiseen ja taas takasin. Jos matkalla näkyy jotain tehtävää niin saatan alkaa tehdä sitä ja palata alkuperäseen sitten joskus. (Mielestäni kyllä saan yleensä hommat loppuunkin, vaikka niitä lomittain teenkin.) Näillä helteillä en jaksa paljon päivisin ahertaa, eikä pikkusolun kanssa siitä oikein mitään tuliskaan. "Omaa aikaa" on sitten illalla tunti pari, ja sillon pitää käsien heilua. 

Hyttyshaarniska päällä taas suuntasin ulos. Meillä odottaa pihassa peräkärryllinen haketta puskanjuurille. En kuitenkaan viitsi laittaa sitä ennen kuin saan rikkaruohot pois alta. Niitä kitkin tänään taas puoli kottikärryllistä. Siinä sivussa leikkasin kuusta, kun pyykit on alkanu osuun siihen, siirsin hiekkalaatikon kehyksen, pienen kasan puutikkuja (ei niitä oikein polttopuiks voi sanoa, ehkä sytykkeitä) ja kastelin kukkaset ja kasvimaan. Ja voehan mooses, meidän kirsikka on taas kirvojen saastuttama. Se on kyllä kirvamagneetti. Mä en puustoani myrkytä millään supermyrkyillä, joten käytän mäntysuopaliuosta. Muuten en välittäis niistä kirvoistakaan, mutta puut ei voi kovin hyvin ilman lehtiä. Siitä kirsikkapuusta ne kirvat hyppää sit kohta luumuun. Onneks pienviljelijällä on vähän isomman pienviljelijän ruiskutussysteemi, jolla saa kätevästi 10 L mäntysuopaliuosta kohti oksia. Toivottavasti käsittely auttaa.

Ekan puskan juurelle sain jo pari kottikärryllistä haketta. Ihan siisti siitä tulee. Toivottavasti ne rikkaruohotkin on jatkossa helpompi kitkeä, kun ei ole savessa kasvamassa vaan kuohkeassa hakkeessa. Hyvin toi puska on jo tuuheutunut, vaikka sen sillon keväämmällä leikkasin kokonaan alas.

Pieni pienviljelijä minussa hykertelee taas kerran. On se vaan hienoa seurata kasvien kasvua. Siis niiden muiden kasvien kun rikkaruohojen. Tässä on mun papuja. Aika hyvän näkösiä jo.

Ja tässä mun herneitä. Kohta pitää viritellä jotkun tukisysteemit niille. Tarviiko pavut tukea? (En sanonut, että olen asiani osaava pienviljelijä.)

Sain äidiltä tänään vielä yhden kesäkukan. Tää on nyt siinä meidän postilaatikolla toivottamassa postin tervetulleeksi. Värkkäsin sille betonilaatoista pienen korokkeenkin. 

Ai niin, pikkusolulla oli tänään testauksessa ne uudet vaippahousut. Ne piti! Lammikko tuli lattialle vasta hetki sen jälkeen kun otin ne vähän kastuneet housut pois. Mutta hienoa, että ainakin pieni pissa pysyy sisällä. Liikkuminen näytti helpommalta kun iso vaippa päällä, vaikka ei nekään menoa oo kyllä haitannu... Ehkä mun pitää tehdä toiset sellaset vielä. Tosin, oli oikeessa siinä, että ei kuivu nopeesti. Niillä kestää varmaan vuorokausi ennen kun on kokonaan kuivat.

Mä vaan ihan äkkiä teen, osa 9238

Tervetuloa taas paskojen käsitöiden maailmaan. Luulis jo noin monesta osasta oppineen, että äkkiä ei tehdä yhtään mitään. Ainakaan hyvää. Mutta ei, ei kai yhden aivosolun kapasiteetti vaan riitä. Voi että kuinka monta asiaa voikaan mennä pieleen... Tänään oli siis tarkoitus ihan vaan äkkiä tehdä housuvaippa. Seuraavassa joitakin kuvia asian tiimoilta.

Eka piti tehdä kaavat. Kaava-avustajana toimi koon 90 pikkuhousut. Pikkusolu on siis jotain 80-86 kokoa tällä hetkellä. Noi housut on ollu nyt jo käytössä. 

Piirtelin kaavat ja huomasin heti, että tuli liian lyhyt. Noh, keskeltä poikki ja teipillä lisäpala. Huomasin sentään tän jo kaavavaiheessa. Johan piteni. Sisäkankaaks valikoitui jämäpala joustofroteeta, jota piti kyllä sitäkin vähän leikata ja liimata, että sain kaavan kokoisen otoksen. 

Tässä kuvassa vähän hahmotelmaa imun koosta. Ajattelin ensin tehdä irtonaisen imun, koska ne kuivuu paljon nopeemmin, mutta sitten ajattelin, että 1) se ei pysy paikallaan kun ei oo kokopitkä ja 2) käsi ei mahdu laittaan sitä housun sisään (siis housut olis ollu taskumallia). Ompelin siis imun kiinni joustofroteeseen. Tässä vaiheessa tuli mieleen, kuinka turhaa oli otta joustofroteeta, kun ei se kuitenkaan jousta sen imun kanssa. No, ehkä sit kuitenkin ees vyötäröltä... Imuksi laitoin 2 kerrosta flanellia ja 2 kerrosta froteeta. Saa nähdä riittääkö, mutta näin jo on aika paksu housuksi.

Leikkasin kuoriosan siitä "kurahousukankaasta" kun en uskaltanu kokeiluun pistää retrokukkaa. Ja tässä kohtaa ois taas kannattanu vähän ajatella, ja sit ajatella vähän enemmän. Säkällä sentään jäi kääntöaukko, kun ompelin palaset yhteen oikeet puolet vastakkain. Ja koska en ajatellu oikein missään vaiheessa... 1) ekassa sovituksessa huomasin, että housut ei mee pikkusolulle jalkaan. Piti siis lisätä siivekekappaleet sivuihin, että sain lisää ympärysmittaa. 2) koska lisäsin siivekkeet jälkikäteen, tuli kuminauhakujien tielle monta saumaa. 3) pikkusolu huusi pää punasena ja mr. solulla oli kiire reeneihin niin päätin vaan vetää reiät saumojen yli ja pujottaa kuminauhan siitä. 4) vyötärölläkin piti olla kaunis kuminauhakuja, mutta syystä 2) ei sekään onnistunut. Siitä päätin vaan kääntää nurjalle uuden kujan, joka tarkottaa sitä, että kujassa on nyt 4 kerrosta kangasta. Kääntöön oli onneksi varaa pituuden puolesta. 

Toisen sovituskerran sain ujutettua iltahuudon lomaan ilman kuminauhoja. Päälle meni, joten nauhat "kujiin" ja valmista on. Mä jo vannoin moneen kertaan, että on ensimmäinen ja viiminen housuvaippa. Eihän tollanen ees mahdu kauaa päälle, vaikkakin tässä vaiheessa lapsi ei enää niin nopeesti kasvakaan. Tätä ei myöskään voi pitää yöllä, koska imut ei riitä. Mutta tässä kun kattelee valmista tuotosta niin pienellä harkinnalla ja työvaiheiden optimoinnilla tästä vois saada jopa jotain ihan hienoa. Vois olla kesällä vähän kivempi pitää tätä kun niitä isoja megavaippoja.

Testaillaan nyt, ennen kun teen lopullista päätöstä. Tää kyllä varmaan kuivuu aika kauan, kun ne imut on tuola kiinni... Eikä saa levitettyäkään... Tää on ehkä käsityönä paska, mutta toiminee käytännössä kuitenkin. Aina ei voi voittaa, ei varsinkaan ekalla kerralla. Oiskohan mulla tällä kerralla edes se 1 oikein lotossa...

Mr. solun kaveri on saamassa vauvan, joten pistin tänään menemään äitiyspakkauksen jatko-osan. Pienet sukat ja ruokalappu pienellä päänaukolla. Äp ruokalappu on kyllä jollekin sikaniskalle tehty, meillä saa vetää solmuun pitkälle, että on toimiva. Nää on sit sentään priimaa kamaa. Paskat kamat pysykööt omassa porukassa.