Päivän yllättäjät, osa 2

Tänään pääsin taas yllättymään moneen kertaan. Ensimmäisenä heti aamusta, kun ei satanutkaan. Piti tulla ämmiä äkeet selässä, mutta paistokin taas aurinko. Pannahinen. Mä en tykkää tästä kuumasta. Mun koneistoa ei oo tämmöseen rakennettu, ei sitten yhtään. Ja kun se meidän viilenninkään ei korjaantunut itsestään... Noh, onneksi iltapäivällä ja illalla on sadellut niin on edes hivenen viileämpää. Jos vaikka sais nukuttuakin.

Noh, mutta päivän yllättäjiin siis. Mun orkidea, tai perhoskämmekkä tai mikä ny lieneekään, on värkkäillyt kukan kaikessa hiljaisuudessa. Pääsi kyllä ihan livahtamaan ohi silmien koko nuppuvaihe. Onneks nää kukat on aika kestäviä niin saan varmaan nauttia tästä vielä tovin. Harvakseen tää mun hoidossa kukkii uudelleen, mutta onneksi kukalla tai kahdella aina sillon tällön.

Toinen päivän kasviyllätys löytyi pihalta. En tiiä tän ruusun nimeä, mutta luulin, että se ei kuki tänä vuonna ollenkaan. Väärässä olin taas. Siinä onkin ihan hirveästi nuppuja. Saa kyllä nähdä aukeeko ne. Viime vuonna taisi nuput ruskettua ennen kun kerkes aueta. Taisi olla niin märkää tai jotain. Paremmalla onnella tänä vuonna. Hienoa, että jaksaa nytkin kukkia. Hienoa myös että en oo tätäkään saanu vahingossa hengiltä.

Tän päivän keittiöyllätyshommelin mä vähän kyllä sössin, kun en muistanu ottaa kuvaa pääruuasta. Mun teki mieli pihviä, joten Mr. Solu kävi työmatkalla hakemassa kunnon lihat kaupasta. Mä oon kattonu telkusta sitä kaappaus keittiössä (pitäs varmaan itekin ilmottautua siihen) ja siinä melkein joka jaksossa tehdään aina pihviä. Nyt tehtiin sit kartsan ohjeiden mukaan ja hyvää tuli. Vähän ois saanu olla ehkä kypsempi, mutta muuten tosi jees. Ranskiksia kylkeen ja leikittiin, että ollaan ravintolassa.

Tää on taas niin aivosolun peruslogiikkaa. Maailman kuumimpana päivänä tehdään sit uunissa ranskiksia ja vielä leivotaankin. Mulla oli mansikoita jääkaapissa ja niitä piti saada upotettua johonkin. Kun kerran kämppä on jo valmiiksi saunalukemissa niin paistoin vielä unelmatortun pohjan. On siinä ja siinä oisko pitäny olla ihan normi kääretorttu, mutta taas tuli tätä ruskeeta. Siihen sitte rahkaa (sis kermaa) ja niitä mansikoita. Paljon mansikoita.

Näin pitkälle mä olin taas ajatellu asiaa. Tossa kun sitä leveellään kattelin niin mietin, että josko pitäs vaan jättää sellaseks. Mansikkakakkua... Koitin sit kuitenkin rullata sitä ja voitte arvata kuinka hyvin siinä kävi. Rullaaminen oli jotain mahdottoman ja aivan katastrofin paikkeilla vaikeusasteikolla. "Rullalle" mä sen kuitenkin runttasin. Hyvä siitä tulee kun sen maalaa... Tosta alemmasta kuvasta ny näkee kuinka rullalle se sit meni. Noh, nyt se on pyöreetä mansikkakakkua kuoren sisässä. Mutta tässäkin tapauksessa maku on se tärkein ja näin yhden palan vasta maistaneena täytyy varmaan vielä vahvistaa mielipidettä toisella palasella.