sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Raparperimehu

Eilen siis vielä illalla pistin kesäkeittiössä mehumaijan tulille. Tavoitteena oli tehdä raparperimehua. Siinähän se kaasuliekillä tuli käden käänteessä. Meinas jo kiire tulla pulloja hakiessa.

Ekaks kynitään siis raparperipuska. Tässä tapauksessa kynin meidän ja porukoiden puskat. Raparperit pestään pahimmista hämähäkinseiteistä ja koivunsiemenistä ja pilkotaan. Saksilla homma kävi muuten hyvin, mutta käsi meinas krampata loppua kohti. Palaset maijaan/pirkkoon/kaisaan ja tulille.


Koitin netistä löytää ohjeita hommaan, mutta en löytäny mielestäni tarpeeksi hyvää. Taas perinteisesti lipsahti kokeilulinjalle. Kevyt sokerointi menossa kuvassa. Ei sitä marttojen mukaan näin pitäs tehdä, mutta eipä ne mua löydä. Tein kuiteski. Sokerit pulloon, mehua perään pieni määrä, pullon heiluttelu kunnes sokeri on liuennut ja pullon täyttö loppuun.


Tässä pullollinen valmista tavaraa. Väri on mitä hurmaavin! Tätä on tänään maisteltu pitkin päivää.


Tähän sotkotukseen meni aineita:
reilu 2 kg raparperia
sokeria 200 g/500 mL (=400 g/L)
valmista, sokeroitua mehua tuli vähän vajaa 2 L

Tämähän on siis mehutiivistettä ja sitä laimennetaan ainakin 1:5. Laskeskelin, että sokeria tulee valmiiseen, nautittavaan juomaan vähän vähemmän kuin mitä kokiksessa on. Hampaat ei varmaan kiitä myöskään happamuudesta (en oo testannu, mutta oletettavasti on hapanta kun raparperi kerran on). Tämä kannattaa nauttia kylmänä. Maku on aika mieto ja oikeastaan mehun maistaa vasta jälkeenpäin. 

Tähän ois ehkä riittäny sokeria sellanen 180 g/500 mL. Ei se sillonkaan pahaa ollu. Tänään vasta kuulin, että isän äiti on laittanu myös sitruunaa joukkoon ja se on tehny tän mehun jollain kylmää vettä sekaan ja pariks päiväks jääkaappiin -systeemillä. En tiedä vaatiiko sitruunalla höystetty mehu enemmän sokeria vai ei; jää nähtäväksi uuden yrityksen yhteydessä. Mun mielestä toi höyrymehu on niin kätevää tehdä, että tuskin mitään kylmäliotusta koitan. Heitän ne sitruunat kans vaan tonne sekaan. Saa nähdä mitä siitä tulee, ja koska tulee. Ainakin pitää hetki odotella raparperien kasvua... Omasta mielestä hyvää tuli (vaikkakaan ei lapsena saamani veroista - vielä) ja teen varmaan toistekin, koska tässä vaiheessa vuotta marjamehut on jo loppu tai loppumassa. Muuten meillä kyllä jäis raparperit kokonaan käyttämättäkin... Kokeilkaa!

Loppukevennyksenä; meille näyttää tulleen lumisade sisälle, kun ulkona on paahtavaa hellettä...

2 kommenttia:

  1. Ruokasoodaa jos laittaa joukkoon niin se kuulemma neutraloi sitä raparperin happamuutta, säästää hampaita. En vaan tiiä paljoks sitä annostellaan. Mää en oo ikinä tehny mehua pelkistä raparpereista, tartteeki kokkeilla. :-)

    VastaaPoista
  2. Hmm, mahtaakohan toi sooda maistua miltään sielä mehussa. Pitäis olla jotain ph paperia jolla testais paljoko tarvii. Mä ostin just sitruunoita seuraavaa satsia varten...

    VastaaPoista