Mä vaan ihan äkkiä teen, osa 9238

Tervetuloa taas paskojen käsitöiden maailmaan. Luulis jo noin monesta osasta oppineen, että äkkiä ei tehdä yhtään mitään. Ainakaan hyvää. Mutta ei, ei kai yhden aivosolun kapasiteetti vaan riitä. Voi että kuinka monta asiaa voikaan mennä pieleen... Tänään oli siis tarkoitus ihan vaan äkkiä tehdä housuvaippa. Seuraavassa joitakin kuvia asian tiimoilta.

Eka piti tehdä kaavat. Kaava-avustajana toimi koon 90 pikkuhousut. Pikkusolu on siis jotain 80-86 kokoa tällä hetkellä. Noi housut on ollu nyt jo käytössä. 

Piirtelin kaavat ja huomasin heti, että tuli liian lyhyt. Noh, keskeltä poikki ja teipillä lisäpala. Huomasin sentään tän jo kaavavaiheessa. Johan piteni. Sisäkankaaks valikoitui jämäpala joustofroteeta, jota piti kyllä sitäkin vähän leikata ja liimata, että sain kaavan kokoisen otoksen. 

Tässä kuvassa vähän hahmotelmaa imun koosta. Ajattelin ensin tehdä irtonaisen imun, koska ne kuivuu paljon nopeemmin, mutta sitten ajattelin, että 1) se ei pysy paikallaan kun ei oo kokopitkä ja 2) käsi ei mahdu laittaan sitä housun sisään (siis housut olis ollu taskumallia). Ompelin siis imun kiinni joustofroteeseen. Tässä vaiheessa tuli mieleen, kuinka turhaa oli otta joustofroteeta, kun ei se kuitenkaan jousta sen imun kanssa. No, ehkä sit kuitenkin ees vyötäröltä... Imuksi laitoin 2 kerrosta flanellia ja 2 kerrosta froteeta. Saa nähdä riittääkö, mutta näin jo on aika paksu housuksi.

Leikkasin kuoriosan siitä "kurahousukankaasta" kun en uskaltanu kokeiluun pistää retrokukkaa. Ja tässä kohtaa ois taas kannattanu vähän ajatella, ja sit ajatella vähän enemmän. Säkällä sentään jäi kääntöaukko, kun ompelin palaset yhteen oikeet puolet vastakkain. Ja koska en ajatellu oikein missään vaiheessa... 1) ekassa sovituksessa huomasin, että housut ei mee pikkusolulle jalkaan. Piti siis lisätä siivekekappaleet sivuihin, että sain lisää ympärysmittaa. 2) koska lisäsin siivekkeet jälkikäteen, tuli kuminauhakujien tielle monta saumaa. 3) pikkusolu huusi pää punasena ja mr. solulla oli kiire reeneihin niin päätin vaan vetää reiät saumojen yli ja pujottaa kuminauhan siitä. 4) vyötärölläkin piti olla kaunis kuminauhakuja, mutta syystä 2) ei sekään onnistunut. Siitä päätin vaan kääntää nurjalle uuden kujan, joka tarkottaa sitä, että kujassa on nyt 4 kerrosta kangasta. Kääntöön oli onneksi varaa pituuden puolesta. 

Toisen sovituskerran sain ujutettua iltahuudon lomaan ilman kuminauhoja. Päälle meni, joten nauhat "kujiin" ja valmista on. Mä jo vannoin moneen kertaan, että on ensimmäinen ja viiminen housuvaippa. Eihän tollanen ees mahdu kauaa päälle, vaikkakin tässä vaiheessa lapsi ei enää niin nopeesti kasvakaan. Tätä ei myöskään voi pitää yöllä, koska imut ei riitä. Mutta tässä kun kattelee valmista tuotosta niin pienellä harkinnalla ja työvaiheiden optimoinnilla tästä vois saada jopa jotain ihan hienoa. Vois olla kesällä vähän kivempi pitää tätä kun niitä isoja megavaippoja.

Testaillaan nyt, ennen kun teen lopullista päätöstä. Tää kyllä varmaan kuivuu aika kauan, kun ne imut on tuola kiinni... Eikä saa levitettyäkään... Tää on ehkä käsityönä paska, mutta toiminee käytännössä kuitenkin. Aina ei voi voittaa, ei varsinkaan ekalla kerralla. Oiskohan mulla tällä kerralla edes se 1 oikein lotossa...

Mr. solun kaveri on saamassa vauvan, joten pistin tänään menemään äitiyspakkauksen jatko-osan. Pienet sukat ja ruokalappu pienellä päänaukolla. Äp ruokalappu on kyllä jollekin sikaniskalle tehty, meillä saa vetää solmuun pitkälle, että on toimiva. Nää on sit sentään priimaa kamaa. Paskat kamat pysykööt omassa porukassa.