maanantai 17. kesäkuuta 2013

Miten siitä tuli niin iso

Tänään taas havahduin siihen, että pienen pieni palleroni on kasvanut isoksi. Ei nyt kovin isoksi, mutta ei se enää mikään pienen pieni pallero ole. Sillä taitaa kaiken lisäksi olla taas kasvuvaihe menossa, kun ruoka maittaa ja samoin uni.

Päivän ohjelmassa oli kangaskaupassa käynti vetoketjuja hakemassa. Tavoitteena oli ostaa 70 cm ketjuja, mutta niitäpä ei ollutkaan saatavilla. Höh. Jouduin tyytymään 60 cm ketjuihin. Noh, kai ne välttää. Eilen illalla piirsin kaavat 86-92 unihaalarista ja leikkasin kankaat. Tarkotus oli tehdä se leppiskankaasta, mutta eihän se tuollaselle jättiläiselle riittänyt. Sieniä tuli. Tänään pääsin niitä ompelemaan. Nyt on vihdoin toi sienikangas tuhottu aika taajaan. Saa taas tekosyyn ostaa jotain uutta.

Mut miten tästäkin nyt tuli näin iso? Ehkä se vaan näyttää isolta kun on niin pientä kuviota...


No onhan se nyt vähän iso päälläkin.


Mut ei näytä tahtia haittaavan. Pikku mannekiini ehti vielä mallintaa tuotoksen ennen nukkumaanmenoa. Huuto tuli kun puin päälle ja huuto tuli kun otin pois. Tää on kyl varmaan jotain 104 cm kokosta kamaa, vaikka siihen malliin verrattuna ei oo kovin paljon isompi. Noh, menee sit myöhemminkin. Resorit pitää hihat ja lahkeet kurissa jos pitää hätävarana käyttää jo ennemmin. Saa nähdä pitääkö resorit vaihtaa vielä pesun jälkeen. En oo resoria pessyt, ja jos kauheesti kutistuu niin voi olla aika tiukat.


Tää kaavotus/leikkaus näyttää sen verran reilulta, että ehkä käytän samaa settiä sen merinovillahaalarin tekemiseen. Siihen ostin kans vetskarin tänään ja sama juttu kun tässäkin, että jouduin tyytymään lyhyempään kun suunnittelin. Näin väljänä se villahaalari mahtuu varmasti myös paksumpien vaatteiden päälle sit talvella, jos tarve vaatii. (Vaikkakin villa on kai lämpimintä lähellä ihoa, mutta en ala sen takia sisävaatteita kyllä riisua. Ihan riittävästi tekemistä niiden monien haalarien pukemisessakin...) Taidankin mennä leikkelemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti